Oltiin avokkini isovanhempien mökillä viikonloppuna. Puolisoni pappa oli sanonut avokille pariin otteeseen siitä, ettei 9 kuukauden ikäinen poikamme ole yhtään isänsä näköinen. Noh..kumppanini sanoi siitä minulle kahden päivän aikana kolme kertaa, kuinka hänen pappansa ihmettelee, kun pojalla ja isällä ei ole samaa näköä. Lapsellamme on esim. vaaleat hiukset, niin kuin minullakin lapsena, mutta pappaa ihmetytti ettei ole tummat, niin kuin isällään! En tiedä vaikuttaako näihin epäsuoriin epäilyihin se, ettemme ole naimisissa. Puolisoni isovanhemmat ja vanhempansa ovat lestadiolaisia. Olemme kuitenkin asuneet silloin yhdessä, kun lapsi sai alkunsa ja asumme siis vieläkin... Mielestäni meillä siis on ihan normaali parisuhde ja perhe-elämä, mutta naimisissa emme ole.
Minulle tuli sellainen olo, että puolisoni alkoi itsekin miettiä isyyttään. Suutuin puolisolleni epäilyistä, mutta sanoin, että voi teettää maksulliset isyystutkimukset ihan vapaasti. Minulla ei todellakaan ole ollut muita kumppaneita suhteemme aikana. Nyt jäi mietityttämään, että pitääkö kumppanini minua todella noin epäluotettavana..? Suutuinko aiheesta? Kertoisitteko jotain mielipiteitä asiasta?
Minulle tuli sellainen olo, että puolisoni alkoi itsekin miettiä isyyttään. Suutuin puolisolleni epäilyistä, mutta sanoin, että voi teettää maksulliset isyystutkimukset ihan vapaasti. Minulla ei todellakaan ole ollut muita kumppaneita suhteemme aikana. Nyt jäi mietityttämään, että pitääkö kumppanini minua todella noin epäluotettavana..? Suutuinko aiheesta? Kertoisitteko jotain mielipiteitä asiasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä minuakin loukkaisi, jos mies alkaisi epäillä isyyttään. Minua loukkaisi myös lapsen puolesta, jos joskus 9 kk iässä vasta koko asia tulee mieleen. Mitäs jos hän testeissä toteaisikin, ettei ole isä (enkä nyt tarkoita, että se olisi mahdollista sinun tapauksessasi)? Jättäisikö saman tien lapsen, jota on hoitanut kuin omaansa tähän asti? Ja loukkaantumista lisäisi se, jos epäilys juotaisi juurensa jonkun toisen epäilystä.
Onko muuten muut sanoneet, että lapsi on isänsä näköinen?
Minulla on sellainen olo, että jos mieheni haluaisi yllättäen varmistaa isyytensä, niin saisi sen tehdä (en kai muutakaan voi), mutta minulla ei enää palautuisi arvostus ja luottamus suhteeseen. Meillä tosin lapsi testattiin, kun osallistui johonkin tutkimukseen, jossa seurataan perintötekijöiden ja vaikka minkä vaikutusta lapseen ja siihen tutkimukseen kuului isyystesti.
Meillä poika syntymästä lähtien ollut aivan isänsä näköinen. Meille aina sanottiin, että ei ainakaan isästä voi erehtyä! tai, että ei ainakaan ole posteljoonimiehen näköinen! Vaikka vitsillä sitä heitettiin, oli se meistä törkeästi sanottu. Vihjailua, että voisiko näyttää joltain muulta... Nyt jo himpun tulee äidinkin piirteitä esiin.
Aika usein pojat näyttävät äidiltään ja tytöt isältään;) Mutta törkeää tuollainen on. Juurikin kielii luottamuksen puutteesta. Asiaan voi kyllä vaikuttaa, että ette ole naimisissa. Tunnen muutaman lestadiolaisen ja heillä periaatteita vaalitaan tarkkaan. Ihmettelen miten edes miehesi vanhemmat antavat teidän asua yhdessä ja tehdä aviottoman lapsen! Useat vanhoolliset ihmiset ajattelevat, että avoliitto ei ole mitään. Samoin minun mieheni vanhemmat. He yrittävät patistaa meitä naimisiin mutta menemme kun siltä tuntuu. Ei siis silloin kun muut haluavat.
eikai pulmaasi ole muuta ratkaisua kun anna miehen mennä isyystutkimuksiin.
Kun tiedät, mistä epäily on saanut alkunsa, kysy mieheltäsi, loukkasiko häntä ne papan esittämät epäilyt siitä, ettei lapsi välttämättä ole hänen. Sitten voisitte käydä isyystestin tekemässä, jolloin teillä olisi mustaa valkoisella tieto jolla voisitte yksissätuumin saada papan lopettamaan ikävät vihjailut.
Ensinnäkin miehesi tulisi puuttua tuollaiseen vihajailuun ja lopetta ase tykänään tai sitten sanoa suoraan että tahtoo myös todisteen aiheesta. Pitäisihän moisten vihjailujen loukata nyt häntäkin aika pahasti kun aisankannattajaksi suoraan sanotaan!
Parisuhteessa silti isyystutkimus on asia jonka its ekokisin loukkaavana. Tokihan äiti tietää lapsen isän ainakin yleensä, mutta miehellä se ei ole sama asia. Mutta kun parisuhde kaikkine asioineen perustuu luottamukseen koska toista ei voi vahtia ja vaatia joka asiasta todisteita. Minusta olisi iso lovi luottamuksesta jos mies epäilisi isyyttään sillä samallahan hän epäilisi uskollisuuttani.
Toisin kuin yllä olevat en missään nimessä todistelisi ulkopuolisille mitenkään lapsen isyytä ikinä milloinkaan! Se ei kuulu heille ollenkaan! Eli vaikka päätyisitte asia aselvittämään niin papalle sitä ei tule kertoa, huolehtikoon omista jälkeläisistään..
Otappa nyt asia puheeksi miehen kanssa ja selvitä onko samaa mieltä papan kanssa ja jos ei niin sitten tukkikoon papan suun. Jos on niin siinäpä pulma..