Tätä palstaa lukiessa ei voinut olla huomaamatta väitettä, että osa miehistä ei suunnilleen edes uskalla puhua naisille ja muuta sellaista. Ja minua kovasti ihmetyttää mistä tällainen mahtaa johtua.
Naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin, eivät mistään ulkoavaruudesta tulleita avaruusolentoja joita pitää pelätä ja varoa äärimmäisyyksiin asti.
Mahtaako tähän olla syynä se, että ilmeisesti nämä edellämainittuun ryhmään kuuluvat miehet asettavat itselleen aivan tolkuttoman korkeita vaatimuksia naisten suhteen. Eli jos nainen ei ole oitis sulaa vahaa kun mies vaivautuu tervehtimään häntä, niin kyseinen mies pitää itseään oitis täydellisenä epäonnistujana, vaikka tähän ei olisi mitään tarvetta. (Ja edellinen oli sitten kärjistys -mikäli joltakulta jäi huomaamatta).
Naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin, eivät mistään ulkoavaruudesta tulleita avaruusolentoja joita pitää pelätä ja varoa äärimmäisyyksiin asti.
Mahtaako tähän olla syynä se, että ilmeisesti nämä edellämainittuun ryhmään kuuluvat miehet asettavat itselleen aivan tolkuttoman korkeita vaatimuksia naisten suhteen. Eli jos nainen ei ole oitis sulaa vahaa kun mies vaivautuu tervehtimään häntä, niin kyseinen mies pitää itseään oitis täydellisenä epäonnistujana, vaikka tähän ei olisi mitään tarvetta. (Ja edellinen oli sitten kärjistys -mikäli joltakulta jäi huomaamatta).
Vastaukset 26
Vanhimmat
luulen että nämä jotka suhteettomasti naisia pelkäävät pelkäävät tuntematonta. Jos ei ole koskaan ollut naisten kanssa tekemisissä, niin heidän naiskuvansa on yliseksualisoitunut ja sukupuolittunut.
Näin siksi että mediassa naiset ja miehet esitetään yleensä jonkinlaisina rooleina, eikä asiaa todellakaan auta nämä nettipalstat kuten tämä ja muut joissa puhutaan miehistä ja naisista ainoastaan sukupuoli/seksiroolien kautta.
Eli luulen että pelkääjät pelkäävät naisen sukupuoli/seksuaalista roolia, jonka he kuvittelevat olevan ylikorostunut kaikkalla muualla paitsi töissä.
yleisesti kyllä ihan muissakin piireissä.
Sekä miehen että naisen eroavia piirteitä yli korostetaan ja sukupuolisuus nähdään jonkinlaisena voimakkaan seksuaalisena roolina jota täytyy sitten rakentaa ollakseen Nainen isolla N:llä tai Tosi-Uros. Jos näin ei ole tai jos ei edes yritä olla niin sitten todetaan että henkilössä on jotakin vikaa tai on muuten luuseri.
Toisin sanottuna ei nähdä sukupuolia yhdistäviä tekijöitä eli ihmisyyttä osana molempien sukupuolten piirteitä.
Tästä taisi joku kirjoittaa joskus artikkelinkin että kuinka mediassa ylipäätään korostetaan sukupuolten välisiä eroja kuin pyrittäisiin löytämään yhteistä koska samankaltaisuus on tylsää eikä ole viihdyttävää. Toisin kuin erilaisuuden korostaminen tyyliin: "Miehet ovat Marsista ja Naiset Venuksesta"-roskaa.
Kyllä varmasti syynä niillä jotka niitä täällä palstalla kommentoivat on puutteellinen kokemus naisista tai negatiivisten kokemusten ylikorostaminen sekä myöskin ehkä heikko identiteetti suhteessa heijastettuun sukupuolirooliin.
Ehkäpä henkilöt kokevat olevansa sopimattomia standardiin heille asetettavaan sukupuolirooliinsa ja kokevat että naiset määrittävät tämän roolin joten jokainen nainen voi käytännössä olla "tuomitsija" joka määrittää tämän henkilön joksikin muuksi kuin "mieheksi" joten tällaisiin tilanteisiin joutuminen on heistä ahdistavaa koska se asettaa koko heidän "miehisyytensä" kyseenalaiseksi.
