Niin, siis miten olette kertoneet asian puolisollenne kun olette päättäneet ottaa lopullisen avioeron?
Mieheni kriisitilanteiden sietokyky on olematon ja hänellä on tapana seota täysin kun jotakin järkyttävää tapahtuu. Paitsi että hän juo itsensä räkäkänniin, hajoittaa hän tavaroita ja jopa manaa Saatanaa ym. todella pelottavaa. Uskallan hädin tuskin edes ajatella, mitä hän erosta kuultuaan tekisi.
Toinen ongelma ovat hänen vanhempansa, etenkin hänen äitinsä, joka on aina syyttelemässä, uhkailemassa ja vaatimassa, että asioiden on mentävä kuten hän haluaa. Pelkään hänen haastavan minut oikeuteen ja vaativan minulta rahallisia korvauksia, mikäli mieheni sekoaa erosta ilmoittaessani tai mikäli mieheni isä saa sydänkohtauksen tms.
Kertokaa siis, miten olette erosta kertoneet ja miten olette toimineet, mikäli puolisonne ja/tai hänen sukunsa on ollut samanlainen kuin mieheni.
Mieheni kriisitilanteiden sietokyky on olematon ja hänellä on tapana seota täysin kun jotakin järkyttävää tapahtuu. Paitsi että hän juo itsensä räkäkänniin, hajoittaa hän tavaroita ja jopa manaa Saatanaa ym. todella pelottavaa. Uskallan hädin tuskin edes ajatella, mitä hän erosta kuultuaan tekisi.
Toinen ongelma ovat hänen vanhempansa, etenkin hänen äitinsä, joka on aina syyttelemässä, uhkailemassa ja vaatimassa, että asioiden on mentävä kuten hän haluaa. Pelkään hänen haastavan minut oikeuteen ja vaativan minulta rahallisia korvauksia, mikäli mieheni sekoaa erosta ilmoittaessani tai mikäli mieheni isä saa sydänkohtauksen tms.
Kertokaa siis, miten olette erosta kertoneet ja miten olette toimineet, mikäli puolisonne ja/tai hänen sukunsa on ollut samanlainen kuin mieheni.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mieheni käytti raakapeli taktiikkaa eli Mieheni kertoi salasuhteestaan, otti sormuksen pois sormestaan, laittoi eron vireille ja muutti tämän uuden naisen luo, jonka oli työssään tavannut.
Mitään neuvotteluja mies ei halunnut käydä. Kun minä olisin halunnut neuvotella, tuli mieheni tämän uuden naisen kanssa ja nainen raivosi, että En saa olla miehen kanssa enää missään tekemisissä. Taloudelliset asiat hoidimme nopeasti ja äänettömästi.
Mieheni muutti "miettimään" asioita uuden onnensa luokse ja minä tietenkin odotin, että hän hakeaa myös eron. Puolivuotta odotin ja kun mitään ei tapahtunut niin pistin erohakemuksen käräjäoikeuteen. Miehelle laitoin tiedon sähköpostin välityksellä. Kohta haen lopullista eroa ja toimin samalla tavalla.
jokainen saa erota ja jos miehesi isä siihen kupsahtaa, niin sinua ei voida sen takia oikeuteen raahata. jos taas miehesi joutuu hoitoon eron vuoksi ni mitä siitä sitte? ei sinua voi asiasta oikeuteen vetää. tai vetäkööt jos haluavat rahoistaan eroon.
tuo miehesi suhtautuminen eroon kuulostaa enemmänkin ongelmalta. voit tietty hommata kämpän salaa etukäteen ja ottaa muuttoon isoja miehiä jotka takaa turvallisuutesi. ja vasta kun muutat sanot että haluat eron. eli etukäteen et puhu mitään! ja olet tarkkana ettet jää kaksin hänen kanssa missään vaiheessa.
tai painelet turvakotiin ja ilmoitat sieltä ero aikeesi ja haet ne kamat jotka ehjinä säilyi.
