Kautta aikojen ihmiset ovat löytäneet rakkautta eri paikoista: kirjeenvaihtopalstoilta, nykyaikana tv-chateista ja erilaisista seuranhakuohjelmista netin kautta.
Mutta onko monikaan varsinaisesti löytänyt "sitä oikeaa" välitysten kautta? Se oikeahan tulee vastaan joka tapauksessa, ja muutenkin ne oikeat toisilleen törmäisivät jossain vaiheessa oikeassa elämässäkin. Ei siihen nettiä tarvita.
Netti on oivallinen apuväline etsiä seuraa, mutta kuinka kestävää seuraa? Veikkaanpa, että paria poikkeusta lukuunottamatta suurin osa on deittaillut joskus netissä olevia ihmisiä, todenneet heidät täysin vääränlaisiksi ja löytänyt sen oikean ihan oikeassa elämässä.
- Cassie**
Mutta onko monikaan varsinaisesti löytänyt "sitä oikeaa" välitysten kautta? Se oikeahan tulee vastaan joka tapauksessa, ja muutenkin ne oikeat toisilleen törmäisivät jossain vaiheessa oikeassa elämässäkin. Ei siihen nettiä tarvita.
Netti on oivallinen apuväline etsiä seuraa, mutta kuinka kestävää seuraa? Veikkaanpa, että paria poikkeusta lukuunottamatta suurin osa on deittaillut joskus netissä olevia ihmisiä, todenneet heidät täysin vääränlaisiksi ja löytänyt sen oikean ihan oikeassa elämässä.
- Cassie**
Vastaukset 10
Vanhimmat
Paras ystäväni, tyttäreni, toinen poikani...löytäneet netin kautta naisen/miehen ja asuvat nyt avoliitoissaan. Lisäksi kaksi 24sen kautta tullutta ystävää seurustelevat tiiviisti...joten en voi olla samaa mieltä. Lapseni irc:n kautta.
Ei kaikilla käy huono flaksi. Nämä kaksi ystävääni (naisia)tosin saivat kauan etsiä, mutta lopulta kävi hyvin. Itse olen löytänyt etäsuhteita...rakastunutkin. Tällä hetkellä ei ketään. Ystävien saaminen oli yllätys, ja sekin jo jotain:).
Olen sitä mieltä, että kuvattomuus pitkittää löytämistä. Lisäksi se saa liikkeelle elintensä esittelijöitä, jotka ovat vain "tiellä" deittipalstoilla ja sotkevat tosissaan liikkeellä olijoiden yrityksiä. Samoin seurustelevat ja liitoissaan olijat häiritsevät pahan kerran ja heillähän ei kuvaa ole myöskään.
Terv. Mies, joka tosissaan:)
"Se oikeahan tulee vastaan joka tapauksessa" no joopa, sinäpä vasta besserwisseri olet. Tiedän monia tapauksia jotka eivät ole koskaan tavanneet "sitä oikeaa" ja onpa noita tapauksia jotka ei tapaa sitä väärääkään.
Kyllä kai tuolta netistä lähinnä etsitään seuraa lihallisiin iloihin, mutta kai siinä joku onnistuu löytämään jotain pysyvämpääkin.
Emme elä satumaailmassa, jossa kohtalo esittelee sielunkumppanit toisilleen, ja töytäisee taivaallisen suhteen alkuun. Olisihan se mukava, mutta maailma ei toimi niin. Jos tuon ymmärtää ja tiedostaa, niin luonnollisesti tajunnee, että netissä on aivan ihan yhtä hyvät mahdollisuudet (joillekkin paremmatkin) löytää kaltaisensa ihminen kumppanikseen, kuin missä tahansa muuallakin.
Kukaan ei kävele vastaan eli sillä tavalla ei ketään löydy. En kuitankaan usko kokemuksieni perusteella, että Netistäkään löytyy mitään.
Jep, elämä on julmaa. Elä yksin tai kuole yksin, kaikki on pelkkää sattumaa.
Mistä sitä edes mielenkiintoisesta miehestä tai naisesta tietää onko varattu, vapaa vai mitä.
Ei sitä voi antaa puhelinnumeroaan kenellekään kaupan kassajonossa, vaikka katseita oltais luotukin. Silloin ainakin nainen antaa itsestään aika helpon kuvan. Hän kuitenkin voisi olla vapaa ja juuri se elämäni mies tai nainen.
