...puuhun ajaa.
Niinhän sitä sanotaan. Nimittäin että tietyssä iässä luonnolliset vietit pakottavat ihmiset toimimaan jollain lajilleen tyypillisellä tavalla.
Tätä sanontaa käytetään kuitenkin pääasiassa vertauskuvana siitä kun ihmisuros löytää oman seksuaalisuutensa ja alkaa piirittämään naaraita seksi mielessään.
Vaan entäpä jos luonto ei koskaan kutsunut?
Luulen että aika monella seksinpuutteessa vuodesta toiseen kärvistelevällä saattaa olla ongelmia luonnon kanssa. Tarkemmin sanottuna oman kehon toimivuuden. Luonto ei siis kutsu, tai sitten kutsu on liian vaimea tullakseen kuulluksi.
Kyseessä saattaa siis olla ihan aito terveysongelma, laimea libido, hormonituotannon häiriö, huonosta yleiskunnosta johtuva viriliteetin aleneminen, jokin muu kemiallinen epätasapaino tms.
Huomattavaa on, että hyvin moni pitkään puutteessa ollut on kiinnostunut ensisijaisesti ihmissuhteesta, seurustelukumppanin löytymisestä ja läheisyydestä. Seksin puutetta valitellaan, mutta toisaalta huoriin ei periaatteellisista syistä mennä, ja yhden illan jutut eivät samoista syistä kiinnosta.
Huomattavaa myöskin on, että ihmissuhteen puutetta ja seksin puutetta käsitellään melkein enemmän sen takia että se tekee itsestä erilaisen kuin sen takia että aidosti haluaisi seksuaalisuutta enemmän elämään tai että saisi ihmisen intiimiä tai romanttista läheisyyttä.
Seksin puutetta toki valitellaan ja pillun perään huudellaan, mutta jotenkin aito seksuaalinen halu ei välity kirjoituksista. On kuin seksiä ja intiimiyttä, lämpöä ja ihmissuhde haluttaisiin vain jotta voisi kokea olevansa kuin kaikki muutkin, mutta ei juurikaan niiden itseisarvon takia.
Mikä tässä nyt sitten on pointti, tässä kohkauksessani?
Pointti on vain se, että jos oma libido ei värähtele kovinkaan paljoa, niin voisiko se olla syy siihen miksi niin paljon on jäänyt kokematta? Luonto ei ole kutsunut, joten bileisiin on jäänyt menemättä.
Ehkä olisi syytä mennä lääkäriin, jos huomaa että ei tunne juuri lainkaan seksuaalista halua, polttavaa tarvetta päästä toteuttamaan itseään seksuaalisesti.
Nimittäin vaikka mitä sanotaan, niin seksuaalisuus on suurin osatekijä miehen ja naisen välisessä romanttisessa kanssakäymisessä. Totta kai se on sitä, sillä sen on sanellut luonto. Muut romantiikkaan liittyvät ideaalit on sanellut ihminen Raamattuihin ja muihin tarinoihinsa.
Mies ja nainen kokevat rakkautta/himoa siksi että voisivat lisääntyä ja elämä jatkua. Se on perusta johon meidän keksimämme romantiikka perustuu. Jos seksipuoli ei ole kunnossa, ei romantiikkaa synny.
PS. liika runkkaaminenkin vie seksuaaliselta halulta terän pois.
Niinhän sitä sanotaan. Nimittäin että tietyssä iässä luonnolliset vietit pakottavat ihmiset toimimaan jollain lajilleen tyypillisellä tavalla.
Tätä sanontaa käytetään kuitenkin pääasiassa vertauskuvana siitä kun ihmisuros löytää oman seksuaalisuutensa ja alkaa piirittämään naaraita seksi mielessään.
Vaan entäpä jos luonto ei koskaan kutsunut?
Luulen että aika monella seksinpuutteessa vuodesta toiseen kärvistelevällä saattaa olla ongelmia luonnon kanssa. Tarkemmin sanottuna oman kehon toimivuuden. Luonto ei siis kutsu, tai sitten kutsu on liian vaimea tullakseen kuulluksi.
Kyseessä saattaa siis olla ihan aito terveysongelma, laimea libido, hormonituotannon häiriö, huonosta yleiskunnosta johtuva viriliteetin aleneminen, jokin muu kemiallinen epätasapaino tms.
Huomattavaa on, että hyvin moni pitkään puutteessa ollut on kiinnostunut ensisijaisesti ihmissuhteesta, seurustelukumppanin löytymisestä ja läheisyydestä. Seksin puutetta valitellaan, mutta toisaalta huoriin ei periaatteellisista syistä mennä, ja yhden illan jutut eivät samoista syistä kiinnosta.
Huomattavaa myöskin on, että ihmissuhteen puutetta ja seksin puutetta käsitellään melkein enemmän sen takia että se tekee itsestä erilaisen kuin sen takia että aidosti haluaisi seksuaalisuutta enemmän elämään tai että saisi ihmisen intiimiä tai romanttista läheisyyttä.
Seksin puutetta toki valitellaan ja pillun perään huudellaan, mutta jotenkin aito seksuaalinen halu ei välity kirjoituksista. On kuin seksiä ja intiimiyttä, lämpöä ja ihmissuhde haluttaisiin vain jotta voisi kokea olevansa kuin kaikki muutkin, mutta ei juurikaan niiden itseisarvon takia.
Mikä tässä nyt sitten on pointti, tässä kohkauksessani?
