Poikakaverini on masennuksen ja elämänhalujen katoamisen takia halunnut erota, eikä halua että jään häntä odottamaan, kun näkee miten raskasta se minulle on (mikä on ihan totta kyllä). Onko masennus oikeasti "hyvä" syy erota? Kokemuksia vastaavasta? Miten sitten kävi kun toinen toipui vihdoin siitä masiksestaan?
Masennus syynä eroon, hyvä syy?
kivahyväbra
102014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tarvitsee tukea. Kuulostaa kamalalta jättää valmiiksi masentunut ihminen.
Jos toinen ei suostu ottamaan apua vastaan, eikä halua tukea? Hän on tottunut seisomaan omilla jaloillaan eikä esim. halua hakea apua myöskään mistään ammattiauttajalta, koska tämä on hänen elämänsä ensimmäinen paha aallonpohja. Ja parisuhde teki kyllä osansa, viime talvi oli vaikea... Turhauttaa, kun olisin valmis tukemaan mutta toinen haluaa olla vaan rauhassa, osittain kai siksi ettei ees seksi maista eikä halua ottaa riskiä että sitä pyytäisin...
Jokatapauksessa pahasti masentunut ihminen tarvitsee apua, keneltä tahansa. Toisaalta ei toinen voi uhrata omaa elämäänsä toisen takia.
syy siinä missä joku muukin syy. Itse lähdin kävelemään siinä vaiheessa kun aloin saamaan itsekin masennuksen oireita - sellaisen kanssa, joka ei halua mitään muuta kuin että jätetään rauhaan, on todella vaikea elää, ja siinä vaiheessa katsoin että minun pitää pitää huolta omasta mielenterveydestäni, koska hänen mielenterveydelleen ei hänen omien sanojensa mukaan ollut mitään tehtävissä. Hänellä kesti masennusta eroa ennen puolitoista vuotta ja eron jälkeen kaksi vuotta. Olemme nykyään kavereita ja molemmilla uudet kumppanit. Parempi näin.
sympatiaa noille masistyypeille. Ne tekee sun omasta elämästäs helvettiä, joten sinuna lähtisin juoksujalkaa ja antaisin olla!!
Olen edelleen masentunut, koska tulkintani mukaan uskoni on heikkoa tapauskovaisuutta.
Sen tietäminen tuntuu pahalta. Tässä elämässäni ei ole muuta suurempaa ja hyvää minulle tehnyttä kuin Jeesus. Syytä kiitokseen on ja kiitänkin mutta pienellä liekillä. Eikö tosiasankaan kuiskaava kiitos riitä. Miksi pitää huutaa kiitostaan. Eikö asia ole sama jos se sydämestä tulee.
Masentuneisuuteni syntyi ikääntymisestäni. Kasvoihin tuli nopeasti syveneviä ja lisääntyviä uurteita. Katselin epäuskoisena peiliin ja tunsin kauhua. En ole koskaan kuullut kenenkään tästä aiheesta juttelevan. Outoa sillä tämä on suurin ahdistuksen syy tähänastisessa aikuiselämässäni, jonka muistan. Olen 33-39wee. Mies.
Hankin erään uurteita poistavan apulaitteen tv-shopista ja eilen sen sain ja käytin sitä masentuneena. Odotin kusetusta. Enkä ole vieläkään varma uskoako silmiään vai ei. Tämä laite vaikuttaa toimivan. Tai ei vaikuta vaan uurteet ovat ohentuneet ja eräästä kohdasta tyystin kadonneet. Tai en tiedä. En uskalla katsoa kovin tarkasti. Pikaisesti vilkaisen peiliin vaan mutta se pahin alue silmien alapuolella on tosiaankin pienentynyt.
En kertout meikeistä.
Tämä on merkki tuhoutumisen alusta. Pitkästä tuhoutumisesta. Kuinka voisin olla masentumatta. Jeesuksesta haen turvaa ja en tiedä, miten sitten sain epäuskoisena ostettua uurteet hiovan laitteen.
Haluan tietää kaiken Madonnan kasvoilleen tekemät kikat. Se nainen näyttää itseäni nuoremmalta vaikka ikää hänellä kunnioitettavat 49 tai 50.
Tuntuu masentavalta kun kukaan ei kerro omia kokemuksiaan ( tai siten en ole osunut kohdalle ) ja ajattelen yksikseni, että olenpa raukka tapaus.
Onneksi sielulla ei ole rupsahtaneita kasvoja. Masentunutta huonoa huumoria. Olen masentunut ja elämäni tuntuu tyhjältä vaikka öisin saan nukuttua mahtavasti kun olen melkoisen usein vaan lähestynyt Jeesusta vaikka tuntuu, että olen tehnyt tarpeeksi syntiä ja elän elämääni valheessa. En halua elää valheessa. Mun on ikäänkuin pakko vaikkei ole. Toinen vaihtoehto olisi yksinäisyys. Uskon paranutneiden yöunien ja Jeesukseen puoleen katseen kääntymisellä olevan yhteyden.
