En oo varma kuuluuko tää tänne mutta täältä ajattelin kysyä koska täällä on enemmän yhdessä olevia avopareja kuin avoero puolella..
Mä rupesin kummastelemaan mitä sillä tarkoitetaan ku sanotaan että suhteessa ollaan menty siihen vaiheeseen että että ollan vain kämppiksiä ja puheen aiheita ei tunnu löytyvän niin eli mistä ihmeestä avoparit sitten normaalisti repivät puheenaiheita jokaiseen yhdessä vietettyyn hetkeen ja tilanteeseen. Itse olen sellainen että puhun jos on asiaa, höpöttelen niitä näitä välillä ja välillä tykkään olla vain hiljaa jos ei ole mitään aiheita/puhuttavaa ja nautin siitä, meillä päin se oli normaalia. Siitä huolimatta oon ajautunu rakkaiden avokkien kanssa kahteen kertaan peräkkäin tilateeseen jossa vedotaan ylempänä olevaan ja sanotaan että tunteeni sua kohtaan on kadonneet tilanne päättyy eroon.
Toistanko jotain samaa kaavaa suhteesta toiseen jota en itse tajua vai onkohan ollut vain huonoa tuuria.. ?
Mä rupesin kummastelemaan mitä sillä tarkoitetaan ku sanotaan että suhteessa ollaan menty siihen vaiheeseen että että ollan vain kämppiksiä ja puheen aiheita ei tunnu löytyvän niin eli mistä ihmeestä avoparit sitten normaalisti repivät puheenaiheita jokaiseen yhdessä vietettyyn hetkeen ja tilanteeseen. Itse olen sellainen että puhun jos on asiaa, höpöttelen niitä näitä välillä ja välillä tykkään olla vain hiljaa jos ei ole mitään aiheita/puhuttavaa ja nautin siitä, meillä päin se oli normaalia. Siitä huolimatta oon ajautunu rakkaiden avokkien kanssa kahteen kertaan peräkkäin tilateeseen jossa vedotaan ylempänä olevaan ja sanotaan että tunteeni sua kohtaan on kadonneet tilanne päättyy eroon.
Toistanko jotain samaa kaavaa suhteesta toiseen jota en itse tajua vai onkohan ollut vain huonoa tuuria.. ?
Vastaukset 25
Vanhimmat
huonoa tuuria. Mutta tää on kyllä hyvin mielenkiintoinen aihe. On aika iso ero olla suhteessa, jossa ollaan yhdessä ja varmasti rakastetaankin, mutta on eri harrastukset ja toinen saattaa vaikka käydä ulkomailla tai hengataan omien ystävien kanssa, ettei ala kyllästyttämään (mitä se sitten tarkoittaakin) se oma kumppani. Nämä ovat yleisemmin niitä eroon päätyviä suhteita, koska tällaisen suhteen saa aikaan miltei jokaisen ihmisen kanssa. Kyllä tämänlaisessakin suhteessa jutellaan ja ollan lähekkäin, mutta luultavasti molemmilla on paljon yksityisyyttä ja "omaa tilaa" tarvitaan, eikä kehdata nyt vaikka esimerkkinä olla täysin avoimesti toisen kanssa. Vaikkapa nainen ei kehtaa laittaa haaroja levälleen miehen kasvojen eteen ja sanoa että otapas höylä käteen ja ajele. Vaan nainen tekee sen yksin suihkussa jne, eli ei täysin paljasteta sitä omaa itseä toiselle ja olla ns. "yhtä". Tottakai jotkut ihmiset haluavatkin suhteensa olevan tällainen ja hyvä niin, heille. Sitten on toisenlaisia suhteita, joissa kumppani on myös paras ystävä, kenestä ei edes ole mitään syytä olla erossa (edes) yhtä iltaa viikossa. Kumppaniin on täysin tottunut ja voi lähes vaikka paskalla istua toisen ajaessa partaansa. Humorintaju on samaa ja toinen voi lähes jatka toisen lauseen. Tällaisessa suhteessa uskalletaan olla täysin oma itsensä ja huutaa ja riidellä ilman pelkoa siitä että toinen heti jättää, pettää yms. Ja tietenkin aiemmin mainitsemani karvojen ajelu on aivan luonnollista. Sivusta muiden suhteita seuranneina tiedän että ensin mainitsemani tyyppiset suhteet päättyvät useammin eroon. Onneksi kuulun itse jälkimmäisiin :)
mitä vastauksia! Mä itse tajusin pari seikkaa mitkä on menny omalta kohdatlta pieleen. Varsinkin kun luin tän ekan vastauksen. Oon varmasti ollu liian varautunu jostain syystä mun suhteissa. Kiitoksia paljon ei tämä nyt heti muuta mitään mutta onpahan silleen parempi mieli että osaan seuraavassa suhteessa vältää tekemästä samoja virheitä.