Pointti on vain se, että jos oma libido ei värähtele kovinkaan paljoa, niin voisiko se olla syy siihen miksi niin paljon on jäänyt kokematta? Luonto ei ole kutsunut, joten bileisiin on jäänyt menemättä.
Ehkä olisi syytä mennä lääkäriin, jos huomaa että ei tunne juuri lainkaan seksuaalista halua, polttavaa tarvetta päästä toteuttamaan itseään seksuaalisesti.
Nimittäin vaikka mitä sanotaan, niin seksuaalisuus on suurin osatekijä miehen ja naisen välisessä romanttisessa kanssakäymisessä. Totta kai se on sitä, sillä sen on sanellut luonto. Muut romantiikkaan liittyvät ideaalit on sanellut ihminen Raamattuihin ja muihin tarinoihinsa.
Mies ja nainen kokevat rakkautta/himoa siksi että voisivat lisääntyä ja elämä jatkua. Se on perusta johon meidän keksimämme romantiikka perustuu. Jos seksipuoli ei ole kunnossa, ei romantiikkaa synny.
PS. liika runkkaaminenkin vie seksuaaliselta halulta terän pois.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä avaus aiheesta, josta harvemmin puhutaan. Kysehän ei ole aseksuaalisuudesta vaan normaalia heikommasta seksuaalisesta vietistä.
Minua tytöt rupesivat kiinnostamaan varsinaisesti vasta parikymppisenä ja vieläkään minulla ei ole kovin voimakkaita seksuaalisia haluja. Kiihotun kyllä naisista, mutta ikinä en ole kokenut halua jotenkin pakottavana ja kaiken muun toiminnan ylittävänä. Toki ihmiset ovat erilaisia ja monet kaltaiseni ovat itselleen sopivan kumppanin löytäneet. Ongelmaksi tämä on kohdallani muodostunut siksi, että viihdyn hyvin myös yksin. Ehkä normaali, sosiaalinen ihminen tapaisi kumppaniehdokkaita luonnollisesti eri tilanteissa, mutta minulle ihmisten ilmoille lähteminen vaatii aina tiettyä motivaatiota ja itsensä peliin laittamista. Kun luontokaan ei tosiaan tue antamalla sitä voimakasta impulssia lähteä ulos piirittämään naisia ja yrittämään kerta toisensa jälkeen, niin tässä ollaan.
Voihan se asia noinkin olla, mutta tarvitseeko kaikkea medikalisoida? Jos ei tunne pakottavaa tarvetta päästä nussimaan kaikkea mikä liikkuu, ja kykenee myös elämään ilman seksiä, niin miksi siihen pitäisi erityisesti hakea lääkäriltä hoitoa?
Ei kukaan kuole pillunpuutteeseen, tosin ihmiskunta saattaa harveta, mutta ilmaston lämpenemisen huomioon ottaen se ei olisi ollenkaan paha asia.
ei ole tikanpoika
Muuten ihan hieno keittiöpsykologiaa, 3.luokan biologiaa ja kansantaruja yhdistelevä "Matka maan ytimeen"-tyyppinen fantasianomainen kirjoitelma.
Koska yleisesti ottaen tikkojen ja ihmisten parin muodostus on vähän erilaista hommaa noin ylipäätään siitä jo että ihmisen parin muodostus tähtää muuhunkin kuin siittämiseen ja ihmisen sosiaaliseet suhteet ovat varsin monimutkaiset jotka luovat varsin erilaisen taustan parinvalintaa ajatellen.
Valitettavasti minkäänlaiset halut ja himot omalla kohdalla eivät takaa että saa nämä esille tai toisaalta että joku kiinnostuu sinusta puhumattakaan nyt pitemmällä tähtäimellä.
Myös asettaisin jyrkästi kyseenalaiseksi ihmissuhteiden keston joka perustuu nimenomaan seksuaaliselle himolle. Romanttisen idealismin hypoteesi että jokaiselle on maailmassa vain se yksi oikea on toki väärä samoin kuin se että pääasia että himottaa niin sitten kyseessä on "oikea kumppani". Moni ihminen voisi olla seksuaalisesti kiinnostava riippuen jo ajankohdasta ja asioista joihin keskittyy jos vähän alkaa ajattelemaan mutta kumppaniksi on vain lopulta harvasta. Toisaalta tuo "yhden oikean" teorian kumoaminen ei sulje pois sitä mahdollisuutta että ihminen voi olla elämänsä yhden ihmisen kanssa tai ettei se voisi olla hyvinkin tavoiteltava ja onnellinen tila.
Siitä kuinka paljon toisen genetiikka ja toisaalta sosiaalisen ympäristön vaatimukset kumppanille sekä omat kokemukset ja jopa tietynlaisen rakastumisen/rakkauden mallin oppiminen vaikuttavat ihmisen parin valintaan voidaan väitellä vaikka kuinka kauan jolloin yksi kansan kasku tikanpojasta ei siinä kovin paljoa paina.
Mutta jos tutustuisit aiheeseen muutenkin kuitenkin kuin pseudotieteellisistä näkökulmista iltapäivälehtiä, city-lehteä, Mtv3-palstoja lukemalla niin ehkä näkisit ihmissuhteiden monimuotoisuuden muustakin kuin puhtaasti "tekee mieli nakuttaa jotakin just nyt kuin tikanpoika"-näkökulmasta.
