Tunnen yhden miehen johon olen ollut ihastunut jo jonkin aikaa. Liikumme eri porukoissa enkä ole miestä usein viihteelläkään nähnyt vaikka asumme molemmat pienellä seutukunnalla jossa käydään muutamassa kuppilassa joten todennäköisyys törmätä mieheen pitäisi olla aika suuri jos hän säännöllisesti niissä kävisi. Pari kertaa olen hänet nähnytkin kuppiloissa mutten ole uskaltanut mennä juttelemaan.
Lauantaina aamuyöstä kun olin tullut baarista ja istuin vielä pienessä humalassa pihakeinussa yksin ja katselin taivaalle, inhottavan orpo olo hiipi sisuksiin. Se vihlova yksinäisyyden tunne, joka iskee usein myös sunnuntaisin.
Nykyisin kun tämä ilkeä tunne tulee, mieleeni ilmaantuu aina vain yksi mies: juuri hän kenestä edellä kirjoitin. Sillä hetkellä enempiä miettimättä nappasin kännykän esille ja etsin miehen numeron numerohausta. Katselin sitten miehen nimeä ja osoitetta siitä ruudulta pitkän aikaa, mutten soittanut.. pelästyinkin jo mitä ihmettä olin tekemässä. Olin onkinut puolivieraan miehen numeron ja jos soittaisin, mies saisi tietää että olen onkinut numeron selville, koska en voisi valehdella että olen saanut sen jonkulta toiselta, eihän meillä edes ole yhteisiä tuttujakaan. Sitäpaitsi eihän ihmiset yleensä tällä tavalla sovi treffejä, vaan kasvotusten tavataan jossain ja vaihdetaan numeroita. Eikä niin että ongitaan numero numerohausta ja soitetaan vaikkei edes kunnolla tunneta.. koko tilanne tuntui jotenkin todella oudolta ja epätodelliselta. Ajattelin että jospa soitan päivällä. Jätin viestin kännykkään ja menin nukkumaan. Heräsin päivällä ja muistin mihin aamuyöstä jäin mutta humalan tuoma rohkeus oli jo kadonnut.
Miehen numero on vieläkin puhelimessa mutta en vain uskalla soittaa. Aloitteen teko puhelimitse vieraalle miehelle vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin sama livenä, ehkä juuri sen takia että tuntemattona soittelen vieraalle miehelle, jos miestä ei kiinnostakaan pakit tuntuu tuhat kertaa nolommalta kuin jos livenä juteltaisiin jolloin pakit vois kuitata iisisti ja jatkaa illanviettoa esim. baarissa normaaliin tapaan.
Onko kukaan nainen onkinut vieraan/puolituntemattoman miehen numeroa ja vielä soittanutkin hänelle? Miten kävi? Ja jollette koskaan saaneet soitetuksi, kaduttaako asia vielä tänäkin päivänä?
Lauantaina aamuyöstä kun olin tullut baarista ja istuin vielä pienessä humalassa pihakeinussa yksin ja katselin taivaalle, inhottavan orpo olo hiipi sisuksiin. Se vihlova yksinäisyyden tunne, joka iskee usein myös sunnuntaisin.
Nykyisin kun tämä ilkeä tunne tulee, mieleeni ilmaantuu aina vain yksi mies: juuri hän kenestä edellä kirjoitin. Sillä hetkellä enempiä miettimättä nappasin kännykän esille ja etsin miehen numeron numerohausta. Katselin sitten miehen nimeä ja osoitetta siitä ruudulta pitkän aikaa, mutten soittanut.. pelästyinkin jo mitä ihmettä olin tekemässä. Olin onkinut puolivieraan miehen numeron ja jos soittaisin, mies saisi tietää että olen onkinut numeron selville, koska en voisi valehdella että olen saanut sen jonkulta toiselta, eihän meillä edes ole yhteisiä tuttujakaan. Sitäpaitsi eihän ihmiset yleensä tällä tavalla sovi treffejä, vaan kasvotusten tavataan jossain ja vaihdetaan numeroita. Eikä niin että ongitaan numero numerohausta ja soitetaan vaikkei edes kunnolla tunneta.. koko tilanne tuntui jotenkin todella oudolta ja epätodelliselta. Ajattelin että jospa soitan päivällä. Jätin viestin kännykkään ja menin nukkumaan. Heräsin päivällä ja muistin mihin aamuyöstä jäin mutta humalan tuoma rohkeus oli jo kadonnut.
