Enpä olisi uskonut että itselle käy näin, mutta niinhän ne kaikki sanoo vai....? Olin eroamassa huonosta avioliitosta kun rakastuinkin perheelliseen mieheen. Ts olen se pahamaineinen toinen nainen. Kyseinen perheellinen mies oman kertomansa mukaan elää onnetonta kulissiavioliittoa, lasten vuoksi vielä avioliitossa roikkuu (ja niinhän NE aina sanoo!). Ja minä (ilmeisesti kovin tyhmänä) uskon, että tilanne muuttuu vielä joskus, mutta kertokaahan vielä hyväuskoiselle: eihän siinä niin tule käymään, eihän? Vaikka olisi kuinka rakastunut? Onko kenelläkään kokemuksia siitä että suhde varattuun, "lapselliseen" mieheen olisi päättynyt onnellisesti?
minä, toinen nainen
naiivi
333026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
päättyi onnellisesti ei ole siitä enää kertomassa.
Anteeksi en kiusaa mut oon nähny sen kuinka on
ens salaa seurusteltu ja myöhemmin vähemmän salaa ja sit naimisiin.
Siis onhan tuo mahollista.
Kaikki on maailmassa ja monet näyttää avioliitoiskii onnellisilta vaikka eivät ole.
Ihmiset esittää ku eivät kehtaa myöntää jotta mokasivat.
Voipi niitä oikeesti onnellisiaki olla.
Pitäs oikeen kysyä onko se yhtään parempaa kun edellisen kanssa.
Kokeilemalla sen tietää.
Omaa elämääs sää siihen uhraat.
Tee se reilusti ni et satuta muita.
onnestaan tällä onnettomien palstalla. Ne onnelliset viettävät aikaa siellä kultansa kainalossa eivätkä kirjoittele tänne.
Veljeni ja isäni ovat vaihtaneet salarakkaaseensa, olen onnellinen heidän onnestaan :DD
Miehelläni oli toinen nainen.Olivat niin rakastuneet.Mieheni ylimielisesti jätti minut ja perheensä.Meni pari kuukautta mieheni ei enää halunnut tavata tätä naista.Olin valmis allekirjoittamaan eropaperit,minusta ei ollut jakamaan miestäni toisen kanssa.Mieheni alkoi piirittämään minua.Tuo toinen nainen jäi kuten minä aikaisemmin.Yhtä ylimielisisesti ja kylmästi.Minä otin mieheni takaisin.Ehkä rakkaudesta sekä lasten takia.En tiedä mitä tulee jatkossa.Kuitenkin olen nyt paljon vahvempi ja tulen varmasti pärjäämään jatkossa.Luulen,että teilläkin on tosi ihanaa niin kauan kun kaikki on salaista.En syytä toista naista enkä hauku,mutta miehet ajattelee munallaan,eikä aivoillaan.Vasta sitten kun tajuaa menettävänsä kaiken ymmärtää sen arvon.Älä rupea toiseksi naiseksi.Satutat itsesi.
Et sinä miestäsi kauaa saa pitää. Sanot, että otit hänet takaisin... ehkä hän onkin mukavuuden haluinen luikuri, koska miehet ovat sellaisia, että tottuvat määrättyihin rutiineihin. Hän voi hyvinkin tapailla tuota toista selkäsi takana ja sinä luulet olevasi hänelle se ainoa. Sitäpaitsi, tuskin pystyt pitämään kuitenkaan katkeruuttasu tapahtuman vuoksi pois mielestäsi. Ei tule onnistumaan, usko pois.
sinä se vasta kumma tyyppi oot , mitä se sulle kuuluu kuinka aviopari asiat sopii , oletko KATEELLINEN , ja teikäläiset kakkoset vasta naurettavia olette , luulette olevanne ainoita kiihkeitä rakkauden kohteita , kyllä miehillä teitä kakkosia on pilvin pimein jos mies on sen luontonen että käy vieraissa , turha teidän on tuudittautua ajatukseen että olette niitä ihnia naisia jota vailla ei mies voi elää , mutta mistä syystä mies sitten KUITENKIN ARVOSTAA OMAA PERHETTÄÄN ENITEN EIKÄ TAHDO EROTA JA JOS VAIMO OTTAA ERON NIIN MIES ROMAHTAA KOKO MAAILMA ON SITTEN LOPPU EIKÄ ENÄÄN KAKKONEN KELPAAKKAAN UKOLLE MIETI SITÄ , vieläkö luulet olevasi se ainoa jota mies rakastaa , kyllä tyhmyyttä naisissa riittää .