Täällä palstalla olevilla ainakin näin ulkopuolisen silmin näyttää kyllä olevan kovaa haluaa päästä toteuttamaan seksuaalisuuttaan mutta miten ja missä ja kenen kanssa onkin tukalampi ongelma. Ajan kanssa varmaankin tämä on tuottanut ongelman juuri kun noita omia haluja ei päästä toteuttamaan ja seurauksena voi olla ahdistusta. Tästä taitaa olla olemassa ulkomaisia tutkimuksia joita voi ihan omaehtoisesti etsiä netistä.
On kuitenkin mahdoton selvittää nettikirjoitusten perusteella pelkästään mistä kunkin ihmisen ongelmat johtuvat.
Ensimmäisenä tietysti olisi asiassa oman pään selvittäminen ja jossa sinun vihjeesi lääkärissä käynnistä ainakin joidenkin kohdalla voisi olla kohdallaan jos oma sukupuolisuus on hakusessa tai on voimakkaasti sosiaalisesti estynyt tai yleinen vireystilan on alhainen.
Veikkaisin että lämpöä yms. näistä kirjoituksista (herran jumala tämähän on suomalainen nettipalsta, sydämen kuviako odotat?) puuttuu sen takia että monet näistä ihmisistä eivät ole sitä pahemmin mahdollisesti omalle osalleen saaneet eivätkä omaa kykyjä sen tyyppiseen viestintään varsinkaan kirjoitettaessa. Voi olla myös hyvin vaikea tällöin saada kosketuksia omiin tuntemuksiinsa muuta kuin hyvin pinnallisella tai ideaalisella tasolla jos kosketus ja kaikupinta todellisesta läheisyydestä ja toisen ihmisen kohtaamisesta sellaisten tuntemusten tasolla puuttuu.
Tähän kyllä voi vaikuttaa myös suomalaisen miehen mallin jähmeys jossa tunteita ei pahemmin osoiteta. Tosin joillakin naisillakin on nähtävissä samaa hyvin kyynistä suhtautumista mikä viittaisi kuoren rakentamiseen omien tuntemustensa ympärille ettei tule loukatuksi. Omien tunteiden kuolettaminen on kyllä ihan suojarefleksi ja hyvin luonnolista eikä kerro mistään hormonitoiminnan häiriöstä sinällään.
Tuo sinun "romantiikka ideaali" vastaan "seksuaalinen luonto" käsitys on todella pahasti hakoteillä. Tuo näkemyshän nousi juuri vastaiskuna yliromanttisuuden korostamiselle ja nyt ollaan sitten menty tähän "eläimellisten himojen" valtakuntaan kaikissa aiheeseen liittyvissä tulkinnoissa. Mutta siinä näkyy tuo nykyaikainen populaarikulttuurin seksuaalisen himon ylikorostaminen eikä valitettavasti vastaa todellisuutta.
On aika mielenkiintoinen väite muuten että henkilöllä on seksuaalisia ongelmia jos huoriin ei mennä tai yhden illan jutut ei kiinnosta.
Ennen seksuaalisuutta voimakkaasti esille tuova ihminen oli pervo mutta nykyään hän on normaali ja kaikki jotka poikkeavat tuosta normaaliudesta tuomitaan olevan "estoisia" tai pahimmassa tapauksessa "jälkeenjääneitä" "huono libidoisia" varsinkin jos kyseessä ovat miehet. Yliseksuaalisten ihmisten kerrotaan olevan "onnellisempia" yms. Mielenkiintoista markkinointipuhetta tuollainen.
Olisikohan niin vain että osa panostaa seksuaalisuudessaan niihin tärkeisiin kumppaneihin ja laatuun eikä siihen että pääasia on että määrällisesti pääse kuksimaan kuin kanit lähes kenen kanssa tahansa? Ehkäpä tämä vielä keskeneräisille kuksimishormoneita täynnä oleville teiniaivoillesi on vaikea ajatus vielä hahmottaa.
"Luonto ei ole kutsunut, joten bileisiin on jäänyt menemättä."
Tämä oli paras.
Tikanpojathan tunnetusti kokoontuvat kotibileisiin nauttimaan alkoholia joka on sitten niiden "luonnollinen" vietti jotta pääsee "luonnottomista" estoista eroon ja alkaa tekemään enemmän mieli. Siinäpä sinulle paradoksi ratkaistavaksi.
Taisi mennä pojalla vellit ja puurot sekaisin aamulla kun juttuasi kirjoitit.
Menit alussa jo täysin metsään.
Sanonta tikanpojasta on aivan todellinen, jos et ole sitä kuullut, niin minä en siihen ole syyllinen. Tokikaan en ole koskaan ajatellut että tikanpoika menisi puuhun seksiä varten, vaan siksi että luonto ajaa sen sinne.
Viettikäyttäytymisestä on kyse.
Muutenkin kirjoituksesi olku oli hirveän vihamielisen oloinen ja mitätöintiin pyrkivä.
Täytyypä katsoa jatkuuko sama herjaaminen ja viha vielä myöhemminkin kirjoituksessasi, koska sellaisia kirjoituksia minä taas en ota tosissani, joiden joka toisessa lauseessa yritetään tehdä alkup. väittämä lapselliseksi tai naurettavaksi.
kirjoittaja on ollut jo todella hyvän aikaa aikuinen mies ja perustaa aloituksen osittain pohdintaan omasta seksuaalisesta halusta ja myös siitä että on todennut sen olevan hmmm. ehkä alhaisempi kuin monella muulla.
