Hei!
Meille tuli mieheni kanssa eilen riitaa yöllä siitä, kun olemme viemässä lapsia vaateostoille. Mieheni rupesi syyllistämään minua siitä, että en ymmärrä sitä, että meillä ei ole rahaa. On tietty summa käytettävänä ja se saa riittää. Rahaa ei ole todellakaan paljoa. Sitten hän sanoi, että lainat on maksamatta, vaikka viikko siten kysyin, että onko kunnossa, jolloin sanoi, että on kunnossa ja hoidossa, ettei tarvitse murehtia. Minulle tuli paha mieli tästä. Yritin sanoa miehelleni että pahamieli tuli ja siitä, jos nyt joudutaan lapsilta ostosreissu perumaan. lapset on jo todella paljon petymyksiä sietänyt. Mieheni vaan jankuttaa ja jankuttaa, ettenkö ymmärrä. Ymmärränhän minä. Minä vaan en tykkää siitä minun syyllistämisestä. Olemmehan samassa veneessä. Yritän vielä saada keskusteluyhteyttä mieheen, joka on välinpitämätön. Ei suostu keskustella enää asiasta. Minä raivosun ja menen ravistelemaan häntä ja sanon, että lasten takia jutellaan. Kohta ottaa minusta kiinni ja heittää minut sängylle ja lyö jalkaan. Itken ja vahvitus ja räkäisen häntä. Hän ottaa minusta kiinni ja raahaa minut sängystä jalkakaiteen ylitse ja painaa latiaan. Saan kipeää ja itken. Yritän olla hiljaa, että lapset saa nukuttua. Nousen ylös ja menen miehen tykö tönäisen ja sanon että miksi teit noin? Jolloin hän totaalisesti raivostuu, ottaa taas kiinni painaa minut lattiaan ja tulee minun päälleni hyppimään polvillaan. Sanoo minulle, että tappaa minut tai ainakin hakkaa minut aina, jos häneen käyn käsiksi. Pyydän lopettamaan jo lastenkin takia. Hän vaatii anteeksi pyyntöä, jolloin pyydänkin kauniisti anteeksi, koska samalla uhkaa jatkaa. Anelen anteeksi ja pelkään.
Olen järkyttynyt. Paikat on kipeät ja jalka onnin kipeä, että linkaan sillä. En uskalla mennä lääkäriin. Pelkään.
Miksi halusin jutella mieheni kanssa ja miksi tapahtui näin?
Mitä minun pitäisi nyt tehdä?
Meille tuli mieheni kanssa eilen riitaa yöllä siitä, kun olemme viemässä lapsia vaateostoille. Mieheni rupesi syyllistämään minua siitä, että en ymmärrä sitä, että meillä ei ole rahaa. On tietty summa käytettävänä ja se saa riittää. Rahaa ei ole todellakaan paljoa. Sitten hän sanoi, että lainat on maksamatta, vaikka viikko siten kysyin, että onko kunnossa, jolloin sanoi, että on kunnossa ja hoidossa, ettei tarvitse murehtia. Minulle tuli paha mieli tästä. Yritin sanoa miehelleni että pahamieli tuli ja siitä, jos nyt joudutaan lapsilta ostosreissu perumaan. lapset on jo todella paljon petymyksiä sietänyt. Mieheni vaan jankuttaa ja jankuttaa, ettenkö ymmärrä. Ymmärränhän minä. Minä vaan en tykkää siitä minun syyllistämisestä. Olemmehan samassa veneessä. Yritän vielä saada keskusteluyhteyttä mieheen, joka on välinpitämätön. Ei suostu keskustella enää asiasta. Minä raivosun ja menen ravistelemaan häntä ja sanon, että lasten takia jutellaan. Kohta ottaa minusta kiinni ja heittää minut sängylle ja lyö jalkaan. Itken ja vahvitus ja räkäisen häntä. Hän ottaa minusta kiinni ja raahaa minut sängystä jalkakaiteen ylitse ja painaa latiaan. Saan kipeää ja itken. Yritän olla hiljaa, että lapset saa nukuttua. Nousen ylös ja menen miehen tykö tönäisen ja sanon että miksi teit noin? Jolloin hän totaalisesti raivostuu, ottaa taas kiinni painaa minut lattiaan ja tulee minun päälleni hyppimään polvillaan. Sanoo minulle, että tappaa minut tai ainakin hakkaa minut aina, jos häneen käyn käsiksi. Pyydän lopettamaan jo lastenkin takia. Hän vaatii anteeksi pyyntöä, jolloin pyydänkin kauniisti anteeksi, koska samalla uhkaa jatkaa. Anelen anteeksi ja pelkään.
