Tuli ero etäsuhteessa.
Mies olisi varmaan roikottaunut suhteen kulisseja pystyssä hamaan tulevaisuuteen asti, mutta lopulta sain kiskotuksi siitä irti kun ei halunnut tavata minua, että kokee välimatkan liian suureksi. Ei kuulemma kestänyt niitä tunteita jotka siitä aiheutuivat.
Miehen tavarat jäivät tänne, kun en kertakaikkiaan saanut sitä niitä hakemaan. Ei kuulemma uskaltanut tavata ja nyt eron jälkeen (ero hoidettiin puhelimitse kun ei nenätysten päästy hänen jänistämisen takia) minulla ei ole sellaista budjettia että voisin ne jollain kuljetuksella hänelle toimittaa toiselle puolelle suomea.
Onko täällä ketään jolle olisi käynyt samoin? Mitä te olette tehneet jälkeen jääneille tavaroille?
Mies olisi varmaan roikottaunut suhteen kulisseja pystyssä hamaan tulevaisuuteen asti, mutta lopulta sain kiskotuksi siitä irti kun ei halunnut tavata minua, että kokee välimatkan liian suureksi. Ei kuulemma kestänyt niitä tunteita jotka siitä aiheutuivat.
Miehen tavarat jäivät tänne, kun en kertakaikkiaan saanut sitä niitä hakemaan. Ei kuulemma uskaltanut tavata ja nyt eron jälkeen (ero hoidettiin puhelimitse kun ei nenätysten päästy hänen jänistämisen takia) minulla ei ole sellaista budjettia että voisin ne jollain kuljetuksella hänelle toimittaa toiselle puolelle suomea.
Onko täällä ketään jolle olisi käynyt samoin? Mitä te olette tehneet jälkeen jääneille tavaroille?
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Ei kuulemma uskaltanut tavata ja nyt eron jälkeen (ero hoidettiin puhelimitse kun ei nenätysten päästy hänen jänistämisen takia)"
Ilmoitat että viikko aikaa noutaa henk.koht tavaransa, jonka jälkeen ne siirtyvät kaatsikalle.
Rahaa sun tilille että voit lähettää kamat sille, jos ei halua laittaa sulle rahaa paketin lähetystä varten niin heitä roskiin
Onnittelut päätöksesi johdosta!
Hoida vielä pikkuvelvollisuutesi. Huom väärä sana: pikku. Tavarat liittyvät suhteeseen, joten sidoksia voi olla niiden kautta.
Äskeinen oli arvailua. En ole oikeasti kokenut sinun tilannetta.
Etäsuhde on luottamussuhde. Välimatka vaatii paljon molemmilta, varsinkin sitoutumista. Jos olet epäluuloinen, älä koskaan lähde ko. suhteeseen. Epäillys raastaa sinut sisältä ja niin tekee kumppanillisekin. Itse olin täysin uskollinen etäsuhteessakin, mutta ei se auttanut. Toinen puolisko halusi muuta, vaati minun olemaan oman itsensä negaatio. Petti jne. Jos olette aikuisia, yrittäkää olla sitä kaikissa suhteissa. Ei etäsuhde ole muuta kuin luottamukseen perustuva ihmisten keskinäistä kunnioitusta ilmaiseva olemisen muoto. Jos ei ole mitään, niin sitten ei, ei lähi- eikä etäsuhteissa.
On niin vaikeaa olla se ainut aikuinen parisuhteessa - tässä päättyneessä. Tuntuu kuin kivirekeä olis vetänyt perässää nämä viimeset ajat..
Olen laittanut näistä tavaroista viestiä tekstiviestinä ja sähköpostina, mutta toinen on täysin umpimielinen. Ei siitä saa irti mitään, siirtää asiat aina huomiseen - muttei sieltä sitten kuitenkaan mitään tule.
"Onko täällä ketään jolle olisi käynyt samoin? Mitä te olette tehneet jälkeen jääneille tavaroille?"
Tavarasta riippuen olen joko myynyt ne netissä/kirpparilla, heittänyt roskiin tai antanut jollekin joka tarvitsee niitä.
Tavarat pakettiin ja paketit lavalle ja kiitolinjalla, vastaanottaja maksaa ruksilla.
