Olen seurustellut mieheni kanssa vähän yli vuoden. Aluksi laskettiin melkein viikkoja (tai oikeestaan mies laski) kuinka kauan ollaan oltu yhdessä, jossain vaiheessa se unohtui ja hups, yhtäkkiä tuli vuosipäivä.
Vähän aikaa sitten aloin miettiä, että kaikki kaverini ovat seurustelleet jo vuosikausia kumppaneittensa kanssa. Olen jostain syystä kateellinen. Jotenkin ilmeisesti tunnen, että olen "huonompi" kun en ole saanut rakennetua pysyvää suhdetta tähän ikään mennessä (31 v.). Muutenkin olen tavallaan jäljessä koko elämän rakentelussa, ei ole vakityötä, ei lapsia, ei edes omaa asuntoa. Olen reissannut ja opiskellut, tehnyt todella arvostettua (määräaikaista) työtä alani huipulla, tunnen tärkeitä ihmisiä. Jostain syystä en kuitenkaan osaa arvostaa näitä saavutuksia yli normaalin elämän.
En tietenkään saa "kirittyä" kavereitani kiinni, mutta jostain syystä aloin taas laskea kuukausia, kuinka kauan ollaan oltu. Kai toivon, että pian tulisi aika, että mies kosisi, että pääsisin edes naimisiin ensimmäisenä...
Onko kellään muulla tällaisia typeriä ajatuksia? Miten pääsisin niistä eroon ja osaisin keskittyä vain omaan onneeni?
Vähän aikaa sitten aloin miettiä, että kaikki kaverini ovat seurustelleet jo vuosikausia kumppaneittensa kanssa. Olen jostain syystä kateellinen. Jotenkin ilmeisesti tunnen, että olen "huonompi" kun en ole saanut rakennetua pysyvää suhdetta tähän ikään mennessä (31 v.). Muutenkin olen tavallaan jäljessä koko elämän rakentelussa, ei ole vakityötä, ei lapsia, ei edes omaa asuntoa. Olen reissannut ja opiskellut, tehnyt todella arvostettua (määräaikaista) työtä alani huipulla, tunnen tärkeitä ihmisiä. Jostain syystä en kuitenkaan osaa arvostaa näitä saavutuksia yli normaalin elämän.
En tietenkään saa "kirittyä" kavereitani kiinni, mutta jostain syystä aloin taas laskea kuukausia, kuinka kauan ollaan oltu. Kai toivon, että pian tulisi aika, että mies kosisi, että pääsisin edes naimisiin ensimmäisenä...
Onko kellään muulla tällaisia typeriä ajatuksia? Miten pääsisin niistä eroon ja osaisin keskittyä vain omaan onneeni?
Vastaukset 1
Vanhimmat
No, kohta noilla sinun kavereillasi alkaa toinen kierros, kun itse löysit nyt varmaan sen elämänpituisen kumppanisi.
Minun kavereistani suurin osa on eronnut 30 - 40 vuoden välillä (itse mukaan luettuna).
Nykyisin on aika yleistä, että lapset tehdään yli 30 kymppisenä. Itse sain nuoremman tytön 38 v.