Olen elänyt miesystäväni kanssa monta vuotta, osan ajasta asuimme yhdessä. Olen tullut siihen tulokseen, että mies on oikeasti jotenkin mieleltään sairas, psykopaatti. Hän yrittää (onnistuneesti) hallita minua sillä, että pelkään häntä. Hän uhkailee jos sanon jättäväni häent. Jos menen hänen luona käymään, niin ilman selkäsaunaa ei ole lähtemistä. Jos jätän menemättä, niin uhkaa väkivallalla minua ja tuttujani ja tästä pelästyneenä menen aina häntä tapaamaan. Mies itse ei tajua, että lyöminen on väärin eikä pyydä anteeksi tapahtuneita, vaan vierittää aina syyn minun niskoilleni. Hän ei ota vastuuta mistään vaan syyttää aina muita, minua tai muita läheisiä milloin mistäkin. Samalla kuitenkin väittää, että rakastaa minua todella paljon! Olen muuttanut pois yhteisestä asunnostamme ja pelkään koko ajan että hän saapuu ovelleni ja siitä tapaamisesta tulee viimeinen. Miten tälläisesta tilanteesta on ihmiset joskus selvinneet?
Elämä psykopaatin kanssa
Loppuunväsynyt
495810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Maailmassa on aina ollut ja tulee aina olemaan kaikenmoisia hulluja joten on turhaa keskittyä heihin, tärkeämpää on mielestäni miettiä miksi hemmetissä ihmiset alistuvat henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja usein jopa hakeutuvat väkivaltaisiin suhteisiin suhde toisensa jälkeen. Miksi hemmetissä uhrien mielestä mikään asia on väkivaltaisesta suhteesta lähtemistä vastaan, kun mikään asia ei ole lähtemistä vastaan vaan päinvastoin kaikki asiat ovat lähtemisen puolesta.
Miksi hemmetissä sinäkin edes mietit asiaa sen sijaan että menisit tarvittaessa lääkärille ja ehdottomasti jättämään rikosilmoituksen ja hakemaan lähestymiskieltoa, puhumattakaan että käyt edelleen ottamassa "jokapäiväisen" annoksen väkivaltaa. Vapaaehtoisesti. Miksi?
Miksi ihmeessä et ota vastuuta elämästäsi? Miksi et arvosta elämääsi? Miksi et pidä hyvinvointiasi ja koskemattomuuttasi kaikkia muita asioita tärkeämpänä? Väkivalta on tuomittavaa, mutta turhaa on hulluja yrittää tuomita tai parantaa. Ratkaisu on uhrin toiminnassa, jäädäkö ja oikein hakeutuako väkivaltaiseen suhteeseen mitä ihmeellisimmin syin vai kieltäytyäkö hyväksymästä väkivaltaa ja jättää väkivaltainen suhde. Yleensä valitaan ensimmäinen ja se on jopa itse väkivaltaa hämmästyttävämpää ja tuomittavampaa. Antaa nyt elämänsä ja hyvinvointinsa väkivaltaisen hullun valtaan, vapaaehtoisesti.
Kyllä minä ymmärrän että väkivaltaisesta suhteesta pois lähteminen ei ole helppoa, mutta onhan se paljon helpompaa, järkevämpää ja vastuullisempaa kuin jäädä ja jopa hakeutua väkivaltaiseen suhteeseen.
Ei muuta kun täysi ero väkivaltaiseen mieheen ja rikosilmoitusta jättämään ja lähestymiskieltoa hakemaan. Älä jää asiassa yksin vaan hae kaikkea tarvitsemaasi apua ja keskustele asiasta avoimesti läheistesi ja ystäviesi kanssa. On sinun vuoro alistaa mies, sinulla ei ole mitään hävettävää ja pelättävää kun vain jätät miehen ja teet asiasta julkisen, vain miehellä on hävettävää ja pelättävää!
Tuommosessa suhteessa ei ole mitää hyvää tai mitään pelastettavaa, älä edes mieti asiaa vaan jätä mies ja puolusta oikeuttasi hyvinvointiin ja koskemattomuuteen!
Ei muuta kuin lakkaat olemasta uhri. Ja todellakin hae apua ja puhu ihmisille, kerro KAIKKI. Kiellä osoitetietojesi luovutus, myös tuttusi voivat tehdä sen jos kerta heitä uhkailee. kyllä paskiaisista eroon pääsee kun vain saat itsesi koottua. tuollaisia paskiaisia pitäs olla oikeus kunnon miesten hutkia kerran viikossa pesäpallomailoilla, niin kauan että hammas hampaasta on maksettu.
http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/BC69158F5E778854C2256C5C00346DC9?Opendocument
""Miksi hemmetissä sinäkin edes mietit asiaa sen sijaan että menisit tarvittaessa lääkärille ja ehdottomasti jättämään rikosilmoituksen ja hakemaan lähestymiskieltoa, puhumattakaan että käyt edelleen ottamassa "jokapäiväisen" annoksen väkivaltaa. Vapaaehtoisesti. Miksi?""
Siksi, että pelkään henkeni edestä. Niin kauan kun siedän tätä, voin jossain määrin vähän itse hallita tilannetta. Hän sanoo aina, jos poliisit sotken tähän niin hän tappaa minut ja perheeni. Pelottaa koko ajan niin maailman paljon, ettei kukaan voi ymmärtää. Onneksi minulla on henkilö, joka tietää kaiken ja kenen kanssa voin asiasta puhua. Jossain vaiheessa uskoin, että jotenkin ansaitsen tämän, sillä olenhan minäkin tehnyt vääriä asioita, mutta nyt en enää usko siihen.