kakkoselle, mieti sitä! Petetty ottaa takaisin hoteisiinsa ukon, joka palaa vain siksi, ettei kakkonen huolinutkaan huollettavakseen. Ei olisi kivaa hänen housuissaan.
huolissaan avioparin asioista ne ei sulle kuulu mitenkään , olet vain kateellinen jos joku pari on saanut asiansa kuntoon se on aivan heidän asiansa kuinka he on suuhteensa selvittäneet , kakkoset on AINA ULKOPUOLISIA .
niinhän te luulette kakkosen olevan ulkopuolisen, mutta totuus on usein toinen. kakkonen tietää teidän avioelämän, seksuaaliset patoumat, estot. kakkosen kanssa puhutaan ne asiat, joista oman puolison kanssa ei koskaan päästä edes alkua pitemmälle. kakkonen on ihminen, jolla on paljon enempi sietokykyä kaikelle, sillä kakkosena eläminen on henkisesti huomattavasti raskaampaa
Voi, kertoisitpa nämä tietosi vaimollekin. Hän ei varmaan osaa kuvitellakaan, että mies tuommoisia höpöttää. Loppuisipahan ainakin loputon kusetus.
heheee tiedän miehiä jotka vaimolleen naureskellee kakkosta avoimesti ,syystä että vaimonkannssa välit pysyy kunnossa ,jopa kehuvat olevansa kiusaantuneita kakkosen roikkuessa heissä ,olen kuullut jopa miehen pientä kiroiua naikkosista että luulet liikoja ittestäsi heh heh heeee kyllä naurattaa kakkosen osa , olette yleisen naurun aiheita porukoissa .
missä vaimo miehensä kanssa yhdessä kakkoselle naureskelee ? täytyy kyllä olla jotain päässä ja liitossa pahasti vialla silloin!
NIINKÖ LUULET EIKÖHÄN SE VIKA LÖYDY KAKKOSEN PÄÄSTÄ .
Jos mun mies kertoilis naisestaan
niin johan lähtisi siltä paikalta ja
ei tarviis takasin tulla.
Saisi naureskella typerille jutuilleen keskenään
vaikka sinun typerys kanssa!
vaikka sulla on mies niin jonkun vieraan miehen huora ??? sullekkin nauretaan AIVAN VARMASTI .
Olen myös eronnut hiljattain ja suuresti rakastunut naimisissa olevaan mieheen. Olemme tapailleet salaa jo pitkään ja minun rakkauteni vain kasvaa suhteen edetessä. Mies on kyllä antanut selvästi ymmärtää, että vaikka hän rakastaakin minua, hän ei aio erota vaimostaan. Minulla on koko ajan sellainen olo, että elämä on yhtä puheluiden ja tapaamisten odottamista, jotka kaikki tapahtuvat silloin kun miehelle sopii. Olemme puhuneet vakavasti asioista ja päättäneet jatkaa, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, että olisi parempi erota. En vain tiedä miten jaksan jatkaa elämääni ilman häntä, rakastan häntä yli kaiken. Mutta koska tiedän etten saa häntä koskaan omakseni, ei ole mitään järkeä jatkaa... Auttakaa minua!
itseäsi ,etsi kunnon mies vapailta markkinoilta niitä kyllä on .
enää koskaan näe häntä, ja koska olet rakastunut mieheen, tiedät hyvin, ettet voi sitä tehdä. Mikset jatkaisi rauhassa miehen kanssa ja antaisi ajan haalistaa tunteet. Kyllä ne laantuvat ajan kanssa. Ole realisti ja ota suhteesta se, minkä siitä voit saada eli todennäköisesti tapaamisia ja seksiä. Se on plussaa, että mies ei ole esittänyt valheita sinulle, sinä ainakin tiedät, missä mennään. Siis ota tai jätä tilanne. Mutta ei sinun kannata olla itsellesi liian ehdoton; et voi saada miestä kokonaan itsellesi, mutta ei siihen maailma kaadu, voit saada ainakin jotain.
