"Muhun on ihastunut tollanen ujo ja introvertti ja mä ahdistun hänen seurassaan, koska mun pitää, pitää ja pitää aina vääntää hänen kanssaan jutun juurta. Hän ei oma-aloitteisesti juttele oikeastaan yhtään mitään. On vain. Se on raskasta. Toisekseen olen aina huolissaan siitä, että viihtyykö hän, hänestä ei ota selvää, että onko hirveän tylsää vai ei. Paitsi yhtäkkiä hän saatta lähteä, jos ei viihdy. Sen vuoksi koko ajan tuntuu, että minun pitäisi viihdyttää häntä, ettei hän lähde ja joudun koko ajan olemaan varpaillaan, että onko tämä nyt sopiva puheenaihe kun toinen ei paljon mitään kommentoi mihinkään.
Sen lisäksi olen alkanut epäillä, että tapahtuuko hänen elämässään yhtään mitään. Hän ei ikinä puhu mistään tekemisistään tai kuulumisistaan oma-aloitteisesti, enkä viitsi mitään kuulusteluakaan pitää. Miten siinä yksinkertaisesti keneenkään tutustuu millään tavoin. Tästä suhteesta ei tule mitään. En minä jaksa. En sorsi ujoa ihmistä sinänsä, mutta sen myönnän, että ainakin puheliaammalle ihmiselle ujon seura voi olla tosi raskasta ja kun ujo lähtee tulee sellainen olo, että voi huokaista, että onneksi jaksoin.
Ei se jonkinlainen oma-aloitteisuus tai hymyily paljon maksaisi, mutta kun ei, niin ei.."
T.Kopioija
Sen lisäksi olen alkanut epäillä, että tapahtuuko hänen elämässään yhtään mitään. Hän ei ikinä puhu mistään tekemisistään tai kuulumisistaan oma-aloitteisesti, enkä viitsi mitään kuulusteluakaan pitää. Miten siinä yksinkertaisesti keneenkään tutustuu millään tavoin. Tästä suhteesta ei tule mitään. En minä jaksa. En sorsi ujoa ihmistä sinänsä, mutta sen myönnän, että ainakin puheliaammalle ihmiselle ujon seura voi olla tosi raskasta ja kun ujo lähtee tulee sellainen olo, että voi huokaista, että onneksi jaksoin.
Ei se jonkinlainen oma-aloitteisuus tai hymyily paljon maksaisi, mutta kun ei, niin ei.."
T.Kopioija
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ymmärrä miksi pyrkiä miellyttämään jotakin, tai väkisin tekemään juttun juurta. Kai silloin alkaakin ahdistamaan.
Nainen saa olla ujo, oikeastaan saa olla vaikka mitä ja silti irtoaa, lohkeaa ja halkeaa.
Jos mies taas on ujo niin siitä ei tule mitään, ellei sitten ole erityisen komea jolloin ujous on jotain aivan kiehtovaa, salaperäistä ja omintakeista.
Tavismiehen ei kannata olla ujo, jos niin on käynyt niin voi vain hyväksyä sen tosiseikan ettei koskaan saa parisuhdetta ja omaa perhettä. Saman tien voi mennä hakemaan autotallista puutarhasakset ja leikata sukuelimensä irti tarpeettoma, ellei sitten käytä sitä kusemiseen missä se on kyllä erittäin kätevä vaikkei muuta käyttöä olisikaan.
Sydämensäkin voi kaivaa keittiöveitsellä irti ja heittää biojätteisiin tai antaa kissalle jos sellainen on, ujolla miehillä se on nimittäin turha kapistus, eivät naiset sellaisesta mitään halua. Onpahan sitten pois jaloista pyörimästä.
Ei ujous mielestäni ole ongelma, ujo ihminen yleensä rentoutuu ja avautuu enemmän tutustuttaessa. Ujous on sitä paitsi todella yleistä, ainakin Suomessa.
Sellainen introverttiys taas on jo ongelma, jos toinen ei edes halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Aloituksessa kuvatusta tyypistä tuli sellainen mielikuva, ettei hän halua jutella eikä oiekasti yrittää tutustua. Ihmettelen, miksi sellaiset ihmiset edes haluavat parisuhteen, ehkä sitten vain tyydyttääkseen läheisyyden/seksin tarpeen.
mitä vaan. Nainen saa olla kypsän aikuismainen, lapsellinen, vakava, rento, naisellinen, tyttömäinen, poikamainen, jätkämäinen, rauhallinen, riehakas, keimaileva, juro, ujo, hiljainen, puhelias, aktiivinen, passiivinen, tanssista tykkäävä, tanssimista vihaava, hyvä tanssimaan, huono tanssimaan ja kaikkea edellä olevien väliltä ja aina hänelle löytyy miehiä.
Miehen vaihtoehdot ovat selvästi vähälukuisemmat; mies saa olla vain kypsän aikuismainen, itsevarma ja miehekäs tai korkeintaan hieman ujo mutta miehekäs. Hän ei missään nimessä saa olla naisellinen tai poikamainen miltään osin tai lapsenmielinen.
Voisin kyllä sanoa ettei poikamaisuus tai jätkämäisyys ole naisessa kovin kysytty ominaisuus... Jurous, ujous ja passiivisuuskin hankaloittavat aika paljon miehen löytymistä. Enkä usko että kukaan haluaa suhteeseen lapsellisen ihmisen kanssa.
Kummallista että jotkut kuvittelevat todellakin naisen elämän olevan jotenkin niin simppeliä, mitään ei muka tarvitse tehdä ja aina on ottajia. No ei tosiaan!
Minä muuten pidän poikamaisista(kin) miehistä, samoin lapsenmielisistä ihmisistä ylipäätään.
Muuten, mies saa olla "ruma", nainen ei missään tapauksessa. Sitä ominaisuutta ei voi edes yrittää korvata millään.