Ensimmänen lapsemme syntyi kuolleena.
Suuri suru ja tuska. Emme edes tienneet, että tällaista voi tapahtua - tästä on jo kauan.
Pian uusi raskaus, jonka aikana mies pettää, koska seksielämä kotona niin surun ja paineen (-- uusi hedelmöityminen) sävyttämää.
Hirveä shokki.
En ymmärtänyt, että näinkin voisi tapahtua,
... tästäkin on kauan.
Naisena, äitinä, nyt jo isoäitinä, en ole kuitenkaan koskaan voinut YMMÄRTÄÄ tätä menneisyyden haamua, vaan osaltani hävenyt sitä.
Haluaisin päästä tasapainoon tämän, oman elämäni historiaan liittyvään, salattuun, häpeälliseksi kokemaani asian kanssa.
Olen erityisesti kiinnostunut vilpittömistä miesten kommenteista - oikeesti ja oikeasti!!
Löytyykö kohtalotovereita naisissa?
Suuri suru ja tuska. Emme edes tienneet, että tällaista voi tapahtua - tästä on jo kauan.
Pian uusi raskaus, jonka aikana mies pettää, koska seksielämä kotona niin surun ja paineen (-- uusi hedelmöityminen) sävyttämää.
Hirveä shokki.
En ymmärtänyt, että näinkin voisi tapahtua,
... tästäkin on kauan.
Naisena, äitinä, nyt jo isoäitinä, en ole kuitenkaan koskaan voinut YMMÄRTÄÄ tätä menneisyyden haamua, vaan osaltani hävenyt sitä.
Haluaisin päästä tasapainoon tämän, oman elämäni historiaan liittyvään, salattuun, häpeälliseksi kokemaani asian kanssa.
Olen erityisesti kiinnostunut vilpittömistä miesten kommenteista - oikeesti ja oikeasti!!
Löytyykö kohtalotovereita naisissa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikeasta asiasta kirjoitat. Itse en osaa ymmärtää miehen käytöstä. Olisiko suhteenne ollut jotenkin pahassa umpikujassa silloin tai mies rakkaudestaan epävarma? Näin voisi olla mikäli pettämisiä ei sen jälkeen ole ollut. Ehkä hän oli vain heikko, niinkuin me kaikki joskus olemme, saatamme ehkä tehdä eri virheitä mutta virheitä olemme kaikki tehneet.
rakastajasta suorittajaksi? Pitikö hänen olla valmis aina oikeaan aikaan jotta tulisit raskaaksi? Oletko ajatellut hänen paineitaan asiassa. Ehkä hän pelkäsi sinun murtuvan, ellei onnistu saattamaan sinua uudelleen raskaaksi? Kuinka kovasti ensimmäisen lapsen menetys koski häneen? Jos hän ei vain pystynyt puhumaan sinulle riittämättömyyden tunteestaan ja löytyi joku toinen jolle pystyi avautumaan.
Monesti sille läheiselle on liian vaikea puhua, vaikka se ainoastaan auttaisi. Kynnys siihen on liian korkealla, on vaikea kertoa omasta riittämättömyyden tunteesta, surusta, pelosta etenkin kun toisellakin on vaikeita käsiteltäviä asioita.
Silloin ulkopuolinen ihminen toimii tavallaan terapeuttina. Hän ei tiedä tilannetta, joten hänelle on helpompi puhua ja samalla voi kuvitella selvittävänsä asiaa (vaikka se oikeasti sen oikean ihmisen kanssa jääkin selvittämättä)...Hänelle voi kertoa vain ne asiat jotka on valmis paljastamaan...oman puolison edessä olisi liian alasti kun toinen tuntee niin hyvin. Eli toisen syliin hypätään siksi kun ei uskalleta käsitellä asiaa oikeasti. Voidaan tavallaan harjoitella ensin ja samalla se oma itsetunto kohenee (saa kokemuksen siitä että riittää jollekin, vaikka se onkin hetkellistä. Riittävyydellä tarkoitan sitä, että heidän yllään ei leiju menetys, suru ja paine uudesta lapsesta)...
Miehesi teki virheen siinä, että haki "terapiaa" muualta (eikä oikeaa terapiaa), silloin se varmaan tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta hänelle. Sinun ei tarvitse hänen virhettään hävetä. Joskus ihminen hukkaa itsensä hetkeksi ja tekee asioita, joista ei myöhemmin ole ylpeä. Katuiko mies tekojaan myöhemmin, vai kokeeko hän että se oli hänen henkireikänsä tuossa tilanteessa ja siksi oikeutettua? Onko hän jälkikäteen ymmärtänyt mitä hänen olisi tuon sijaan ehkä kannattanut tehdä?