avuksi :) jos rakastat exääsi, niin toivon että pystytte selvittämään asiat ja lykkyä pyttyyn varautuneisuuden vähentämiseen :)
mentäessä myös jätetään huussin ovi auk ja rupatellaan mukavia kultsulle... Ei parisuhde oo mikään symbioosi, eikä kannata tehä sitä virhettä et unohtas oman yksityisyytensä.
mikään symbioosi, mutta kylläpä vain kestävät suhteet paremmin, jos on "yhtä" puolison kanssa. Tulet huomaamaan. Viestissä lukee muuten ´lähes´paskalla... On vertauskuva jos et ymmärtänyt... Toki tuolla alempanakin teksteissä on nainen, jonka poikaystävä toimii hänen "paskakumminaan" ja heillä on paskakummijakkara. Juuri sellaista ihmistyyppiä yritin selittää tuossa ylemmässä tekstissäni, millainen esim.sinä olet ja sellaiset suhteethan ei kestä... Avoimuutta :)
lukea tuota sinun viestiäsi sinne asti.. viittaamisesta puhumattakaan :D
luit viestini, jos paskajutunkin huomasit :) mutta kaikki taaplaa tyylillään, ei saa olla katkera, jos itse ei osaa olla suhteessa kunnolla.
Toislle riittää se,ettei tartte paljon jaaritella,toiset kaipaavat enemmän puhetta.
Mutta kyllä sanoisin pitkän liiton jälkeen,että puhuminen on kaiken a ja o.
Ei tarvitse puhua syntyjä syviä vaan pitää kontaktia yllä keskustelemalla ihan mistä asiasta vaan.
Meillä herää jatkuvasti puheenaiheita tulitikun valmistuksesta leppäkertun pilkkuihin.aina on jokin asia mistä puhutaan.Se tuntuu tosi hyvältä ja kodikkaalta! Siis että on muutakin puhuttavaa kuin oman parisuhteen tila.Tosin siitäkin keskustellaan aika ajoin kun siltä tuntuu.Mutta noin yleensäkin pidetään yhtä ja vaalitaan kumppanuutta ja ystävyyttä ja puolisoutta jakamalla kaikki asiat.
Mitään ei tarvitse hävetä kummankaan.ja todellakin mikä tärkeintä on se yhteinen huumori :kun oikein osaa nauraa itselleen niin toinenkin osaa.kehitellään jopa kaikenlaisia moka-tilanteita mielessämme ja nauretaan ihan linkkuveitsenä "muka hauskoille jutuille" :D
Tokihan jokaisella ihmisellä saa ja pitääkin olla ihan omia ajatuksia ja juttuja,ettei ihan takiaispallona pyöri kumppanin kanssa,mutta jokainen varmaankin tietää omassa suhteessaan mistä asioista iloitaan ja keskustellaan yhdessä,ja mitkä on niitä ihna henkilökohtaisia juttuja joista vaan Luoja tietää.
Se on muuten jännä, miten se puhuminen voi unohtua välillä. Luulee asioiden olevan selviä, mutta on unohtanut kertoa avokille tai kysyä häneltä suunnitelmista tai toiveista. Yleensä siis isommat asiat tulee tietysti kerrottua, mutta sellaiset pienet arkipäivän asiat, joista se suhde kuitenkin koostuu. Oishan se ihan hyvä vaikka ajatella ääneen, niin toinen tietää missä mennään.