Miten joku, joka sanoo rakastavansa toista, voi hakata toisen? Se ei mene minun jakeluun.
Lääkäri on antanut lausunnon vammoistani, JOS teen rikosilmoituksen niin sekin asia on hoidossa. Mutta en uskalla tehdä, ja toisaalta en haluaisikaan. Minä kuitenkin jollain tavalla ainakin vähän edelleen välitän kyseisestä henkilöstä. Lääkäriin kun menin niin lääkäri kysyi iloisesti mitä kuuluu? Purskahdin itkuun ja keräsin itseäni varmaan viisi minuuttia että sain edes sanaa suustani. Oli jotenkin niin helpoittavaa jutella asiasta ja pitkästä aikaa oli turvallinen tunne, kun asian sai ulos sisältä, vaikka vaan hetkeksi.
Miksi ihminen on niin tyhmä, että pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti ja sitten olettaa että kaikki on kuitenkin kunnossa? Eikö hän tajua, että paluuta entiseen ei ole, kaikki lyönnit ja uhkailut ym. painaa mieltä koko ajan, eikä yhteistä tulevaisuutta voi olla!
Vuosien alistamisen jälkeen alkaa jo epäillä tässä omaakin mielenterveyttään ja sehän on alistajan tarkoituskin. En oikein enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmisarvoni on murennettu nollaan, olen vain varjo siitä naisesta joka vuosia sitten olin.
Lienee varsin epäselvää yrittäisikö mies toteuttaa uhkauksensa ja kykenisikö hän siihen. Tämän lisäksi on keinoja (yrittää) estää moinen. Toisaalta, suhdeväkivallalla on taipumus raaistua ajan myötä ja jos hakkaaminen on jo nyt jatkuvaa, saatat tätä meneoa hyvinkin pian vammautua pysyvästi.
Nauhoita uhkauksia, mene poliisin puheille lääkärintodistuksen kanssa, kiellä väestörekisteritietojen luovutus, muuta ja hanki uusi puhelinnumero.
Voi olla, että hän ei uhkauksiaan toteuttaisi. On uhkaillut vaikka millä asioilla ja lähtenytkin toteuttamaan niitä mutta ei ole toteuttanut. On mm. mennyt hakkaamaan isäni, mutta tullut ns. toisiin aatoksiin. Olen säilyttänyt kaikki uhkailevat viestit jos niitä tulevaisuudessa tarvitsen sekä lääkäriltä on lausunto vammoista, jos sitä tarvitsen. Olen muuttanut puhelin- ja osoitetietoni salaiseksi.
hän on saanut sinuun yhteyden, jos osoitteesi ja puhelinnumerosi ovat salaisia? Asutko liian lähellä häntä ja sitten törmäätte? En ole asiantuntija, mutta luulisinpa, ettei hän tee tuttavillenne vastakaan yhtään mitään, vaan velli valahtaa punttiin, kun hänen aivonsa saavat vähän happea ulkoilmasta. Lisäksi näiden uhkausten (ehkä kirjallistenkin?) perusteella lähestymiskielto voitaneen laajentaa koskemaan myös tuttavia. Koska menet suljettuun tilaan näkymättömiin (miehen asunto), niin siellä on hyvä esittää suurtakin mafiosoa, pelotella jo valmiiksi säikkyä naista. Nyt vain tiukka linja (poissa näkyvistä = poissa mielestä). Ei kerta kaikkiaan mitään muuta kuin viranomaisten yhteydenottoja siihen suuntaan.
Hanki vielä poliisilta nk. turvakielto. Tällöin eivät muut viranomaiset kuin poliisi ja verottaja saa sinun tietojasi (osoite, puhelinnumero yms.) Tämä saattaa olla erittäin tärkeeä oman turvallisuutesi kannalta. Mieshän saattaa yrittää udella olinpaikkaasi ja osoitettasi vaikka jonkun muun viranomaisen kautta.
En vaihtanut puhelinnumeroa vaan muutin sen salaiseksi kun muutin, jotta hän ei saa osoitetietoja. Pelkoani lievittää se, että jos hän todella päättää tulaa minut lahtaamaan niin hän kyllä ilmoittaa siitä etukäteen! Eli siis pelottelee, en usko että toteuttaa uhkauksensa.
Tuli vaan mieleen eräs naisten väkivaltaan keskittynyt brittidokumentti missä nainen lopulta puukotti miehen. Mies "rakasti" naista niin paljon, että soittaessaan hätäkeskukseen sanoi, että "kaaduin puukon päälle".
Se ei ole enää rakkautta vaan epätoivoa.
Minusta kannattaisi kyllä vaihtaa puhelinnumeroakin. Kyllä se kummasti vähentäisi stressiä, kun ei tarvitsisi pelätä yhteydenottoja ja kuulla hänen ääntänsä. Hän menettäisi näin viimeisenkin otteen sinusta.
Oletko tullut ajatelleeksi, että kaikilla EI OLE ystäviä eikä läheisiä??
Oletko tullut ajatelleeksi myös sitä, että pelko saattaa estää paljonkin asioita???
TOIVOTTAVASTI joudut joskus itse kantapään kautta kokemaan sen, MIKSI kaikki eivät toimi juuri noin rohkeasti ja "ota vastuuta elämästään".
