Haluaisin muuttaa mieheni kanssa yhteen,tehdä lapsia ja viettää mahdollisimman normaalia elämää..Olen kuitenkin tällähetkellä työtön vaikka töitä olen hakenut ja haen koko ajan,en vain pääse mihinkään. Syynä ehkä koulutus jota ei ole. Nyt olen jälleen kerran hakenut koulutukseen,mutta pelottaa pääsykokeet jos en pääse tälläkään kertaa..Olen jo viidesti hakenut kyseiseen paikkaan ja yhden kerran päässyt kokeisiin ja ne meni perseelle..Nyt olen taas päässyt usean hylätyn jälkeen,mutta nyt pelkään että kokeet menee huonosti..Sielä on nimittäin matikkaa ja sitä en osaa..:( Mies ei halua muuttaa yhteen,koska ei halua minua elättää. Olen korviani myöten täynnä tätä köyhyyttä,rahattomuutta ja työttömyyttä! Myös välillä tuntuu että miehen rakkaus minua kohtaan on kiinni minun työpaikasta ym..Mies pelkää että käyttäisin häntä hyväkseni! Olemme olleet yhdessä jo n. 3 vuotta enkä voi uskoa etteikö hän jo usko että kysymys ei ole hyväksi käytöstä! Nyt asumme erillään mutta näämme toisiamme koko ajan. Haluaisin normaalia elämää,ei mitään miljonäärin elämää mutta että olisi sen verran rahaa että pärjäisi..Ja että minulla olisi työpaikka ettei mieheni tarvitsisi ressata käytänkö häntä hyväkseni ym paskaa..Onko minulla kohtalotovereita??
Onko kellään näin?
39
3006
Vastaukset
- alaa?
Miksi haet samaan paikkaan kuudetta kertaa? Jos itse olisin tuollaisessa tilanteessa, niin miettisin, että ehkä ala ei ole minulle se paras vaihtoehto. Se, että haet töihin tai koulutukseen kertoo sinussa olevan aineista ja sitkeyttä, joten tsemppiä edelleen.
- jklöj
sitä on ns. alan vaihto käynyt mielessä..Mutta aina olen päätynyt takaisin tähän koska se on ns. unelma-ammattini..Olenkin päättänyt että jos ei nyt niiin sitten saapi jäädä tämä ala. Kiitos kumminkin kannustuksista!! :)
- ????
jklöj kirjoitti:
sitä on ns. alan vaihto käynyt mielessä..Mutta aina olen päätynyt takaisin tähän koska se on ns. unelma-ammattini..Olenkin päättänyt että jos ei nyt niiin sitten saapi jäädä tämä ala. Kiitos kumminkin kannustuksista!! :)
ammatti- vai ammattikorkeakoulu? Jos on nimittäin ammattikoulu, et kyllä sitten sovi sille alalle ollenkaan, ammattikorkeakouluunkin kyllä yleensä pääsee kolmannella yrittämällä, jos on soveltuvuutta. Enkä todellakaan sano tätä mitenkään pahalla, vaan järjen äänellä. Työpaikkoja kyllä yleensä löytyy jos on valmis ottamaan töitä vastaan esim.kaupan kassalle, siivoamaan ym. Suhteesi kuulostaa oudolta, miksi miehesi luulee että käytät häntä hyväksesi? Onko häntä joku käyttänyt taloud. hyväkseen? Outoa että vielä noin pitkän yhdessäoloajan jälkeen hän noin luulee..? Vähän luottamuspulaa...??
- ammattikoulu..
???? kirjoitti:
ammatti- vai ammattikorkeakoulu? Jos on nimittäin ammattikoulu, et kyllä sitten sovi sille alalle ollenkaan, ammattikorkeakouluunkin kyllä yleensä pääsee kolmannella yrittämällä, jos on soveltuvuutta. Enkä todellakaan sano tätä mitenkään pahalla, vaan järjen äänellä. Työpaikkoja kyllä yleensä löytyy jos on valmis ottamaan töitä vastaan esim.kaupan kassalle, siivoamaan ym. Suhteesi kuulostaa oudolta, miksi miehesi luulee että käytät häntä hyväksesi? Onko häntä joku käyttänyt taloud. hyväkseen? Outoa että vielä noin pitkän yhdessäoloajan jälkeen hän noin luulee..? Vähän luottamuspulaa...??
tai siis nykyinen ammattiopisto. Miten niin en sovi sinne kouluun ollenkaan? Luulisi että juuri toistepäin..siis ammattikorkeakouluun en pääsisi. Tämä koulutus on siis työvoimapoliittinen ja sillä valmistuu ammattiin. Niin ja se on aikuiskoulutus. Mieheni veljellä on vaimo joka käyttää häntä hyväkseen,pettää muiden miesten kanssa ja haukkuu muita ihmisiä ym..Luulen että veljeni pelkää hänen kohtaloaan..Meissä ei tosin hänen veljensä vaimon kanssa ole muuta yhteistä kuin rikkinäin perhe (perhe mihin synnyimme) ja työttömyys.
- ................
ammattikoulu.. kirjoitti:
tai siis nykyinen ammattiopisto. Miten niin en sovi sinne kouluun ollenkaan? Luulisi että juuri toistepäin..siis ammattikorkeakouluun en pääsisi. Tämä koulutus on siis työvoimapoliittinen ja sillä valmistuu ammattiin. Niin ja se on aikuiskoulutus. Mieheni veljellä on vaimo joka käyttää häntä hyväkseen,pettää muiden miesten kanssa ja haukkuu muita ihmisiä ym..Luulen että veljeni pelkää hänen kohtaloaan..Meissä ei tosin hänen veljensä vaimon kanssa ole muuta yhteistä kuin rikkinäin perhe (perhe mihin synnyimme) ja työttömyys.
ammattikoulu on niin helppo ja jos sovellut ollenkaan alalle, pääset kyllä koulutukseen. Ammattikorkeakouluun on vaikeampi päästä (tarkat pääsykokeet), mutta jos sovellut alalle, pääset kyllä viimeistään kolmannella kerralla. Eli jos hakee ammattikorkeakouluun kuusi kertaa, sen vielä jotenkin ymmärtää ettei ole päässyt (jos on paljon hakijoita ym.) mutta ammattikoulun pääsykokeet ovat erilaiset ja alalle sopiva pääsee yleensä helposti ekalla yrittämällä... Tiedän työvoimapol. koulutuksen, olen itekin työttömänä, paitsi että jatkan nyt lähihoitsuopintojani jotka joskus keskeytin, loppuun myöskin ammattiopistossa (ekalla yrityksellä sisään, todella helpot pääsykokeet..) Teillä olisi kyllä mielestäni nyt vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Ei hän voi olettaa että olisit samanlainen kuin tämä "sukulais"nainen. Kuulostaa jotenkin tekosyyltä tuo hänen syynsä.. Ihan niinkuin avoliitosta ei pääsisi nopeasti pois jos toinen käyttäisi hyväkseen, eli mitä ihmettä hän pelkää???
- Alkupr
................ kirjoitti:
ammattikoulu on niin helppo ja jos sovellut ollenkaan alalle, pääset kyllä koulutukseen. Ammattikorkeakouluun on vaikeampi päästä (tarkat pääsykokeet), mutta jos sovellut alalle, pääset kyllä viimeistään kolmannella kerralla. Eli jos hakee ammattikorkeakouluun kuusi kertaa, sen vielä jotenkin ymmärtää ettei ole päässyt (jos on paljon hakijoita ym.) mutta ammattikoulun pääsykokeet ovat erilaiset ja alalle sopiva pääsee yleensä helposti ekalla yrittämällä... Tiedän työvoimapol. koulutuksen, olen itekin työttömänä, paitsi että jatkan nyt lähihoitsuopintojani jotka joskus keskeytin, loppuun myöskin ammattiopistossa (ekalla yrityksellä sisään, todella helpot pääsykokeet..) Teillä olisi kyllä mielestäni nyt vakavan keskustelun paikka miehesi kanssa. Ei hän voi olettaa että olisit samanlainen kuin tämä "sukulais"nainen. Kuulostaa jotenkin tekosyyltä tuo hänen syynsä.. Ihan niinkuin avoliitosta ei pääsisi nopeasti pois jos toinen käyttäisi hyväkseen, eli mitä ihmettä hän pelkää???