Toisaalta näkisin myös että suomalainen perinteinen jäyhä miesmalli vielä pahentaa tilannetta. Toisin sanottuna se tekee ihmisistä sosiaalisesti ja varsinkin näissä asioissa hieman estyneitä ja etäisiä josta voi tulla kenelle tahansa "epäseksuaalinen" ja "sukupuoleton" olo varsinkin jos ne yhdistää sitten siihen että ei muuten elä tyypillistä suomalaisen miehen tavoin (juo kaljaa jne.) joka yleensä mahdollistaa "vapautumisen ja sosiaalisuuden sekä naisen kanssa olemisen olematta "epämiehekäs".
Yleensä kuitenkin ihan itseluottamuksen puute missä tahansa asiassa saa ihmisen hieman jos ei pelokkaaksi niin vähintään epäluuloiseksi puhumattakaan siitä jos ihmiset yrittävät lannistaa tällaiset yritykset heti alkuunsa.
Täälläkin on joskus nähtävissä selvää julmuutta "nössöjä" kohtaan jolloin miehen joilla ei ole juuri itselle haluttuja ominaisuuksia miehisyys kyseenalaistetaan naisten silmissä mikä on aika karmivaa kun ajattelee että se varmaankin vastaisi naiselle sanottuna että hän on mätäpaiseita omaava laardiperse rumilus huora joka ei kelpaa kenellekään.
Tästä poikkeuksena ne jotka nyt vain kaivavat verta omasta nenästään kutsumalla naisia yleisesti lutkiksi kun eivät suostu sänkyyn juuri heidän kanssaan.
En oikein ymmärrä asennetta jossa toista kohtaan ei jätetä pelkästään osoittamatta kiinnostusta ja torjuta häntä vaan vielä kaupan päälle toisen mahdollisuudet ylipäätään tyrmätään ja jopa hänen sukupuolisuutensa kyseenalaistetaan.
Se kyllä viittaa että sitä kusta on siellä toisessa päässä.
siis on tietenkin vastakkaisen sukupuolen "mystifikaatio" joka tahtoo ajaa sukupuolia yhteen sekä myös erottaa heitä kuten tässä tapauksessa.
Jos tuo illuusio on heikko tai särkyy toisesta yksilöstä vastakkaisen sukupuolen edustajana sitä voi olla hankala saada takaisin ja toisaalta hyvin vahva illuusio saa aikaan sen että toinen sukupuoli tuntuu suorastaan itselle vieraalta lajilta.
Kyseessä on siis ihan ihmisen psyyke joka tekee tepposia.
"tätä palstaa lukiessani" Toivottavasti sinulla on muutakin kokemusta elämästä, kuin palstat. Elävässä elämässä pelokkaita tuntuvat olevan useimmiten juuri naiset.
se ettei meinaa pysyä pokka kun pitää puhua kaiken maaliman turhaa paskaa joka ei kiinnosta tipan vertaa ja ettei meinaa itkuun pärähtää kun pitää nauraa tekonaurua niiiiiiin hauskoille naisten jutuille.
Alempana joku mesosi että naiset vihaavat miehiä, en yhdy tuohon näkemykseen, mutta on selvää etteivät naiset pidä kaikista miehistä. Kohtuuttomista vaatimuksista ja niiden asettamisesta, käsittääkseni naiset asettavat itse rajat sille millainen mies saa tulla puhumaan, osoittaa kiinnostusta, olla ihastunut tai edes katsoa perään.
Jos sattuu olemaan väärä mies niin on sitten ällöpervo kyyläraiskari ja ihme hyypiö. Mistä minä nyt tiedän olenko juuri se mies joka saa arvon neitiä edes ohimennen ajatella? Eipä sillä, ei kohtelu muutenkaan naisten taholta ole ollut mitenkään rohkaisevaa.
Ei koirakaan ole enää sinun paras ystäväsi jos se tulee häntää heiluttaen tutustumaan ja sinä potkaiset sitä kylkeen ja karjaiset painumaan vittuun siitä kiehnäämästä. Ontuva vertaus mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. Ensi kerralla se koira vain puree.
että näille miehille kelpaa vain YTN. Ihminen on kuitenkin rationaalinen otus. Missiä ja barbia halajava laardikasa tai kynäniska tietää saavansa pakit suurella todennäköisyydellä ja pakkien saaminen on kova paikka kenelle tahansa. Suomalainen mies on siitä hassu epeli, että se yrittää vaikka läpi harmaan kiven, kun muut tajuavat kiertää sen.