Toki kirjoitukseni oli yleistävä ja alleviivaava, sekä joltain osin tahallaan ärsyttäväkin, mutta sen takana on kyllä ihan oikea huoli asioista ja lähtökohta kirjoitukseen on nimenomaan siinä että epäilen itselleni käyneen niin kuin kirjoituksessani kirjoitin.
Jos tässä vielä jaksan, niin voi vastata kirjoitukseesi kohta kohdalta, mutta täytyy kyllä myöntää että en sinulta olisi odottanut noin törkeän vihamielistä kirjoitusta. Se oikeasti vitutti minua. Mutta se myös sai erilaisen näkökulman sinuun.
Oletkin näköjään melko ylemmyydentuntoinen ja mielelläsi toisia alas painava kirjoittaja.
väitteesi olivat naurettavia ja lapsellisia ne täytyy sellaisina myös ottaa.
Sellaiset on varsin helppo mitätöidä.
Käsityksesi luonnosta on äärimmäisen vääristynyt jos käytät vanhaa sanontaa jonkin pohjana ihmisen käyttäytymiselle.
Kyseessä on idealistinen asian yksinkertaistaminen joka valitettavasti ei ainakaan helpota esillä olevaa asian käsittelyä. Puhumattakaan että tarjoaisi minkäänlaisia ratkaisuja kenellekään.
Ei ole pakko ottaa allekirjoittaneen kirjoitusta tosissaan koska en minäkään ota sinun.
Toisaalta palstan tasoon nähden, kirjoituksesi oli aika lailla sopiva siihen.
ja alaspainamista.
Tuliko mieleesi että kirjoitukseni oli yksi tapa katsella mahdollista ongelmaa ja lähtenyt täysin vilpittömistä tarkoitusperistä?
Katsotko oikeudeksesi nokkelin ja sukkelin sanankääntein mitätöidä toisten ajatuksia noin laajemminkin? Jos katsot, niin voitko kertoas kuka on antanut sinulle sen oikeuden?
Kyllä, olen loukkaantunut, asia mitä ei ehkä pitäisi nettikeskustelussa paljastaa. Mutta minä en ole oikeastaan koskaan välittänytkään siitä miten netissä tai missään on tavanmukaista puhua tai millä tavalla asioita pohtia.
Mutta en koskaan kirjoita mitään noin pitkästi, johon en itse usko. Ja kun jotain sellaista kirjoitan, niin toivon että ihmisillä olisi sen verran sivistystä että kritisoivat asiallisesti pidättäytyen turhasta henkilön tai kirjoituksen naurettavaksi tekemisestä.
Sitä en katsonut sentään ansaitsevani, vaikka odotinkin kritiikkiä. Kritiikki on aina tervetullutta, kunhan se pysyy väitteiden arvostelussa, eikä yritä tehdä ketään naurunalaiseksi tai vähä-älyiseksi.
on nyt ehkä siinä että voisitko nyt hyvä ihminen kertoa kuinka joku voisi todella tulkita viestiäsi muuten kuin aivopieruna kun lopetat sen:
"PS. liika runkkaaminenkin vie seksuaaliselta halulta terän pois."
Ei kannata vastata kohta kohdalta jos odotat vastaustani koska tuo viesti sisälsi jo tärkeimmät asiat ja ne tulikin jo kerrottua.
Mutta olet oikeassa, voin olla varsin vihamielinenkin jo lähinnä siitä syystä että näitä puoliaivoilla tehtyjä milloin mitäkin "luonto kutsuu" juttuja on nähty vaikka kuinka paljon. Ihan oikeasti mistä ihmeestä näitä aina revitään, populistisesta mediasta kai joka jo sinällään taitaa johtaa näiden ongelmien syntyyn osaltaan.
Jos katsoo kuinka monta hienoa nuorta miestä ja naista jää ilman pitempiaikaista suhdetta tai kuinka ihmiset kamppailevat ihmissuhteissaan niin voisin melkein väittää että tuo "tämä on ihmisen luonnollinen tapa toimia, joten toimi näin ja sinusta tulee onnellinen tai sinussa on jotain vikaa" on juuri sitä mikä ihmisillä nykyään mättää.
jos sinua vituttaa.
Tämä on vain Internet-foorumi, ei mitään sen ihmeellisempää. Laske kymmeneen ja pure hampaita yhteen, sulje silmäsi, hengittele syvään ja katsele maailmaa uusin silmin.
Voithan kirjoittaa tulikiven katkuisen vastauksen mutta omalta kohdaltani tämä oli tässä.
itsellesi viimeisen sanankin?
Arvollesi ei ole sopivaa keskustella enempää tällaisia höpöhöpöjä?
ei.
Mutta jos se sinua yhtään lohduttaa voin esittää anteeksipyyntöni kuin noin vilpittömästi nyt ilmoitat kirjoittaneesi.
Ehkä olin noissa henkilökohtaisissa asioissa hieman liian jyrkkä mutta en usko että se viestin asiasisältöä yhtään varjostaa.
Se minkä vuoksi en nyt jaksa asiasta rupatella on että tämä palsta ei pahemmin kiinnosta enää minua. Huomasin tuon otsikon aamulla "luonto..." ja kun oli vapaapäivä niin pakkohan sitä oli kommentoida kriittisesti koska näitä asioita oikeasti jankutetaan kuolemaan asti sellaisilla yksinkertaistuksilla että ei paremmasta väliä. Niissä ei ole vain todenperää ja osa näistä asioista joita noissa medioissa joita mainitsin pyörii on niin pahasti harhaanjohtavia että siinä on kyllä useampi ihminen sekaisin jo niitä lukemalla. Varsinkin kun niissä juuri korostetaan seksuaalisen vietin merkitystä.