Olen järkyttynyt. Paikat on kipeät ja jalka onnin kipeä, että linkaan sillä. En uskalla mennä lääkäriin. Pelkään.
Miksi halusin jutella mieheni kanssa ja miksi tapahtui näin?
Mitä minun pitäisi nyt tehdä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olette molemmat syyllisiä ja väkivaltaisia. Jos haluatte jatkaa, menkää pariterapiaan jo lastennekin takia. Opetelkaa puhumaan ja riitelemään ilman väkivaltaa. Lapset ovat syyttömiä ja ansaitsisivat vanhemmat jotka ei mätki toisiaan. :/
Nykyinen elämän tilanteesi on valinta sinulle, mutta ei lapsillesi.
siitä, kun "kilahtaa" siksi kun tuntee olevansa voimaton,puhe ei enää riitä, eikä enää hillitse itseään, liikaa painostusta ja syylistämistä.
Katsokaa molemmat peiliin! Ihan turha valittaa, kun ei tiedä eikä myönnä tekevänsä väärin.
Yritithän saada keskustelua aikaan.
Mies toimi laittomasti - tuossa on ollut vaara tarjolla; jopa pahempaa olisi voinut sattua.
Lapsilla on oikeus elää kodissa, jossa ei ole väkivaltaa eikä muutakaan uhkaa ilmassa.
Kannattaa seurata omaa kehoa ja mennä lääkäriin, jos jokin vaivaa mieltä tuon pahoinpitelyn takia ja tarkistuttaa tilanne varsinkin jos kipua on.
Olin itse väkivaltaisessa liitossa 10 vuotta.
Väkivalta ei koskaan lopu. Väkivalta murtaa Sinut vähä vähältä. LÄHDE! Hae apua itsellesi! Anna lapsillesi turvallinen kasvuympäristö.
Tutkimusten mukaan lapset tietävät paljon enemmän kuin perheen aikuiset aavistavatkaan.
Hae lääkärintodistus vammoistasi.
LÄHDE liitosta jossa on väkivaltaa. Siitä ei parane. Mies joka lyö kerran, lyö toisenkin kerran! LÄHDE! Lähde ennen kuin on liian myöhäistä. Muista PAula Björqvistin tapaus.
Eh... "jos tuota ravistelua ei lueta"
"mies toimi laittomasti"
No niin toimi naikkonenkin, molempien syy. Kyllä siinä nyt rauhallisempikin kaveri raivostuu, jos akka käy käsiksi...
tuo että käyt ensiksi käsiksi mieheesi!! vai onko hän muutenkin väkivaltainen, siis niin ettet sinä ole aloittanut??
jos on, niin sitten jotain olisi tehtävä. mutta muuten, koeta itse päästä tuosta että menet ravistelemaan... ja katso rauhoittuuko tilanne siten!
Hei
Käyhän lukemassa narsistin uhrien tuki sivuilla narsismista. Jos tunnistat miehesi narsistiksi, lähde äkkiä kävelemään siitä liitosta.
Tiedän, että se on vaikeaa, mutta olisin ollut kiitollinen, jos joku olisi aikanaan minua informoinut kyseisestä persoonallisuushäiriöstä.
Älkääpä nyt vielä ketään narsistiseksi luokitelko! Edes epäilkö.
Ap:n käyttäytyminen vaikuttaa myös hyökkäävältä, jos pitää rueta tönimään kun toinen ei kuuntele... hohhoijaa.
Oisko mies vaan yksinkertasesti kyllästynyt ainaseen napinaan! Vähemmästäkin hermo menee.
Lopettakaa arvailu, ei ap. saa muuten apua kun ammattiauttajilta, on jo niin pahaksi mennyt tilanne. Lapsi parka, en muuta sano.
Hei taas.
Kiitos paljon vastauksista. Minä olen muuttunut. Tavallaan olen surullinen, peloissani ja asenteeni miestäni kohtaan on muuttunut. Pelkän häntä.
Tiedän kyllä, että vikaa on myös mnussa ja yritän olla liialti hermostumata, enkä todellakaan käy häneen enä käsiksi edes ravistelemalla. Täytyy kyllä sanoa, että mieli tekisi ja syy siihen on se, että mieheni käyttäytyy välinpitämättömästi.