Sinun ajatuksesi rauhoitti minua paljon, kiitos siitä. Ehkä kuitenkin on parempi antaa ajan kulua, jos tunteet hiukan laantuisivat miestä kohtaan. Minun ei tosiaan kannata antaa itseni kärsiä siinä tuskassa, jota tunnen kun hän ei suostu eroamaan vaimostaan. Pitäisi nyt osata vain nauttia niistä ihanista yhteisistä hetkistä ja löytää paljon muuta ajateltavaa ja tekemistä, ehkä joku uusi harrastus, täyttämään sen ajan, jonka olen yksinäni. Tähän asti olen hirveästi haikaillut ja miettinyt usein itkienkin tätä tilannettani. Yritän ottaa tästä lähtien positiivisemman ajattelutavan käyttöön.
itseäsi liian ahtaalle. Voisit vaikka tehdä niin, että sovit itsesi kanssa, että puoleen vuoteen et ajattele lainkaan suhteen lopettamista. Se vapauttaa sinulle paljon energiaa muuhun, esim.siihen uuteen harrastukseen, ja nautit elämästä enemmän sillä tavalla. Annat siis itsellesi nyt luvan jatkaa suhdetta sen syvällisempiä miettimättä tietyn määräajan ja määräajan kuluttua tarkastelet, mikä on tilanne.
Jos jotain ihmistä kiinnostaa vain seksi, tunteet todennäköisesti laantuvat ajan myötä. Aika monella ihmisella tunteet -kuten kiintymys- vain vahvistuvat ajan myötä. Jos ihminen selkeästi haluaa parisuhdetta, hänen on todella tyhmää jatkaa kakkosena odottaen, että tunteet jäähtyvät. Edes intohimo ei sammu monenkaan vuoden sivusuhteessa, koska arki ei astu siihen mukaan.
On helvettiä olla rakastunut kakkonen ja odottaa eroamattoman miehen eroa. Jos haluaa itseään suojella, seksiä harrastaakseen kannattaa käyttää irtopainoksia tai harrastaa seksiä ihmisen kanssa, josta ei muuten ole lainkaan kiinnostunut.
Miksi ihmeessä haluaisit hänet "omaksi"? Ei toista voi omistaa.
Miksi et vain jatka elämääsi kuten ennenkin mutta siinä sivussa tapailet häntä, teette yhdessä mukavia matkoja ja nautitte toistenne seurasta. Jätä se puhelimen kyttääminen ja keskity elämään, anna miehen olla osa sitä. Voit tavata muitakin miehiä kun et sitoudu liikaa yhteen.
Tähän kun pystyisikin, se olisi ihanteellista...
Ihan oikeasti, hankkikaa oma elämä,ilman varattuja miehiä.Sen jälkeen on paljon ihanampaa,elää ja nauttia.
Tiedän kokemuksesta,kun viimein pääsin eroo toisena naisena olemisesta.Helpotti kaikilla osaalueilla elämä kummasti.
sotkeutunut varattuun että tiedän sen tunteen kun ajattelee häntä puolisonsa kanssa eri tilanteissa kun itse istuu kotona ja kaipaa. Ei ikinä ikinä!!!
Onnellisesta lopusta ei ole kokemusta. Luulin, että mies puhui totta. Sanoi olevansa kulissiavioliitossa. Vuodet kului. Lapset, joiden takia ei eronnut, lensivät pesässtä.
Mutta mies ei eronnut. Ei velkoja taakkana, nyt piti huolehtia vaimosta, joka järkyttyisi.
No kuulin sitten aivan muualta, että vaimo oli vienyt miehelle eropaperit ja sopinut omaisuuden jakotilaisuuden. Ei tiennyt suhteestamme, en tiedä mikä syy hänellä oli.
Mies järkyttyi. Syytti minua asiasta. En tiedä miksi vaimo ei eroa ottanut lopullisesti. Vuosien varrella luokseni oli jäänyt miehen kamppeita. Haki ne ja meni polttamaan ne kesämökilleen. Vihaksi käy silloin kun mies tulee vastaan kadulle, eikä edes tervehdi.
Minua vähän ihmetyttää nämä kommentit, naiset kun jäävät usein "odottamaan miehen eroa" jota ei sitten tulekaan. Miksi sitä pitää jäädä odottelemaan? Mitä jos sanoisitkin miehelle jo alunperin, että "Et sitten eroa ja muuta meille pireskelemään. En aio pestä paitojasi enkä riidellä kanssasi roskiksenvientivuoroista. Tapaillaan vaan ja matkustellaan, nautitaan, keskustellaan henkevästi ja saunotaan lyhtyjen valossa rantasaunallasi. mutta pysytään eri kämpissä."
kakkos naisille , he ovat todella riesa perheellisille , ovat niin tyhmiä vuosia odottavat toisen naisen miestä ei pienintäkään myötätuntoa tule ukkomiesten huorille , toivottavasti piru vie loputkin sulta .
toivottavasti opit kunnioittamaan toiste avioliittoja .
suhteesta varattuun mieheen voi tulla jotain vakavampaa, tiedän monta tapausta.