Kokemukseni perustuu vain yhteen avoliittoon, joka on tällä hetkellä kestänyt lähes kaksi vuotta. Meillä jutellaan ihan tavallisista asioista kuten uutisista, koulujutuista (molemmat opiskelevat), perhejutuista ja ihan kaikenlaista yleismaailmallista höpinää... Aina ei ole mitään sanottavaa ja silloin katsotaan hiljaa telkkaria, eikä se hiljaisuus kumpaakaan ahdista mitenkään. Eihän sitä aina tarvitse puhua pälpättää.
Välillä puhutaan romanttisia asioita ja helliä sanoja toiselle...Tiedä häntä muuttuuko asiat mihin suuntaan kun on oltu yhdessä enemmän, mutta sen näkee sitten.
Niin avoin suhde ei kuitenkaan ole, että vessareissuja yhdessä tehtäisiin. :) Eli ei siis onnistu, että esimerkiksi toinen pesee hampaitansa ja toinen tekee samalla tarpeitaan. Tietty yksityisyys ja se "oma aika" kulluu meidän suhteeseen, mutta toisaalta ollaan niin kiintyneitä toisiimme, että jo yhden yön erossa olokin nostaa ison ikävän pintaan... Onko sekin sitten jotain alkuhuumaa.. mene ja tiedä...
Niin,juuri sitä tarkoitinkin,että kun voi ylipäätään jutella mistä vaan niin siinä samalla hiotaan särmiä ja suhde kulkee turvallisesti eteenpäin.Otetaan iloa toisen sanomisista ja jutuista ja sitten itse intoutuu puhumaan omiaan.Ei todellakaan tarvitse vääntää ja kääntää mitään ihme filosofi-juttuja,vaan puhua pälpättää vaan.Ja välillä vetäytyä omaan rauhaan vaikka lukemaan.Ihan arjen pälpätyksestä se suhde rakentuu ihan itsestään,ei se vuosia katso.
Jos on alunperin avoin ja sanavalmis suhde asian kuin asiankin suhteen,niin siitä kyllä hyvä seuraa.
Helpompi on joskus riidelläkin kun tietää,ettei pieni myrsky laivaa upota,sanahan on vapaa ja tunteet tulkitaan yhdessä.Ja räiskettähän pitää olla,positiivisessa mielessä.Hetkiseksi kun laittaa perkeleitä jonoon(puolin ja toisin) ,niin jopahan taas arki ja huumori kumppanin kanssa sujuu.Sitten taas keksitään uusia kujeita,sellaisia,jotka aiemminkin ovat rikastuttaneet liittoa.Siis ihan tavallisia asioita....eli juuri sitä höpöttämistä ja samalla arjen asioita jakaen.Yksinkertaista.
Niin,tuon aiemman kirjoittajan juttu oli aika hyvä koskien häveliäisyyttä sheivauksesta ja paskantamisesta kumppanin läsnä ollessa.
Minä kyllä sheivailen itse(ukko tekisi kuitenkin haavan :D ) ,mutta silloin kun ollaan kahden ja lapset ovat poissa niin aina pidetään vessanovi auki ,koska muuten meidän jutut jäisivät kesken,jos toinen joutuu kakalle.Niin huvittavalta/kammottavalta kuin tämä kuulostaakin niin meillä on jopa ns.paskakummijakkara,jolla toinen voi istua kun toinen paskoo.Saadaan jatkaa juttua ilman keskeytystä.(eiks olekin huimaa?,heh)
Tosin pyllynpyyhkimisen ajaksi toinen poistuu,että on meillä sen verran häveliäisyyttä.