Ei kai sitä myöskään voi vieraalta mennä kysymään, että oletko vapaa. Jos mies antaa vieraalle naiselle numeronsa tai kutsuu kahville, niin harva nainen lähtee. Kyllä siinä pelko tulee helposti pintaan. Mikähän tuokin on.
Ei ne todellakaan tupsahda kulman takaa. Minä ainakin olen tullut kyyniseksi. Yksin lienee loppu elämä vietettävä.
Täällä ihmiset vaan viettävät aikaa ja hauskuuttavat itseään.
Kun yksinäisyys kaatuu päälle, syli huutaa tyhjyttään, et ole kapakkaruusu ja olet jo ohittanut sen iän jolloin kaikki samanikäiset olivat sinkkuja niin tämä on yksi kanava, lehtien jälkeen. Minullakin on paljon tuttavia jotka ovat aivan varmoja, että kyllä niitä miehiä on olemassa minua varten, olenhan fiksu, ahkera, luotettava ja kukkaryhmässä ehkä nokkosenlainen. Kun pyydän esittelemään minulle yhden, niin eihän tuttavani ketään tunne, tietää vaan heitä olevan. Niin täällä sitten epätoivoissani jatkan toivoen ettei tarvitsisi vanheta yksin.
Ei ole olemassa yhtä "sitä oikeaa". On olemassa enemmän ja vähemmän sopivia.
"Se oikea" ei suinkaan tule vastaan noin vain. Jos se olisi totta, kenelläkään ei olisi mitään huolta pariutumisesta. Kukaan ei edes yrittäisi pariutua. Ei olisi onnettomia suhteita. Ei eroja. Koska eihän "siitä oikeasta" erota. Tarina "siitä oikeasta" on romanttinen satu, ei todellisuutta.
Luin sinulle tulleet vastaukset.. johan täällä nyt ollaan negatiivisia. Minä uskon, että ihminen saa pitkälti sitä mitä uskoo saavansa. Tärkein rakkaussuhde meillä on omaan itseemme. Se on suhde, jota pitää hoitaa silloin kun on yksin tai kaksin. Ihminen, joka rakastaa ja arvostaa itseään, niin hänellä on myös selkeä käsitys siitä millaista kohtelua hän odottaa kumppaniltaan ja millaisen kumppanin hän itselleen haluaa. Kun tällainen ihminen etsii kumppani netin tai jotain muuta kautta, niin hän tunnistaa melko pian, että onko toisessa ihmisessä niitä asioita, että voisi syntyä vakava seurustelusuhde. Hyvän oman arvontunnon omaava ihminen ei lähde suhteeseen toisen ihmisen kanssa, jonka käytös, arvot tai jokin muua ei tunnu hänestä hyvältä. Hyvän oman arvontunnon omaava ihminen arvostaa itseään niin paljon, että hän kelpuuttaa kumppanikseen vain ihmisen, jonka arvomaailma, käytös ja muut tärkeät asiat tuntuvat hänestä hyvältä.
Huonon oman arvontunnon omaava ihminen on kuin heittopussi. Hänen sisimpänsä huutaa rakkautta. Kunpa tulisi joku joka pelastaisi minut yksinäisyydeltä! Kunpa tulisi joku joka osoittaisi, että olen arvokas, riittävä ja hyvä. Tällainen ihminen antaa ympäristön määritellä oman arvonsa. Muitten ihmisten puheet ja teot satuttavat häntä, koska hän määrittelee arvonsa muitten ihmisten puheitten ja tekojen perusteella. Tämmöisen ihmisen sisin huutaa hyväksyntää, arvostusta, huomiota, turvallisuutta, jne.. Hän hakee vastakkaiselta sukupuolelta sitä, mitä hän olisi pitänyt saada omilta vanhemmiltaan. Huonon oman arvontunnon omaava ihminen ajautuu helposti melkein kenen tahansa syliin, joka antaa hänelle sitä mitä se pieni lapsi hänen sisällään kaipaa. Hän ajautuu suhteeseen tyydyttämään pienen lapsen tarpeita, mutta aikuinen puoli hänessä tietää, ettei rakkaus ole oikeanlaista ja sen takia kokee risritiitaa suhteesta.