Oli viimmeksi n. 100 hakijaa ja vaan 12 pääsi..En tiedä siis kuinka moni pääsi kokeeseen. Silloin kun pääsin kokeeseen( jo n. 4 vuotta sitten) pisteitä lähti matikasta ja jostain muusta,mutta koulutusta ei edes aloitettu kun niin vähän pääsi läpi! Niin kerrottiin meille silloin. ELi aika outoa jos vain muutama pääsi läpi jos kerran helppo pitäisi olla..:/ Tiedä sitten..Minkälaiset pääsykokeet sinulla sitten oli?? Kerro ihmeessä ja kerro myös miten valmistaudun? Mitä mieheeni tulee niin tämä hänen veljensä vaimo on terrorisoinut mieheni perhettä myös ja häntä itseäänkin..Hän on minulle jopa sanonutkin ettei hän rupee samanlaista naista katselemaan..Ei auta vakuuttelut. Ainoa vakuutus olisi työpaikka ym. Hänellä on paljon rahaa ja omaisuutta joten kaippa se on ymmärrettävää..En nyt puhu mistään talosta ja palkasta vaan hänellä on ihan maata,sijoituksia,osakkeita ym ym..Haluaisin vakuuttaa hänet ihan kunnolla,koska puheet ym ei auta..:/
- ....
Alkupr kirjoitti:
Oli viimmeksi n. 100 hakijaa ja vaan 12 pääsi..En tiedä siis kuinka moni pääsi kokeeseen. Silloin kun pääsin kokeeseen( jo n. 4 vuotta sitten) pisteitä lähti matikasta ja jostain muusta,mutta koulutusta ei edes aloitettu kun niin vähän pääsi läpi! Niin kerrottiin meille silloin. ELi aika outoa jos vain muutama pääsi läpi jos kerran helppo pitäisi olla..:/ Tiedä sitten..Minkälaiset pääsykokeet sinulla sitten oli?? Kerro ihmeessä ja kerro myös miten valmistaudun? Mitä mieheeni tulee niin tämä hänen veljensä vaimo on terrorisoinut mieheni perhettä myös ja häntä itseäänkin..Hän on minulle jopa sanonutkin ettei hän rupee samanlaista naista katselemaan..Ei auta vakuuttelut. Ainoa vakuutus olisi työpaikka ym. Hänellä on paljon rahaa ja omaisuutta joten kaippa se on ymmärrettävää..En nyt puhu mistään talosta ja palkasta vaan hänellä on ihan maata,sijoituksia,osakkeita ym ym..Haluaisin vakuuttaa hänet ihan kunnolla,koska puheet ym ei auta..:/
kesti n. 6-7 tuntia ja niihin kuului matematiikkaa (ei vaikeaa, perusmatikkaa eli jakolaskuu jne. ja parit prosenttilaskut), psykologiset testit, eli n. vajaa sata kysymystä suurimmaks osaks kyllä/ei periaatteella esim. Onko kahvikuppi puolitäysi vai puolityhjä jne. ja 1/2h aikaa vastata. Sitten oli ongelmanratkaisua (esim.jos sairaalassa joku alkaa riehumaan, miten toimit. Siitä noin sivun pituinen essee). Sitten oli luetun ymmärtäminen eli referaatti muutaman sivun pituisesta tekstistä ja psykologin haastattelu. Ja vielä ryhmäkeskustelu jossa psykologit arvioivat ryhmätaitoja, aktiivisuutta sekä tietenkin piti vähän tietääkin mistä puhui :) Saako kysyä, että mihin koulutukseen haet? Voi tosiaan olla hyvin erilaiset valmistautumisjutut erilaisissa koulutuksissa...
Vaikuttaa kyllä siltä, että sun tarvii tosiaan tehdä jotai konkreettista että miehes uskoo ettet halua vaan käyttää häntä hyväksesi. Kai miehesi tietää, ettei mitkään omaisuudet ym. ole sun käytettävissä vaikka yhes asutaankin. Ja nyt on tullu se uusi laki, joka takaa avoerossa sen, että se henkilö, kenellä on kuitit ostetuista tavaroista saa ne vaikka oikeusteitse jos tulee siitä riitaa. Ja miksei voisi avoliittoon mennä, eihän se naimisiinmenoa tarkota?? Mulla itselläni myös mies, jolla on jo perintönä pelkästään metsää, mökki, talo ym. mutta ei hän kyllä pelkää että niiden perään olen... Onko miehesi muuten tarkka rahoistaan ja menoistaan? Ehkä hän siks "pelkää" asua työttömän kanssa, mutta saathan sinäki tukee työkkäristä niin että pystyt oman vuokraosuutes maksamaan ja jää vielä vähän muuhunkin... - Alkupr
.... kirjoitti:
kesti n. 6-7 tuntia ja niihin kuului matematiikkaa (ei vaikeaa, perusmatikkaa eli jakolaskuu jne. ja parit prosenttilaskut), psykologiset testit, eli n. vajaa sata kysymystä suurimmaks osaks kyllä/ei periaatteella esim. Onko kahvikuppi puolitäysi vai puolityhjä jne. ja 1/2h aikaa vastata. Sitten oli ongelmanratkaisua (esim.jos sairaalassa joku alkaa riehumaan, miten toimit. Siitä noin sivun pituinen essee). Sitten oli luetun ymmärtäminen eli referaatti muutaman sivun pituisesta tekstistä ja psykologin haastattelu. Ja vielä ryhmäkeskustelu jossa psykologit arvioivat ryhmätaitoja, aktiivisuutta sekä tietenkin piti vähän tietääkin mistä puhui :) Saako kysyä, että mihin koulutukseen haet? Voi tosiaan olla hyvin erilaiset valmistautumisjutut erilaisissa koulutuksissa...
Vaikuttaa kyllä siltä, että sun tarvii tosiaan tehdä jotai konkreettista että miehes uskoo ettet halua vaan käyttää häntä hyväksesi. Kai miehesi tietää, ettei mitkään omaisuudet ym. ole sun käytettävissä vaikka yhes asutaankin. Ja nyt on tullu se uusi laki, joka takaa avoerossa sen, että se henkilö, kenellä on kuitit ostetuista tavaroista saa ne vaikka oikeusteitse jos tulee siitä riitaa. Ja miksei voisi avoliittoon mennä, eihän se naimisiinmenoa tarkota?? Mulla itselläni myös mies, jolla on jo perintönä pelkästään metsää, mökki, talo ym. mutta ei hän kyllä pelkää että niiden perään olen... Onko miehesi muuten tarkka rahoistaan ja menoistaan? Ehkä hän siks "pelkää" asua työttömän kanssa, mutta saathan sinäki tukee työkkäristä niin että pystyt oman vuokraosuutes maksamaan ja jää vielä vähän muuhunkin...On lähihoitajan koulutus..Papereissa luki että kestää n. 4 tuntia.. Olipas tossa aika lailla juttuja..Rupee jännittään kahta kauheemmin! :/Tosin varmaan vähän vähemmän juttuja kun sulla kun tuota aikaakin vähemmän..En sitten tiedä,mutta kyllä jännittää ja lujaa!:( Miehen takia jo paineet ja nyt vaikuttaa vaikealta ym..Huh huh..
- ...
Alkupr kirjoitti:
On lähihoitajan koulutus..Papereissa luki että kestää n. 4 tuntia.. Olipas tossa aika lailla juttuja..Rupee jännittään kahta kauheemmin! :/Tosin varmaan vähän vähemmän juttuja kun sulla kun tuota aikaakin vähemmän..En sitten tiedä,mutta kyllä jännittää ja lujaa!:( Miehen takia jo paineet ja nyt vaikuttaa vaikealta ym..Huh huh..
kyllä kannattaa miettiä jotain muuta alaa... Hoitoalalle vähän niinkuin soveltuu tai ei sovellu... Psykologit huomaa sen kyllä haastattelussa. Mutta kun nyt kumminkin oot menossa niin kannattaa vähän plärätä vanhoja yläasteen matikan kirjoja ja suunnittelet mielessäsi vastauksia mahdollisiin kysymyksiin, kuten vaikka että; Mitä annettavaa sinulla on lähihoitajan ammatissa? Miksi hait tähän koulutukseen? Mitä vaikeuksia/heikkouksia sinulla voi olla lähihoitajana jne. Näitä yleensä kysytään, muuten vaan tunteella ja mahd.rentona sinne, ja sano heti aluksi että sua jännittää, jos kauheasti jännittää, he ymmärtää kyllä :)
- ....