ja naiset puolestaan haluavat vain petollisia pelimiehiä, tai jänniä miehiä, ihan sama mutta pientä osaa kuitenkin. Tasoissa ollaan.
valtaosa suomalaisista kelpaa suhteeseen vastakkaisen sukupuolen kanssa aina avioliittoon asti. Seuraavassa kuviossa näät, että valta osa avioituu: http://www.stat.fi/til/vaerak/2007/vaerak_2007_2008-03-28_kuv_003_fi.html
Sitten kun miettii sitä, että iso osa on myös avoliitoissa tai seurustelee, niin hyvin harva jää ilman suhteita. Sinun tulkintasi mukaan suomalaisista valtaosa on missejä ja barbeja, renttuja ja jänniä miehiä, jos pelkästään ne kelpaa...
Esimerkiksi yliopistolla pystyn melko sujuvaan sananvaihtoon sekä seminaareissa että rennommissa merkeissä, vaikka olenkin enemmän kirjallisesti kuin suullisesti suuntautunut ulosannissani. Tämä onnistuu myös naispuolisten opiskelijatovereiden kanssa. Vaikeuksia ei liioin ole asioida vaatekaupassa tai missään muuallakaan, missä roolit ovat selviä. Minulle ei vain ole kirjoitettu rakastajan roolia.
Jo kouluaikoina opin, että saadakseni hyväksynnän ihmisenä minun tulisi olla osoittamatta seksuaalisia tarpeitani, ja edelleen ajattelen sen olevan suurin mahdollinen loukkaus naista kohtaan, jos kaltaiseni häntä lähestyisi romanttisin aikein. Jos oikein yrittäisin, saattaisin kenties jopa pystyä teeskentelemään muuta kuin olen ja hämäämään jotakuta sen aikaa, että pääsisin sänkyyn, mutta jossakin vaiheessa mitättömyyteni tulisi kuitenkin esille; kun ei ole mitään annettavaa kenellekään, ei viitsi huijariksikaan ryhtyä ja tuottaa pettymyksiä muille ihmisille. Rehellisyys lienee asioita, joista viimeiseksi olen valmis tinkimään.
Ei kai kellään meistä ole enempää annettavaa kuin itsensä, niin epätäydellisenä ja vajavaisena kuin kukin meistä on?
Sitä paitsi, luepa uudestaan viimeinen lauseesi. Siinähän luokittelet omaksesi juuri sen tärkeimmän ominaisuuden, jota jokainen fiksu nainen miehestä etsii :-)
Fiksu nainen taitaa kyllä etsiä rehellisyyttä miehestä, ainakin teoriassa.
Mutta aiemmalla kommentoijalla on juuri tuo "kiltin pojan syndrooma", naisten kanssa on helppo tulla toimeen, mutta ei missään muussa kuin kaverimielessä. Sellaisella asenteella varmasti menestyy naisten keskuudessa, mutta eipä sillä juurikaan yhtään naista saa itselleen.
Kyse on juuri siitä, että tällaisille miehille on syvään iskostunut se, että naisia tulee kohdella kohteliaasti tasavertaisina, eikä seksiobjekteina (hyvin kärjistäen sanottuna). Tällöin ei herää mitään fyysistä halua naisen puolesta, koska tämä luulee että mies ei ole kiinnostunut ollenkaan. Suhde jää täten korkeintaan kaveritasolle.
Naiselämäni on kuin nimimerkkillä Hämärän rajamailla. Tulen kyllä jossain määrin juttuun naisten kanssa. Joskus varsin hyvinkin, mutta siihen se jää.
Alkuperäiseen kysymykseenkin vastaten, en tiedä miten naista pitäisi kiinnostuksen merkeissä lähestyä ja torjutuksi tulemisen pelko. Tätä vielä pahentaa se että naiset joista olen joskus ollut kiinnostunut ovat myös olleet sellaisia joita näin usein ja joutuisin näkemään vielä jatkossa. Olisi aika vaikeaa torjumisen jälkeen ja tämä pelotti.
Sitten kun on vielä niin ujo ja estynyt niin ei puhettakaan että uskaltaisi jossain muualla lähestyä ketään tuntematonta kun ei ennestään tuntemiankaan kanssa onnistu. Mitä mä niille olisin sanonut?
