Olen viime aikoina alkanut pohtimaan suhteemme etenemistä. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja haluaisin muuttaa mieheni kanssa yhteen ja onkin antanut asialle myöntymisen, mutta tuntuu että silti asian eteneminen on todella hidasta. Miten te muut pariskunnat olette ratkaisseet asian ja miten olette jaksaneet suhteessa kun toinen on vaan niin harkitseva ja toinen haluaisi jo tehdä päätöksiä?
Olen myös pohtinut että vaikuttaako tämää asia miten meidän suhteeseen tulevaisuudessa. Mieheni on yli neljäkymppinen ja itse kolmekymmentä ja haluaisin lapsia. Jos asunnon hankinta lykkääntyy pitkälle niin huomaanko itse neljäkymppisenä ettei tullut lapsia.. Olen yrittänyt keskustella asioista kumppanin kanssa mutta eipä ne ole mihinkään johtaneet kun sanoo vaan katsotaan. Rakastan kuitenkin miestäni, mutta liiallinen jahkaaminen asioissa mietityttää, mutta haluaisin kuitenkin tämän miehen kanssa yhteisen asunnon ja ehkä lapsiakin. Kertokaa mitä teen?
Olen myös pohtinut että vaikuttaako tämää asia miten meidän suhteeseen tulevaisuudessa. Mieheni on yli neljäkymppinen ja itse kolmekymmentä ja haluaisin lapsia. Jos asunnon hankinta lykkääntyy pitkälle niin huomaanko itse neljäkymppisenä ettei tullut lapsia.. Olen yrittänyt keskustella asioista kumppanin kanssa mutta eipä ne ole mihinkään johtaneet kun sanoo vaan katsotaan. Rakastan kuitenkin miestäni, mutta liiallinen jahkaaminen asioissa mietityttää, mutta haluaisin kuitenkin tämän miehen kanssa yhteisen asunnon ja ehkä lapsiakin. Kertokaa mitä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
alkaa katselemaan asuntoja netistä tms. ja kun löydät kivan asunnon, näytät miehellesi ja sanot että olis ihan kiva vai...? Se ei ole painostusta, eikä miehesi pitäisi sitä pelästyä, hienovaraisesta vihjailusta :)
Sinun pitää saada nyt miehesi haluamaan asioita joita sinä haluat jotta ei hän sitten myöhemmin pääse sanomaan että tätähän sinä halusit. Mitä siinä valitat? Eli kun asuntolainamaksut rassaa ja ennenkaikkea lapset ja se arki mikä väistämättä tulee sitten siihen teidän suhteeseen.
Ymmärrän että haluat lapsia mutta se todellisuus on sitten sitä että sinä alat elämään lapsille ja miehesi pakenee töihin. Mutta ei se lapsille eläminen ole ollenkaan huono asia. Se antaa kyllä tosi paljon vaikka joudutkin vaihtamaan siitä ihanan tyttöystävän roolista nalkuttavan vaimon rooliin.
Ehkä miehes on vaan niin saamaton että jos et nyt ite ala toimia niin voit uskoo että mitään ei tule tapahtumaan. Joten, vie ukkosi katsomaan jo ennalta lehdestä löytämääsi taloa ja ala vaan törkeesti puhua vauvajutuista niin eiköhän ala tapahtumaan.Tai sitten,ei, mutta näkeepähän edes mitä ukkosi todella ajatteleepi. Mieti myös mitä SINÄ haluat, tai tulet turhautumaan..