... kirjoitti:
kyllä kannattaa miettiä jotain muuta alaa... Hoitoalalle vähän niinkuin soveltuu tai ei sovellu... Psykologit huomaa sen kyllä haastattelussa. Mutta kun nyt kumminkin oot menossa niin kannattaa vähän plärätä vanhoja yläasteen matikan kirjoja ja suunnittelet mielessäsi vastauksia mahdollisiin kysymyksiin, kuten vaikka että; Mitä annettavaa sinulla on lähihoitajan ammatissa? Miksi hait tähän koulutukseen? Mitä vaikeuksia/heikkouksia sinulla voi olla lähihoitajana jne. Näitä yleensä kysytään, muuten vaan tunteella ja mahd.rentona sinne, ja sano heti aluksi että sua jännittää, jos kauheasti jännittää, he ymmärtää kyllä :)
Eikö paikkakunnalla jossa asut, tai lähietäisyydellä ole ammattikoulua/opistoa, mihin voisit hakea kouluun (vaikka siihen lähihoitaja-koulutukseen)? Miksi haet vain työvoimakoulutukseen?
- Alkupr
.... kirjoitti:
Eikö paikkakunnalla jossa asut, tai lähietäisyydellä ole ammattikoulua/opistoa, mihin voisit hakea kouluun (vaikka siihen lähihoitaja-koulutukseen)? Miksi haet vain työvoimakoulutukseen?
Koska siitä saa samalla rahaa ja en halua ottaa lainaa mitä joutuisin tekemään jos menisin ns. normaaliin kouluun.
- .....
Alkupr kirjoitti:
Koska siitä saa samalla rahaa ja en halua ottaa lainaa mitä joutuisin tekemään jos menisin ns. normaaliin kouluun.
kun mä luin (ja luen taas) lähihoitajaksi nin olin töissä samalla iltaisin ja viikonloppuisin kaupan kassalla, enkä tarvinnut lainaa, sain palkka mukaan laskettuna vähimmillään n. 500e/kk ja kyllähän sillä jo pärjää, vuokra oli mulla silloin 320e/kk. Ei saa tehdä asioista niin vaikeita, kun helpompiakin ratkasuja on... Eihän ole järkeä olla työttömänä monia vuosia vain siksi, ettei pääse työvoimakoulutukseen...??
- lähihoitaja vuodesta 1998
Alkupr kirjoitti:
On lähihoitajan koulutus..Papereissa luki että kestää n. 4 tuntia.. Olipas tossa aika lailla juttuja..Rupee jännittään kahta kauheemmin! :/Tosin varmaan vähän vähemmän juttuja kun sulla kun tuota aikaakin vähemmän..En sitten tiedä,mutta kyllä jännittää ja lujaa!:( Miehen takia jo paineet ja nyt vaikuttaa vaikealta ym..Huh huh..
Luin koko ketjun läpi ja ensin minustakin tuntui, että mitä helkkaria, miksi et pääsisi lähihoitajakoulutukseen...mutta ehkä tosiaan paikkakunnallasi ja työvoimakoulutukseen on vaikeampi päästä.
On hyvä että olet ollut alan töissä, siitä olet saanut kokemusta josta on opinnoissakin apua. Ja kun lisäksi työkaverisikin ovat kehoittaneet hakeutumaan alalle, niin siitä vaan jatkat yrittämistä.
Jos et koulutukseen pääse niin ota ihmeessa selvää oppisopimuskoulutuksesta. Itse olen koluttanut kaksi oppisopimusopiskelijaa lähihoitajiksi ja hienosti ovat oppineet työn lomassa palkkaa saaden.
Pääsykokeista vielä sen verran, että suosittelen ajattelemaan asioita positiivisesti. Meillä aikanaan oli mm.jotain musteläiskätestejä eli esim.läiskä näytti mielestäni lepakolta mutta vastasin läiskän olevan perhonen.
Lisäksi oli näitä: perusmatikkaa, kuvioiden jatkamista, ryhmäkeskustelu ja psykologin haastattelu.
Ryhmäkeskustelussa älä ole kokoajan äänessä, vaan anna muillekin mahdollisuus puhua.Kuuntele mitä muut sanovat ja sano oma mielipiteesi.Älä ole mykkä.
Psykologi saattaa kysyä elämäsi esim.iloisinta/surullisinta asiaa ja oletko ehkä läpikäynyt surun loppuun. Minulta tenttasi avioerosta.
Oletko koskaan tehnyt ammatinvalintatestiä? Pääsykokeissa samankaltaisia juttuja paljon.
Älä turhaan jännitä, ole oma itsesi ja mieti valmiiksi miksi oikeastaan haluat lähihoitajaksi.Vastaukseski ei riitä, että se on unelma-ammattisi.Kysyvät kuitekin vielä miksi se on unelma-ammattisi eli perustele hyvin.
Tosin minun pääsykokeeni olivat jo "jokunen vuosi sitten" eli 1996 ja opinnot kestivät silloin vain 2,5v.
Tsemppiä kokeisiin, toivottavasti saamme taas uuden hoitajan ammattikuntaamme kasvattamaan.Teitä innokkaita tarvitaan kipeästi.Pääkaupunkiseudella(en tiedä muusta suomesta) monessa paikassa ollaan jo ihan pulassa kun ei saada edes vakiporukkaa saati sijaisia.
Vielä mua kauheesti kiinnostaa että mihin olet halukas suuntautumaan? Lähihoitajahan voi toimia niin kovin monenlaisessa työpaikassa. - Ei siitä mistä aita on matalin
..... kirjoitti:
kun mä luin (ja luen taas) lähihoitajaksi nin olin töissä samalla iltaisin ja viikonloppuisin kaupan kassalla, enkä tarvinnut lainaa, sain palkka mukaan laskettuna vähimmillään n. 500e/kk ja kyllähän sillä jo pärjää, vuokra oli mulla silloin 320e/kk. Ei saa tehdä asioista niin vaikeita, kun helpompiakin ratkasuja on... Eihän ole järkeä olla työttömänä monia vuosia vain siksi, ettei pääse työvoimakoulutukseen...??
KAIKKI joutuvat tekemään jotakin uhrauksia koulutuksensa eteen. Minä opiskelen kahden teinin yh:na lääkäriksi ja voin kertoa, että ei ole ruusuilla tanssimista. Töitä teen opintojen ohella viikonloppuisin ja muutamana päivänä arki-iltaisin, luen usein myöhään yöhön ja pyöritän perhettä niin hyvin kuin osaan siinä välissä! En ole kuitenkaan vainaa. Kaikki on kiinni MOTIVAATIOSTA ja organisointikyvystä.
Ei herranjumala, pidä yrittää mennä siitä mistä aita on matalin. En näe mitään syytä odottaa vuosia että pääsisi työvoimapoliittisen koulutuksen kautta kouluun, varsinkin, jos se ei tunnu kerta kaikkiaan onnistuvan sitä kautta. Vuodet kuluvat ja aikaa ei ole meillä kenelläkään loputtomasti. Jos todella haluaa jonnekin, hakee kaikkiin mahdollisiin kouluihin, joutui sitten tekemään siinä opintojen ohella töitä tai ei! Töitä kyllä löytyy jokaiselle, joka on valmis tekemään.
Kyllä MUUTKIN joutuvat tekemään opintojen ohessa töitä ja selviävät hengissä! :D
Työkkärin sivuilla on SATOJA paikkoja vapaana. Koulutusta ei vaadita läheskään kaikissa töissä, ei vaan saa valikoida liikaa, varsinkaan silloin, jos ei ole koulutusta. Hienostella kannattaa vasta sitten, jos on siihen varaa. Sitä ennen kannattaa tehdä niin kuin minä ja muut tavalliset pulliaiset: Tehdä niitä töitä mitä on tarjolla, oli se sitten siivoamista tai kaupan kanssalla työskentelyä!