En usko että lähestymistapasi ketään vain auttaa. Toki suosittelen lääkärissä käyntiä jos vireystila on alhainen tai kuten kuvasit on tunne että seksuaalinen halukkuus on todella poikkeavan vähäinen.
Ehkä voisit kertoa tarkemmin omista kokemuksista jos uskoisit sen avaavan ongelmaa niistä lähtökohdista joillekin.
Mutta kuten jo todettu, pyydän anteeksi ylireagointiani ja mahdollista epäkunnioittavaa käytöstä.
-Harm
(Itselläni oli tosin yksi juttu jonka vähän aiheeseen liittyen ajattelin vielä palstalle postittaa mutta pitää nyt katsoa.)
Ei tässä ollut tarkoitus väitellä mistään biologiasta vaan keskustella enemminkin tästä "biologinen kello" ilmiöstä. Jos tulet tänne vain riidanhaasto mielessä ja sua ei oikeasti nämä palstat kiinnosta niin voisit vaikka pysyä poissa.
"Muuten ihan hieno keittiöpsykologiaa, 3.luokan biologiaa ja kansantaruja yhdistelevä "Matka maan ytimeen"-tyyppinen fantasianomainen kirjoitelma."
Tämä oli täysin turha kappale, jonka ainoa tarkoitus lienee sekä narsistinen omien nokkeluuksien esittely, niin myös ilkeämielinen vähättely, syystä joka on normaalille kirjoittajalle tuntematon.
Olen kirjoittanut paljon erilaisia aloituksia tänne ja muualle, joissa yritetään "maallikkomaisesti" (koska maallikkohan minä olen) etsiä mahdollisia syitä joihinkin asioihin, kuten nyt vaikka siihen miksi jää ilman seksi- tai seurustelusuhdetta tai mikä ikinä saattaakaan itseä askarruttaa.
En kirjoita tekstejäni harkitsematta, mutta kirjoitan ne kuitenkin hetimiten kun jonkun idean olen mielestäni saanut. Tietenkään en voi tehdä mitään kaikenkattavaa ja kaikenselittävää läpimurtoa johonkin monisävyiseen/-ulotteiseen asiaan, sehän on selvä, mutta olen kyllä kirjoittaessani aina vilpittömästi sen asian puolella mitä kulloinkin kirjoitan.
Yksi asia, mikä näissä tyrmäävissä kritiikeissä minua häiritsee on se, että jos asiasisältö ei ole kritisoijan mieleen niin kirjoitus yritetään saada näyttämään siltä, että se olisi kirjoittajansa mielestä absoluuttinen ja erehtymätön, monoliittinen totuus, aukoton teoria, johon kirjoittaja uskoo. Ja koska yksikään teoria maailmassa ei ole aukoton, niin kirjoitus poljetaan lokaan kun (tietenkin) paljastuu että se ei edustakaan erehtymätöntä ja koko totuutta.
"Koska yleisesti ottaen tikkojen ja ihmisten parin muodostus on vähän erilaista hommaa noin ylipäätään siitä jo että ihmisen parin muodostus tähtää muuhunkin kuin siittämiseen"
Totta kai ihmisen parinmuodostus tähtää muuhunkin kuin siittämiseen, esim. kumppanuuteen tai mihin ikinä. Mutta seksuaalisuus on kuitenkin vahvin voima mikä miestä ja naista ajaa toisiaan kohti. Jos se ei ole seksuaalisuus, niin kerrotko minulle mikä se on? Tai minkälaisia voimia on vetovoiman taustalla.
Miehen ja naisen välinen intiimimpi/romanttisempi kiinnostus alkaa jotakuinkin murrosiässä, silloin kun tullaan sukukypsiksi. Silloin alkaa kiinnostaa seksi ja myös romantiikka. En ole kuullut paljoakaan esim. pojista jotka olisivat haaveilleet mistään romanttisesta ennen kuin ovat ensiksi tulleet sukukypsiksi, joten perustan siihen väitteeni siitä että seksi ja romantiikka kuuluvat yhteen.
Romantiikan ei toki tarvitse perustua pelkästään seksiin.
"Valitettavasti minkäänlaiset halut ja himot omalla kohdalla eivät takaa että saa nämä esille tai toisaalta että joku kiinnostuu sinusta puhumattakaan nyt pitemmällä tähtäimellä."
Väitän tässä kohtaa vastaan, jos sallit. Jos tuntee voimakasta seksuaalista vetoa toisiin ihmisiin, niin se todennäköisesti ajaa joko tavoittelemaan sitä seksiä tai sitten korviketoimintaan, jota nyt voi edustaa vaikka runkkaaminen. Mutta suurin osa preferoi seksiä. Ja mitä enemmän jotain haluaa, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä sitä myös saa. Johtuu siitä että se joka haluaa yrittää kovemmin ja useammin.
Tietenkään ihmiset eivät hae pelkästään seksiä tai perusta ihmissuhteitaan varmaankaan yleisesti juuri seksiin, mutta jos seksuaalisuus on erittäin vähäistä tai olematonta, niin voisin kuvitella että se vaikuttaa myös
A) Kumppanin hakijan motivaatioon saada se kumppani niin, että ei hae yhtä aktiivisesti kuin seksuaalisempi kilpailijansa ja
B) Kumppaniehdokkaan käyttäytymiseen sillä tavalla, että hän saattaa kokea itsensä kovin epäseksuaaliseksi tai ei-haluttavaksi (mistä täällä on ollut lähiaikoina puhettakin).