Miehen numero on vieläkin puhelimessa mutta en vain uskalla soittaa. Aloitteen teko puhelimitse vieraalle miehelle vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin sama livenä, ehkä juuri sen takia että tuntemattona soittelen vieraalle miehelle, jos miestä ei kiinnostakaan pakit tuntuu tuhat kertaa nolommalta kuin jos livenä juteltaisiin jolloin pakit vois kuitata iisisti ja jatkaa illanviettoa esim. baarissa normaaliin tapaan.
Onko kukaan nainen onkinut vieraan/puolituntemattoman miehen numeroa ja vielä soittanutkin hänelle? Miten kävi? Ja jollette koskaan saaneet soitetuksi, kaduttaako asia vielä tänäkin päivänä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
ole moinen mieleen tullut, tosin silloin ammoisina aikoina kännyköitä edes ollut, mutta mitähän jos koitat vain päästä puheisiin siellä kuppilassanne, et sitten ainakaan saa mitään ahdistelusyytöksiä.
mies ei vastannut puhelimeen.
Toinen kerta voitaisiin tulkita jo ahdisteluksi, joten...
mieshän ei ollut kännykän ulottuvissa ja teet heti jotain ihme johtopäätöksiä?
Ei kuulkaas sotaa tällä tavalla käydä, oikaistaanpas tuosta pellon poikki että raikaa...
käydä sotaa, kun vastapuolta ei ole.
Käytiin parilla treffeilläkin, mutta ei se silti suostunut. En kadu: olenpa yrittänyt. Eipä vaivaa sitten enää.
Kerran ongin miehen numeron ja soitin. Hän oli töissä samassa firmassa kanssani, nähtiin 3-4 kertaa viikossa töissä ja olin ihastunut häneen. Enkä uskaltanut kasvotusten tehdä mitn aloitetta. Vastaanotto oli ihan ok kun soitin, yllättynyt.
Koska olin osoittanut hänelle kiinnostusta, hän halusi tutustua pikkuisen paremmin. Olin taivaassa!
Päädyttiin treffeille ja sitä kautta sänkyyn, erikivaa. Nyt se mulkku juoksentelee tuolla käsi housuissa ja välttelee mua töissä.
Omapahan on ongelmansa 8D
Kyllä toikin on tullut tehtyä. Itseasiassa kahdelle miehelle, ja kummallakin kerralla ei käynyt hyvin. Mitä tästä opimme? A) en soita enää kenellekkään B) enkä tee muutenkaan aloitetta. Noi oli meinaan ne mun kaikki kaksi aloitetta joita olen elämäni varrella tehnyt. Parempi pysyä vaan passiivisena osapuolena, niin tulee jotain valmistakin :D
Ei mua oikeestaan kaduta.. hävetti vaan niin pirusti mutta saipahan selville eikä tarvi jossitella. Se on kamalaa.
Mutta sulle sanoisin että soita tai et saa rauhaa. Pistä vaikka tekstiviesti. Jos sitä kiinnostaa niin se vastaa siihen.. tai jos se on oikein rohkea niin soittaa takas.
"hävetti vaan niin pirusti mutta saipahan selville eikä tarvi jossitella. Se on kamalaa"
mitä miehet joutuvat kestämään elämänsä jokainen päivä
Kolmas kerta toden sanoo...
Eiks juu?
Vai oot elämässäs peräti 2 aloitetta tehnyt?:D
Katso kuinka pieneltä tuo luku näyttää!
Hassun pieneltä...eiks ni?
Kun siihen lisää luvun sata, saadaan luku 102.
Siinä lähimain se minkä määrän alotteita on tehnyt
jo vähän kauemmin elänyt suomalainen mies!
Ei ole ihme, että ihmiset eivät kohtaa.
"Kyllä toikin on tullut tehtyä. Itseasiassa kahdelle miehelle, ja kummallakin kerralla ei käynyt hyvin. Mitä tästä opimme? A) en soita enää kenellekkään B) enkä tee muutenkaan aloitetta. Noi oli meinaan ne mun kaikki kaksi aloitetta joita olen elämäni varrella tehnyt. Parempi pysyä vaan passiivisena osapuolena, niin tulee jotain valmistakin :D"
Tyypillistä saamattoman ja prinsessaa leikkivän naisen tekstiä, kerran tai jopa kaksi tehdään aloite ja jos tulee yhdetkin pakit, aloitteiden tekeminen loppuu siihen, koska "ne pakit ei tuntunu niinqu yhtää kivoilt!" Mitä te naiset sanoisitte miehille, jotka lopettaisivat aloitteen teon heti ensimmäisten pakkien jälkeen? "Lopettakaa se neitimäinen itkeminen niistä pakeista ja lähtekää rohkeasti juttelemaan uusille naisille, kyllä se siitä nappaa!"