Jos kahden teinin yh voi yhdistää työnteon ja lääkäriopinnot, niin eiköhän tuo onnistu myös perheettömältä ammattikouluopiskelijalta. - Pat
tyttäreni kävi Pintakäsittelijän 3v ammatti koulun ,yritti samaan alan töihin oppisopimuksela .Työkkäristä ei laskettu oli sanottu että et pääse kyseiseen paikkaan oppi sopimuksella ,täytyy muutakin työtä tehdä .Kaverin pojalla on ammati ei pääse oppisopimus paikkaan toiseen paikkaan koska hänellä on jo ammatti täytyy vain yrittää samanlaiseen työhön .Näin Turussa
- minäkin suosittelen.
Tai tee niin, että haet useampaan paikkaan: sellaisiin, joihin on helpompi päästä ja sitten myös tähän unelmapaikkaasi. Voithan ottaa jonkun toisen opiskelupaikan vastaan ja hakea silti tähän unelmapaikkaasi edelleen.
Harvoin on niin, että vain yksi ainut ala sopii jollekin ihmiselle. Yleensä ihmisillä on lahjoja useammille eri aloille, nuo alat pitää vain löytää. Voisitko kenties aloittaa jonkin tuohon unelmatyöhön liittyvän harrastuksen? Voithan lukea, opiskella ym. itsenäisestikin, jos olet asiasta kiinnostunut. Päivätyönä voisit tehdä jotakin muuta.
Itse hankin itselleni "unelma-ammatin", joka ei elätä ketään tässä maassa. Toisaalta en myöskään ole koskaan haaveillut perheestä, omasta asunnosta jne. Ainoa intohimoni on tämä ammattini. Jos kuitenkin haluat perhettä, jonkin verran omaisuutta ym. niin jonkinlainen toimeentulo on silloin oltava. Ehkä sinun pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Lapsilla pitää olla koti ja ruokaa pöydässä, etkä tietenkään voi odottaa (etkä varmaan odotakaan), että miehesi ruokkii yksin koko poppoon, jos sinä et saa unelma-ammattiasi.
Toisaalta sinun on selvitettävä, johtuuko miehesi haluttomuus yhteen muuttamiseen jne. todellakin tuosta työttömyysongelmastasi, vai onko hänellä muutakin sitoutumisongelmaa. Jos olet todellakin jo viisi (?) vuotta hakenut samaan koulutukseen ja ollut työttömänä kun et ole päässyt, mies voi tietysti vähän epäillä ongelmanratkaisu- ja aloitekykyäsi. Puhukaa asioista avoimesti. Jos todella haluat perheen ja elää tavallista arkea, sinun pitää sitoutua kantamaan myös taloudellista vastuuta yhdessä miehesi kanssa. Tätä miehesi ehkä ajaa takaa.
Tuollainen jatkuva vuodesta toiseen toistuva epäonnistuminen koulutukseen hakeutumisessa voi myös syödä itsetuntoa ja rohkeutta ihmiseltä. Älä jää kuoppaan makaamaan, yritä vaikka johonkin pienempipalkkaiseen duuniin, kyllä niitä on aina välillä tarjolla ihan kohtuullisiakin. Siivoaminen ym. on tietysti raskasta mutta kyllä niitä muitakin jopeja on. Noin pitkän työttömyyden jälkeen sinusta sitäpaisti maksetaan varmasti jo täysi palkkatukikin, joten ei pitäisi olla mahdotonta löytää joku kohtuullinen jopi. Miten olisi jossain järjestössä, yhteisössä, kunnalla tai kaupungilla tms? Näihin haetaan usein työntekijöitä palkkatuella ja hommat voivat olla ihan mukavia. Mene työkkäriin kyselemään, kysy mitä sinusta maksetaan ja millaisia vaihtoehtoja voisi olla tarjolla.
Tsemppiä sinulle, koita saada voimia ja tee elämästäsi sellainen, kuin haluat sen olevan. Elämä on lyhyt, ei kannata jäädä rannalle ruikuttamaan.- tietää
minkä ikäinen alkuperäisen viestin kirjoittaja on, sillä ei helvetti että kuulostaa vajaalta.
Miksi kyselet keskustelupalstalta vinkkejä miten pitäisi valmistautua kokeisiin? oletko täysin tollo? Aika naurettava tekosyy mieheltäsi "kun veljen vaimo" voi jessus.
mene siivoamaan siinä sinulle tarpeeksi haastetta älykkyydellesi - Se alkuperäinen
tietää kirjoitti:
minkä ikäinen alkuperäisen viestin kirjoittaja on, sillä ei helvetti että kuulostaa vajaalta.
Miksi kyselet keskustelupalstalta vinkkejä miten pitäisi valmistautua kokeisiin? oletko täysin tollo? Aika naurettava tekosyy mieheltäsi "kun veljen vaimo" voi jessus.
mene siivoamaan siinä sinulle tarpeeksi haastetta älykkyydellesiMun ikä ei kuulu sulle,eikä kyllä mikään muukaan. Mitä pahaa siinä on kysyä miten valmistautua pääsykokeisiin?? Mitä ihmeellistä on kysellä muiden ihmisten kokemuksia ym..Eikö nämä palstat ole juuri sitä varten?!?? Vai pitäisikö täälä vaan haukkua muita ihmisiä niinkuin sinä teet??
- normaali ihminen
Se alkuperäinen kirjoitti:
Mun ikä ei kuulu sulle,eikä kyllä mikään muukaan. Mitä pahaa siinä on kysyä miten valmistautua pääsykokeisiin?? Mitä ihmeellistä on kysellä muiden ihmisten kokemuksia ym..Eikö nämä palstat ole juuri sitä varten?!?? Vai pitäisikö täälä vaan haukkua muita ihmisiä niinkuin sinä teet??
No onhan se outoa jos ei noin helppoon koulutukseen pääse noin monella yrittämällä, et todellakaan sovellu alalle. Luulin ensin että olet hakemassa lääkärin koulutukseen tai jollekin muulle alalle joka vaatii yliopistokoulutuksen ja johon on vaikea päästä sisään.
Itse olen hakenut ja tullut hyväksytyksi useampaankin yliopistopaikkaan, toisiin helpommin ja toiset vaativat hieman enemmän yrittämistä. Hoitoalalla taas olen työskennellyt ihan ilman koulutusta, joten on kumma jos ei mitään töitäkään muka irtoa... Itse sain nimenomaan hoitoalalta töitä kun olin ollut jonkin aikaa työttömänä. Ihan ummikkona töihin menin ja siellä sitten opetettiin. Ei tarvi olla mikään ruudinkeksijä, kunhan on luonteeltaan alalle sopiva. - Alkupr
normaali ihminen kirjoitti:
No onhan se outoa jos ei noin helppoon koulutukseen pääse noin monella yrittämällä, et todellakaan sovellu alalle. Luulin ensin että olet hakemassa lääkärin koulutukseen tai jollekin muulle alalle joka vaatii yliopistokoulutuksen ja johon on vaikea päästä sisään.
Itse olen hakenut ja tullut hyväksytyksi useampaankin yliopistopaikkaan, toisiin helpommin ja toiset vaativat hieman enemmän yrittämistä. Hoitoalalla taas olen työskennellyt ihan ilman koulutusta, joten on kumma jos ei mitään töitäkään muka irtoa... Itse sain nimenomaan hoitoalalta töitä kun olin ollut jonkin aikaa työttömänä. Ihan ummikkona töihin menin ja siellä sitten opetettiin. Ei tarvi olla mikään ruudinkeksijä, kunhan on luonteeltaan alalle sopiva.Pitääkö kaikki aina selittää juurta jaksaen joillekkin ihmisille jotka vielä väittävät olevansa niin viisaita ja mahtavia?! Olen itsekkin ollut nimenomaan töissä hoitoalalla! Niin ja ihan ilman koulutusta! Haluaisin siitä kuitenkin ammatin että pääsisin helpommin töihin! Täälä missä minä asun ei paljon töitä heru,mutta asuessani esim. Hesassa pääsin joka paikkaan mihin vaan hain. Sinä et tiedä kaikkea minusta ja elämästäni,joten lopeta toi asenne että muka tietäisit ja että olisin jotenkin pönttö ym..Tälläinen tilanne vaan on nyt. Jos minulla olisi alan koulutus niin palkkakin olisi sitä luokkaa. Onko se käynyt sinun mielessäsi?! Jos olet ollut hoitoalalla töissä ilman koulutusta on palkka sen mukainen. Tähän koulutukseen on siis ollut vuosia yli sata hakijaa ja se on ollut pelkästään moukan tuuria (tai vajaan) jos pääsee edes kokeisiin asti! Koska sisään on päässyt vain 12! Näissä paikoissa missä olen ollut töissä (siis hoitoalalla) minulle on eri paikoissa sanottu,että hae ihmeessä koulutukseen koska sovit alalle! MInua vaan silti jännittää nämä kokeet! Mies on mikä on ja semmosta..Joko nyt valkenee sunkin vajaassa yliopistollisessa päässä?!