Ei kai kukaan nyt tahallaan ole väkivaltaisessa suhteessa.
kirjoituksestasi, juuri näinhän se on. Minulla on onneksi ihmisiä joille voin puhua jos haluan.
"Oletko tullut ajatelleeksi myös sitä, että pelko saattaa estää paljonkin asioita???"
Tämä on totta, pelko lamaannuttaa ihmisen täysin ja kohta huomaat olevasi siinä pisteessä, että pyydät jo vessassakäyntiinkin luvan! En toivo vastaavaa kenellekään ja olen pahoillani niiden puolesta, jotka ovat joutuneet käymään näitä asioita läpi.
"Ei kai kukaan nyt tahallaan ole väkivaltaisessa suhteessa."
Näinhän se on, pelko ja alistaminen on saanut minut ainakin jo epäilemään itseäni. Ja kun vuosia on tallottu jalkoihin ja mollattu, ei päätöksen teko ole kovin helppoa, etenkin jos kaikki eroon viittaavat keskustelutkin kääntyvät nyrkkien heilutteluksi. Nyt sanotte että mene turvakotiin jne. mutta asia ei ole niin yksinkertaista.
Älä enää ole fyysisesti tekemisissä tämän miehen kanssa. Eroaikeista nyt kaikkein vähiten kannattaa puhua kasvotusten... Kyllä kirjalliset yhteydenotot saavat riittää, silloin kun minkäänlainen kontakti on tarpeen. Joku (mielellään ronski mies) aina mukaan, jos on pakko tavata - mutta miksi olisi? Rupea oikein urakalla miettimään, mitä hyvää ja kivaa voisit itsesi hyväksi tehdä. Ihan niin kuin tekisit sen jollekulle toiselle.
OLET T Ä Y S I N HÄNEN HALLINNASSAAN!!!!
Kerron tämän kokemuksesta. Isäpuoleni oli patologinen valehtelija, sosiopaatti ja hel....n hyvä manipuloimaan. Uhkaili ja käytti sekä henkistä että jossain määrin ruumiillista väkivaltaa. Pelkäsin henkeni puolesta, kun otin poliisiin yhteyttä. Mutta se kannatti. Aikansa hän vainosi, kunnes laitettiin kova kovaa vastaan. Nyt en ole vuosiin edes kuullut tyypistä mitään.
Älä hyvä ihminen tuhlaa elämääsi häneen!!! Siinähän se sosiopaatin/ psykopaatin voima onkin että hän saa uhrinsa pelkäämään ja olemaan kynnysmattona. Kaikki hänen mielestään pieleen mennyt/ epämiellyttävä on sinun syytäsi, eikö niin? Hän hallitsee sinua täysin, koska lukee sinua kuin avointa kirjaa ja näkee että olet peloissasi. Hän saa nautintoa toisten ihmisten kärsimyksistä eikä hänellä ole minkäänlaista empatiakykyä. Hän ei ole sinun arvoisesi.
Lähde, kun vielä voit. Mikäli hän yrittää ottaa yhteyttä, älä noteeraa mitenkään. Älä vastaa hänen puheluihinsa, älä avaa ovea. Jos häirintä jatkuu, ota yhteyttä viranomaisiin. Harkitse lähestymiskiellon hakemista.
Ensi kerralla kun tapahtuu niin menet lääkäriin niin on todisteita psykon touhuista. Saatat tarvita lähestymiskieltoa varten. Todisteiden jälkeen alat sitten karistella sekopäätä kannoiltasi. Siinä voi muutamat oikeudenkäynnit mennä ja asunnonvaihtamiset. Lykkyä tykö!
Itse olen samankaltaisessa tilanteessa. Mies on käynyt kimppuuni muutaman kerran ja uhkailee minua ja tuttaviani. Itsellä on myös pelko siitä, että oven takana kolkutellaan. Onko miehesi niin pimeä, että murtautuisi asuntoosi tai tulisi esimierkiksi ikkunasta sisään, kun et päästä häntä sisään? Ehdottomasti onnittelen sinua, että kykenit lähtemään, koska tiedän itse, kuinka helvetin koville ottaa. Tuntuuko selviämistä miettiessäsi selviäminen väkivaltaisen tyypin kynsistä vai eron tuomasta tuskasta pahemmalta/vaikeammalta?
En minäkään sillä tavalla lähtenyt että kaikki on loppu, vaan pehmeämmin.
"Onko miehesi niin pimeä, että murtautuisi asuntoosi tai tulisi esimierkiksi ikkunasta sisään, kun et päästä häntä sisään?"
En todellakaan osaa sanoa, toisaalta uskon, että ei ole mutta mistä sitä tietää. Hän kun saa raivokohtauksen niin hän voi tehdä ihan mitä vaan, ihan mitä vaan. Siinä vaiheessa kyllä olisi pakko soittaa poliisit paikalle.
Tunnen ainoastaan pelkoa ja sääliä, en ole ajatellutkaan eron tuomaa "tuskaa", nyt tuntuisi lähinnä helpotukselta jos tietäisin, etten koskaan nää/kuule häntä enää.
Miten käsittelet pelkoasi? Asutteko yhdessä?
