Kun rakkaus loppuu

Olen itse eronnut, koska elämä oli niin surkeaa ja kurjaa, että lopulta oli pakko uskaltaa aloittaa prosessi. Sinä puhut avioliitosta vain tapana, joten oletan, että tulette toimeen keskenänne; puhutte kohteliaasti toisillenne, vai???

Sinä olet varmaan pohtinut, mitä elämältä vielä haluat. Oletko ajatellut, että ehkä uutta rakkaussuhdetta ei löydykään? Voin myös vakuuttaa, ettei ole mukavaa olla uudelleen asuntovelkainen, kun oli jo saanut velat maksetuksi. Suku ja ystävätkin tuottavat yllätyksiä. Paljon ikävää on odotettavissa, joten pitää olla voitettavaakin. Itse olen eroratkaisuuni tyytyväinen, mutta olisin naimisissa edelleen, jos liitto olisi perustunut keskinäiseen kunnioitukseen, vaikka rakkautta ei olisi ollutkaan. Sellaisiahan monet keksi-ikäisten avioliitot ovat: rakkaudettomia mutta turvallisia silti.

itse saman 10v. sitten. Mieheni ei ollut uskoa korviaan.
Pitkän yrittämisen jälkeen, aloin jo inhota itseäni.
Muuta ei ollut tehtävissä kuin ero.
Paino laski 10kg, olin masentunut, mutta sen projektin jälkeen, rahaa on vähän ja kädestä suuhun eletään, olen onnellinen.
Sinkkuna olen ollut pari vuotta, nyt olisi kiva jokin karvakorva, mutta ei yhteen muuttamisia eikä enää naimisiin koskaan.
Tsemppia sinulle, tee ratkaisu.
Elät vain kerran.

..jaksaa repäistä.
Suhteenne on selväsi todella loppu, jos ajatuskin yhdessä jatkamisesta on liikaa.
Itse kävin kaiken läpi kantapään kautta ja eroni vei kaikkineen useamman vuoden. Mutta en voi sanoin kuvailla sitä helpotuksen tunnetta, kun kaikki on selvää ja olet lopultakin irti liitostasi. Sitä ei voi uskoakaan, kuinka kuluttavaa on elää suhteessa, joka itseasiassa on jo kuollut ja odottaa vaan sitä eroprosessin alkua.
Itse opin jopa arvostamaan ex-puolisoani aivan uudella tavalla eromme jälkeen ja tulemme nykyään hyvin toimeen. Sekin eron eduksi laskettakoon.
Ja siitä taloudellisesta puolesta: Se järjestyy aina. Hyvää oloa, onnea ja rakkautta ei voi mitata rahassa. Nykyisen suhteeni rakkautta ja hyvää oloa en vaihtaisi menneen avioliittoni runsaaseen rahaan..EN IKINÄ.
Rohkeutta ystäväni. Erolla on sinulle ainoastaan annettavaa =)

Kyllä hitto vie ihmiset kasvaa erilleen jos elää niin!! Ja kun arki astuu peliin tottakai asiat muuttuu! Suhde tarvii hoivaa!
Rakastuminen muuttuu rakastamiseksi!!
Vihastuttaa erot..
Mutta toisaalta jos sä et enää rakasta niin sinä olet kasvanut pois! Ja turha miettiä käytännön juttuja. Kyllä ne järjestyy kun vain uskoo niin.
Ja jokainen tapaus erinlainen näissä asioissa!!

iteslläni on samankaltainen tilanne.
asetin elämäni rakkauden jalustalle, annoin hänelle kaiken itsestäni.
tavatessamme hän oli parikymppinen pelokas neitonen jonka otin siipieni suojaan.
itse olin 28.
Rakastimme toisiamme syvästi.
Rakkaani ongelmaksi mielsin syömishäiriön sekä jatkuvan baarissa ravaamisen,
alkuun se oli ok, mutta viinan juominen oli kohtuutonta. sitä meni niin paljon kuin oli saatvilla. silti kyse ei ollut mistään alkoholismista.

sen johdosta syntyi riitoja, epäilyksiä ja epämiellyttäviä tilanteita, molemminpuolista fyysistä tappelua.

reilu viisi vuotta olimme yhdessä ja tänä keväänä aloittelemme talomme remonttia ja sovittiin että vältämme riitoja jotta jaksaisimme kovan urakan ajan panostaa remonttiin.

kaikki menikin tosi hyvin. eipä juuri ollut riitoja ehkä pientä kiukuttelua puolin ja toisin.

Tämä kesä olikin ihan kuin olisimme juuri tavanneet, täynnä rakkutta ja hyvää oloa.

sitten äskettäin yllätin rakkaani toisen miehen sylistä, kysymyksessä oli vielä hänen työkaverinsa.
juttu päättyi totaalisesti siihen. asiasta emme ole keskustelleet sen koommin emmekä tavanneet selvittääksemme asioita.

Silti tunnen syvää rakkautta häntä kohtaan ja tunnen että jotain puuttuu, tuntuu kuin ei olisi elämää ollenkaan, tajuan sen että olen elännyt vain hänelle ja ajatuksissani on aina ollut valintoja tehdessäni hän ja minä.
Hänen päätöksestään meillä ei ole kuulemma enää mitään tulevaisuutta. nyt hänellä on oma asunto ja tapailee jo toista työkaveriaan vakituisesti eli hetkessä on löytynyt työpaikalta jo kaksi varteen otettavaa vaihtoehtoa.
silti en tunne vihaa vaan suurta kaipuuta.
Tunnen että rakastan häntä syvästi edelleen.