- tietoinen siitä
että avoliitossa asuessa miehesi tulot otettaisi huomioon kaikissa sinun "tukiaisissasi"? Et siis todennäköisesti oli oikeutettu mihinkään yhteiskunnan etuuksiin, poikkeuksena jos olet ansiosidonnaisella päivärahalla (mutta eihän sitäkään loputtomiin makseta). Käytännössä sinulla ei siis olisi tuloja lainkaan ja miehesi joutuisi sinut elättämään, ja tämä on fakta eikä mielipidekysymys siitä, käyttääkö joku jotain hyväksesi. En siis yhtään ihmettele, vaikka hän ei ole halukas ottamaan aikuista ihmistä vastuulleen taloudellisesti. Ymmärrän varsin hyvin myös sen, että sitten vasta riutuisit itsekin, kun tosiaan olisit "elätin" roolissa ja jatkuvasti joutuisit todistelemaan jo oman mielenrauhasi vuoksi, ettei lypsämisestä ole kyse. Ei voi olla kenenkään suhteelle hyväksi sellainen riippuvaisuussuhde.
Se käy kyllä täysin ilmi, että olet kovastikin motivoitunut opintoihin ja työhön, mutta en näkisi sinulla olevan muuta keinoa kuin vain taistella entistä enemmän sen oman urasi eteen. Oletko harkinnut esim. oppisopimuspaikan hakemista? Ja ellei tuo seuraava opiskelupaikka aukea, niin kysyä työvoimasta muutaman kk:n harjoittelutukea? Niitä on eri nimikkeillä vaikka minkälaisia. Käy vähän hiillostamassa työvoimatoimistossa omaa, nimettyä virkailijaasi.
Olen varsin tietoinen, että näihin työvoimakoulutuksiin on joskus hurjan vaikea päästä. Yksi syy sinun kohdallasi voi olla sekin, että eivät pidä sinua "toivottomana" tapauksena :), vaan arvelevat, että työkokemuksestasi johtuen sinulla voisi olla saumaa työllistyä ilman tutkintoakin.
Sisukkaasti vaan nyt niitä matikankirjoja nenän eteen, onneksi sentään tiedät heikkoutesi niin voit tehdä sille jotain. Itse hain joitakin vuosia sitten (vaihtaessani alaa terv. syystä) 4 kertaa ATK-koulutukseen, ennenkuin päääsin - tänä päivänä olen sähköisen taloushallinnon asiantuntija. Älä anna periksi. - oman elämäsi "herra"
Ajattelin ensin olla sekaantumatta koko tähän keskusteluun, sillä jotenkin tuntuu, että aivan sama mitä ihmiset sinulle kirjoittavat ja miten neuvovat, mikään ei sinua tule miellyttämään. Olet jo itsepäisesti tehnyt omat valintasi ja nyt vain valitat sitä.
Tuohon sentään voin jotain sanoa: eli jos nuo pääsykokeet todella jännittävät ja haluat apua siihen asiaan, otapa yhteys vaikka terveyskeskuksen psykologiin tai terveydenhoitajaan. Tiedän monia, jotka ovat saaneet paljon apua juttelusta ulkopuolisen kanssa ennen pääsykokeita. Voitte käydä läpi niitä asioita, jotka sinua mietityttävät ja jännittävät kokeessa ja koulutuksessa/sen alkamisessa/koulutukseen pääsemisessä/ei pääsemisessä.
Hmm. Kirjoitit tuolla yhtenä vastauksena, että haluat työvoimapoliittiseen(?) ohjelmaan sen vuoksi, että siinä opiskelusta SAA RAHAA. Ymmärrän pointin, jos jo asuisit miehesi kanssa. Mutta koska ette VIELÄ asu yhdessä, mikä estää sinua hakemasta normaaliin koulutusväylään KUTEN SUURIN OSA MUISTAKIN "JOUTUU" OPISKELLA(!!!) ja muuttaisitte SITTEN vasta yhteen, kun olisit saanut mahdolliset opiskelusi alkamaan/hoidettua?!
Entä oletko ajatellut ihan tätä oppisopimusjuttua? Siitä saa lisätietoja googlettamalla. Tosi monet työpaikat suostuu tähän, varsinkin jos sinulla on jo kokemusta hoitoalalta.
Onko asioista oikeasti pakko tehdä itselleen noin vaikeita.. Sinähän itse kuitenkin päätät, mitä elämälläsi teet, miten asioihin suhtaudut ym. Osoitat ehkä jonkinlaista kiittämättömyyttä valittamalla tällaisesta asiasta, koska kuitenkin vaikutat fiksulta ihmiseltä, joka varmasti pärjäisi normaaliopiskelussa siinä missä muutkin. Et kerro ikääsi, joten on vaikea sanoa mitään muuta siitä, onko tuo haluamasi koulutusväylä muka ainut vaihtoehto sinulle, sillä omalla amk-luokallani on tosi monen ikäistä porukkaa - perheellistäkin, jotka opiskelevat todella pienillä tuloilla.
Se nyt vain on tosiasia, jonka itsekin olet oivaltanut, että ilman koulutusta on todella vaikeaa saada hyviä työpaikkoja, ansaitsemaansa palkkaa jne. Ja varmasti myös miehesi todella pelkää tuota, että joutuu sinut elättää. Itse en ikinä suostuisi toista elättää sen vuoksi, ettei toinen hae kaikkiin mahdollisiin opiskelumahdollisuuksiin - kuten sinä näköjään et aijo tehdä? Korjaa toki, jos olen ymmärtänyt pyrkimyksesi väärin :)
En yritä olla sinulle ilkeä. Ymmärrän kyllä, että tilanteesi on varmasti hankala ja tuntuu pahalta, jos et taaskaan pääse haluamaasi koulutusohjelmaan. Mutta kuten sanoin edellä, joutuvat sitä muutkin kituuttamaan ja ahkeroimaan toden teolla koulutuksensa vuoksi! Miksi juuri SINUN tulisi olla poikkeus? Ei aina pääse sieltä mistä aita on matalin..
Ja olethan jo siinä hyvässä asemassa, että olet ehtinyt hankkia työkokemusta haluamaltasi alalta ja tiedät, mitä haluaisit opiskella. Täytyy yhtyä erääseen edellä kirjoittaneeseen siinä, että todella monet opiskelijat joutuvat tehdä töitä (huom. lähes sitä työtä mitä sattuvat saamaan useimmiten) opiskeluiden ohessa, että pystyvät maksamaan laskut vuokran ja ruoan lisäksi.
Jos muutkin pärjäävät taloudellisesti opiskellessaan, niin miksi et sinä pärjäisi opintotuella ja asumislisällä? ( mahdollisella palkalla) ???
Ja jos tuo matikka noin pahasti tökkii, ettet sen vuoksi pääse pääsykokeista läpi, kannattaisiko hankkiutua esim. kansalaisopistojen tms. matikan "preppauskursseille". Myös monet opettajat kouluissa ovat valmiita antamaan yksityistä opetusta. Sitä voi tiedustella mm. peruskouluista (kysyä kansliasta matikanopettajien sähköpostiosoitteita tai jättää soittopyyntöä). Tai voit pyytää jotain kaveria/tuttua, joka osaa paremmin matikkaa, opettamaan sinua.
Jos asioiden eteen oikeasti näkee vaivaa ja haluaa OIKEASTI ratkaista tilanteen, kyllä silloin onnistuu. Lähes aina.
