Mitä pitäisi tehdä, kun minulla on todella hyvät välit appivanhempien kanssa. Vaimoni ei sitä ymmärrä, sillä aina kun olemme heidän luonaan niin appivanhempani pitävät minua kuin omaa lastaan. Vaimoni kärsii tästä, sillä häntä ei aina edes huomata. Ei ole väliä mitä vaimolleni kuuluu vaan tärkeintä on, että vävyllä on kaikki hyvin.
Kysyihän anoppini ennen naimisiin menoa minulta, että oletko aivan varma, että haluat ottaa juuri heidän tyttärensä vaimokseni, että kannattaisi miettiä vielä.. tämä tapahtui vaimoni läsnäollessa..
Siis pitäisikö asian antaa olla vai pitäisikö tehdä jotain..?
Kysyihän anoppini ennen naimisiin menoa minulta, että oletko aivan varma, että haluat ottaa juuri heidän tyttärensä vaimokseni, että kannattaisi miettiä vielä.. tämä tapahtui vaimoni läsnäollessa..
Siis pitäisikö asian antaa olla vai pitäisikö tehdä jotain..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Pidä ainakin välit edelleen hyvinä. Yritä jotenkin vetää vaimosi tilanteisiin mukaan ja huomion keskipisteeksi. Voisiko kyseessä olla vielä uutuudenviehätystä tai vieraskoreuttakin?
Itsellänikin on "vävyistä parhain", jonka olen ominut, tosin omia ihania lapsiani unohtamatta. Näen hänen hyvät ja huonot puolensa, kuten omistakin lapsistani, mutta hän on todella hyvä tyyppi, jota en pois antaisi. Tärkeintä kuitenkin on, että hän rakastaa tytärtäni ja kohtelee häntä hyvin. Ja toisinpäin.
Suhtautumiseni vävyyn aiheuttaa lasten kesken (vävy mukaanlukien) joskus hilpeyttä, mutta omat lapseni tietävät oman asemansa.
Meillä äitini ( ja veljeni) mielestä mieheni oli ihannevävy, minulla ei todellakaan ollut heille mitään merkitystä. Kun kyläilimme perheenä äitini tai veljeni luona, aina oli tärkein tämä "itse", minua tuskin huomattiin, ja jos huomattiinkin, niin useimmiten negatiivisella tavalla. En osannut äitini mielestä olla tarpeeksi hyvä tälle vävylle.
Olikin kova isku veljelleni (äitini oli jo poistunut maallisilta poluilta) kun kävi heillekin ilmi että tämä täydellinen henkilö oli tuhonnut bisneksillään kaiken omaisuutemme eikä lastensa kanssa ole missään tekemisissä; korkeintaan moittii ja vinoilee heille. Omissa sukulaisissaan kyllä edelleen esittää niin hyvää isää ettei paremmasta väliä...sinne vielä stoori uppoaa.
Eli kaiken tämän litanian jälkeen; anoppisi ei varmaankaan ole aikaisemminkaan hyväksynyt tytärtään ja nyt kun on hyvä vävy, niin ei tarvitse enää edes esittää välittävänsä.
Jos välität vaimostasi, niin tee selväksi hänen arvonsa myös anopillesi, hän ei itse edes huomaa käytöstään...
Äitini ei juuri koskaan antanut minulle mitään arvoa lapsuudessani, veljeni oli Jumalasta seuraava ylöspäin. Minun tekemisilleni vain tuhahdeltiin ja kannustusta ei todellakaan saanut missään asiassa.
Sitten tuli Vävy. Jos mahdollista, arvoni aleni vielä entisestään, mutta Vävy oli hyvä.
Vävy ei ollut mikään ihanneaviomies, ei todellakaan. Mutta jos yritin kertoa totuutta, sain käskyn hävetä kun yritän mustamaalata niin hyvää miestä!
Sinä varmasti olet ihan oikeasti hyvä aviomieskin, voisit tehdä anopillesi selväksi että vaimosi on ihan arvokas ihminen ja hänet täytyy huomioida ihan yhtälailla!
Siis ei kuulostanut hirveän hyvältä se, että tyttöystäväsi jää varjoosi ja pohditaan onko tytär tarpeeksi hyvä puolisoksesi. Vaikuttaa mielestäni huonoilta käytöstavoilta ja ajattelemattomuudelta. Ymmärrän täysin, että tyttöystäväsi loukkaantuu (onko hänellä heikko itsetunto? Jos on, niin sitten tiedämme syyn. Hyvää on tietysti se, että he pitävät sinusta:) Uskaltaisitko seuraavalla kerralla kehua tyttöystävääsi heidän kuulleen? Esim. jos he kehuvat sinua, niin kehaise samalla tyttöystävääsi. Katso mitenkä he reagoivat. Appivanhempien miellyttämisestä voi tulla melkoinen kierre - kohta voi olla niin, ettei heille uskalla sanoa mitään vastaan yms.
...eli vaimo eikä tyttöystävä:)
Sinun appivanhemmat ovat toivoneet poikaa ja kun on tullut tyttö niin se on heidän mielestää alempiarvoinen. Seuraavan kerran kun appivanhempasi kehuvat sinua niin ylistäppä heille kuinka hyvä vaimo heidan tyttärestään on tullu ja kehu hänet maasta taivaaseen. Jos tulee vähättevä vastaus niin sano heille miksi he aliarvioivat tytärtään ja kerro heille että omaa lastaan ei saa aliarvioida. Itselläni on 13 vuotias tyttö ja sitä pitää hehua ja kannustaa että itsetunto kehittyy eikä ole kenenkään alistavana.
Voisit puuttua siihen niin, että kehut ja kannustat vaimoasi aina etenkin appivanhempien paikalla ollessa. Heidän silmissään kuva tyttärestä toivottavasti muuttuu, kun toivevävynä häntä puolustat.
Minun äitini on kanssa ollut aina tämmöinen vähättelijä minulle teoistani ja valinnoistani. Onneksi ei meheni aikana sitä harrasta ja nykyään liki nelikymppisenä osaan jo pitää puoliani.
Ainakaan itseäni ei haittaa vastaava tilanne. En äitini luona käydessä iham liikaa huomiosta tykkää ja mieskin tuntee olevansa tervetullut.
Itselläni on hyvät välit appivanhempiin, mutta silti anoppi ehhotti että voisin mennä deittiohjelmaa kokeilemaan.Tokaisimpa takasin että sitä pitää varmaan kysyä pojaltas että mitä mieltä se on...
Ei käsiträ aikuseks ihmiseks.