Jokainen suhde antaa mahdollisuuden henkiseen kasvuun ja omien haavojen kohtaamiseen. Ihminen, joka on pitkälti työstänyt omat sisäiset haavansa ja hänellä on terve oman arvontunto, niin hän löytää samankaltaisen kumppanin ja heillä on mahdollisuus onnelliseen ja ihanaan rakkauteen. Kun ihminen on sinkku, niin silloin kannattaisi panostaa henkiseen kasvuun ja itsensä rakastamiseen, koska se tuo palkinnon tulevaisuudessa. Mitä eheympi olet,sitä ehyemmän kumppanin vedät puoleesi. Jos jotakuta kiinnostaa lukea totuuksia parisuhteesta, niin lainatkaapa joku seuraavista kirjoista; Harville Hendrix: kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu, W.W. Dyer Hyväksy itsesi ja uskalla elää, John Gray: miehet marsista ja naiset venuksesta.
Jos haluatte oikeasti löytää hyvän ihmissuhteen, niin kehotan lukemaan henkisiä kirjoja ja panostamaan omaan henkiseen kasvuun. Ne ongelmat, joita teillä on suhteissanne, niin ne kertovat jotain teistä ja siitä missä teidän pitäisi kasvaa.
Älkää koskaan luopuko toivosta. Oppikaa jokaisesta suhteista. Olkaa seuraavalla kerralla viisaampia. Hyvä parisuhde on pitkän oman henkisen kasvun tulos ja pitkän yhteisen kasvun tulos:)
Käsittämättömän loistava kuvaus itsensä rakastamisen tärkeydestä ja siinä piilevästä mahdollisuudesta tavoittaa onnellisuus, elämä, josta on ylpeä, elämä, jota haluaa.
Olen sitä mieltä, että parisuhde on paras paikka kasvaa, mutta valitettavan usein kasvu vaatii sysäyksen kriistä, joka voi johtaa silloisen parisuhteen kariutumiseen. Hinta, jonka joutuu maksamaan kasvusta on kova, jopa epäinhimillinen. Mutta niinkuin Hendrix määrittelee hyvän parisuhteen luomisen vaikeaksi, niin väitän, että itsensä rakastaminen on vielä vaikeampaa. Sille matkalle suosittelen Hendrixin jälkeen Anthony de Mellon Havahtumista. Se herättää ajattelemaan vaikeita asioita ja asioita ylipäätään, joita ei ole huomannut, mutta jotka ovat kuitenkin läsnä.
omien kokemusteni mukaan (poistin profiilin melkein 8 kk jälkeen) miehet eivät hae täältä tosissaan suhdetta kovinkaan usein, ja se että molemmat sattuisivat sitten pitämään toisistaan tarpeeksi on todella epätodennäköistä.
on myös miehiä jotka pitävät varalla deittaillessa, jotkut satuttavat pahastikkin, on miehiä jotka haluavat olla kavereita ja miehiä jotka pitävät sinusta.. mutta et itse sitten tunnekkaan mitään.
ei kannata siis ainutta elämää tuhlata treffiprofiilin ja treffien ja deittailun aiheuttamaan stressiin ja pahaan oloon, kun ei siitä näytä edes olevan tulosta.
parempi olla ilman ja nauttia omasta elämästä.
vaikka sanotaankin että vain etsivä löytää, mutta jos sinua hetkenkin on ahdistanut profiilissa käyminen ja yleensä että se on edes olemassa, suosittelen että poistat sen pariksi kuukaudeksi ja katsot miten onnellisemmaksi ja murheettomaksi tulet ilman profiilia, itse olen helpottunut.
olen helpottunut siitä että minun ei tarvitse pitkään aikaan miettiä yhtään miestä, niiden tunteita, omia tunteita.. yhtään mitään siihen liittyvää.
ei voi myöskään luottaa siihen että rakkaus löytyy uudelleen, sitä ei voi koskaan tietää.
pitää vain elää omaa elämää ja hyväksyä se sellaisena kuin se on.. eikä haaveilla paremmasta, niin alat arvostamaan mitä sinulla on ja niitä hyviä hetkiä, joita ei stressaantuneet ihmiset pysty enää näkemään huoliltaan.