minä toimisin ekan vaihtoehdon mukaan, paitsi muutossa ei ollut isoja miehiä, vaan kolme hentoa naista poliisin numero kännyssä valmiina. pakkasin ja muutin samanaikaisesti ja totesin, että oli rankin muutto mitä olen ikinä kokenut. oli helkkarin moinen hermopaine koska se hullu tulee kotiin ja tajuaa että akka ja kakara läks nyt. olin avoliitossa, mutta kaipa se avioliitossa on sama muuten, paitsi tuo lapsi voi sotkea kuvioita. toivottavasti olet lapseton. muuten voi tulla ehkä jotain kränää kun viet lapsen mukanasi.
samanlainen suunnitelma, ainoa ongelma vaan et mitä vien tyhjään kämppään, omani tietty mut ku ei oo ees sänkyy. Lapsiaki on, ei nekään viihdy tyhjässä asunnossa..
Oikeasti ahistaa tuo...minulta lähti vaimo sillä aikaa kun olin pihasaunassa kylvyssä. Rehellisyys on kaiken perusta...jopa erotessa. Voimia ero "taistelussa". Meinaan kun se on ohi niin muista että sä olet upea ja makee. Ihan ykkönen, Tällä neuvolla minä yritän jaksaa...ja usko että meitä kaltaisiasi on monta vaikka se ei lohduta mut ainakin olen hengessä mukana! **VOIMAA SINULLE**
tietää viimmeiseksi,en tiedä,ei se tarvitse kyllä aivan puuntakaa tulla.
minulla vaimo lähti lasten kanssa vanhempiensa luokse käymään hoitamaan heidän asioita kun he olivat 2 viikkoa matkoilla ja jäi sille tielle lapsien kanssa ulkomaille. Oli ilmeisesti asiaa suunniteltukin, oli tarjan taditkin hyvastellyt ja yritti tilit tyhjentää mutta ei muistanut tunnuslukua automaatilla. Oli elämäni kovin kamppailu saada lapset takaisin (uhkasi etten koskaan saisi lapsia nähdä) mutta onneksi kummankin maan oikeuslaitos oli puolellani ja sain yksinhuoltajuuden. Vaimo oli oikeasti ihmeissään kun olin jopa eron laittanut vireille ja tehnyt ilmoituksen lapsikaappauksesta. Oli ajatellut että minä kilttinä miehenä suostuisin rahoittamaan hänelle uuden asunnon ja lähettäisin kuukausittain parituhatta euroa elatusmaksua sinne (summatkin täysin epärealistisia) siitä hyvästä että saisin "käydä tapaamassa lapsia kaksi kertaa vuodessa).
Hän olisi saanut eron kyllä paljon helpommin jos olisi puhunut rehellisesti asioista.
etten enään ollu kiltti ja periksiantava,vaikka 20v sitä olin,saikkasin vielä lähihuoltajuunen itselleni.epärealistisuus minuakin ihmetytti,taisi vaan kokeilla.
Vaimoni alustanut eroaikeitaan varmaan parinvuoden ajan , kaikki perusasiat on jo moneen kertaan sovittu/keskustellut (ainaskin mun mielestäni) ja aina seuraavana päivänä näistä keskusteluista vaimo perumassa puheitaan, eli arvostan rehellisyyttä mutta en soutamista ja huopaamista.
Kertokaa palstan naisihmiset että mikä ajatuslogiikka naisilla näissä aisiossa on, jos kerran saa vapaasti lähteä ja paluuta entiseen ei enää ole lasten huollosta sovittu asiallisesti, taloudellinen jakokin molempia tyydyttävä niin mikä estää tekemästä päätöstä. Nämä eroaikeet ovat nimenomaan vaimoni aloitteesta ei minun.Viimeisin vuosi on ollut mielestäni melkoitsa kulissia vaimoni toimesta, elikkä ruvennut välttelemään kanssakäymistä kaikintavoin (jopa lapsetkin ihmettelevät tätä etääntynyttä käytöstä minulle)ja sitten tietty nää kaikki kliseet joista täällä mainitaan eli kännykkä aina mukana jopa suihkussa, panostaa uudell tavalla (sexyjä alusasuja ja muita kesävetimiä) vaatetukseensa, harrastelee enemmän jopa "eroottista kirjallisuutta" on ruvennut harrastamaan sattumalta kerran huomasin jne.. jne , kaikkiin kysymyksiin vastauksena en tiedä, tai että on ahdistunut eikä tunne minua kohtaan mitään. Elikkä tässä se kommentoikaa vapaasti.