"Myös asettaisin jyrkästi kyseenalaiseksi ihmissuhteiden keston joka perustuu nimenomaan seksuaaliselle himolle."
En tarkoittanutkaan että seksuaalinen himo olisi se yksi ja ainoa asia, eristettynä kaikesta muusta. Minusta seksuaalisiis kuuluu kaikkeen, eikä sitä oikeastaan voi erottaa suhteesta omaksi seksiosakseen.
Tähän väliin voin kertoa itsestäni. Minä olen ihastunut päällisin puolin hyvin erilaisiin naisiin, mutta yksi asia on varma. Yhteenkään en ole ihastunut epäseksuaalisesti. Jokaista olen alkanut samaan aikaan haluamaan sekä fyysisesti että psyykkisesti. Minä muuten tarvitsen myös sen psyykkisen puolen, en ihastu keneenkään pelkästään esim. kauniin ulkonäön perusteella.
Mutta siis en voi olla romanttisesti ihastunut ellen ole myös samalla seksuaalisesti ihastunut.
Seksittömiä ihastuksia ovat kaverisuhteet.
"Toisaalta tuo "yhden oikean" teorian kumoaminen ei sulje pois sitä mahdollisuutta että ihminen voi olla elämänsä yhden ihmisen kanssa tai ettei se voisi olla hyvinkin tavoiteltava ja onnellinen tila."
Ei minustakaan. Mutta jos seksi kuolee enennkuin se on tavallaan luonnollista fyysisesti, niin silloin luonto ottaa kurssinsa ja lähettää tikanpojan uuteen puuhun. Tätä kai on turha kiistää. Seksittömissä liitoissa on aina ollut pettämistä ja tulee aina olemaan.
Sinänsä en kuitenkaan vastusta ajatusta yksiavioisuudesta.
"Siitä kuinka paljon toisen genetiikka ja toisaalta sosiaalisen ympäristön vaatimukset kumppanille... ...yksi kansan kasku tikanpojasta ei siinä kovin paljoa paina."
Totta kai kaikenlainen vaikuttaa kaikkeen. Mutta kun en voi kaikesta kaikkea tietää tai edes arvailla, niin otin yhden osa-alueen käsittelyyn. Ilmeisesti olisi pitänyt käsitellä kaikki ihan siitä lähtien kun ihminen nousi jossain muodossa mereltä maalle?
"Mutta jos tutustuisit aiheeseen muutenkin kuitenkin kuin pseudotieteellisistä näkökulmista iltapäivälehtiä, city-lehteä, Mtv3-palstoja lukemalla"
Tämä on yksi asia mitä en yksikertaisesti kestä. Mistä sinä tiedät mihin minä mielipiteeni tai ajatukseni perustan? Miksi ihmiset tekevät kirjoituksissaan oletuksia toisen persoonasta tai tavoista. Miksi ylipäänsä kirjoitetaan asioista joita ei pysty kirjoituksesta päättelemään?
Ja toisaalta. Jos puhuu tieteestä tai siitä onko joku pseudotieteellistä tai ei, niin on minusta oltava todella hyvin johonkin tieteeseen perehtynyt. Oletko sinä? Onko sinuylla rahkeita arvioida jotain pseudotieteelliseksi, koska minusta tieteen pätevyyttä tai tieteellistä ajattelua voi arvioida vain oikea tieteilijä.
Muut voivat väitellä keskenään vaikka kuinka pseudotieteellisesti ja vaikka minkälaisilla argumenteilla, mutta on todella tyhmää mennä haukkumaan jonkun ajatuksia tieteellisesti kestämättömiksi, ellei itse satu olemaan ko. tieteen asiantuntija.
"On aika mielenkiintoinen väite muuten että henkilöllä on seksuaalisia ongelmia jos huoriin ei mennä tai yhden illan jutut ei kiinnosta."
Jätin tuosta välistä pitkät pätkät pois, mutta voin tarvittaessa palata sinnekin. Niin, minusta se kieltämättä on outoa, että ei missään tapauksessa suostuisi yhdenyön suhteisiin tai harkitse huorissa käyntiä jos ei muuten pääse toteuttamaan itseäöän seksuaalisesti. Tämä nyt on tietenkin (ottaen yhteiskunnan "moraalinormit") äärimmäisen epäkorrektia sanoa.
Kyllä minä ainakin ajattelen kumpaakin mahdollisuutena ja käsittääkseni olen jopa normaalia vähäisemmän seksuaalisen halun mies.
"Olisikohan niin vain että osa panostaa seksuaalisuudessaan niihin tärkeisiin kumppaneihin ja laatuun eikä siihen että pääasia on että määrällisesti pääse kuksimaan kuin kanit lähes kenen kanssa tahansa?"
Voi olla että panostaa, mutta kun luonto on kuitenkin tehnyt ihmisen sellaiseksi että jos et laukea seksissä tai masturbaatiossa, niin laukeat unissasi tietyin väliajoin, niin minusta on kummallista että jotkut eivät kuitenkaan lähde toteuttamaan itseän seksuaalisesti. Tai etteivät edes fantasioi tekevänsä niin.