Mulla on käynyt niin hyvä tuuri tuon avomiehen kanssa, että kaikenlaista jutellaan. Ihan normaalit päivän kuulumiset joka päivä, miten päivä meni, millaista oli töissä/koulussa/ulkona. Mitä tehtäsiin ruuaksi, minne mentäsiin sillon ja sillon. Myös jutellaan kavereiden kuulumisista, jos jompi kumpi on nähnyt kavereita, jutellaan tv-ohjelmista. Myös henkeviä jutellaan aika usein, varsinkin iltaisin, esim. maailmankatsomukseen liittyvistä asioista, uskonnoista, ihmissuhteista, filosofiasta, yleisistä mielipiteistä jne.
Lähes kaikesta voidaan jutella ja se on hyvä. Mies on onneksi niin puheliasta tyyppiä, että hiljaisia hetkiä (siis niitä vaivautuneita) ei ole päässyt tulemaan vielä. Riitelyjäkin on aika vähän, koska asiat voidaan aina puhua läpi.
En tiedä, mitä pahaa on siinä, jos juttelee "vain" arkisista asioista välillä. Ei sitä esim. mielipiteet tai henkevät asiat niin paljon muutu pienen ajan sisällä, että niistäkään koko ajan jaksaisi puhua. Ja hiljaisuuttakin tarvitaan! Kuka sitä jaksaa koko ajan puhua jostakin, eihän silloin ehdi edes omia ajatuksiaan miettiä/kuulla.
Ja kun tuntee toisen tarpeeksi hyvin, kyllä niitä puheenaiheita löytyy. Ja jokapäiväisestä elämästä varsinkin.
se sitten niin että jos toisen kanssa ei vain suju asiat niin sitten alkaa ärstyttää kaikki mahdollinen ja sanotaan vain että ei me jutella sun kanssa ku vain arkisista asioista, käytetään tätä tekosyynä omalle pahalle ololle? Ja koitetaan kaataa kaikki toisen niskaan tai sitten ei vain osata puhua oikeista aiheista oikeaan aikaan että saisi sen pahan olon ulos? Alko vain kummastuttaa että kyllä yhdeltä parilta loppuu ajan kanssa kaikki super tärkeät ja merkitsevät aiheet ajan kanssa vaikka olisi millainen filosofi.
On ihmisiä,jotka sopivat toisilleen,ja sellaisia jotka eivät sovi.
Mutta AINA on tehtävä ihan hirveästi töitä,että pääsee ns.seesteiseen tilaan.
Ei kannata säikähtää pitkiäkään paskoja aikoja,kunhan jollain lailla pitää puhe/tunneyhteyden toiseen.
Elämä vaan menee lopulta niin(kumppanista huolimatta),että aina joskus "lävähtää naamaan",(ei siis konkreettisesti),mutta siinä on taas uusi kasvun paikka.Usko pois!Aaltoliikettä on parisuhteessa aina,se ei lopu koskaan...Joku voi ajatella että "harmi",mutta mielestäni se on "onni",sillä silloin on kasvun paikka.
Suhteen edetessä(jos voimia riittää) kumpikin huomaa toisen voimavarat,eikä kaada kaikkea paskaa toisen niskaan.
(Ihan vaan uteliaisuudesta,minkä ikäinen pari olette?)
Tärkeintä yhdessä asumisessa on, että kysytään toisen mielipidettä ja ilmaistaan oma kanta asiasta. Toisen erilaista kantaa asioista pitäisi voida kunnioittaa, mutta kaikkea ei pidä niellä. Eli jos toinen on skinhead ja toinen kettutyttö - heillä ei ehkä ole yhteistä tulevaisuutta.
Toista pitää muistaa kehua ja kysellä myös hänen työpäivästää - eikä vain kalkattaa omat ajatukset päivän päätteeksi - aivan kuin toisen tehtävänä olisi ymmärtää ja kannustaa. Eli vastavuoroisuutta parisuhteeseen ja pitkämielisyyttä, ettei joka asiasta kehitä riitaa.
Niinkuin monet jo ovat sanoneetkin, niin kaikesta maan ja taivaan välillä tulee juteltua. Minulle nyt ainakin tulee mieleen, jos aloittajalle on sanottu, ettei ole yhteisiä puheenaiheita, niin onko silloin ollut yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita?