Ikävää että noin kävi:( sillä ei se matka aina ole se syy.Niin vaan on helppo sanoa, jos ei muuta keksi.Mutta aika raukkamainen teko, kun toinen uskoo ja luottaa suorastaan ärsyttävää kun ei pääse nokitusten sanomaan sanottavansa.Jos toista rakastaa niin paras olisi se sanoa suoraan eikä tollasta raukkamaista hiirileikkiä leikkiä.Toivottavasti saat tästä edes hieman lohtua,sinulle sattui huono kohde, varmasti löytyy parempi.Olet sen arvoinen!!!
Kirppikselle kamat ja laita vaikka rahat miehen tilille. Kaikki happy! Toki pidätä kirppismaksun osuus.
Nyt nolottaa, mutta vuosi sitten kaukorakkauteni tunnusti, että pyöritti myös toista naista minun lisäkseni... Tästä "hieman" suivaantuneena hajotin kaikki miehen tänne luokseni jättämät tavarat. Tästä ei tiedä kuin yksi ystäväni, koska moinen käytös nolottaa vieläkin itseäni. Sillä hetkellä kyllä helpotti kun heittelin jätesäkkiin kaikki rikotut ja revityt tavarat ja paiskasin jätesäiliöön...
kiitos ja anteeks :(
Tää oli hauska, älä suotta häpeä. Olisi hauska tietää mitä exäsi tuumasi hajonneesta ja kadonneesta omaisuudestaan, vai kehtasiko edes koskaan kaivata niitä takaisin?
Minua on ottanut oikeasti päähän noi "herra hiiren" tavarat, mutta olen kyllä niitä käyttänyt kuin omiani. Laitoin sähköpostia ja tekstiviestiä, että milloin haluaisi ne hakea, mutta eipä asia siitä miksikään muuttunut.
Ajattelin, että jos ei hae tavaroitaan, niin omapa on tappionsa. Jospa sille "herra hiirellekkin" kasvas ajanmittaan sisua. kun tulee tarpeeksi tappiota tavaroiden maailmalle jäännissä.. Vaikken oikeastaan usko..
Kysyin vain kerran , että mitä teen tavaroille jotka ovat täällä (samalla kun hän tunnusti). Hän sanoi tulevansa ne joskus hakemaan, mutta koska tämäkin hoiteli kaiken puhelimessa niin tiesin ettei koskaan hae kuitenkaan mitään pois.
Eikä muuten ole kysellyt omaisuutensa perään...luulen että osaa aavistaa jotain :)
ei näin:
> Kirppikselle kamat ja laita vaikka rahat miehen tilille. Kaikki happy! Toki pidätä kirppismaksun osuus.
miksi tehdä raskas työ veloituksetta toisen puolesta. ei kannata enää tuossa vaiheessa.
lähetä hänelle s-postilla, että kaksi viikkoa aikaa hakea kamat, muutoin hävität ne.
tämän jälkeen sinulla on oikeus hävittää ne tai pitää, ihan miten haluat.
en usko, että haluat miehen vuoden päästä soittelevan ja kysyvän jotain takaisin.
jos et halua tavaroita ja niistä on sinulle vain haittaa, lähetä ne niin kuin joku neuvoikin niin, että vastaanottaja maksaa. en tiedä miten käy, jos hän ei niitä lunasta.
Tapasin juhannuksena ihanan miehen, tanssittiin kesän aikana paljon ja matkusteltiin sekä nähtiin milloin missäkin, sillä asumme eri paikkakunnilla. Rakastuin tietenkin, ja nyt tällä viikolla mies ilmoitti, ettei kestä välimatkaamme ahdistumatta vaan haluaa lopettaa suhteemme. Hän kuitenkin väittää kiintyneensä, muka...ja pelkää tehneensä elämänsä virheen (nyt on vain liian myöhäistä katua). Olen tehnyt töitä kuin hullu unohtaakseni, itkenyt itseni uuvuksiin, en pysty syömään enkä nukkumaan, olen hajalla. Mitään ratkaisuja hän ei oikeastaan edes osannut asiaan ehdottaa. Nyt vain odottelen, mitä hän mahtaakaan päättää, mutta luulisin hänen haluavan lopettaa suhteemme joka tapauksessa. Että semmoisin, miehet eivät näköjään ikinä kasva aikuisiksi eivätkä osaa olla yksin, saati sitten odottaa tapaamista viikkoakaan!
Kun ei muuta keino niin hävittänyt. Vie kirparille tai kaatopaikalle jos ei muu auta.