"Ehkäpä tämä vielä keskeneräisille kuksimishormoneita täynnä oleville teiniaivoillesi on vaikea ajatus vielä hahmottaa."
No joo, olen kyllä kuten jo aiemmin sanoin, aikuinen mies joka käsittelee tässä vaiheessa yhtä osa-aluetta seksistä ja pariutumisesta.
""Luonto ei ole kutsunut, joten bileisiin on jäänyt menemättä."
Tämä oli paras."
Minustakin. Se oli minusta oikein kiva lause, joka tiivisti ajatustani ja teki sen vieläkin yksinkertaisemmaksi käsittää. Se oli menevä ja samalla lievästi humoristinen. Se oli hyvä, vaikka itse sanonkin.
Turha sinun on kiistää että seksuaalisuus ei olisi yksi tärkeimmistä, ellei jopa absoluuttisesti tärkein komponentti ihmisten välisissä suhteissa. Jos seksuaalisuus poistetaan kuvasta tai sitä kovasti laimennetaan, niin siitä seuraa aktiivisuuden lasku. Seksittömiä läheisiä suhteita kutsutaan kaverisuhteiksi.
Niin, ja kuten sanoin toisessa kirjoituksessani, niin perustan tämän osaksi itseeni. Minulla oli nuorempana aika hyvä naisonni ja joka kerta kun naiset ovat viehättyneet minusta on minulla itselläni ollut seksuaalisesti virittynyt olotila.
Haluan toki kumppanin, mutta jos ei minulla ole seksuaalista tarvetta kumppanille, niin asiaa voi aina lykätä ja lykätä ja lykätä. Näin olen itsestäni todennut. Pariutumiselle ei juuri nyt ole fyysistä tarvetta, ja kun ottaa kriteeriksi pelkät henkiset lähtökohdat tuntuu siltä että kukaan ei vastaa odotuksia tai natsaa. Uskon että ns. kemiat ovat juuri se seksuaalisuuden komponentti, joka vaikuttaa parinvalinnassa.
Olen siis huomannut selkeän vajeen omassa seksuaalisuudessani, mikä on selvästi johtanut siihen että periaatteessa voisin haluta kumppanin, mutta käytännössä en tee kuitenkaan asialle mitään.
Loppuanekdootti runkkaamisesta oli tarkoitus olla keventävä, mutta siinä on paljon tottakin. Jos kovasti masturboi, niin siinä hämää omaa kehoaan uskomaan että fyysiset tarpeet on nyt tyydytetty ja silloinkaan ei ole seksuaalista motivaatiota etsiä toista, kumppania itselleen. Eihän tämä ole edes mitään tiedettä vaan kaikkien tuntema tosiasia.
En nyt ala vastaamaan joka kohtaan valitettavasti.
Mielestäni tämä toinen viestisi oli paljon parempi kuin ensimmäinen ja ongelmaksi nousee juuri nimenomaan tämä kuinka "seksi ja seksuaalisuus" tulkitaan ja tämä näkyy eritoten näissä keskusteluissa.
Ne ovat lopulta aika laajoja käsitteitä sisältäen esimerkiksi sellaista kuin kumppanuus ja läheisyys sen tietyn valitun ihmisen kanssa eikä pelkästään että ”kumpa nyt vain pääsisi panemaan jonkun kanssa”. Toisinsanottuna vaikuttaa että seksi/himo/seksuaalisuus on rakkauden alkupiste, osoitustapa ja päätepiste. Tämä on vain valitettavasti täysin väärän kuvan asiasta antava väite jota sitten perustellaan että "jos ei seksiä niin mitäs sitten”. Tokihan vietit meihin vaikuttavat mutta niiden yksinkertaistaminen yhdeksi ja ainoaksi vietiksi puuhun kiipeämiseksi on se joka tuottaa sen ongelman, puhumattakaan että ”runkkaus” tuon vietin tyydyttää ja vie pois. Hormonitoiminnan kuvaaminen siksi että joko haluttaa tai sitten ei joka vaikuttaa ihmisen motivaatioon saada kumppani ja jos näin ei tapahdu pitäisi käydä lääkärissä hoitamassa asia jonka jälkeen homma on taas hallussa kun hormonit hyrrää on nyt vain kyllä kamalan yksinkertaistettu väite. Joillakin on pelkästään tunne yksinäisyydestä joka edes ystävien seuralla ei lähde pois vaan kaipuu että joku olisi läsnä ihan jokapäiväisessä elämässä sekä rakentamassa yhdessä elämää. Kattaako ”seksuaalisuus” tämän käsitteen? Suosittelen että ei yksinkertaisteta ihmisten kumppaninvalintaa ja käyttäytymistä toisen sukupuolen edustajan kanssa pelkäksi hässimiseksi ja patologisoida sen puutetta tai motivaation puutetta pelkäksi hormonaaliseksi poikkeavuudeksi.
Mutta kun täällä näyttää muiden palstojen tapaan nousevan noita ihan outoja evoluutioteoriamalleja ihmisten pariutumisesta niin tämä on juuri sopiva tapa antaa eväitä vähän toisenlaiseen ja monipuolisempaan näkemykseen jotka voivat avata hieman universumia.