mutta ei vielä uskalla tehdä päätöstä, kun ei taida olla vielä varma siitä, onko uusi mies tosissaan...eli pitää sinua varalla.
Ei sitä puhelinta suihkuunkin muuten raahata...
Itsekunnioituksesi varmaan tykkäisi, jos pistäisit vaan kylmänviileesti eron hakuun yksipuolisesti ja pakottaisit naisen näin tekemään ratkaisunsa...ankeeta tuollainen nöyryyttäminen, mitä hän nyt sua kohtaan harrastaa! Tsemppiä!
eroamistempuillaan hän voikin haluta sinun heräävään huomaamaan ettet halua menettää häntä. Nyt hän ehkä saattaa yrittää saada sinua mustasukkaiseksi ja tätä kautta huomiotasi. Suhtaudutko häneen välinpitämättömästi, tyylillä "ihan sama mitä tehdään"?
Voihan se näinkin olla mutta aika raakaa mun mielestäni temppuilla eropuheilla varsinkin kun voin tasan väittää olleeni tähän asti suhteemme aktiivisempi osapuoli kaikessa kahdenkeskisessä tekemisessä. Hän itse paineli aikanaan yö/ viikonloppu hommiin kun lapset olivat viellä pieniä eli hoiti hommat sillätavalla ettei varmasti jäänyt mitään mahdollisuutta yhteiselle ajalle ja itseasiassa sama tilannehan jatkuu nykyisinkin eli mä teen päivätyötä 5 pv viikko ja vaimo pelkästään yö/ vkloppu töitä. Toki voin jo sanoa että kyllähän mustakin jotain "kuoli" viimeisten erokeskustelujen myötä.
Toisesta miehestä en tiedä mitään ja kaikki nää kännyköiden kanniskelut huolettaa minua ehkä vähiten enemmän olen huolissani tästä tunneilmastosta joka vallitsee. Itsekunnioitukseni on järkkymätön vaikka kävis mitenkä.
PS.
Onks nää kaikki pukeutumisjutut ja aikuisviihde jutut jotain pettämisen merkkejä mene ja tiedä meilläkin yhessäoloa takana yli 15 v ja ei vaimo aikaisemmin mitään kovin seksuaalista tyyppiä ole ollut.
Kieltämättä ensimmäisenä ajatuksena tuli mieleen, että vaimollasi on toinen. Nuo kaikki toimet ovat samanlaisia kuin minun ex-miehelläni oli. Kännykkä aina mukana, ei viihtynyt kotona vaan lenkkeili paljon, ei koskaan nukkumaan yhtä aikaa minun kanssa, osti paljon uusia vaatteita. Ja minä tyhmä en tajunnut mitään ennenkuin pitkän ajan kuluttua rupesin kyselemään oudon käytöksen syytä. Silloin selvisi toinen nainen ja se, että mies on ollut avioliittoomme jo pitkän aikaa tyytymätön. Varsinaista syytä tyytymättömyyteen ei muka osannut sanoa, sanoi vain että kipinä puuttuu. Puuttuuhan se varmaan melkein 30 vuoden yhdessäolovuoden jälkeen kun kumpikaan sitä ei enää viime vuosina jaksanut herätellä henkiin. Oltiin vaan ja elettiin sitä arkea.