Yhdessä asuminen on erittäin rankkaa, tiedän. Joka päivä aamusta iltaan jännittää, räjähtääkö se tänään jostain. Illalla voi "onnellisena" käydä nukkumaan jos päivä on mennyt ilman skitsoamista mutta samalla vaivaa mieltä se, että kohta on taas uusi päivä ja sama pelko. Päivä kerrallaan, ei siinä muu auta. Toivotan sinulle voimia, ja kerro tilanteestasi jos haluat!
Minun tilanteessani mies voisi todella tulla ikkunasta sisään, kun päässä napsahtaa. En asu samassa asunnossa, vaan lähdin evakkoon. Tarkoituksena on muuttaa erilleen, mutta tulevaisuus ahdistaa. Lähteekö hän suosiolla ja jättääkö minut rauhaan.
Kun uhkailusoittoja tulee, yritän vain olla rauhallinen ja kuunnella. Pahintahan tilanteessa on se, että meillä on ollut enemmän hyviä, kuin huonoja hetkiä. Ikävä häntä ja hyviä hetkiä on siis joskus todella suuri. Sairasta! Miten voi tuntea tuskaa erosta, vaikka tietää, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu.
"Lähteekö hän suosiolla ja jättääkö minut rauhaan."
Tämä lienee se ahdistavin kysymys johon ei saa vastausta kun yrittämällä.
Pidä tallessa kaikki uhkailutekstiviestit ym, jos joskus satut tarvitsemaan.
Kyllä sitä eron tuskaa voi tuntea ihan hyvin. Olen miettinyt asiaa enemmänkin niin, että tämä suhde on semmoinen renki-isäntä -suhde, jossa molemmat on vähän eksyksissä jos tilanne muuttuu. Isännällä ei ole enää ketään, ketä alistaa/rakastaa/kiduttaa/pomottaa ja renki joutuu pärjäämään omillaan: kukaan ei kerro mitä pitää tehdä ym. Eikö ole osuva vertaus?
Niinpä niin... minä luulen, että kaikkein suurin kynnys on juuri se, että suhteen täydellinen lopettaminen on niin lopullista. Vaikeinta on vain päästää irti. Varsinkin, kun tietää, että se toinen tuhoaa eron jälkeen elämänsä. Alkoholisti kun on. Eli näitä väkivaltaisia hetkiä on vain silloin, kun mies on humalassa. Sairaalloinen mustasukkaisuus siis liittyy olennaisesti tähän kuvioon. Saattaa olla reissuillaan useita päiviä ja vaikka minä olisin ollut kotona, niin olen tehnyt jotain väärin ja saan kärsiä.
Kenenkään ei mielestäni pitäisi joutua pelkäämään kotonaan. Minusta tuntuu, että sinunkin pehmeä lähtösi liittyy jotenkin myös siihen, että et osaa/pysty irtautumaan entisestä elämästäsi. Jos saat nytkin selkääsi, niin miksi ei kannattaisi lopettaa yhetydenpitoa kokonaan ja katsoa tuleeko mies todella asuntoosi. Yksikin ovella kolkuttelu riittää lähestymiskieltoon kokemasi jälkeen. Ehkä hän pikkuhiljaa unohtaisi sinut ja jättäisi rauhaan, kun ei kuulisi/ näkisi sinua. Kauanko olet ollut kyseisen miehen kanssa ja kauanko väkivaltaa on jatkunut?
Olin järkyttynyt lukiessani teidän molempien kokemuksista. On karmaisevan pelottavaa, että miehesi (loppuunväsyneen) on uhannut tappaa sinut, jos sotket poliisin tähän. Voin kuvitella miltä tuntuu elää jatkuvan pelon vallassa. Minä jouduin lapsena pelkäämään isääni. Hän oli väkivaltainen minua kohtaan. Koskaan en voinut olla varma selviänkö pitkällä saarnalla, jos olin tehnyt jotain pahaa tai väärää vai saisinko selkäsaunan. Minulle jäi siitä syvä arpi sieluun. Pelosta en ole päässyt irti. Nyt se on vaan erilaista. Pelkään väkivaltaa paljon ja luettuani lukuisia kertomuksia siitä mitä jotkut naiset ovat joutuneet kärsimään kodissaan miehensä väkivaltaisuuden takia, niin pelkoni on kasvanut entisestään. Hyviäkin miehiä, jotka eivät ole väkivaltaisia, toki on, mutta en siltikään voi mitään sille, että pelkään niin paljon. En tiedä uskallanko ottaa riskiä ja ryhtyä vakavaan parisuhteeseen kun vaarana on se, että mieheni voi tulla hulluksi ja alkaa satuttamaan minua. Parempi siis on olla sinkku, ainakin toistaiseksi. Minua ihmetytti hieman se kun kumpikin teistä mainitsi sen, että te jollakin tasolla välitätte miehistänne yhä. En oikein ymmärtänyt miksi näin on vaikka he tekevät teidän elämästänne helvetin. Sitten tajusin, että kolikolla on aina kaksi puolta. Olette viettäneet heidän kanssaan myös hetkiä, jotka ovat olleet onnellisia ja sisimmässänne kaipaatte niitä hetkiä. Tilanteenne on haasteellinen. Olen iloinen siitä, että teillä on ollut rohkeutta lähteä kotoa. Siihen ei varmaan monikaan uhri pysty ennen kuin on jo liian myöhäistä. Vuosia on saattanut mennä hukkaan kun on alistunut olemaan alistettu. Toinen vaihtoehto on se, että uhri saattaa kuolla perheväkivallan tuloksena. Sitä minä en vaan käsitä miten joku mies voi tappaa oman vaimonsa tai tyttöystävänsä? Ja muutenkin, miten hän voi satuttaa ihmistä, jota on joskus sanonut rakastavansa? Rakkaudentunnustuksiin ei voi luottaa, jos ne sanotaan tilanteissa, joissa on juuri satutettu kumppania. Ei voi rakastaa, jos lyö tai muulla tavoin alistaa kumppaniaan.