Ehkä sinun nyt kannattaa vain etsiä se opiskelupaikka keinolla millä hyvänsä ja käyttäen vaikka sitten tavallisia ammatti- tai ammattikorkeakouluja. Ehkä miehesi sillon huomaa sinun tekevän asian eteen todella jotain ja suostuukin muuttaa kanssasi yhteen, kun olet opiskelemassa (vaikka joutuisikin ehkä hieman "elättää" sinua).
Itse opiskelen ammattikorkeakoulussa ja saan opintotukea asumislisää Kelalta käteen 420e/kk. Lisäksi työskentelen alalla, joka ei edes itseäni kosketa/kiinnosta vain, että saan puhelinlaskut ym. maksettua, palkkaa tulee n. 100e kuukaudesta riippuen. Mieheni käy myös koulua (amk) ja tekee joka viikonlopun töitä! Mieheni myös kärsii vakavasta sairaudesta, jonka vuoksi hänen kestokykynsä ja vointinsa venyy välillä äärimmäisyyksiin, että saisi/saisimme kunnon koulutuksen. Ehkä joskus meidän unelmamme omasta kodista toteutuu - tai sitten ei. Joten näin me normaalit nuoret aikuiset joudumme koulutuksemme ja toimeentulomme eteen työskennellä. Tekisi varmaan hyvää sinullekin tulla katsomaan tätä meidän arkea ja elämää joskus, kun itku meinaa loppukuusta tulla, kun ruokakaupassa kortti ei kelpaa, rahat loppu ja kaapissa vain makaronia ja tonnikalaa. Vaikka miten raadetaan.
Sen vain tiedän, että kukaan tuntemani mies ei arvostaisi sellaista tyttöystävää/avovaimoa/vaimoa, joka haluaisi aina päästä mahdollisimman helpolla ja junnaisi vuosi kaudet paikallaan yrittäen yhteen ainoaan opiskelupaikkaan, kun mahdollisuuksia tässä maassa on kuitenkin paljon!
Mutta eipä muuta kuin tsemppiä sinulle ja toivottavasti joskus huomaat, että se olet vain ja ainoastaan SINÄ ITSE, joka voi vaikuttaa oman elämäsi kulkuun. Kannattaa ottaa pari askelta taakse päin ja miettiä, mitä oikeasti haluat, miksi ja miten aiot asiat toteuttaa. Kun joku ovi tarpeeksi montaa kertaa lyödään edessäsi kiinni, on sinun ehkä jo kokeiltava toista ovea?!- Alkupr
Ymmärrän kyllä ja tiedän,että monet ahkeroi iltaisin töissä opiskelun ohella..Voisin myös itse tehdä niin,mutta pelkään että en jaksa. N. 5 vuotta taaksepäin olin töissä ja iltaisin hoidin syöpäsairasta äitiäni..No kerran sitten ruokatunnilla meinasin nukahtaa teekupin ääreen..Se säikäytti. Olen muutenkin huononukkuja ja kun en saanut ikinä kunnolla nukuttua sain ns. burnoutin. Se tietenkin johtui myös äidistä,tiesin että hän kuolee ja yritin pysyä kovana mutta voimat mureni..Menin sitten työnantajan puheille ja kerroin tästä..EI mennyt montakaan minuuttia kunnes puhkesin itkemään ja kaikki tuli pihalle. Sen jälkeen työni loppui ja siirryin hoitamaan äitiä 24 h. Se oli äärimmäisen raskasta. Kun äiti sitten kuoli kaikki muuttui vielä pahemmaksi. En saanut ollenkaan öisin nukuttua,en silmäystäkään..Pelkäsin että sekoan..Otin sitten konjakkia niin kauan että sammuin..Ainut keino että todellakin sain sitä unta! Sitten eräs kaverini vei minut mielenterveyslääkäriin kun itkin vaan enkä nukkunut. Sain lääkkeet ja minulla todettiin olevan ahdistuneisuushäiriö. Eli jäljet se on minuun vieläkin jättänyt,tuo kaikki. Äitiä edelleen ikävöin ym..Ja jos minulla on paljonkin ressiä niin masennun ja voin edelleen viettää sänkyssä aikaa itkien ym..En halua romahtaa enää ja siksi aion välttää mahdolliset tapaukset että niin voisi tapahtua..Ehkä vielä joskus kuitenkin tästä nousen ja uskallan..Niin ja kuka tahansa hermostuu kun haukutaan vajaaksi vaikka ei edes toista tunne!
- Alkupr
Alkupr kirjoitti:
Ymmärrän kyllä ja tiedän,että monet ahkeroi iltaisin töissä opiskelun ohella..Voisin myös itse tehdä niin,mutta pelkään että en jaksa. N. 5 vuotta taaksepäin olin töissä ja iltaisin hoidin syöpäsairasta äitiäni..No kerran sitten ruokatunnilla meinasin nukahtaa teekupin ääreen..Se säikäytti. Olen muutenkin huononukkuja ja kun en saanut ikinä kunnolla nukuttua sain ns. burnoutin. Se tietenkin johtui myös äidistä,tiesin että hän kuolee ja yritin pysyä kovana mutta voimat mureni..Menin sitten työnantajan puheille ja kerroin tästä..EI mennyt montakaan minuuttia kunnes puhkesin itkemään ja kaikki tuli pihalle. Sen jälkeen työni loppui ja siirryin hoitamaan äitiä 24 h. Se oli äärimmäisen raskasta. Kun äiti sitten kuoli kaikki muuttui vielä pahemmaksi. En saanut ollenkaan öisin nukuttua,en silmäystäkään..Pelkäsin että sekoan..Otin sitten konjakkia niin kauan että sammuin..Ainut keino että todellakin sain sitä unta! Sitten eräs kaverini vei minut mielenterveyslääkäriin kun itkin vaan enkä nukkunut. Sain lääkkeet ja minulla todettiin olevan ahdistuneisuushäiriö. Eli jäljet se on minuun vieläkin jättänyt,tuo kaikki. Äitiä edelleen ikävöin ym..Ja jos minulla on paljonkin ressiä niin masennun ja voin edelleen viettää sänkyssä aikaa itkien ym..En halua romahtaa enää ja siksi aion välttää mahdolliset tapaukset että niin voisi tapahtua..Ehkä vielä joskus kuitenkin tästä nousen ja uskallan..Niin ja kuka tahansa hermostuu kun haukutaan vajaaksi vaikka ei edes toista tunne!
Ja luulenpa että nyt te kaikki älähdätte ja kirjoitatte,että minun pitäis vaihtaa alaa koska lähihoitaja työskentelee valtavan paineen alla ym..tai että en sovellu koska suren vielä äitiäni ym..Ymmärrän,mutta se että pääsen töihin ja auttamaan muita ihmisiä tekee minulle hyvää. Pidän siitä että saan auttaa muita. Tiedän millaista on kärsiä,olen erittäin empaattinen. Tiedän hoitajia jotka ovat kylmiä kuin kivi! Suren äitiäni kyllä mutta se on vaan sen merkki että minulla on sydän. Olen hoitanut paljon vanhuksia ja lapsia ja vaikka olen ollut kuinka murheissani työpaikalle päästyäni se on mennyt ohi kun olen saanut olla heidän kanssa tekemisissä :) Tavallan terapiaa minullekin :D Ollessani juuri töissä eräässä päiväkodissa tunsin itseni todella onnelliseksi,sama juttu kun olin töissä vanhusten talolla :) Mutta katsotaan nyt miten käy kokeessa..Olen tottakai miettinyt paljonkn oppisopimusta ja kysellytkin siitä mutta yllättäen sinnekkin vaikea päästä..Ja juuri tämän paikkakunnan takia..Hesassa uskon sen olevan erittäin mahdollista! Kiitos kaikille kannustuksille ym..:)
- mene ihmeessä
Alkupr kirjoitti:
Ja luulenpa että nyt te kaikki älähdätte ja kirjoitatte,että minun pitäis vaihtaa alaa koska lähihoitaja työskentelee valtavan paineen alla ym..tai että en sovellu koska suren vielä äitiäni ym..Ymmärrän,mutta se että pääsen töihin ja auttamaan muita ihmisiä tekee minulle hyvää. Pidän siitä että saan auttaa muita. Tiedän millaista on kärsiä,olen erittäin empaattinen. Tiedän hoitajia jotka ovat kylmiä kuin kivi! Suren äitiäni kyllä mutta se on vaan sen merkki että minulla on sydän. Olen hoitanut paljon vanhuksia ja lapsia ja vaikka olen ollut kuinka murheissani työpaikalle päästyäni se on mennyt ohi kun olen saanut olla heidän kanssa tekemisissä :) Tavallan terapiaa minullekin :D Ollessani juuri töissä eräässä päiväkodissa tunsin itseni todella onnelliseksi,sama juttu kun olin töissä vanhusten talolla :) Mutta katsotaan nyt miten käy kokeessa..Olen tottakai miettinyt paljonkn oppisopimusta ja kysellytkin siitä mutta yllättäen sinnekkin vaikea päästä..Ja juuri tämän paikkakunnan takia..Hesassa uskon sen olevan erittäin mahdollista! Kiitos kaikille kannustuksille ym..:)
sinne siivousalalle,
- sinulle hyvää?