Nimimerkki "kysyn vaan..." sitten antoi tilalleni nimen, kiltin pojan syndrooma. No sellainen olenkin, en minä edes usko että voisin kiinnostaa ketään. Mieleni on kauheassa pitäkää tunkkinne tilassa, ajattelen jo valmiiksi että ei ketään kiinnosta. En silti koe naisvihaa tai katkeruutta heitä kohtaan, eihän se heidän vika ole että olen tälläinen. Kyllä sen on jo ehtinyt huomaamaan että ei kaltaisillani paljoa onnea tässä suhteessa ole, ei kiltille pojalle ole kysyntää, pitäs olla paha poika, pelimies tai Äijä. Ei se paljoa auta jos on rehellinen tai lojaali jos ei koskaan pääse sitä suhteeseen asti kellekkään osoittamaan.
En haluaisi olla tälläinen mutta en pysty tai osaa olla mitään muutakaan. Jos joku on tästä syndroomasta päässyt eroon niin vinkkejä otetaan vastaan kuinka siinä onnistuitte.
Ensinnäkin haluan sanoa, että en keksinyt tätä syndrooman nimeä, vaikka voin ottaa kyllä kunnian siitä :)
Syndroomasta pääsee eroon osoittamalla naiselle että fyysisesti haluaa tätä. Se onkin sitten eri asia, miten onnistut siinä.
Helppo tapa on tietysti humalassa (tai humalaa esittäen) tehdä aloitteita ja olla fyysinen. Täten asioiden mahdollisesti mennessä pieleen, voit vetää kaiken "kännin piikkiin". Ja jos onnistut, niin aina vain parempi. Näin toimii huomattava (ellei jopa suurin) osa Suomalaisista miehistä. Paha juttu tietysti jos viina ei maistu, niinkuin omassa tapauksessani. Äläkä usko väitteitä, että humalan esittäminen ei toimi. Kyllä toimii, ja usein jopa paremminkin kuin aito humala, koska silloin et koskaan örvellä ja ole siinä mielessä epämiellyttävä.
Toinen vaihtoehto on tietysti vain tehdä se aloite muuten vaan ja kestää mahdollinen "häpeä" jos asiasta ei tule mitään. Mutta mieti vain, että onko se niin häpeällistä sittenkään jos saat pakit? Ainakin yritit, ja siitä pitäisi sentään olla ylpeä.
Mutta huomaa, että kiltin pojan koettelemukset eivät todellakaan pääty siihen että pääsisit treffeille asti! Treffeillä on osoitettava myös fyysistä halua oikealla tavalla. Ei liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Koska kiltillä pojalla on tapana luonnollisesti olla tuomatta esille mitään fyysisiä haluja, vaatii tämä melkoista työskentelyä. Fyysinen halu pitäisi tulla esille "luonnollisesti", mikä tietysti on käytännössä mahdotonta kiltille pojalle. Eli ainoa toivo on pystyä esittämään se niinkuin se olisi luonnollista.
Miten se taas tapahtuu? En tiedä, olenhan kiltti poika itsekin.
Olen aina ollut kiltti poika enkä vain tytöille vaan aivan kaikille. Ehkä se on ollut alhaisen itsetunnon tuottamus. Useimmissa tapauksissa se on näin, jotkut myöntävät sen jotkut eivät. Olin ennen niin ujo etten uskaltanu puhua tytöille kuin pakosta. Tämä sitten muuttui kun sain tietokoneen ja nettiyhteyden. Olin aika suosittu tyttöjen keskuudessa mutta en niin kuin luulin silloin, olin vaan kaikkien kaveri mutten mitään muuta.
Ensimmäisen tyttöystävän kylläkin sain sen kautta. Vakava suhde vielä. Sai rohkeutta hänen ansiostaan ja mainiosti meni kyllä. En kylläkään kerännyt tarpeeksi rohkeutta edelleenkään ja olin aivan liian "kiltti poika" edelleen. In the end hän jätti minut toisen takia 5½ vuoden suhteen jälkeen. Seurustelin toisen tytön kanssa joka oli hyvin ujo. No se suhde kesti puol vuotta.
Kuitenkin, nyt taas sinkku ja vaikka rohkeutta kerännytkin niin en uskalla tehdä mitään. En uskalla puhua tuntemattomille tytöille iskumielessä, baareissa en halua iskeä ketään kun ei oikein humalaisia halua iskeä. Ei mitään juomista vastaan kylläkään. Pelkään reaktioita mitä saan jos yritän iskumielessä puhua plus olen surkea tunnistamaan vihjailut ja muut. En ole eläissäni saanu kehuja ihmisiltä ulkonäöstä tai persoonallisuudesta muuta kuin kavereilta jotka yrittävät lohduttaa. En siis luota ulkonäkööni.