"Minua ihmetytti hieman se kun kumpikin teistä mainitsi sen, että te jollakin tasolla välitätte miehistänne yhä. En oikein ymmärtänyt miksi näin on vaikka he tekevät teidän elämästänne helvetin. Sitten tajusin, että kolikolla on aina kaksi puolta. Olette viettäneet heidän kanssaan myös hetkiä, jotka ovat olleet onnellisia ja sisimmässänne kaipaatte niitä hetkiä."
Juuri noin. On mahtunut ajansaattoon hyviäkin hetkiä vaikka ne harvassa nykyisin ovat olleetkin. Välittäminen voi olla myös vaan sitä, että tahtoo toiselle parasta --> ei halua sotkea poliisilla toisen asioita enempää kun henkilö ei selvästi ole muutenkaan kunnossa. Tiedän että tämä on tyhmää ja pitäisi olla vaan itsekäs mutta ei se ole mahdollista. Ehkä vuosien päästä kaduttaa kun alistui tälläiseen, mutta nyt tilanne vaan on tämä.
Minullakin on samoja ajatuksia, että pystynkö ikinä normaaliin parisuhteeseen ja onko sellaista edes olemassa. Kieroon mennyt elämä voi olla hankala saada taas raiteilleen, usko elämään ja ihmisiin on pohjamudissa. Aika näyttää. Toivottavasti sinä pääset eroon pelosta ja ahdistuksesta jonka isäsi on aiheuttanut.
Meillä myös humalassa, mutta kyllä myös ihan selvinpäinkin. Aluksi se alkoi vuosia sitten noin, että humalassa pahoinpiteli mutta nykyisin siihen ei alkoholia tarvita.
Tuo lopullisuus-ajattelu minutkin aina vähän säikäyttää. Ajatus että kaikki loppuu täysin ja ihminen katoaa täysin elämästä saa miettimään asioita uudestaan, vaikka ei pitäisi.
Koti pitäisi olla se paikka, jossa on turvassa. Minulle vanha koti oli turvallinen vain silloin, kun mies ei ollut kotona. Voi olla että en osaa/pysty täysin irroittautumaan, mutta viimeisen selkäsaunan jälkeen en nää enää muuta vaihtoehtoa ja se pelottaa kovasti miten mies siihen suhtautuu. En uskalla sanoa hänelle suoraan, että kaikki on nyt menetetty mitä vielä jäljellä oli (jos oli mitään edes) koska pelkään miten hän asiaan suhtautuu. Pitkään olen miehen kanssa ollut ja väkivaltaa on jatkunut aivan liian pitkään.
Ihminen on hassu eläin kun se on niin sopeutuvainen. Aluksi tuntuu oudolta että mies määrää vaatteet mutta siihen tottuu, osaa ns ruveta miellyttämään toista. Sitten kun alkaa sanallinen väkivalta niin siihenkin jotenkin vain tottuu, kaikki alkaa niin salakavalasti melkein huomaamatta. VIIMEISTÄÄN siinä vaiheessa pitäisi tyhmemmänkin tajuta juosta, kun rupeaa nyrkki heilumaan, mutta kaiken kokeman jälkeen sekään ei oikein enää tunnu miltään jos vähän läpsitään.
Toivottavasti olet ilmoittanut poliisille joka kerta - vai etkö ole tehnyt tätä vielä kertaakaan? Nollatoleranssi on ehdoton sääntö. Ottakoot isot poliisimiehet selvää, mistä aineksesta supersankari on loppujen lopuksi tehtynnä.
Sitä en muuten ole koskaan ymmärtänyt, miksi väkivaltaiselle miehelle pitäisi etukäteen ilmoittaa, että harkitsee erilleen muuttamista. Useampi kuin yksi on varmasti siinä vaiheessa saanut turpaansa. Jos on aikaa, homma pitää suunnitella valmiiksi ja lähteä pienintäkään vihiä antamatta miehen poissa ollessa (jos ei ole koskaan poissa, niin pyytää sitten poliisit saatille) karkuun turvakotiin / sukulaisiin / uuteen, salaiseen osoitteeseen toiselle paikkakunnalle. Lapset ja muut avuttomat tietysti mukaan, ettei luuseri kosta niille.
ero väkivaltaisesta miehestä,uskoin ja palasin monta kertaa takaisin,uskoin että hän muuttuu kun lupasi,mutta kaikki alkoi aina ja vielä pahempana.
Nyt olen ollut erossa jo vuosia ja hänellä uusi nainen,ehkäpä siksi pääin rauhaan.
Saa nähdä,alkaako uusi nainen kärsiä samasta kun minä.
Voiko ihminen sittenkin muuttua?
itse olen juuri kokenut samoja asioita ja lähdin suhteesta. mies edelleen ottaa yhteyttä ja tuntuu itsestäkin vaikealta päästää irti, kun rakastaa toista kuitenkin niin paljon vaikka toinen tekee pahaa. ajan kanssa pääsee yli kaikesta, mutta suhteessa koettu väkivalta jättää ikuiset arvet. en itse kykene parisuhteeseen varmaan pitkään aikaan.
sulla ois hyvä olla nyrkkirauta tai vaikka pippurisumutetta jota voit käyttää jos käy päälle tai ei päästä irti...