Tai yksi tuttavapariskunta erosi tässä vähän aikaa sitten, ja syyksi sanoivat (ainakin julkisesti), että heillä ei ollut mitään yhteistä, molemmilla kotonakin omat puuhat ja harrastukset. Ehkä tuossa kohtaa voisikin olla ongelmana se mistä keskustelee, jollei keskustele melkein ollenkaan..
Me oltiin 26vuotiaita molemmat. Tai ollaan vieläkin, mutta ei yhdessä enää. Homma tosiaan kaatui tai loppui siihen mistä aluksi puhuin eli tyttöystäväni mielestä ei puhuttu asioista. Käsitin sen väärin tai asian vierestä ja ei tyttökaveri osannut selitää asiaa mulle niin että olisin ymmärtänyt. Sen ekan viestin kohdalla mikä tähän ketjuun tuli, tajusin asian että minussa se vika on, ja on aina ollut. Kerroin asiasta saman tien ex:lle ja hän sanoi että tuota juuri yritin sulle kertoa, itkettiin ja halailtiin yhdessä ja hän kertoili minulle tunteistaan ettei luota tällä hetkellä ja tarvitsee aikaa. Nyt siis asutaan virallisesti erillään toisistamme ja ehkä palataan joskus yhteen ehkä ei.
Harmittaa että tajusin asian näin myöhään.
tässä nyt sitten voisin tehdä. Ero ja erilleen muutto on todella tuore asia. Miten saisin hänet taas ihastumaan itseeni ja luotamuksen pelaamaan.
Mun mokahan tää koko juttu on, päästin tilanteen liian pitkälle tai en päästänyt vaan en vain tajunnut ja ex:lle ei jäänyt muuta mahdollisuutta.
muuttumaan avoimemmaksi?
Taitaa olla vähän pakko, jos ei hänen kanssaan niin jonkun muun kanssa sitten aikoinaan, nyt ei oo kiire minnekään. Tää oli todella hyvä herätys mulle. Piti miettiä arvot uusiksi, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Olen onnellinen ex:ni puolesta pääti hän mitä tahansa.
hyvä antaa aikaa exälle tarpeeks miettiä niin ehkä saatte vielä uuden mahdollisuuden :)
Ei olla kumpikaan mitään puheliaita ihmisiä vieraitten seurassa, mutta keskenämme jutellaan kaikkea mahdollista, ja sellaisiakin voi puolison kanssa puhua mitä ei muille kehtaisi. Luetaan aamulla lehdestä ääneen herkkupaloja ja ruoditaan niitä, suunnitellaan päivän tekemisiä, puhutaan maailman tapahtumista, sukulaisista ja ystävistä, kodin asioista, lastemme tekemisistä, ja tv-ohjelmia katsellaan vilkkaasti kommentoiden. Ollaan eri mieltä ja saatetaan kinatakin monenlaisista asioista. Meillä on kodikasta ja hauskaa.
Voin puheissani vapaasti paljastaa hänelle tyhmyyteni tai ilkeyteni tai muut huonot puoleni ja tiedän että hän hyväksyy minut juuri semmoisena kuin olen. Mutta vessaan en häntä kaipaa, eikä itselläni ole mitään mielihaluja ängetä kenenkään kanssa vessaan yhtä aikaa, Miksi tarvitsisi?
Vielä tämä: Kaikilla ihmisillä on joskus tylsää. Jos piristystä suhteeseen haetaan kummankin omista ulkopuolisista menoista, se etäännyttää. Jos vaihtelua ja virkistystä keksitään ja tehdään yhdessä, se lähentää ja johtaa uuteen rakastumisvaiheeseen kerta toisensa jälkeen.
Amerikassa jo pitempään aviossa ollut aviopari päätti harrastaa seksiä vuoden jokaisena päivänä, ja he kirjoittivat siitå sitten oikein kirjan.
