Pari viikkoa sitten sanoin miehelleni, että jätän hänet. Olemme asuneet yhdessä liki kahdeksan vuotta. Mies ei vain tunnu tajuavan asiaa. Sanoin hänelle, etten enää rakasta häntä. Suhteemme on ollut jo viimeiset pari vuotta väkisin yrittämistä. Suhteen fyysinen puoli on kuihtunut lähes kokonaan, tuskin edes halaamme, henkisestä puolesta puhumattakaan.
Mies väittää, ettei ole nähnyt mitään merkkejä, että ero olisi tulossa. Hän etsii syitä haluuni erota aivan muualta. Hän väittää, että työ on väsyttänyt minut, tai että kärsin kolmenkympin kriisistä. Mitä sitten jos kärsinkin, mutta erota jokatapauksessa haluan.
Miten saan hänet tajuamaan asian?
Mies väittää, ettei ole nähnyt mitään merkkejä, että ero olisi tulossa. Hän etsii syitä haluuni erota aivan muualta. Hän väittää, että työ on väsyttänyt minut, tai että kärsin kolmenkympin kriisistä. Mitä sitten jos kärsinkin, mutta erota jokatapauksessa haluan.
Miten saan hänet tajuamaan asian?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Löytyyhän sitä kaikkia "raakojakin" yksinkertaisia keinoja, ehkä korostavat viestiäsi, mutta miehesi joutuu hermoromahduksen partaalle. Kaikista helpoin keino taitaa kumminkin olla molemmille kokemuksen karvaalla rintaäänellä sanottuna mahd. nopea poismuutto ennenkuin mies joutuu katselemaan sinkkuelämääsi vierestä.
Ainakaan mulle ei jääny mitään epäselväksi ku puoliso ilmoitti viikko sitten että haluaa erota, kaksi päivää sittä ilmoitti että nyt on uusi asunto ja huomenna tulee muuttomiehet. Huh huh mitä vauhtia mut niin kai se on paras. Ei meillä ollu mitään puhetta ollut että menisi huonosti ja en itsekkään mitään ollut tajunnut. Mut sen sanon että satttuu tämäkin tyyli, olisi ollut kiva puhua paremmin asioista ja ehkä koittaa korjata jotain mutta tämän päätöksen kanssa minun on elettävä jonka puolisoni teki en kai voi vaikkuttaa asiaan enää vaikka haluisin.
yhdessä n 22 v 5 lasta josta nuorin enää kotona !
uskokaa tai että ,mutta raitistumiseni särki suhteemme ?
Minulla oli hyvä parisuhde, jota kuitenkin varjosti jokailtainen tissuttelu. Vaimoke joskus mainitsi asiasta, mutta melko kiltisti, koska olin sellainen "kiltti ja siisti alkoholisti". Hoidin työni ja kaikki velvoitteet moitteettomasti. Illalla väsyneenä töistä tullessani relasin oluella ja se toimi, olin rennompi, iloisempi, pirteämpi ja katselimme leffoja, kuhertelimme, juttelimme, vietimme oikein mukavia iltoja. Joskus hän vain sanoi että on inhottavaa kun tissuttelen joka ilta.
Sen lisäksi meillä oli ongelmana se että joskus kun tuli sitten vapaailta, eli ei töitä seuraavana päivänä, se ei jäänyt siihen tissutteluun vaan otettiin enempikin ja silloin tuli joskus örvellettyä ja riideltyä.
Tästä pääsimmekin kriisiimme, kun tämä toistui tarpeeksi usein. Vaimoni sanoi että juomisen pitää loppua, myös se pikkutissuttelu.
No minä tottelin, ja lopetin.
Lopputulos oli että tulin iltaisin töistä kotiin väsyneenä, enkä piristynyt. Katsoin jotain tv-ohjelmaa vaimon vieressä puolinukuksissa ja nukahdin jossain vaiheessa. Poissa olivat mukavat jutustelut, leffaillat ja kuhertelu, koska olin nyt siis jäykkä ja väsynyt töistä tullessani ja nukahdin heti.
Vaimo alkoi kypsyä minuun ja haukkui minua tylsäksi laiskaksi, alkoi tulla pahoja riitoja vaikken ollut juonut viikkoihin. Sitten itse tajusin, että itseasiassa vaimoni kuitenkin rakasti sellaista minua joka vähän tissutteli ja oli sitten se hellä ja ihana seuramies väsyttävän työpäivän jälkeenkin.
Itselleni keksin jopa toimivan ratkaisun. Käytän nykyään kofeiinitabletteja koti-iltoina. Tultuani kotiin, jos näyttää siltä että haluaisin nukkumaan mutta vaimo olisi seuraa vailla, otan salaa kaksi tablettia ja jaksan vetää virkeänä ja seurallisena pari tuntia ilman ongelmia. Ja kun tabletteja saa apteekista ilman reseptiä 100 kpl purkin alle vitosella niin ei tule edes niin kalliiksi kuin alkoholi. Vaimokin on nykyisin tyytyväinen.
En tiedä toimisiko tuo kenellekään muulle, mutta pointti tässä oli se että moni nainen vaatii miestään lopettamaan juomisen vaikka todellisuudessa ovat nimenomaan tykästyneet siihen juovaan mieheen!
Minäkin vasta eronnut,oma asunto ollut noin kuukauden.Eikä ukko tajunnut vasta kun aloitin pakkaamaan tavaroitani.Syyttää meidän kauan olleita ystäviä,ovat kuulemma puhuneet minut ympäri.Monia vuosia uhkasin lähteä lapsen kanssa jos hän ei muuta tapojaan,aina oli pahalla tuulella,väsynyt ja stressaantunut pitkistä työ päivistä.Hyvähän se on että mies jaksaa ja viittii painaa töitä hullun lailla,mutta liika on liikaa kun työ päivät venyivät 16 tuntisiksi.Ei ollut koskaan aikaa olla minun ja lapsen kanssa,lapsi kaipasi kovasti isäänsä.Pitkitin eroa liian kauan,annoin periksi liikaa.Sitten vain yhtäkkiä päätin että nyt saa riittää ja siitä se vasta soppa synty.Nyt ollaan muka niin hyvää isää että,aikoo lyhentää työpäiviä jopa 8 tuntiseksi ja höpö,höpö.Kauhea huoltajuus riita meneillään.Että lähde äkkiä menemään jos tunteita ei enään ole,älä tee samaa virhettä kuin minä.