Olen hieman hämmentynyt ollu jo pidemmän aikaa omasta suhteestani ystävääni.
Elikä olen tyttö(hyvin poikamainen), ja tämä ystäväni on myös tyttö. Toivottavasti porukka nyt ottaa tosissaan silti puheeni..
Tutustuimme kolmisen vuotta sitten, itseasiassa aloimme seurustella, jota jatkoimme n. 1,5 vuotta. Kunnes hän ei enää pystynyt olemaan kanssani, sillä hän ei ollutkaan bi. Koko suhteen ajan oli vaikeuksia biologisesta sukupuolestani, jota hän ei sitten pystynytkään hyväksymään, vaan tarvitsisi oikean miehen.
Noh, erosta on nyt vuosi kulunut(itse en ole vieläkään hyväksynyt eroa ja ns. kuolaan perään), mutta suhteemme on mitä erikoisin. Olemme edelleen tekemisissä lähes joka päivä. Läheisyys on psyykkistä sekä fyysistä. Saatamme halata kauan, pitää kädestä kiinni, nukumme ihan lähekkäin, välillä hän antaa poskelle pusun. Muuten ollaan samalla lailla kuin seurustellessammekin, paitsi että ei ole "mitään" seksuaalista, niinku esim pussailua ym.
Taidan olla syystäkin hämmentynyt, sillä en ole tottunut tällaiseen ystävyyteen. Nykyisin hänkin on sanonut, että välillä hänelle tulee sellainen tunne, ettei tiedä onko hänen tunteensa minua kohtaan sittenkin 'enemmän kuin kaveri' -tunteita. Mutta se on kuulemma vain hetkellistä.
Kuulemma, jos olisin poika, ei olisi epäilystäkään kenen kanssa hän haluaisi viettää elämänsä.
Kerrassaan erikoista, täytyy myöntää. Mutta ei siinä, ettenkö tämän hetkisestä suhteestamme tykkäisi...toki voisi enemmänkin olla. :D
Elikä olen tyttö(hyvin poikamainen), ja tämä ystäväni on myös tyttö. Toivottavasti porukka nyt ottaa tosissaan silti puheeni..
Tutustuimme kolmisen vuotta sitten, itseasiassa aloimme seurustella, jota jatkoimme n. 1,5 vuotta. Kunnes hän ei enää pystynyt olemaan kanssani, sillä hän ei ollutkaan bi. Koko suhteen ajan oli vaikeuksia biologisesta sukupuolestani, jota hän ei sitten pystynytkään hyväksymään, vaan tarvitsisi oikean miehen.
Noh, erosta on nyt vuosi kulunut(itse en ole vieläkään hyväksynyt eroa ja ns. kuolaan perään), mutta suhteemme on mitä erikoisin. Olemme edelleen tekemisissä lähes joka päivä. Läheisyys on psyykkistä sekä fyysistä. Saatamme halata kauan, pitää kädestä kiinni, nukumme ihan lähekkäin, välillä hän antaa poskelle pusun. Muuten ollaan samalla lailla kuin seurustellessammekin, paitsi että ei ole "mitään" seksuaalista, niinku esim pussailua ym.
Taidan olla syystäkin hämmentynyt, sillä en ole tottunut tällaiseen ystävyyteen. Nykyisin hänkin on sanonut, että välillä hänelle tulee sellainen tunne, ettei tiedä onko hänen tunteensa minua kohtaan sittenkin 'enemmän kuin kaveri' -tunteita. Mutta se on kuulemma vain hetkellistä.
Kuulemma, jos olisin poika, ei olisi epäilystäkään kenen kanssa hän haluaisi viettää elämänsä.
Kerrassaan erikoista, täytyy myöntää. Mutta ei siinä, ettenkö tämän hetkisestä suhteestamme tykkäisi...toki voisi enemmänkin olla. :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että ystäväsi häpeää bi-seksuaalista puoltaan ja kieltää tunteitaan sen takia.
Rakkaus riippuu enemmän ihmisestä kuin sukupuolesta, mutta ympäröivän yhteisön paineet olla "normaali"hetero ovat uskomattman kovat vielä nykypäivänäkin.
Vaikka bi-suhde onkin lähestulkoon sopivaa hetken hurmiona tai vielä parempaa vastakkaisen sukupuolen härnäämiseen, niin aitojen syvien ja pysyvien tunteisen salliminen itselle voi olla kova paikka.
En usko, että ystäväsi olisi tunteeton, koska ei kerran voi "pysyä erossa". Surullista, että ei anna itselleen lupaa rakastaa sukupuolesta riippumatta.
Itse en ole koskaan käsittänyt miksei voisi rakastaa miestä tai naista ihan yhtälailla tosissaan ja pitempiaikaisesti. Silti olen usein kuullut ystäviltäni kans tämän: jos vaan olisit mies niin oltaisiin yhdessä tai voin leikkiä naisen kanssa, mutta mies se olla pitää oikeaan suhteeseen. Surullista itsensä pettämistä.