On kyllä pyytänyt anteeksi, mutta huomaan että ei tarkoita sitä ollenkaan. Ei halua puhua aiheesta ja huomaan, jos hänen kanssa yritän puhua, niin hän vaivautuu ja hieman hermostuukin. Sanoo vain, että nyt pitää jatkaa elämää. Minun elämäni muuttui ja tavallaan pysähtyi tuon tempauksen jälkeen.
Haluan muutosta! En halua riidellä, en halua väittelyitä en mitän. Olen yrittänyt vain mennä nyt päivää kerralaan ja aina välillä saada keskusteluyhteyttä mieheeni, mutta tuloksetta. Iltaisin pelkän.
Rupesin pelkäämän pimeää ja pelkään, että mieheni hermostuu. On kyllä luvannut, että ei hermostu.
Mieheni on nyt nukkunut yöt sohvalla ja minä meidän makuuhuoneessa sängyssä.
Näen unia onnellisesta elämästä, mutta kun herän, niin pettymys on suuri ja ensimmäisenä mielessä on tuo tapahtuma mikä tapahtui.
Miheni lauleskelee, naureskelee touhaa niin kuin ennenkin.
Minä puuhastelen lasten kanssa.
Välit on etäiset.
Tänään mieheni sanoi, että hallitsen, että olen hallitseva persoona :( eli nyt näyttää siltä, että nyt alkaa taas haukkuminen ja syyllistäminen. Joko hän taas turvautuu fyysiseen väkivaltaan?
olen niin pihalla tästä kaikesta. Haluan muutosta, mutta miten? haluan rauhan perheeseeni. Miten saisin mieheni ymmärtämään?
..että miehesi tuntee olevansa altavastaaja keskusteluissa? Kuka niitä keskusteluja vetää? Saako molemmat ideansa ja ehdotuksensa kuultua ja huomioitua?
Haluttomuus keskusteluun voi yksinkertaisesti johtua siitä ettei se ole tasapuolista. Hän saattaa pelätä niitä samalla tavalla kuin sinä yöllisiä hermostuksia.
On myös hyvä muistaa ettei ole olemassa "oikeaa" määrää keskustelua vaan se on kaikki yksilöllistä. Toiset puhuuu enemmän ja toiset vähemmän.
Naisen väkivalta saldo:
1. Raivostun ja menen ravistelemaan häntä.
2. Räkäisen häntä.
3. Nousen ylös ja menen miehen tykö tönäisen.
Miehen väkivalta saldo:
1. Ottaa kiinni ja heittää sängylle.
2. Lyö jalkaan.
3. Ottaa minusta kiinni ja raahaa sängystä jalkakaiteen ylitse ja painaa lattiaan.
Naisen näkemä oikeutus käytökselleen:
1. Yritän saada keskusteluyhteyttä mieheen, joka on välinpitämätön.
2.Mieheni rupesi syyllistämään minua siitä, että en ymmärrä sitä, että meillä ei ole rahaa.
3. Mieheni vaan jankuttaa ja jankuttaa, ettenkö ymmärrä.
Miehen näkemä oikeutus käytökselleen:
1.Olemme viemässä lapsia vaateostoille.On tietty summa käytettävänä ja se saa riittää.Lainat on maksamatta.Ei ymmärrä sitä, että meillä ei ole rahaa.
2. Tappaa tai ainakin hakkaa aina, jos häneen käydään käsiksi.
Sekä nainen että mies toimivat väärin, mutta "unohdit" (tietoisesti) sitten sen pahimman teon miehen toimesta, sen teon joka tekee miehestä pääsyyllisen.
"Jolloin hän totaalisesti raivostuu, ottaa taas kiinni painaa minut lattiaan ja tulee minun päälleni hyppimään polvillaan. Sanoo minulle, että tappaa minut tai ainakin hakkaa minut aina, jos häneen käyn käsiksi. Pyydän lopettamaan jo lastenkin takia. Hän vaatii anteeksi pyyntöä, jolloin pyydänkin kauniisti anteeksi, koska samalla uhkaa jatkaa. Anelen anteeksi ja pelkään.
Olen järkyttynyt. Paikat on kipeät ja jalka onnin kipeä, että linkaan sillä. En uskalla mennä lääkäriin. Pelkään."