Tätä aihetta vois jäljitellä, ja päättää avioparinsa kanssa keskustella joka päivä, ja kirjoittaa sitten kirja tästä kokemuksesta.
Eipä tuota ole tullut ajatelleeksi edes, että mistäs me jutellaankaan...(8v avoliittoa takana). Aika hyvin ovat edelliset jo vastanneetkin, eli kaikkea maan ja taivaan väliltä jutellaan.
Uutisista, kirjoista, ihmisistä (esim. joku julkkis, presidentti, kirjailija, näyttelijä tms. että mitä mieltä toinen on hänestä. Voidaan saada kunnon väittely aikaiseksi).
Ja tietty päivän tapahtumista, jos on jotain erikoisempaa sattunut, tai jotain ikävää (marmatan siitä puolisolleni, tuo ei välttämättä hyvä tapa kyllä)
Jutellaan myös sukulaisista, kavereista, jos heille jotain erityistä kuuluu.
Välillä sitten näin naisena puhun myös suhdeasioista, mutta mies ei oikein niihin lähde mukaan. Eli aika yksinpuhelua on tuo aihe...vaikka oman suhteen tilasta nyt olisi hyvä joskus keskustella.
Sitten nämä vessareissut, mitä on kommentoitu tässä:) Meillä ei sentään yleensä toinen istu vieressä kun pöntöllä käy. Itse ainakin haluan käydä rauhassa paskalla, ja yleensä käynkin. Joskus tosin mies ei jaksa odottaa kun hällä kiire jo nukkumaan, niin änkeää siihen kasvojaan pesemään tms. Ja myös niinpäin, että jos pesen vaikka hampaita niin hän tulee kuselle siihen (tuosta olen hälle marmattanut joskus, kun en välttämättä haluaisi kusemista katsella hampaita pestessä:) mutta eipä tuo nyt niin vakavaa)
Ja mitäs muuta... no sellasta keskinäistä hassuttelua, mitä varmaan joka parilla on omanlaistaan.
Mutta tämä vaihtelee meillä, että joskus on viikko esim. että ei paljoa jutella. Tai jopa kuukausi että ei kauheasti tule juteltua muuta kuin pakolliset... sitä on jotenkin omissa ajatuksissaan. Eikä se hiljaisuus mikään ongelma ole.
Joskus on sitten näitä pahempia kausia, että on jotain riitaa ollut eikä sitä saa ratkaistuksi. Eikä edes huvita. Ja saattaa tuntua jopa siltäkin että ei ole niitä puheenaiheita enää, ja ollaan etäännytty. Mutta, kun ei heti luovuta, niin kohta huomaa taas että juttua riittää ja on mukavaa!
Eli jos tämän kiteyttäisi jotenkin, että voimme jutella toisillemme oikeastaan kaikesta. Ja voimme olla myös hiljaa kun siltä tuntuu. Eli aika helppoa ja luonnollista on olemisemme ollut, oikeastaan jo alusta asti.
Sanoisin sulle siis, että huono tuuri sulla vain ollut. Tai et ole löytänyt vielä sitä oikeaa kumppania. Kyllä suhteessa pitää saada olla hiljaakin, ja omissa oloissaan kun siltä tuntuu, ilman että siitä numeroa tehdään.
Meillä oli aluksi sellaista, että mies piti tiettyjä puheenaiheita tabuina. Ne lähtee TOSI paljon omasta perhekasvatuksesta. Minusta oli aivan järkyttävää, että mies ei ollut koskaan kuullut naisen pieraisevan :-D vaikka talossa ollut kaksi siskoa ja äiti.. no aina sitä oppii jotain uutta. No piereminenhän ei toivottavasti ole keskustelua, vaikka voihan se surkuhupaisimmillaan sitäkin nykyään olla kun mies on vapautunut. Mutta jos on tällaisia "asennevammoja" monien asioiden suhteen, niin se vaikuttaa kyllä keskusteluunkin ja puolisoiden väliseen vuorovaikutukseen.