Treffit itsessään taas eivät ole ongelma jostain syystä. Kun vain pääsisi niihin. :(
On naisia, joita pelkää karskimpikin mies. Ei ketään huvita herätä aamuyöstä siihen kun partaveitsi viiltää kurkun auki.
Osa naisista on angstisia psykoja, osa vihaa miehiä, osa on liian kauniita, osa liian haavoittuvaisia. Osa vie rahat, osa aloittaa vittuilun heti kun mies avaa suunsa.
75% suomalaisista naisista on sellaisia, joiden kanssa ei huvita olla tekemisissä. Onneksi iän myötä nämä oppii tunnistamaan.
Pupu menee kieltämättä edelleen liikaa pöksyyn kun hyvän mimmin tapaa. Mutta mä yritän päästä siitä ohi. On niitä hyviä ja täyspäisiäkin mimmejä jäljellä.
Naisilla ole samoja riittämättömyyden pelkoja miehiä kohtaan kuin miehillä.
Mikä minun mielestäni tekee miehestä haluttavan, on se että mies käyttäytyy kuin mies, eikä niin kuin jokin sukupuoleton olento.
"Mikä minun mielestäni tekee miehestä haluttavan, on se että mies käyttäytyy kuin mies, eikä niin kuin jokin sukupuoleton olento."
Malliesimerkki kiltin pojan syndrooman esiintymisestä. En sano tätä millään tavalla negatiivisessa tai loukkaavassa mielessä. Kommenttisi vain osoittaa että teoria tuosta syndroomasta pitää paikkansa ainakin sinun osaltasi.
..ainakin minun osalta, jos sen syndrooman määritelmä on tuo.
Kuinka haluttava sinusta on nainen, joka on sukupuoleton?
"Kuinka haluttava sinusta on nainen, joka on sukupuoleton?"
Jos tämän naisen ulkonäkö viehättää (enkä nyt tarkoita että pitää olla supermalli), ja hän on hyvää seuraa (esim. tulemme hyvin juttuun, jaamme samanlaiset arvot) niin voi olla erittäin haluttava. Ei hänen tarvitse käyttäytyä "kuin todellinen nainen".
Kaikki naiset eivät todellakaan ole naisellisia ja silti monien mielestä hyvinkin sukupuolisia olentoja. Ei kyse ole siitä, että miehen tulisi käyttäytyä miehekkäästi ja naisen naisellisesti, vaan nimenomaan siitä, että jos kaksi ihmistä viihtyy toinen toisensa seurassa niin:
a) he eivät tule edes ajatelleeksi omaa sukupuoltaan ja toisen sukupuolta -> kaverit
b) huolimatta siitä miltä toinen näyttää tai miten käyttäytyy, hän viehättää nimenomaan miehenä/naisena -> romanttinen suhde
Eli jos viihdyt naisen seurassa samoin kuin kenen tahansa miespuolisen kaverisi seurassa, etkä tule edes ajatelleeksi, että hän on nainen, niin voiko hän silloin olla haluttava?
Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta mielestäni olet hieman hakoteillä.
"Kaikki naiset eivät todellakaan ole naisellisia ja silti monien mielestä hyvinkin sukupuolisia olentoja."
Mielestäni tämä väite on jo itsessään ristiriitainen. Naiseus nimenomaan on ns. sukupuolisuutta. Vai pystytkö itse selittämään mikä tarkalleen on naiseuden/miehisyyden ja sukupuolisuuden ero? (Siis muuten kuin että naiseus ja miehisyys ovat sukupuolisuuden alaluokkia)
"Ei kyse ole siitä, että miehen tulisi käyttäytyä miehekkäästi ja naisen naisellisesti..."
Koko aiemman väitteeni perustana oli Naisen isolla N:llä tekemä kommentti:
"Mikä minun mielestäni tekee miehestä haluttavan, on se että mies käyttäytyy kuin mies, eikä niin kuin jokin sukupuoleton olento."
Tuosta kommentista löytyy juuri tuo sana "käyttäytyminen". Eli en ymmärrä sinun kommenttiasi. Jos haluat esittää oman kantasi siitä, että TULISIKO miehen ja naisen käyttäytyä rooliensa mukaan, niin se on taas aivan eri keskustelu.