Törkeää väkivaltaa ruumiillisia vammoja tuottaen, tappouhkauksia, henkistä väkivaltaa väkivallalla uhkaamisella jne jne.
Vastauksesi vaikuttaa erittäin kieroutuneelta.
Sinun vastauksesi vaikuttaa puolueelliselta.
Mielestäni molemmat osapuolet syyllistyivät väkivaltaiseen käytökseen.
Erittäin kieroutunutta? Onko tuo sitten erittäin tervettä tuo sitten on kun nainen kommentoi nimimerkillä "mies jossain"?
Milloin väkivallasta tuli naisille sallittua?
näin minäkin tulkitsin. kyllä mies on syyllinen tapon uhkailuun( rikos myös )ja ruumiillisten vammojen tuottamiseen. miettisin myös sitäkin seikkaa... että on fyysisesti vahvempi.
tasoissa olisivat jos naisella kättä pidempää ja tuottaisi sillä myös vammoja sekä uhkailisi miehen henkeä.
Mies on yleensä se voimakkaampi puolisko, nainen ei pikku tönimisellä välttämättä edes saa ukkoa hievahtamaan. Mielestäni vain väkivaltaan taipuvainen mies turvautuu väkivaltaan tuossa tapauksessa, normaali mies ottaisi vain naisen kiinni ja rauhoittaisi hänet siten jos aihetta siihen olisi.
Ei tilanteessa ole vaihtoehtoa. Sinun on jätettävä mies oman ja lastenne hyvinvoinnin ja turvallisuuden turvaamiseksi. Väkivalta pahenee aina. Tapauksessanne väkivaltaan on johtanut pitkään jatkunut vaikea tilanne ja sekään ei varmasti tule paranemaan vaan päinvastoin syvenemään mikä taas antaa sinulle ja miehelle lisää paineita joita hän on nyt ryhtynyt purkamaan henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Mies huomaa että sinähän hyväksyt asemasi väkivallan uhrina ja pidät asian perheen sisäisenä ja loputkin estot poistuvat ja alkaa loputon henkinen ja fyysinen väkivalta.
Vain sinä voit lopettaa tuon alkuunsa ja se ei onnistu kuin jättämällä mies. Tekijän on turhaa odottaa järkiintyvän, päinvastoin tilanne tule vain pahenemaan jos nyt hyväksyt miehen väkivaltaisuuden.
Mene lääkäriin ja sen jälkeen jättämään miehestä rikosilmoitus jossa vaadit rangaistusta.
Vaikea päätös ja toteutus, mutta ainoa mahdollinen vaihtoehto. Jos jäät suhteeseen niin voit hyvästellä oman ja lastenne hyvinvoinnin ja turvallisuuden.
Miehen sinuun kohdistamasta väkivallasta voi syyttää vain miestä, mutta jos jäät väkivaltaiseen suhteeseen niin teet ehdottomasti väärin ja olet syyllinen siihen että sinä ja lapset joudutte elämään väkivallan kohteina. Itseäsi ja lapsianne et voi suojella kuin jättämällä miehen, sinun lisäksesi tilanteesta kärsivät pahasti myös lapset vaikka väkivalta ei kohdistuisi suoraan heihin ja vaikka miten yrittäisit suojella lapsia esim pysymällä hiljaa kun sinua tapetaan ja esittämällä onnellista lasten edessä.
Älä jää lastenne kanssa väkivallan helvettiin, vaan rakenna omaa elämää erossa väkivaltaisesta miehestä. Mitä kauemmin odotat ja seuraat sen pahemmin jäät ja jätät lapsenne hyvinvointinne vastaiseen suhteeseen.
Väkivalta on aina väärin, mutta vähintään yhtä väärin on jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, vielä lasten kanssa. Vastuu väkivaltaan alistumisesta on sinun, väkivallasta itsestään tietenkin väkivallantekijän. Väkivallantekijä ei tilannetta ratkaise, hänen tahtonsa ja etunsahan on aivan eri kuin uhri(e)n, uhrin on itse ymmärrettävä puolustautua ja ainoa tehokas puolustautuminen on väkivaltaisen miehen jättäminen ja tekijän vastuuseen saattaminen.