Miehestäni kyselen kaikkea sellaista aina mitä hänelle ei ole tullut mieleenkään tai mitä häneltä ei aiemmat naiset ole koskaan kysyneet. Esim. ootko koskaan miettiny ku oot parvekkeella et mitä jos nyt putoaisin tästä alas ym pöljää mutta mun mielestä normaalia ihmettelyä :)
Yleensä puhutaan töiden/koulun päätyttyä päivän tapahtumista, aika usein se on miehen yksintilitystä rankan työn vuoksi, ja monesti jään vähän odottelee et no voisit kysyä mitä mäkin olen tänään tehnyt. Sitten se kysyy että miten kulta sun päiväsi meni..heh..
Ollaan jo niin eläkeläisiä :) että aina on kahvihetki kun tullaan kotiin ja siinä samassa luetaan lehtiä. Sitten kommentoidaan niitä, etenkin miehellä on tapana kirota idiootteja mielipidepalstalle kirjottelijoita, jos he esittävät hänen mielestään jotain typeriä juttuja siellä. Tästä aiheesta saa myös helposti riidan pystyyn, koska mies on monesta asiasta täysin vastakkaista mieltä kuin itse olen, ja hänelle on välillä vähän vaikeaa antaa minun todella olla vastakkaista mieltä korottamatta ääntään ja aloittamatta paasausta aiheesta. Nykyään lehtien mielipidepalstat ovat jo vitsi, voin sanoa et ohita toi sivu tai laita teippi suuhun :-)
Sit puhtaan autoista, mikä ei minua juurikaan kiinnosta mutta se on miehen harrastus henkeen ja vereen. Tiedänpähän nyt väkisinkin paljon autojen mekaniikasta ja malleista jos sitä tietoa joskus sattuu tarvitsemaan.
Puhutaan myös puutarhanhoidosta ja sisustuksesta jonkin verran, lähinnä ehkä siksi että löydettäis kumpaakin miellyttävä ratkaisu. Seksistä puhutaan aika paljon jos tarvii tai tulee mieleen ja kaikkea pervoläppää. En ole koskaan ymmärtänyt, miten joku ei pysty sanomaan mitä haluaa sängyssä tai mikä tuntuu hyvältä tai mikä ei tunnu hyvältä.
Paskalla meillä ei käydä ovi auki vaikka olen kyllä niinkin joskus tehnyt, kun on v-tuttanut miehen kommentit siitä mitä naisen ei "kuulu" tehdä :-D mutta kusella kyllä mies käy ovi auki ainakin silloin jollen ole välittömässä läheisyydessä, silloin saattaa myös lorotella niin että se kuuluu vähintään naapuriin. Mäkään en antais miehen sheivailla itteeni ku pelkään että tulis haavoja mutta kyllä sen eessä voi maata misä asennossa lystää jos huvittaa. Kyse on pitkälti siitä millainen itsetunto itsellä on. Mitä sillä väliä mitä toinen ajattelee. Jollei kestä ajatusta, ni se on täysin hänen ongelmansa. Jotkut tabut ym ohjailee elämää.
Miten hei sellaiset voi mennä synnyttämään miehen läsnäollessa jollei uskalla olla alasti miehen edessä? Aika kevyttä on pelkkä karvanajelu verrattuna siihen että sieltä samasta paikasta on pää tulossa ulos..hehh
Tunteet aina "katoaa" tilaisuuden tullen, se on elämää..se vain tuntuu sillä hetkellä että ne katoaa. Kyllä ne tulee uudestaan pinnalle kun uskoo vain siihen että pidetään yhtä vaikka mikä tulisi. Ja rakkautta on monenlaista. Ei se yleensä koskaan ole sellaista mitä leffoissa ja juorulehdissä kerrotaan. Eikö kumppanuus ole aidointa rakkautta..kestävintä. Toisen kanssa pitää voida olla oma itsensä. Mutta se lähtee itsestä, ei toisesta. Ja vaikka toisella olisi joitain asenteita mitkä eivät ole hyväksi suhteelle, niin niistä pitää puhua ja kyllä ne voivat hävitä ajan kanssa.