Näin alustavasti voisi vaikka tutustua Yhdysvaltalaisen antropologi Helen Fisherin kirjoituksiin. Hänen näkemyksensä asioista ovat ainakin oikeaa suuntaan meneviä ja selittävät jo ainakin alustavasti ihmisen hyvinkin ristiriitaisia toimintamalleja jotka voisi kuvata myös monenkinlaisia ihmissuhdeongelmia ihan aivotoiminnan, evoluution että perinteisen romantiikankin pohjalta. Puutteellisena lähinnä näen vielä hänen tutkimuksissaan ehkä juuri kuinka vähäiselle huomiolle on jäänyt ihmisen keskittymis- ja havaintokyvyn tutkimus sekä esimerkiksi ihmisen nykyisen sosiaalisen taustan ja viitekehyksen vaikutus parinvalintaan näin äkkiseltään arvioituna ja hänkin taitaa laittaa mutkia suoriksi joissakin asioissa mutta onpahan ainakin yritystä.
Tuossa on pari linkkiä josta voi vaikka aloittaa, jos vain englanninkieli on hallussa. Kyseessä ei ole mikään mainos vaan ihan yleishyödyllinen ilmainen web-sivu jossa on videoita erilaisiin aiheisiin tieteestä sekä hieman taiteesta.
Helen Fisherin videot ovat oikealla ylhäällä tällä sivulla.
http://www.ted.com/index.php/speakers/helen_fisher.html
Tässä linkki Fisherin kotisivuille artikkeliosioon:
http://homepage.mac.com/helenfisher/Sites/articlespage/a2.htm
Ehkä siinä on eväitä jatkaa tutkimuksia vähän pitemmälle aiheeseen.
Ja kuka on ”oikea tieteilijä”? Voin väittää tuohon vastaan kyllä sanomalla että jokainen voi määrittää oman mielipiteensä perehtymällä asioihin mutta valitettavasti varsinkin näitä asioita on kommentoimassa muun muassa Suomessa "asiantuntijoina" ihmiset joiden paikka ”oikeina tieteilijöinä” voidaan kyllä kyseenalaistaa jo sen vuoksi että he kirjottavat ”vakavien juttujensa” lisäksi uskomatonta suoranaista paskaa. Heidän populistiset juttunsa ovat vain näköjään muodissa varsinkin juuri Suomen kaltaisessa pienessä periferiassa. Ja ihmiset ottavat sitten siitä mallia ja jatkavat näitä suorastaan perseestä revittyjä juttuja muualla tai tosielämässä.
Suosittelen kriittistä asennetta varsinkin kun kyseessä on hyvin uusia polkuja tarpova tieteenala ja kaikenlainen pseudotieteellisyys on kunniassa. Aivan samaa suhtautumista odotan kaikkiin näkemyksiin.
Kuten sanottu pahoittelen jyrkkää asennettani mutta tätä tapaa jo niin usein että oppimastani reaktiosta vastata tällaisiin juttuihin on tullut lähes luonnollinen osa minua.
Nyt kiitos ja näkemiin
Yritin tiivistää perusajatusta tuosta pitkästä kirjoituksesta, että voisin muodostaa mielikuvan, mutta en oikein saa siitä kiinni. Vai yritätkö vain sanoa, että mitä voimakkaammat seksuaaliset halut, sitä enemmän kokemusta kertyy?
Jos libido on heikko, niin ei kai ihminen silloin kärvistele seksinpuutteessa? (Vai ymmärränkö sanan libido vain väärin?) Jos luonto ei kutsu, niin luulisi ihmisen olevan ihan tyytyväinen ilman?
Tuo läheisyyden ja ihmissuhteen haluaminen tietysti on sitten vähän eri juttu ja sitä voi tosiaan haluta monista syistä, muistakin kuin siitä pillunpuutteesta.
En kyllä ihan Harminkaan linjoilla ole, mutta silti toivoisin vähän selvennystä siihen, mitä oikeastaan yrität sanoa? (Ilmeisesti sanonta tikanpoikasista ei ole kaikille tuttu, vaikka tuntuu hassulta, että miten ihmiset ei tunnista sananlaskuja :-D No, ehkä kaikilla ei ole niin paljon vanhoja sukulaisia kuin allekirjoittaneella, niin eivät niitä jatkuvasti kuule.)
Ja runkkaamisesta olen kyllä ihan päinvastaista mieltä...
Tämä on näitä äärimmilleen yksinkertaistettuja ajatuksia:
Jokaisella on varmasti jonkinlainen seksivietti, mutta sen voimakkuus ratkaisee viime kädessä sen kuinka paljon yrittää saada itselleen kumppania.
Tietenkään en väitä että mikään muu ei vvaikuttaisi, mutta koska kukaan on kirjoittanut sellaisen viestin jossa KAIKKI mahdollinen on otettu huomioon?
Hieno vertaus tikanpoikaan, ja olen samoilla linjoilla.
Miesten hormonitoiminnassa on mitä ilmeisimmin eroja. Toiset syntyvät "panomiehiksi" ja toiset "eunukeiksi", jos asia kärjistetään aivan äärimmilleen.
Itselläni on omakohtaista kokemusta tavallaan molemmista leireistä, sillä teini-iässä ja nuorena aikuisena hormonitoiminta oli suorastaan ylivilkasta, ja muuta ei paljon ollut mielessä kuin SE. Nyt hieman vanhempana mielenkiinto on hieman hiipunut, ja varmaan pärjäisin jo kohtalaisen pitkän aikaa seksittäkin ilman, että alkaisin hyppiä seinillä. Tämä sitten vaikuttaa siihen, kuinka paljon huvittaa pyöriä yöelämässä tai muuten osallistua vonkausrituaaleihin.