"Eli jos viihdyt naisen seurassa samoin kuin kenen tahansa miespuolisen kaverisi seurassa, etkä tule edes ajatelleeksi, että hän on nainen, niin voiko hän silloin olla haluttava?"
Mielestäni tämä ei ole mahdollista. En voi olla ajattelematta että nainen on nainen. Sukupuolen havaitseminen tapahtuu automaattisesti ja alitajuisesti (kysymys onkin siitä miten tähän havaintoon reagoi). Aivan samalla tavalla kuin Nainen isolla N:llä varmasti kyllä havaitsee, että kyseessä on mies, mutta hän ei halua tätä koska tämä ei käyttäydy kuin mies. Ja tässäkin juuri sana "käyttäytyminen" on ratkaisevassa asemassa.
Ainoa tapa, että en ajattele että nainen on nainen on silloin jos hän on androgyyni, eli en pysty havaitsemaan hänen sukupuoltaan. Ja ei, silloin en pidä häntä haluttavana.
ymmärsit asian.
"Aivan samalla tavalla kuin Nainen isolla N:llä varmasti kyllä havaitsee, että kyseessä on mies, mutta hän ei halua tätä koska tämä ei käyttäydy kuin mies. Ja tässäkin juuri sana "käyttäytyminen" on ratkaisevassa asemassa."
Tästä nimenomaan on kyse. Jos ei olisi niin yhtä hyvin voisin ihastua/rakastua tyttöystävääni tai lähimpään puuhun.
Ja miehinen käytös ei kuitenkaan tarkoita mitään testosteroni huutamista ja öykkäröintiä, vaan ennemminkin "oikeaa asennetta" omaan miehisyyteen.
"Tästä nimenomaan on kyse. Jos ei olisi niin yhtä hyvin voisin ihastua/rakastua tyttöystävääni tai lähimpään puuhun. Ja miehinen käytös ei kuitenkaan tarkoita mitään testosteroni huutamista ja öykkäröintiä, vaan ennemminkin "oikeaa asennetta" omaan miehisyyteen."
Kyllä, näköjään ymmärrämme toisiamme. En uskonutkaan, että tarkoitit miehisellä käytöksellä ns. öykkäröintiä. Ongelmallista vain on, että ns. herrasmiesmäinen käytös ei ole tässä mielessä miehekästä (ok, vähän ontuva kielikuva, mutta ymmärrät varmaan ajatuksen). Koska se nimenomaan tarkoittaa sitä, että jokaista ihmistä kohdellaan samalla tavalla kohteliaasti ja ymmärtävästi, ja kaikenlainen seksuaalisuus ja tunteilu pyritään peittämään. Siksi monet "kiltit pojat" pettyvät kun havaitsevat ettei kohteliaalla ja uhrautuvalla käyttäytymisellä naiset juuri kiinnostu fyysisessä mielessä (vaikka usein näitä ominaisuuksia mainostetaan haluttavina ja ihanteellisina). Ja sama pätee "omana itsenä olemiseen" jota tunnutaan mainostettavan niin paljon. Jos kiltti poika on luonnostaan sellainen kun on, omana itsenä oleminen vain haittaa parisuhteiden muodostumista.
Ja tässä on sitten ehkä eromme. Sinulle on tosiaan tärkeää, että mies käyttäytyy sillä tavalla että sukupuoliroolit ovat selkeät (enkä nyt tarkoita vanhoollisia "nainen on hiljaa" rooleja). Hänen tulee siis täyttää selkeät roolin tuomat kriteerit. Itse en ajattele sitä näin kahtiajakoisesti vaan tarkastelen mikä on tämän ihmisen kokonaisuus.
Omaan ihastumiseeni tuntuisi riittävän se, että nainen käyttäytyy minua kohtaan kuin ketä tahansa ihmistä kohtaan. Eli olemme niin sanoakseni täysin tasavertaisia ja ilman roolijakoa. Riittää kun hän on omasta mielestäni kaunis (alleviivaan ja korostan, että en tarkoita median luomia kauneusihanteita ja mallin mittoja) ja että hänellä on samanlaiset arvot kuin minulla. Ja tietysti ensivaikutelmat voivat pettää, joten ihastuminen saattaa syttyä tai sammua myöhemminkin.