Oli järkyttävää lukea siitä, mitä olet joutunut kestämään ja kestät miehesi taholta. Väkivaltatilastot kertovat, että naisille turvattomin paikka on koti kun taas miehille se on katu. Kodin pitäisi olla kaikista turvallisin paikka. Kodissahan asuu vain ihmisiä, jotka rakastavat yksilöä ja joita yksilö rakastaa. Miksi siis niin monissa kodeissa naiset (joskus myös miehet) joutuvat pelkäämään rakkaintaan? Mikä ajaa läheiset ihmiset tällaisiin tekoihin ja toisaalta mikä aiheuttaa sen, että ihmiset alistuvat väkivaltaisen kumppanin valtaan? Syitä on varmasti monia. Yksikään niistä syistä ei ole oikea perustelu. Laki turvaa ihmisille fyysisen koskemattomuuden. Myös etiikka on sillä kannalla, että ketään ei saa satuttaa. Mikään ei oikeuta toisen satuttamiseen. Tässä toimii vanha eettinen ohje siitä kuinka ei saa tehdä toiselle sitä mitä ei toivoisi itselleen tehtävän. Tuskin miehesikään haluaisi tulla hakatuksi. Miksi hän siis sinua hakkaa? Teit aivan oikein kun yritit purkaa ongelmavyyhtiä kesksutelemassa. Asioista pitää nimenomaan keskustella eikä fyysisen tai henkisen väkivallan avulla pakottaa toinen tekemään ja ajattelemaan niin kuin itse haluaa. Toki ei ollut oikein käyttää fyysistä väkivaltaa kun keskusteluyhteyttä ei syntynyt. Olisi ehkä voinut odottaa hetkeä, jolloin miehesi olisi ollut valmiimpi keskustelemaan. Tämä sinun harjoittama ravistelu ei kuitenkaan millään muotoa oikeuta väkivallalla vastaamiseen. Väkivallasta tulee helposti kierre. Vielä törkeämmäksi tämän asian tekee se, että väkivaltaan vastasi miehesi, jolla on oletettavasti enemmän voimaa kuin sinulla. Kuulostaa tosi pelottavalta ja sairaalta se, että hän on uhannut tappaa tai ainakin hakata sinut aina kun käyt häneen käsiksi. Miten ihmeessä hän voi puhua rakkaalleen noin? Selvästikään hän ei sinua rakasta, koska ainakaan minun oikeudentajuun ei mahdu se, että tuollaiset kommentit voisi tulla henkilöltä, joka rakastaa. Leikit nyt hyvin vaarallisilla vesillä. Älä missään nimessä jää kotiin. Miehesi ei tule paranemaan sairaudestaan. Älä tuhoa omaa (joko henkisesti tai jopa konkreettisesti kun kerta on jo uhattu)ja lastesi elämää. Ainoa eettisesti kestävä teko on lähteä äkkiä kotoa pois. Naisille on olemassa turvataloja, joista saa apua omaan hätätilanteeseen. Et ole vastuussa vain omasta hyvinvoinnistasi ja turvallisuudestasi vaan myös lastesi elämästä. Et varmaan halua, että he joutuvat elämään helvetissä? Et myöskään halua, että he saavat pahoja traumoja kotoaan? Tuollaiset erittäin vakavat ja vaaralliset tilanteet kotona saattavat vaurioittaa lapsen turvallisuuden tunnetta niin pahasti, että hänen on aikuisenakin vaikea elää sen asian kanssa. Lapsi oppii pelkäämään ja hänen eheytymisprosessinsa aikuisena voi kestää tosi pitkään. Välttämättä hän ei eheydy koskaan täysin kokemiensa rankkojen asioiden takia. Liittyykö muuten tähän lapseen kohdistuvaa väkivaltaa miehesi taholta vai onko väkivalta kohdistunut ainoastaan sinuun? Vaarana on nimittäin se, että miehesi voi suutuspäissään satuttaa myös lapsia ja siinä on yksi syy siihen, miksi sinun on lähdettävä kotoa lastesi kanssa. Ongelmallista on myös se, että joskus lapset saattavat nähdä sen kun sinua löydään. Siitä selviytyminen vie aikaa. Miehesi saattaa alkaa käyttäytyä myös lapsia kohtaan uhkaavasti kun hän pelkää, että tieto hänen väkivaltaisuudestaan voi levitä kodin ulkopuolelle. Kodin pitäisi olla turvallinen paikka, joka on pelosta vapaa. Sinun tilanteesi on erittäin vakava. Avaa uusi lehti elämässäsi, hae avioeroa, lähde lasten kanssa kotoa ja käy pian lääkärissä. Miehesi aiheuttama vamma voi muuten vaivata sinua lopun elämääsi. Tiedän muutamia tapauksia, joissa pitkittynyt lääkäriin meno on aiheuttanut pitkäaikaisen vamman.