Eropäätöksen tekeminen onkin sitten vaikeampi juttu. Ehkä halutaan säilyttää omalla tavallaan sekä vanha että uusi elämä yhdessä. En tiedä! Meillä mies muutti kyllä uuden onnensa luokse mutta siinä se. Ei hän eroa hakenut eikä mitään muutakaan. Minä olen sitten kaiken hoitanut kun minä en halua roikkua "hirressä". Minun mielestäni asiat pitää selvittää aina loppuun saakka ja jatkaa sitten elämää uusin askelin.
lemppaa se akka pihalle niin helpottaa
Sait sentään vastauksesi kun kysyit mieheltäs että onko mitään meneillään , minäkin olen jo aikoja sitten kysellyt että onko tässä joku muukin kuvioissa niin vastaus oli kielteinen. Täytyy sanoa että jos kaikesta huolimatta paljastuisi joku osapuoli tässä olleen ja kun huomioidaan nää kaikki erokeskustelut tässä aikojen saatossa (2 vuoden aikana), niin kyllähän se kieltämättä pientä vihaa pintaan nostais. Kyllä minä suoraselkäisyyttä arvostan aina , tietty voihan kyseessä olla ihan joku muukin naisten juttu josta mä en tiedä hölkkäsenpöläystä. Hyvä että teillä on kuitenkin asiat jossain järjestyksessä.
Juuri noin käyttäydyin kun olin löytänyt toisen...puhelimineen, vaatteineen ja kylmenemisineen!
No kuinka teillä asiat selvitettiin , kerroitko jossainvaiheessa suoraan asiat miehelles (nykyinen ex oletan) , saiko hän asiat jotenkin selville vai lähdittekö kylmästi vain eriteille. Kysyn koska olisi kiva tietää että kuinka kauan naiset yleensä jaksavat vetää tällaista showta polttamatta itseään henkisesti loppuun , satuin näet vahingossa löytämään eräänlaisia ahdistuslääkkeitä kotoamme jotka on ilmeisesti lääkäri hänelle määrännyt.
Naisesi pitää sinua hätävarana ja lähtee lopullisesti vasta, kun on löytänyt uuden. Hänellä on selväsi jotain viritelmiä suuntaan jos toiseenkin, mutta niistä ei ole tullut mitään valmista.
Tee sinä lopullinen piste tuollaiselle naiselle. Muuta uuteen kotiin ja etsi sinne uusi hellu, äläkä kuuntele vanhan vaikerrusta sitten enää.
Saattaahan sillä olla jotain viritelmiä mene ja tiedä , tässä taas yksi kypsä viikonloppu takana voishan se ehkä hetkeksi hellpottaa jos laittais eropaperit vetämään niin tulis ainakin tähän hommaan jonkinlainen aikataulu eikä menis tämäkään aika pelkästään soutamiseksi ja huopaamiseksi.
kerroin, että muutan toiselle paikkakunnalle miettimään ja harkitsemaan. Sekin oli läheisriippuvaiselle miehelle shokki. Ja siitä seurasi juoppoputkea ja holtitonta rahankulutusta. Niitä oli ollutkin jo vaihtelevassa määrin koko pitkän yhteisen elämän aikana.
En katkaissut yhteydenpitoa erilleen muuttamisen jälkeenkään, vaan yritin tukea miestä kaikin tavoin, jotta hän pääsisi elämään kiinni.
Tuli sairaalahoitojaksojakin pari kertaa, mutta pidin päämääräni, koska voin niin pahoin, ettei ollut muuta selvitymiskeinoa, kuin ero.
Kun kaksi vuotta oli kulunut, hain lopullisen eron ja se oli tietysti paha isku taas. Mies sekosi ja taas sairaalajakso. Sain suostuteltua miehen eroseminaariin ja se teki hänelle hyvää.
Kävin sen sitten itsekin. Mies alkoi sopeutua uuteen elämään.
Erosta on aikaa 12v ja molemmat olemme "jaloillamme". Ex-mies sai maata jalkojensa alle uuden kumppanin myötä. Heitä ehti olla useita, mutta viimein tuli se oikea ja olen tosi iloinen hänen onnestaan. Itse en mene enää uuteen liittoon - ainakin ihmettelen jos sellaiseen vielä tämän elämänkokemuksen myötä päädyn.