Mutta miksi en siis yhtä hyvin voisi ihastua johonkin toiseen mieheen tai elottomaan esineeseen? En näe syytä, miksi tämä ei olisi ainakin teoriassa mahdollista. Tällöin ihastuminen jäisi kyllä platoniselle tasolle (koska ainakin omassa elämässäni, esineet ja toiset miehet eivät vain ole minussa mitään fyysisiä tunteita nostaneet). Ehkäpä juuri pelkkä tietoisuus, että henkilö sattuu olemaan nainen tekee tämän eron. Lisäksi en vain satu pitämään ketään miestä tai esinettä tässä mielessä "kauniina". En tiedä sitten miksi näin on, mutta luulisin, että se ei johdu erityisen feminiinisestä käytöksestä.
Mutta nyt kun ajattelen, oikeastaan tuntuu siltä, että minun tulee ihastua naiseenkin ensin platonisella tasolla ennenkuin voin rakastua häneen myös ns. fyysisesti. Ja ehkäpä sinulla tämä toimii nimenomaan toisinpäin.
"...Ongelmallista vain on, että ns. herrasmiesmäinen käytös ei ole tässä mielessä miehekästä (ok, vähän ontuva kielikuva, mutta ymmärrät varmaan ajatuksen). Koska se nimenomaan tarkoittaa sitä, että jokaista ihmistä kohdellaan samalla tavalla kohteliaasti ja ymmärtävästi, ja kaikenlainen seksuaalisuus ja tunteilu pyritään peittämään. Siksi monet "kiltit pojat" pettyvät kun havaitsevat ettei kohteliaalla ja uhrautuvalla käyttäytymisellä naiset juuri kiinnostu fyysisessä mielessä (vaikka usein näitä ominaisuuksia mainostetaan haluttavina ja ihanteellisina).
..."
Tämä herrasmies käytös ja miehinen olemus on kuin sekahedelmäkeitto, sopivasti molempia. Ei näitä tarvitse erottaa toisistaan, vuoronperään molempia.
"Ja sama pätee "omana itsenä olemiseen" jota tunnutaan mainostettavan niin paljon. Jos kiltti poika on luonnostaan sellainen kun on, omana itsenä oleminen vain haittaa parisuhteiden muodostumista."
Totta, mutta kuitenkin kannattaa ennenkaikkea olla oma itsensä. Siihen voi sitten lisätä kerroksia, esim herrasmieskäytös ja miehisyys.
"Ja tässä on sitten ehkä eromme. Sinulle on tosiaan tärkeää, että mies käyttäytyy sillä tavalla että sukupuoliroolit ovat selkeät (enkä nyt tarkoita vanhoollisia "nainen on hiljaa" rooleja). Hänen tulee siis täyttää selkeät roolin tuomat kriteerit. Itse en ajattele sitä näin kahtiajakoisesti vaan tarkastelen mikä on tämän ihmisen kokonaisuus."
Taisin kärjistää viestiäni liikaa kun näin mustavalkoisesti asian kohdallani ymmärsit. Ilmeisesti viesti sukupuolirooleista meni kuitenkin perille. :)
"Mutta nyt kun ajattelen, oikeastaan tuntuu siltä, että minun tulee ihastua naiseenkin ensin platonisella tasolla ennenkuin voin rakastua häneen myös ns. fyysisesti. Ja ehkäpä sinulla tämä toimii nimenomaan toisinpäin."
Kyllä, ihastun selkeästi fyysisiin ominaisuuksiin ensin ja henkiseen puoleen hetken päästä ;). Joskus toisinpäin, mutta myönnettävä on että silloin kyseinen mies on hyvin karismaattinen minun mielestäni (jolloin fysiikalla ei ole enään niin suurta roolia).
Mutta eipä tämä mitään outoa ole, näin toimii koko ihmiskunta. :)
Et tajua. Miehet kiihottuvat naisista ennen kaikkea visuaalisesti, koska naisen vartalo on parhaimmillaan todella kaunis. Tämä aiheuttaa hermostumista ja pelkoa miehissä. Naiset eivät tätä voi ymmärtää koska eivät näe miehen vartaloa samalla tavalla ja tästä syystä he eivät myöskään jännitä miesten seurassa yhtä paljon eivätkä myöskään jännitä sitä hetkeä jolloin näkevät miehen alastomana, koska alaston mieskroppa ei aiheuta heissä samanlaista tunnekuohua kuin miehissä kauniin ja alastoman naisen näkeminen.