Alkupr kirjoitti:
Ja luulenpa että nyt te kaikki älähdätte ja kirjoitatte,että minun pitäis vaihtaa alaa koska lähihoitaja työskentelee valtavan paineen alla ym..tai että en sovellu koska suren vielä äitiäni ym..Ymmärrän,mutta se että pääsen töihin ja auttamaan muita ihmisiä tekee minulle hyvää. Pidän siitä että saan auttaa muita. Tiedän millaista on kärsiä,olen erittäin empaattinen. Tiedän hoitajia jotka ovat kylmiä kuin kivi! Suren äitiäni kyllä mutta se on vaan sen merkki että minulla on sydän. Olen hoitanut paljon vanhuksia ja lapsia ja vaikka olen ollut kuinka murheissani työpaikalle päästyäni se on mennyt ohi kun olen saanut olla heidän kanssa tekemisissä :) Tavallan terapiaa minullekin :D Ollessani juuri töissä eräässä päiväkodissa tunsin itseni todella onnelliseksi,sama juttu kun olin töissä vanhusten talolla :) Mutta katsotaan nyt miten käy kokeessa..Olen tottakai miettinyt paljonkn oppisopimusta ja kysellytkin siitä mutta yllättäen sinnekkin vaikea päästä..Ja juuri tämän paikkakunnan takia..Hesassa uskon sen olevan erittäin mahdollista! Kiitos kaikille kannustuksille ym..:)
Hoitaako hoitaja työssään potilasta vai itseään?
- nmjgn
Alkupr kirjoitti:
Ja luulenpa että nyt te kaikki älähdätte ja kirjoitatte,että minun pitäis vaihtaa alaa koska lähihoitaja työskentelee valtavan paineen alla ym..tai että en sovellu koska suren vielä äitiäni ym..Ymmärrän,mutta se että pääsen töihin ja auttamaan muita ihmisiä tekee minulle hyvää. Pidän siitä että saan auttaa muita. Tiedän millaista on kärsiä,olen erittäin empaattinen. Tiedän hoitajia jotka ovat kylmiä kuin kivi! Suren äitiäni kyllä mutta se on vaan sen merkki että minulla on sydän. Olen hoitanut paljon vanhuksia ja lapsia ja vaikka olen ollut kuinka murheissani työpaikalle päästyäni se on mennyt ohi kun olen saanut olla heidän kanssa tekemisissä :) Tavallan terapiaa minullekin :D Ollessani juuri töissä eräässä päiväkodissa tunsin itseni todella onnelliseksi,sama juttu kun olin töissä vanhusten talolla :) Mutta katsotaan nyt miten käy kokeessa..Olen tottakai miettinyt paljonkn oppisopimusta ja kysellytkin siitä mutta yllättäen sinnekkin vaikea päästä..Ja juuri tämän paikkakunnan takia..Hesassa uskon sen olevan erittäin mahdollista! Kiitos kaikille kannustuksille ym..:)
pieni paikkakunta oikein on kyseessä ´ku tääl meil Poris´ kyllä pääsee oppisopimuksella vaikka kuinka helposti ja mille alalle tahansa? Ei kaikki ole mahdollista vaan Hesas, vaan myös tällaisessa n. 75 tuhannen asukkaan kaupungissa... Mene nyt vain tavalliseen kouluun ja töihin sen ohella, niin on yksi elätti meillä työssäkäyvillä vähemmän.
- olet...
oikeassa siinä, mitä ajattelet. Jos asennoituu noin: että pääsykokeet menee pieleen ja siitä johtuen on rahaton, työtön, lapseton ja onneton... niin ikäväkyllä, niin varmasti onkin. Mitä jos lukisit niihin kokeisiin etkä ajattelisikaan mitään muuta kuin opiskelua!
Miten kävi tämän yhden uimarin? Hän tähtäsi 8 mitalliin olympialaisissa... ja eilenkö oli otsikko lehdessä, että 8. mitali tuli!
Asenne ratkaisee aina! - Lähihoitajaksi
pääsee opiskelemaan lähes kuka vaan.Ellei ole nuppi vinksallaan.
Liian alhaisella palkalla kyllä vaippoja vaihtavat,mutta ei siihen kovin paljoa vaadita.Jos nyt vähän matikkaa(jostain kumman syystä) ja muutama sana ruotsia,ni ei pitäis olla vaikeeta.
Niin ja jos se sulla kiikastaa VAAN matikasta niin ole hyvä ja opiskele sitä ennen pääsykokeita!
Vaikka en mä kyllä siltikään tajua miksi se matikka vois olla joku pääasia kokeissa.Kyllä kai nyt kuka vaan osaa jakaa dosettiin lääkkeet purkista ottamalla ja jakamalla ..Vai leineekö sekin homma jopa sairaanhoitajan?- ......
ei oteta ihmistä joka ei sille alalle sovi. On vähän eri hakea autonkorjaajaksi (joka kirjoittaja ilmeisesti on, tiedoista päätellen..) kuin sos. -ja terv.alalle. Matikka ei todellakaan ketään hylkää pääsykokeissa, lääkelaskuthan on sitte erikseen, mutta niitä ei ole pääsykokeissa. Jos ei pääse tuohon kouluun, on se pelkästään luonteesta/persoonallisuudesta kiinni. Sinä et esim.pääsisi.
- lähihoitaja mielenterveys j...
on tärkeä siitä syystä, että pitää osata muuttaa nestemäinen lääke pilleri muotoon tai toisinpäin esim psykiatrisella puolella, jossa on aika tuhteja lääkkeitä. pieni virhe voi viedä hengen.
lähihoitajalta vaaditaan myös hyviä vv- taitoja ja kykyä empatiaan. myös opiskelussa on muutakin kuin muutama sana ruotsia, sillä antaahan tutkinto korkeakoulu kelpoisuuden... kuten lukiokin.
avopuolella työskennellään yksin ja siten hoitajalla pitää olla kykyä tehdä yksin vaikeitakin päätöksiä ja vastata niistä. monet asiakkaat kun ovat pitkälti muistamattomia, eivätkä tiedä omista asioistaan mitään. hoitajan täytyy siis "tietää" mitä asiakas mahdollisesti tarvitsee. vastuu on siis kova, kuten kiirekin... sillä ammattitaitoista väkeä ei noin vain saa. vanhuspuoli kun ei ole kovinkaan suosiossa.
kannattaisi myös miettiä, että hoitajan työkalu on oma persoona. kyseessä on siis hyvinkin raskas ala henkisesti ja usein myös fyysisestikin. siinä olet täysin oikeassa että palkkaus on kehno.
amppari kuskit ovat usein myös lähihoitajia ja vaippoja siinä ei kummastella, vaan pelastetaan ihmishenkiä.
lähihoitaja voi työskennellä monessa eri paikassa, riippuen suuntaavasta jaksosta(vuoden mittainen). mielisairaalat,päihdeyksiköt,lastentarhat,hammashoito, ensiapu,sairaala,vanhainkodit ja avopalvelu.
- jos niin päätät
Hyvä kun tiedät mitä haluat se on jo iso asia.