Toivon, että päädyt oikeaan ratkaisuun ja toivon myös että tulevaisuudessa elämääsi astuu kuvaan myös myönteisiä asioita ja tulet onnelliseksi.
Siis aika osuvasti näit tilanteemme. Nimittäin tämä on meille todella se jäävuoren huippu.
Kaikki alkoi tupakkalakosta!
Voitko kuvitella mistä tämä kaikki on saanut alkunsa? Ihan järkyttvää.
Siis kaikki lähti siitä, kun päätimme yhdessä lopettaa tupakan polton. Minä lopetin, mutta niin luulin, että miehenikin lopetti. Tämä tapahtui v 2006 helmikuussa. Elokuussa 2006 kysyin mielehtäni, että miksi hänestä on tullut välttelevä minua kohtaan. Ei tulee enä lähelle eikä muutenkaan enä ole ollut mitän läheiiä kontakteja.
Mies tunnustaa poltelleen. Sai anteeksi ja taas lupasi lopettaa. Taas jäi kiinni valetelusta.
Minä rupesin sanomaan ja kysymään mieheltäni että miksi valehtelee. Olen kuulemma niin kamala, ettei minulle voi tnnustaa asiaa. Olen pyytänyt, että mieheni sanoisi vaikka ennen kuin retkahtaa niin kertoisi minulle juteltaisiin asiasta, mutta ei koskaan vaan aina on poltellt salaa josta tietysti jää kiinni. Tästä on lähtenyt minun sättiminen, kuinka tyhmä, idioottti, hallitseva tyhmä olen.
En ole missään vaiheessa pakottanut lopettaa vaan aina se on lähtenyt mihestä itsestään, mutta ei koskaan ole halunnut olla rehellinen minulle.
No alkoi hakuua ja hakkua. Tuli enemmän riitoja. Jotenkin menetin luottamuksen mieheeni.
Ja sitten kävi näin :(
Olen ihan epätoivoinen meidän asian kanssa.
En haluaisi lähteä, vaan haluaisin, että tilanteeseemme tulisi jonkinlainen ratkaisu.
Patti tilanne on todella. Mieheni on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan :(
Mies nukkuu sohvalla ja minä makuuhuoonessa, mutta ei tämäkään kosketa miestäni kuinkaan. Hän vain toivoisi pääsevänsä sen vuoksi sänkyyn nukkumaan, koska sohvalla on huono nukkua.
Mitä oikein odotit? Sinulla oli siis oikeus mennä ravistelemaan häntä ensin??
Kukaan ei jankuta yksiskeen, joten kyllä sinä olet varmasti siihenkin osallistunut.
Ihmettelenpä vaan.
Jos tässä olis ollu sukupuoliroolit toisinpäin, niin vastauksetkin olis varmasti erilaisia
siis, jos minua mies ravistelisi tai tönisi ja kävisin mieheen kiinni... painaisin lattiaan ja hyppisin hänen rintakehän ja jalkojen päällä niin, että mies ontuisi monta päivää. mies joutuisi myös rukoilemaan minua, että lopetan väkivallan.lisäksi minulla olisi itsepuolustuksen nimissä, oikeus uhata tappaa tämä mies.
niinkö? se olisi itsepuolustusta sinun mielestäsi?
vai pitäisinkö miestä aloillaan ja toteaisin, että hänen kannattaa nyt rauhoittua tai lähden ovesta ulos. kumpi kuulostaa puolustautumiselta? ja kumpi väkivallalta?
tosin harvaa miestä taitaisin paikoillani pitää... kun en ole mikään amatsoni.
mielestäni ap:n olisi viisainta häipyä tuollaisesta suhteesta vaikka helppoa se ei varmasti ole, kuten ei mikään ero. mutta tässä olisi jo hyvä, sekä pätevä syy lähteä.
puuhun, etkä pysy asiassa.
Hanki omaa rahaa, ja vastaa omasta taloudestasi.
Toiseksi, älä käy käsiksi toiseen. Hölmöhän sinä olet.
Tervemenoa kirppikselle tekemään löytöjä ensikerralla, siellä on todella hyviä lastenvaatteita.