Sitkeintä (tietämääni) sellaista mietin juuri viime viikonloppuna: Eräs perhetuttu sinkkunainen tutustui perheelliseen mieheen n. 10 v sitten. Miehen vanhin lapsi oli tuolloin 2v ja nuorin muutaman kuukauden ikäinen. He tapailivat enemmän ja vähemmän. Miettivät mitä heidän suhteensa merkitsee ja pitäisikö sitä ylipäänsä olla. Tuttavani lähti ulkomaille vuodeksi töihin; yritti unohtaa miehen ja keskittyä sinkkuihin. No, yksikään mies ei ollut mitään. Tuo varattu vaan pyöri mielessä. Ystävät koettivat puhua edelleen ns. järkeä: Etsi sinkku ja unohda mies. Ei siitä mitään tullut. Taas tapailtiin, aina enemmän ja enemmän, viiden vuoden tuttavuuden jälkeen. Mutta nyt viime viikonloppuna tuttavani toi miehen toistamiseen sukujuhliin (kuten 10 v sitten!). Sanoi, että mies viimein erosi vaimostaan virallisestikin - olivat asuneet erossa jo pidempään sitä ennen. Tuolla miehellä ei ollut aluperin "onneton kulissiavioliitto" ja hän mietti eroa todella pitkään. Mahtoi koetella tuttavani rakkautta, sillä en tiedä jaksaisinko itse odottaa 10v että mies eroaisi! Kyllä sitä maa päällänsä kantaa mitä erikoisempia rakkaustarinoita.
Minulla oli suhde varattuun mieheen.
Jossain vaiheessa liittouduimme vaimon kanssa keskenämme tätä miestä vastaan ja olemme sitä edelleen.
Ai miksi?
Lapsellisuus on muutakin kuin lapsellisuutta. Miehellä ei ole kaikki kotona. Mieti siis, minkälainen on sinun miehesi?
Nyt on mies ulkona lasten kanssa rakentamassa leikkimökkiä.
Kyllä se exä vieläkin välillä saa niitä kohtauksiaan ja yrittää lapsen kautta vaikuttaa, mutta meidän yhteisten omien synnyttyä on huomannut ettei kiristyksellä voita mitään.
Millainen loppu sinusta olisi onnellinen?
Meillä on onnellinen loppu. Alku oli aivan kuin kertomasi. Olin eronnut ja mies syystä tai toisesta kulissiliitossa, myös "lapsellinen" kuten minäkin entisestä avioliitosta. Rakastuimme syvästi. Emme kumpikaan halunneet rikkoa hänen avoliittoaan, joten erosimme. Kaipasimme ja palasimme vuoden kuluttua toistemme syliin. Opimme elämään yhdessä onnellisena etäällä ja silti koko ajan toistemme sydämmessä. Nykyisin meillä molemmilla on myös ainakin osittain siis riittävän onnellinen parisuhde omien kumppaneidemme kanssa, mutta meillä on myös toisemme. Meidän mielestä näissä tarinoissa ei voi olla muunlaisia onnellisia loppuja. Muunlaisisa lopuissa loppu on jollekin surullinen ja aina joku itkee.
Siis mies ei halunnut rikkoa liittoaan,sinun oli tyytyminen siihen.Itsehän olit käsitykseni mukaan vapaa.
Mies palasi takaisin "syliisi" vuodenkuluttua,koska tiesi sieltä saavansa varmemmin,ja vaitiolo taattu,eikö se niin mene?
Vonkasitko vuoden ajan paljonkin?
Olit myös siinä vaiheessa solminut parisuhteen jonkun raukan kanssa joka uskoo juttusi,ja jolle valehtelet.
Onnellinen loppu on tämän tarinan kohdalla sellainen että petetyt osapuolet saavat tietää,ja pääsevät elämään omaa elämäänsä ilman tuolaisia luusereita.Onnellisemmaksi lopun tekee se että tämä niin ymmärtäväinen salarakas itkee jonakin päivänä oikein kunnolla,kas kun se mies ei loppupelissä varmasti sinua halua.