On helpompaa alkaa siis tekemään niitä asioita.
Eli uskot että tällä kertaa pääset koulutukseen ja elät niin.
Tietenkin olisi hienoa jos voisit iloita tän hetkisestä tilanteesta koska se on jo parempi kuin monella muulla joka siltikin iloisee siitä mitä on.
Jos koko ajan pelkäät ettet pääse tai että kaikki menee perseelleen niin meneehän ne.
Tiedäthän sinä ettet käytä miestä hyväksesi? Mitä siis mietit sitä mitä hän ajattelee?
Totuushan on se mikä merkitsee? - sinulla?
Ajattele jos olisit silloin 5(?) vuotta sitten hakenut ihan tavalliselle lähihoitajalinjalle. Olisit opiskellut opintotuella kolme vuotta ja valmistunut ammattiin, josta töitä saa lähes varmasti. Köyhää opiskelijaelämää olisi kestänyt tuon aikaa ja olisit saattanut joutua ottamaan lainaa elämiseen. Olisit ollut töissä jo noin 2v ja olisit voinut maksaa opiskeluaikana ottamasi lainat ja muuttaa jo ajat sitten poikaystäväsi kanssa yhteen. Olisitte ehkä voineet jo ostaa oman asunnon ja lapsikin olisi ehkä jo tulossa.
Mutta näin ei ole, koska sinulla ei ole tarpeeksi motivaatiota opiskella matematiikkaa tai lähteä kouluttamaan itseäsi tavallisella tavalla (ei työvoimapoliittisesti), elää opintotuella jne. Kaikkea ei voi elämässä saada, pitää valita mitä tavoittelee eniten. Jos päämääränäsi on päästä juuri tuohon koulutukseen, johon et vuosien hakemisella ole päässyt, niin haaveet yhteisestä (perhe-)elämästä siirtyvät.
En ihmettele yhtään poikaystäväsi muuttohaluttomuutta. Hän ei varmasti halua "perässä vedettävää" kiviriippaa, jolla ei ole vaihtoehtoB:tä siltä varalta että alkuperäinen suunnitelma kusee. En usko että tuo veljen vaimo-juttu on pääasiallinen syy. Todennäköisemmin hän ei vain halua vaimoketta, joka haluaa mennä siitä missä aita on matalin eli naista joka menee hänen rahapussilleen, kun työt saattaa rasittaa liikaa. Oletko miettinyt kuinka monta vuotta poikaystäväsi vielä jaksaa tuollaista samanlaista menoa ennen kuin joudut vaihtoon?
Täällä on moni ehdottanut oppisopimusta, mutta olet sen torjunut "ei täällä, mutta kyllä se Hesassa olisi mahdollista...", mutta oletko OIKEASTI ottanut tuosta selvää? Tai entä jos muuttaisit sellaiseen paikkaan, josta tuota on mahdollista saada? Tai jos hakisit ammattikouluun lähihoitajalinjalle tai kyselisit ylijäämäpaikkoja jos hakuaika ei ole päällä? - oppisopimuksesta
Lainaus ed. viestistä: "Täällä on moni ehdottanut oppisopimusta, mutta olet sen torjunut "ei täällä, mutta kyllä se Hesassa olisi mahdollista...", mutta oletko OIKEASTI ottanut tuosta selvää? Tai entä jos muuttaisit sellaiseen paikkaan, josta tuota on mahdollista saada? "
Esim. oma avokkini on saanut itselleen oppisopimuspaikan (joskin muulta kuin hoiva-alalta) muutaman tuhannen asukkaan suuruiselta paikkakunnalta. Eli ei todellakaan tarvita mtn suurkaupunkia, vaan tahtoa hakea. Joka kunnasta löytyy ainakin vanhusten palvelutaloja, päiväkoteja jne. joista kysyä, mikäli lähihoitajaksi haluaisit oppisopimuksella. Muutenkin tekosyysi kuulostavat suoraan sanottuna lapselliselta vastuun välttelyltä. - oppeliini1
Kaikki lukijat ymmärtävät poikaystävääsi, jos asetelmanne olisi päinvastainen kaikki ymmärtäisivät sinua.
Ymmärrämme että äitisi menetys oli kova isku. Vanhemman menetys on kova isku kaikille! Ajatteleppa että äitisi ei varmaan haluaisi sinun maata ja itkeä toimettomana vain sen takia että hän on pois kuvioista.
Olet jo tehnyt itsellesi hyvin selväksi mitä asioita sinun täytyy kehittää tiedoissasi ja taidoissasi päästäksesi eteenpäin elämässä.
Miksi et sitten tee?
Tietty on niiiiiiiiiiiiiiiin paljon helpompaa vain valittaa ja valittaa ja haluta vain asioita sensijaan että tarttuisi toimeen ja tekisi mitä tarvitsee päästäkseen päämäärään.
Esim. parantaaksesi matemaattisia tietojasi, mene tyoväenopistoon, googeloi tai hae kirjastosa vaadittavat tiedot. Kaikki lähes ilmaista!
Toimettomana lojumisen sijasta, mene vapaaehtoistyohon! Saat kokemusta ja muuta ajattelemista plus tietoisuuden että ainakin jossain olet hyvä.
Nyt syyslukukauden kurssit ovat jo alkaneet(?) taas jäit junasta! Katsele aivan vakavasti kevätlukulauden kursseja, sitä ennen harjoittele lainaston kirjoista lukemiasi tehtäviä.
Sinun on pakotettava itsesi toimimaan, valittamalla et koskaan saa mitään aikaiseksi (paitsi lisää hyodyttomyyden tunnetta ja lisää kyyneleitä ja turhautumista.)
Mutta kaiken tämänhän sinä jo olet kauan tiennytkin. - pattitilanne?
Olisin enemmänkin huolissani tuollaisesta miehestä, joka ei ota työtöntä puolisokseen. Onhan kuitenkin hyvin tavallista että toinen puolisoista on työtön, ja se tilanne voi tulla kenelle hyvänsä myöhemminkin, hänellekin. Kun eletään yhdessä, EI ajatella että se on toisen elättämistä, vaan jos on rakkautta, halutaan ylitse kaiken jakaa yhdessä arkielämän joka hetki. Raha on siinä toissijainen asia, ja voihan ajatella niinkin, että jos toinen tuo perheeseen rahaa, toinen antaa siihen jotain muuta, esim. hoitaa kotia, huolehtii yhteisistä asioista, ja ennen kaikkea on seurana ja kumppanina jakamassa ilot ja surut.
Olisiko syytä vaihtaa miestä?- oppeliini1
Jos on vain yhden ihmisen tulot,sen hoitamiseen pari minuuttia päivässä riittää.
Jos kotikin on vain muutama huone, sen järjestää alle tunnissa kerran päivässä.
Vuorokaudessa on 24 tuntia.Valveillaoloaikaa helposti 14 tuntia - tuota aikaa todellakin pitäisi käyttää itsensä kehittämiseen ammattia, tulevaa perhettä ja yhteiskuntaa varten.
Rakkaus tulee siinä automaattisesti mukana jos on huolellisesti valinnut kumppanin!
- lähäri
Hae ihan normaaliin lähihoitajakoulutukseen Helsinkiin tai muualle pääkaupunkiseudulla. Hakuaikakin on juur menossa, ja jos sinne et pääse, niin et ole alalle sopiva. Koulutuksen tietty joutuu silloin rahoittamaan opintotuella jos et muuta työvoimatoimiston kautta saa. Mutta työpaikka on ainakin varma koulutuksen jälkeen
- vanha nainen
Kyllähän tästä viestiketjusta selviää että ap. tarvitsee kyllä nyt ensin apua itselleen. Sinullahan on selviä trauman jälkeisiä ongelmia. Ei siin silloin täyspainoisesti opiskella etkä varmaan selviydy oppisopimuskoulutuksessakaan koska se on sitä kovaa työtä. ehkä sinun pitäisi ajatella muita ammatteja jossa lämminhenkisyytesi ja perhekeskeisyytesi tulee esiin.. Moni kylmä ihminen ei meinaan hoida äitiään vaikka olisi kuin kipee. Pisteet sulle ap.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1448199Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde432201Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja262092- 951708
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1811647- 301217
Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071081Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik51009- 53995
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28860