Elin itse neuroottisen psykopaatin kanssa,joka vielä kaiken kukkuraksi sairasti skitsofreniaa.(Ja hän oli nainen).Ainut neuvo,mitä tuohon voi antaa on:H Ä I V Y ja heti!Se paska ensin vetää tauluun ja seuraavassa itkee kuinka paljon sua rakastaa,ja ennen kuin huomaatkaan,se sama tapahtuu taas.Loputon oravanpyörä helvetti.Se on sairas yrpä,jätä se heti,siinäpähän ihmettelee kun ei olekaan ketään kelle vittuilla enää.Jätä se munaton runkkaripaska ja etsi itsellesi kunnon mies,niitäkin on olemassa...
että on olemassa myös kunnon miehiä = naisia hakkaamattomia. Asia joka on ruvennut mietityttämään on se, että miten pystyn ikinä normaalin parisuhteeseen (jos tiedän edes mikä on normaalia?)... Voin kuvitella kun tulisi riitaa jostain niin provoisin niin pitkään että löisi vain todistaakseni, että kaikki ovat samanlaisia ja lyövät. No niin kauan kun tältä tuntuu, en ole valmis mihinkään suhteeseen enkä muutenkaan vielä pitkään aikaan.
www.tukinainen.fi
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1
poliisi auttaa lähestymiskieltoasiassa
rikosuhripaivystys.fi
Voit kirjoittaa tarinasi anonyyminä sivulle www.narsistienuhrientuki.info. Siellä vaikkapa keskustelupalstalle "parisuhde".
Saat palstan lukijoilta hyviä neuvoja ja vertaistukea, kuinka selvitä elämässä ja kuinka päästä tuosta sairaasta psykopaatista hengissä eroon. Tsemppiä Sinulle!
Itse olen elänyt samanlaisessa suhteessa, paitsi, että minä olen mies ja väkivaltainen pskykopaatti oli se naisosapuoli.
Hän kovasti vakuutti rakastavansa minua. En usko sen pitävän paikkaansa, vaan väkivaltaiset ihmiset tarvitsevat kiltin ihmisen rinnalleen jolle olla väkivaltainen. Kyse on siis hyväksikäytöstä ja siksi he vakuuttavat rakastavansa jotta voivat jatkaa sairasta touhuansa.
Olen ajatellutkin asian niin, että heille on aivan sama kuka rinnalla on. Kunhan on joku, jota mollaamalla vói pönkittää omaa "paremmuuttaan". Rakkaudesta tuskin on kyse.
Itse elin hyvin samanlaisessa tilanteessa, mutta nainen oli se joka löi, puri, potki, uhkasi, raapi, valehteli yms yms. Tässä parit vinkit jotka toivottavasti auttaa sinua eteenpäin ja jotka itse valitettavasti jätin tekemättä.
Tärkein neuvo : puhu asiasta sukulaisillesi, vaikkapa sisaruksillesi ja vanhemmillesi. He rakastavat sinua ja haluavat sinulle hyvää. Itse olet nyt loppuunpalanut, yksin sinun on hyvin vaikea päästä hänestä eroon. Kerro heille kaikki. He auttavat sinut irti hänestä.
Hommaa todisteita vaikkapa kännykkäkameralla. Huolehdi, että sinulla on tukijoukkoja lähellä jotka tulevat vaikka "sattumalta" soittamaan ovikelloa kesken riidan. (anna avain heille mukaan)
Hommaa lähestymiskielto. Tämän jälkeen kaverille heilahtaa häkki jos koittaa vielä tehdä sinulle jotain. Eiköhän kaveri sitten jo ala luovuttamaan.
Juttelin joskus poliisin kanssa lähestymiskielloista. Hänen mukaansa suurin osa suomalaisista kavahtaa virkavaltaa sen verran paljon, että pelkkä lähestymiskiellon antaminen riittää.
niinhän se menee....
Turvakodissa on koulutetut asiantuntijat, joille loppuunkiusatut eivät ole vieras asia ja ilmiö.
Psykopaatti osaa tuhota uhrinsa minuuden, tehdä kävelevän tsompin.
Pikku hiljaa tuhoaminen tapahtuu. Myös toipuminen on prosessi, kestää vähintään sen saman ajan, mitä altistuminen kesti.
Turvakoti voi olla ainut keino saada hengähtää, aikaa pohtia omaa pelkoaan ja toimintaansa. Jostain on lähdettävä. Parempi kuitenkin, että sen tekee myöhään kun ei ollenkaan.
Askel kerrallaan, päivä kerrallaan, hitaasti kiiruhtaen.
Pahinta olisi sinulle, ettet tekisi mitään muutokseen. Sitä saisit katua eniten.
Valitettavasti elämä ei mene kuten elokuvissa.
Ihana narsisti-psykopaattimieheni on tuhonnut kaiken elämästäni.
Niin kaveri kuin sukulaisuus suhteet. Työpaikkani. Minut.
Ei auttaneet turvakoti, ei poliisi, ei sosiaaliviranomaiset - pikemminkin hän sai heidätkin toimimaan tahtonsa mukaan.. Laki kun esim.velvoittaa joka ainoan ls-ilmoituksen tutkimaan. Näitä tuli kymmeniä ja koko aikani / elämäni meni näide väitteiden puhdistamiseen.