Mä mitään prinsessaa leiki. Mä olen :)
Joo, oikea syy on se ettei mulla ole mitään tarvetta tehdä alotteita. En yleensä tarvi/halua miestä eikä näinollen iskeminen tule kovinkaan usein mieleen. Nekin joiden kanssa olen ollut, ovat olleet niin hätäsiä etten ole kerinnyt edes ajatteleen jotain iskemistä, kun ne on jo hoitanut homman.
että sussa olis jotain tavallisuudesta parempaa vaikka aloitteita miehet tekeekin. Sullakin olis eri ääni kellossa ton aktiivisuuden suhteen jollei tietty osa miehistä juoksis kullinsa orjina paikasta toiseen. Mullakaan ei ole mitään tarvetta tehdä alotteita. En kiinnostu naisesta pelkästään ulkonäön perusteella joten saavat olla yökerhoissa ja baareissa aivan rauhassa. Kun teille naisille se huomion saaminen tuntuu olevan niin paljon tärkeämpää kuin miehille, miksette itse hoida aloitteiden tekoa. Ei minua ainakaan kiinnosta pönkittää naisten egoa.
Itsestä liikoja kuvitteleminen ei kuulu mun helmasynteihin. Mä vaan olen ollut 14 miehen kanssa elämäni aikana joten kauhean montaa aloitetta ei ole tehty. Yli puolet noistakin on sellaisia että ollaan vaan ajauduttu yhteen ilman mitään iskemisiä.
Koita nyt uskoa ettei mua huikase yhtään vaikkei ykskään äijä tekis aloitetta. Mun ei tarvi olla kenenkään kanssa. Vapauttavaa :)
"Mun ei tarvi olla kenenkään kanssa. Vapauttavaa :)"
OK, asia selvä.
"Mä vaan olen ollut 14 miehen kanssa elämäni aikana --- Koita nyt uskoa ettei mua huikase yhtään vaikkei ykskään äijä tekis aloitetta.
Hetkinen, siis jos sä et halua olla kenenkään kanssa, miks sulla on ollu jo 14 miestä? Jos sua ei miehet kiinnosta, miks olet niiden kanssa? Ilmeisesti ne miehet kumminkin kiinnostaa, joten menisitkö paniikkiin jos yhtenä päivänä kukaan mies ei enää tekisikään aloitetta? Vai ottaisitko pitkästä aikaa itse vastuuta omasta elämästäsi ja tekisit sen aloitteen? Koita nyt jo päättää haluatko olla jonkun kanssa vai et.
Tuo tilanne meni jo ohi, mut oisit ehkä voinut laittaa tekstarin ja kokeilla kepillä jäätä.
Jos vastaa tekstariin, voit soittaakkin.
miehen puh.nron auton rekisterin perusteella ja seurustellutkin kyseisen henkilön kanssa jonkin aikaa, kunnes totesin, että arvomaailmamme ei kolahtanut yhteen.
Siitä vaan onneasi kokeilemaan. Rohkea ro'k'an syö.
('k'=t)
Ps. Mikäli et uskalla soittaa - lähetä viesti, niin mies soittaa sinulle jos on kiinnostunut. Minä tein niin, koska en keksinyt ujouttani mitään järkevää sanomista heti alkuun.
"Olin onkinut puolivieraan miehen numeron ja jos soittaisin, mies saisi tietää että olen onkinut numeron selville, koska en voisi valehdella että olen saanut sen jonkulta toiselta, eihän meillä edes ole yhteisiä tuttujakaan."
"Onko kukaan nainen onkinut vieraan/puolituntemattoman miehen numeroa ja vielä soittanutkin hänelle?"
Onko tuo jotain naisen logiikkaa?
Miten helvetissä se, että hommaat numeron jostain numerotiedustelusta muka eroaa siitä, että kysyisit sen puhelinnumeron joltain yhteiseltä tutulta? Samanlaista "onkimista" ne ovat molemmat.
Vai onko normaalisti ihmisillä paljonkin kavereita, jotka noin vaan jakelee toisilleen tuntemattomien ihmisten numeroita, joita ne kaverit sitten tallentavat puhelimiensa muistiin muuten vaan?
Soita, jos kiinnostaa. Älä soita, jos ei kiinnosta. Et voi soittaa ja tuoda ilmi kiinnostustasi ja samaan aikaan viestittää, ettet ole kiinnostunut. Miksi v..ussa edes pitäisi?
Ovat laittaneet tekstarin. On syntynyt suhde, ja ei ole syntynyt mitään. Tai ainakaan sen kummempaa.
Laita viesti jos kerran olet kiinnostunut. Siitä se selviää. Nysvät jättää leikin sikseen.