Kärsin unettomuudesta ja nyt ilman mitään aineellista syytä nukun mainiosti ja ennenkaikkea pitkään. Eheytyminen on tavoitteenani. Ja kunnon unet auttavat siinä hommassa.
Naiseni alkoi käyttäytymään epäkunniottavasti uurteiden ilmestymisen jälkeen mutta hän ei tajua sitä itse. Lisäksi olen lihonut tässä masennuksessa jonkin verran ja en ole saanut tehtyä laihtumisen eteen paljoakaan.
Nyt lupaan sulle, että syön seuravan kerran kun painoni on eräs lukema alle kilon päässä.
käyttäytyä epäkunnipoittavasti uurteidesi takia? Minusta vaikuttaa, että olet todella itsekeskeinen narsisti, joka viettää peilin edessä liikaa aikaa. Itse en haluaisi olla sellaisen kanssa, joka murehtii noin vanhenemistaan,. on se sitten ennenaikaista tai ajankohtaista. Jokainen meistä vanhenee jokainen päivä yhden päivän, ihan jokainen, myös Madonna. Madonna on kyllä ruma kaikkien botoxien yms. takia. On kuin nukke, ei mitään ilmeitä enää.
mulla todettiin masennus ja burn out. se oli hyvä syy mun avovaimolla lähtee ja ottaa lapset mukaan. aloittaa uus suhde. ei ole helppoa elämää aloittaa rakntaa tältä pohjalta. masentunut tarvii tukee onneksi mut ohjattiin hoitoon ja ystävät on tärkee tuki.
Lumipallo alkoi vyörymään siitä, kun minä uuvuin työstäni ja olin todella synkkämielinen ja iloton. Sitten jäin sairaslomalle ja jo viikossa olin taas kunnossa, kun ymmärsin monia asioita. Mutta se oli jo myöhäistä, hän ei halunnut minua enää. Masennus on vaikea asia, ja tarttuu lähipiiriin helposti. Kai se on sitä toisen pelkoa, että toinen on aina silloin tällöin jatkossakin masentunut ja elämä tulee olemaan vaikeaa. Oli todella lohdullista kuulla, että muillakin käynyt näin. Ehkä se synkkyys ei vain ole joillekin sitä, mitä hyväksytään kumppanissa, VAIKKAKIN joku toinen ymmärtäisi ja olisi kärsivällinen ja tukisi rinnalla. Ehkä näin nähdään se, onko kumppani tarkoitettu rinnalle elämään. Mieti, mitä tapahtuisi kun joutuisi kokemaan läheisen ihmisen kuoleman tai itse sairastuisi vakavasti. Itse asiassa masennuskin on vakava sairaus. Voiko sellaiseen kumppaniin luottaa, joka lannistuu nopeasti ja lähtee kävelemään heti vaikeuksien myötä? Entä se "niin myötä- kuin vastamäessä"?
Ajatellaan me niin, että ihmisen, joka hylkää hädän hetkellä, on ehkä parempi poistuakin rinnalta, jotta jonain päivänä siihen voi tulla joku, joka aidosti välittää, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Ja burn out 81, toivottavasti olet jo kunnossa. Kaikkea hyvää sinulle!
Hei Hyväkivabra,
Olen aika samassa tilanteessa kuin sinä, avomieheni on masentunut ja me olemme eron partaalla, tosin siitä syystä, että minä en jaksa enää. Hänellä on lääkitys, mutta terapiaan hän ei halua, ja minä ajattelen, etten halua enää ikinä kokea viime talven kaltaisia aikoja, ennenkuin sain hänet lääkäriin.
Olen kyllä tosi rikki tästä tilanteesta, koska rakastan häntä yhä hirveästi ja hän minua, hän haluaisi olla yhdessä edelleen, mutta minun rakkauteni on läpikotaisin pelon leimaama. Haluaisin lapsia ja perheen ja hänkin, mutta ei siitä tule mitään, jos masennusjaksot toistuvat läpi elämän, ne ovat minusta yhtä hirveitä puolisolle kuin potilaalle itselleen.
Toisaalta meillä on niin paljon yhteistä ja rakkautta ja hän on pohjimmiltaan ihana ja hyvä mies, mutta pelottavan epävakaa.
En tiedä mitä tehdä, vaikka jollain tasolla taidan tietää, että minun on otettava välimatkaa, olen voinut tässä itsekin matkan varrella niin huonosti ja se johtuu siitä, etten saa tervettä etäisyyttä kumppanini oman elämän ongelmiin.
Voimia ja tukea täältä. Joskus toivon vaan, että heräisin joku päivä enkä enää rakastaisi häntä, se tekisi kaikesta helpompaa.