On helkkarin hienoa olla omassa rauhassaan, saa tulla ja mennä vapaasti. Ei ole kysyviä katseita, minne menet ja mitä teet. Olen saanut tasapainon. Sen neuvon annan kaikille eroa suunnitteleville ( varsinkin pitkän liiton jälkeen) että toimikaa hienovaraisesti, mutta päättäväisesti. Kunnioittakaa elämänkumppanianne
sillä onhan yhteistä historiaa ( usein lapset, jotka yhdistävät lopun ikää) ja aikoinaan annetut lupaukset.
Kun hoitaa eron hyvin, molemmat selviävät ja myös muu lähipiiri - erityisesti lapset.
Sellainen- minä, minä, minä ei ole hyvä asenne, vaan asioita tulee tarkastella laaja-alaisesti ja tukea myös jätettyä. Itse en kertonut suvulle mitään, aikuiset lapset tiesivät ja tukivat. mutta muu suku ei. Vasta muuton jälkeen ilmoitin ulkopuolisille. Kaikki ovat sopeutuneet ajan kuluessa.
Kiitos hyvistä neuvoista. Näitä rauhallisia neuvoja tarvitsen.
7 v tulisi syksyllä täyteen tätä avioliittoa. On ollut ylä- ja alamäkiä. Lähinnä alamäkeä sen jälkeen kun mies lähti reissuhommiin.
Salaperäisiä puheluita ja millon milläkin verukkeella juilinut itsensä näistä minun epäilyistä ulos.
Lähelle ei ole saanut mennä, mutta samaan sänkyyn kun on kallistuttu seksiä kyll pitäisi saada.
Nyt viime aikoina ollut putkeen aina tyyliin 3 viikkooa pois kotoo. Soittaa jos jaksaa, puheluihin vastaa jos muistaa.
Mittarit paukkuu nyt punaisella ja eron olen päättänyt ottaa. Enää en jaksa olla se kiltti ja kotona odottava uskollinen vaimo, joka aina ajattelee miehensä parasta. Kynnysmattoja saa halvemmalla kaupasta.
Samaa täällä vähän hirvittelen kuin ketjun aloittajakin, tulevan exän äkkipikaisuus...paljonkohan tota omaisuutta hajoo kun kerron aikeestani...jääkö enää mitään jaettavaa. Kuin tuo nyt sit menee jos hajottaa tavaroita soitanko poliisin arvioimaan tuhon ja tämä menee hänen osastaan sitten?
Tänä vloppuna hänen piti tulla käymään kotona, mutta kiertoteitä sain kuulla, et on jäämässä sittenkin ehkä sinne etelään.
Lohtua täs on se, että lapsia ei ole. Ja että tämän jälkeen elämä lähtee taas uuteen nousuun ja on elämisen arvoista.
Mieheni oli lomamatkallaan ostellut uutta vaimoa, sain sen selville, printtasin netistä eropaperit ja otin häneltä allekirjoituksen. Sen jälkeen asianajajalle, oikeudesta väliaikaispäätös yhteiselämän lopettamisesta, lasten huoltajuudesta yms. Koska oikeasti pelkäsin häntä (edelleen pelkään).
Takana lähes 20v pettämistä ja väkivaltaa, joten oli jo aikakin. Itseäni syyttelen tyhmyydestä, mutta tuolla hetkellä kai kamelin selkä vihdoin katkesi. Onneksi.
"Pelkään hänen haastavan minut oikeuteen ja vaativan minulta rahallisia korvauksia, mikäli mieheni sekoaa erosta ilmoittaessani tai mikäli mieheni isä saa sydänkohtauksen tms."
MITÄÄN sellaista tilannetta ei ole, että näin voisi tapahtua. Jos miehesi äiti kyllin sinnikkäästi sellaista yrittäisi hän joutuisi itse vaikeuksiin perusteettomista jutuistaan. Suomen laki ei tunne mitään tapaa rakentaa tällaista oikeusjuttua.