Teillä on ollut vaikea elämäntilanne kaiken kaikkiaan. Edellä kuvaamallasi tavalla helposti käy silloin jos toinen ihminen ei osaa näyttää tunteitaan puolisolleen, ei uskalla, kehtaa...tai ei raaski, kun toinenkin on surun keskellä. Näennäisesti helppo ratkaisu silloin on hakea ymmärrystä ja lohtua muualta, kuka nyt van lähimpänä on "ymmärtämässä". Saa tavallaan itselleen lomaa vaikeasta tilanteesta.
Itse kävin läpi raskaat lapsettomuushoidot, keskenmenonkin. Ja kun vihdoin tulin raskaaksi, mieheni hankki itselleen tyttöystävän. Lapsi syntyi etuajassa, koska sain suhteen yllättäen selville, järkytyin niin pahasti, että synnytys käynnistyi. Onneksi lapsi selvisi ja on kehittynyt ihan normaalisti huonoista lähtökohdista huolimatta.
Peloissani vauvan kanssa, raskaudesta vielä sekaisin, en pystynyt jättämään miestäni joka rukoili minua takaisin. Nyt olen jättänyt. Vihdoin. Selkäni takana hän jatkoi tuota suhdetta, ja muitakin siinä ohella, vuosia. Minä typerys sain toisenkin lapsen, olin uskollinen ja uskoin kaiken.
Uusi elämä on käynnistynyt, lapset ja minä. Mies on tuhonnut nähtävästi kaikki auki pitämänsä ovet, valheita kaikille yhtä lailla. Minä en miehiin pysty luottamaan ehkä ikinä, mutta nyt olen ainakin vapaa tuosta hirviöstä.
Mieheni petti minua ollessani seitsemännelläkuulla raskaana parhaan ystävättäreni kanssa. Olimme molemmat hyvin nuoria vähän päälle kaksikymppisiä ja minä odotin esikoistani.
Menetin silloin kyvyn luottaa mieheeni sekä ystävääni. Miehen otin takaisin mutta ystävästä luovuin.
Olimme yhdessä miehen kanssa yli 15 vuotta ja saimme kaksi lasta lisää. Arki koetteli ja rahahuolet. Mies oli reissuhommissa ja minä podin hyvin herkästi riittämättömyyttä. Olin mustasukkainen ja epäluuloinen koko suhteemme ajan.
Uskon että kaikki sai alkunsa siitä pettämisestä.
Tulevaisuuden piti silloin näyttää ihanalta. Sitten kuin pimeä verho olisi vedetty sen eteen.
Riitelimme paljon ja mieheni joutui myös kärsimään kohtuuttomasti tästä pettämisestään. Kaivoin aina sen esiin..uudestaan ja uudestaan. Mies aluksi katu i ja aneli anteeksiantoa mutta minä olin julma.
Vasta eron jälkeen olen kyennyt ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta. Myös sen miehen.
Minun piti ensin vihata, olla katkera, surra, ikävöidä ja loputtmasti itkeä.Sitten pystyin päästämään irti ja antamaan anteeksi.
Annoin anteeksi itselleni sen että olin ollut sinisilmäinen. Jokainesen nuoren äidin kuuluukin olla! Annoin itselleni anteeksi kaikki loukkaukset mitä syydin mieheni silmille. pystyin ymmärtämään että minua oli oikeasti sattunut ja miksi reagoin niin kuin reagoin (mies joskus sanoi että syy oli minussa ja sekin sattui mutta ymmärrän senkin nyt) Niin paljon sanoja mitä ei olisi pitänyt sanoa.
kumpaisellakin. Mieheni oli nuori mies silloin kun pettäminen tapahtui. Häntä varmasti pelotti tuleva lapsi ja sen tuoma vastuu. Ystävättäreni oli kaunis ja miehiä mielistelevä.
Hän osasi kuunnella miehen murheita sievästi huulet tötteröllä. No..sopiva tilaisuus ja mieheni halusi vielä hetkeksi paeta tulevaa isyyttä. HEI ajattele kaksikymppinen kaveri? Mitä voisi odottaa sen ikäiseltä? Voin ihan oikeasti jo ymmärtää sen.
Nyt ollaan nelikymppisiä ja meillä molemmilla on uudet suhteet. Onneksi kaikkien niiden tunteiden jälkeen olemme molemmat löytäneet jonkinlaisen rauhan. Mutta oikotietä siihen ei ollut. Ne tunteet oli tunnettava.
rehellisesti kirjoitettu. Minulla vähän saman tapainen tausta avioerossa. Kuinka monta vuotta sinulla meni kunnes pystyit antamaan anteeksi? Minulla tulee erosta neljä vuotta, helpottaa jo, mutta täydelliseen rauhaan on vielä matkaa. Avioliittomme keski 31 vuotta.
viisi vuotta ja aika monta kirjaa aiheesta tuli luettua mutta ystävätär loppujen lopuksi kieli niiden lukemisen =) liika pohdiskelu on liikaa sekin. Sitten opettelin elämään hetkessä. Oli helppoa olla oma itsensä kun ei ollut mitään menetettävää. Oppi nauttimaan asioista ja ihmisistä joita ei aikaisemmin ollut edes nähnyt ympärillään.