Mies petti minua, syytti minua pettämisestä ja lopulta olinkin syyllinen hänen tekoihinsa.
Odotan vain että lapseni kasvavat tai että joku toinen takertuu mieheeni niin että häipyy kokonaan, kahta helvettiä kun hänkään ei jaksa pitää aktiivisesti yllä..
Joten ne jotka eivät tällaista ole kokeneet, älkää pyöritelkö silmiänne että miksi ei lähde kun lähtee vaan, meille voi tulla kanssani tätä elämään, niin eiköhän sitten joku ymmärrä että miksi ei..
Samantyyppinen tilanne takana. Pelko on lieventynyt hieman, sillä enää en päivisin pelkää. Pistin välit kokonaan poikki henkeni uhkaamisen takia, ja yli vuoteen en ole kuullut hänestä. Kuitenkin näen toisinaan todella pahoja painajaisunia, joihin herään yöllä ja kestää kauan nukahtaa. Myös iltaisin on inhottava mennä nukkumaan, jos luulen etten heti saa unta, silloin pelkään. Mullakin on puh.nro ja jopa osoite vielä sama (en ole saanut muuta asuntoa), numeroa en ole vaihtanut samasta syystä kuin alkuperäinen kirjoittaja, jotta tietäisin etukäteen jos hän on tulossa tai aikoo jotain tms. Mieluummin kuitenkin puhelimen päässä kuin oven takana, kun en ole saanut osoitetta vaihdettua.
Aluksi tuntui kuin ansassa olisi, kun hän tietää missä olen, mutta ajan kanssa pelko lievenee, kun on saanut viettää ihan rauhallista elämää. Mainittakoon vielä, että meillä on yhteisiä lapsia, joiden takia hänellä olisi syy vielä olla yhteydessä. Lastenkin parhaaksi olen kuitenkin asian ratkaissut näin, paremmassa turvassa olemme kuin jos isäsuhdetta ylläpitäisi.
Pilaat lopunkin elämäsi mokoman paskan kanssa läträtessä.
Jos tässä voisi kysyä vähän toista asiaa niin olisin kiitollinen. Minun vaimoni on hirveän mustasukkainen seuraa kakki minun liikkeni vaikka missä olen käymäss niin se silloin vieraissa. Nyt hä on alkanut minua kutsumaan psykopaatiksi.Mutta en ole koskaan ollut uskoton tai uhkallut hänt. Minulla on kyllä paniikkihäiriötä Jahaluaisin tietää. Ps vaimoni on ollut mustasukkainen jo 25vuotta.Olisin oikein kiitollinen pienestä vastauksests että mitä tehdä.....
Hei loppuunväsynyt ja muut.
Olette joutuneet käymään läpi todellista helvettiä- lähetän kaikki energiani teille. Itse elin nuoruudessani, 16 -21 vuotiaana väkivaltaisen miehen kanssa joka oli minua 6 vuotta vanhempi. Hänen jättämänsä arvet eivät ole vieläkään täysin parantuneet vaikka tapahtumista on aikaa yli 20 vuotta. Väkivalta on asia jota kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan, ei miehen eikä naisen- eikä varsinkaan omassa kodissaan.
Palstalla on annettu paljon hyviä vinkkejä tukimuodoista, mutta ajattelin vielä ehdottaa yhtä. Loppuunväsynyt- sinua voisi auttaa jokin psykiatrinen tukimuoto- terapia tms. jossa oma minäkuvasi eheytyisi niin että saat uskoa siihen että ansaitset onnellisen elämän ja että se on sinulle mahdollista. Tämän hetkisen minäkuvasi muuttaminen on pitkä ja raskas prosessi ja toivon että saat jostain voimaa aloittaa jonkinlaisen matkan kohti ehjempää, voimakkaampaa sinua. Sitä mukaa kun sinä voimistut saat luottamusta siihen että sinä olet oikeassa tässä asiassa. Sinua ei voi, eikä saa alistaa. Sinua ei saa lyödä. Sinä määräät itse omasta elämästäsi. Ehkä tätä kautta saat myös uskoa siihen lopulliseen suhteen lopettamiseenkin. Koska muuta reittiä ei ole.
Käänny vaikka oman paikkakuntasi terveyskeskuksen puoleen ja pyydä päästä juttelemaan psykiatrisen hoitajan kanssa.
Voimia kaikille ja aurinkoa kesään!
ei ole rikosta ilman uhria!
toivottavasti uhri rakastaaa omaa elämäänsä niin paljon, että suojelee sitä ja lähtee pois väkivaltaisesta paikasta.
mitä siihen voi muuta sanoa???
Itse olin väkivaltaisessa suhteessa Narsistin kanssa.. ja TIEDÄN että siitä on helvetin vaikee päästä eroon. Mutta vihdoinkin on tullut se päivä kun aloitan uuden elämän! Tänään haen viimeiset kamat häneltä ja vaihdan numeron! Koska hänen veli pommittaa mua ym.ja syksyllä muutan pois täältä porukoilta.
tsemppii sulle! se on eka vaiketa! tiedän mutta lopuks se helpottaa! kokemuksel voin sanoo!
Tiedän minäkin seneroon pääsy vaikeuden.Ei se eroaminen ole kuin tavanomaisesta suhteesta eroaminen.Se on sellainen,kuin oli se oleminen ja elämä yhdessä.