Olen tuntenut muutamia perheväkivallan uhreja elämäni aikana ja sinä kuulostat heiltä niin, että sydämestä viiltää.
Ehdotukseni sinulle: lähde nyt pois helvetiksi muuttuneest "kodista". Ota ero. Hae apua.
Anoppis vaikuttaa häiriintyneeltä. Ei ihme, jos mieheskin käyttäytyy raivopäisesti. Varmaan ollut melkoinen lapsuus. Ihanko oikeesti hän manaa Saatanaa apuun ?
Oman turvallisuutes takia sun kannattaa lähteä silloin kun miehes ei ole kotona. Otat mukaan vaan välttämättömimmän ja meet turvakotiin. Kavereiden tai sukulaisten luo ei kannata mennä, koska jos toinen on noin raivopää, hekin voivat joutua vaaraan.
Turvakodin henkilökunta näkee tommoista päivittäin ja he osaavat auttaa sua tilanteessa eteenpäin.
Tärkeintä on, että lähdet. Ennen kuin pahimmassa tapauksessa sulta lähtee henki.
paprut pöydälle,jotka olin netistä tulostanut,sanoin nimi alle ja helvetin äkkiä henk.koht tavarat mukaan ,tunti aikaa sen jälkeen heitän sut ulos,no eukko meni lujaa ja kokosi tavaransa ja lähti.No tämä naiseni oli pettänyt minut jo toistamiseen,että tälleen se tuli kerrottua.
Minä erosin vuosien yrittämisen jälkeen alkoholistista. Olin yrittänyt erota jo aikaisemmin, mutta ei onnistunut. Jos yritin puhua että ei tässä ole mitään järkeä, että haluan erota niin ei. Seurasi kuukausien tunnekoukutusta, manipulointia ja uhkailuja. Viime aikoina alkoi tulla jo juoppohullukohtauksia ja pahoja uhkailuja. Sai pelätä. Eipä tuo ollu paljon kotona, mutta sitä pelkäs että millon tulee.
No ostin junalipun synttärilahjaksi kotopuoleen ja pullon matkakumppaniksi ja itse aloin muuttamaan. Kun viimeinenkin tavara oli muutettu salaiseen osoitteeseen, soitin saman tien miehelle ja kerroin. Mies meni tosi huonoon kuntoon sitten kun lopetti juomisen, makasi vaan. Rakasti, vanno ja lupaili niin ettei ikinä. Hellanlettas. Mutta minä pysyin jämäkkänä, yritin tukea mutta samalla pysytellä niin irti kuin mahdollista. Puhelimessa puhuin vain, en halunnut tavata kasvotusten. Halusin nopeasti eroon, en mitään vitkuttelua.
Kk päästä sillä oli jo uusi hoitaja. Rukouksiini oli vastattu, olin päässyt miehestä eroon.
En alkanut setvittelemään epäselviä asioita tyyliin, olitko sen ja sen naisen kanssa kun sillon löyty se käytetty kondomi jne. Anteeksi on pyydetty molemmat ja annettu.
Siinä eroni noin niinku lyhyesti ilmaistuna. Toki siihen liittyy monipuolista itkua ja vääntöä puolin ja toisin.
Ja hommaa 2 erobiisiä. Toista itket ja toista tanssit.
Ensin sanoin monta kertaa ottavani eron, jos liiton ongelmiin ei tule muutosta. Mies vaan vakuutteli että asiat saadaan kuntoon. Hain sitten avioerolomakkeen ja jätin sen pöydälle. Sanoin että alan kohta täyttämään kaavaketta. Mikään ei edelleenkään muuttunut, joten laitoin sitten paperin postiin ja sanoin samana päivänä että voipi tulla käräjäoikeuden kirje postissa....Nyt harkinta juoksee ja ukko luulee edelleen että bluffaan.