Minut uhkasi mies tappaa,uhkasi vahingoittaa vanhaa isääni,yrittikin,mutta minuun syttyi helvetillinen oikeutettu viha miestä kohtaan,ja opiineena näkemään miehen katalat teot,suunnitelmat,olin oppini saanut.Otin käyttöön hänen omat keinonsa pelkäämättä,kaihtamatta,uhkasin tappaa jne.
Minua oli hakattu kymmenet vuodet petetty,alistettu,olin,kun vanha jalkarätti.En enää tuntenut itseäni.
Lähdin,ei auttanut lähestymiskielot,ei poliisit.Ukko vaani joka paikassa.Yritti vahingoittaa isääni,siitä se lähti se minun muutokseni.Tein ansoja,tein ihme temppuja,iskin takasin,vainosin,uhkailin tappaa sisarensa.Kaikkea mieletontä.Sitä kesti puolivuotta.Ukko oli vapiseva ,saanut kyllikseen,anoi armoa.Sanoin,että nyt on aika hänen häipyä,tai tulee sellainen isku,ettet tiedä kuka olet ja missä.Siihen loppui.Ei ole näkynyt.Olen kiitollinen,etten tappanut,olen ollut vapaa hänestä.
Jos ajattelette millainen akka olen,olen hyvin koulutettu,myös mies,julkisuudessakin ollut vaikuttaja.Siis aivan hyvässä asemassa yhteiskunnassa.Olen hyvän tahtoinen ihminen,eihän tuon hirviön kanssa olisi tempperamentikkaampi mennyt naimisiinkaan.Minä lammas menin.
Nämä temppuni tein kuusikymppisenä isoäitinä.
Olen muuttunut,pidän puoleni,minulla on ihania ystäviä ja nautin elämästäni,sen voitte uskoa.Joskus ajattelin kirjoittaa niistä tempauksista,oli varsinainen jännityskertomus,ei itselleni vaan miehelle.Itse nautin tapahtumista täysin sydämmin.
Johan olit rohkea, nostan hattua- onneks selvisit hengissä! Toivotan sulle hienoja kesäpäiviä!
Minä seurustelin joskus miehen kanssa, joka alkuun oli ihana mutta sittemmin alkoi arvostella minua ja vertaili minua hyvännäköisiin naispuolisiin kavereihinsa. Minua hän ei enää kehunut mutta suuttuis jos erehdyin sanomaan jotain miestä komeaksi( esim Bruce Willis)
En saanut kertoa murheistani kun se kuulemma kuormitti häntä liikaa ja vain hänellä on oikeus purkaa mieltään. Masennuin sitten jo vuoden seurustelun jälkeen ja sanoin haluavani erota, johon mies töksäytti, että jos jätän hänet, hän tappaa itsensä ja se olisi minun vikani. Olin tuolloin kovin kiltti, joten en voinut sallia, että joku tappaisi itsensä takiani. Halusin monesti erota ja aina hän uhkaili samalla asialla. Sen verran hyvin piti ns suitseja käsissään. Hän määräsi, minä tein.
Viimein kun haudoin jo itsemurhaa, heräsin että ei minun tarvitse olla huonossa suhteessa joten ainoa pakokeino oli pettää. Join itseni niin humalaan kuin vain pystyin ja lähdin toisen mukaan kavereitteni kannustamana.
"Pelkääjä Uhrien" maailma on jotenkin sairas????????? Mukamas pelätään ja taas mennään "tilanteeseen" uudestaan ja uudestaan???? Perustellaan pelolla jotakin epämääräistä??? Tosiasiassa pelolla yritetään hallita tilannetta....????
Katsokaa kun minä näin paljon "pelkään", enkö minä olekin oikeassa! Kaikki sympatiat minulle, minulle ! kun minä niin pelkään! Taas minä menen sen hakkaajan luo kun minä niin pelkään ;))) ???? Aivan käsittämätöntä! Uhri siis uhriuttaa itse itsensä ja yrittää olla "oikeassa" jollakin alhaisella tasolla???
Sen sijaan että lähtisi tilanteesta... tyyliin Näkemiin ! tämä oli tässä.....
Väärin!
Uhri ei välitä tippaakaan muiden ihmisten mielipiteistä tai kadehtimistasi "sympatioista"!! Hän ei välitä muiden mielipiteistä eikä varoituksista. narsitin ja uhrin suhde on niin erikoinen ettei sitä voi kukaan muu kuin tuollaisen suhteen elänyt ja läpikäynyt ymmärtää....Lopeta toisten kadehtiminen ja mollaaminen , et ymmärrä narsismista mitään,lapsellisia j a kateellisia kannanottojasi on nähty aivan tarpeeksi.
Mikä sinua haittaa toisten sympatiat sitä paitsi, onko se sinulta pois, ai heitäkö pitäisi vielä toistenkin alkaa mieliksesi haukkua....
Olet tyypillinen nainen eli idiootti :)
Mies hakkaa - mutku se on niin miehekästä toteaa naisen alitajunta! Ja siksi roikutaan parisuhteessa.
Hakkaava mies on maskuliininen. Linnakundit saavat pöksyt märiksi. Mitä seksikästä testostereoiittia!
Olisiko kannattanut antaa pildee sille nördelle silloin kouluaikoina ja alkaa hengailee hänen kanssaan, mitä? MITÄ? HUORA! Hahahhah.
Kuole pois.