Kävin tänään lääkärillä, ja yritin puhua ahmimisongelmastani. Kysymys kuului taas "oksennatko"? Ei, en oksenna, vaikka saakelin huono olo ahmimisesta tuleekin.
Edellisen kerran, vuosia sitten, yritin terapeutin kanssa asiasta puhua. Hänen neuvonsa oli "ahmi salaattia".
Tämä on turhauttava ja nöyryyttävää. Kaikki jotka tietävät mistä puhun, tietävät myös mikä häpeä ja salailu asiaan liitty. Se hallitsee koko elämää! Siitä EI ole helppo puhua.
Miten ihmeessä saisin apua?! Mihin pitäisi mennä? Pitäisikö vaan alkaa oksentamaan, niin ottettais todesta ja ehkä vähän laihtuiskin... Masentavaa.
Edellisen kerran, vuosia sitten, yritin terapeutin kanssa asiasta puhua. Hänen neuvonsa oli "ahmi salaattia".
Tämä on turhauttava ja nöyryyttävää. Kaikki jotka tietävät mistä puhun, tietävät myös mikä häpeä ja salailu asiaan liitty. Se hallitsee koko elämää! Siitä EI ole helppo puhua.
Miten ihmeessä saisin apua?! Mihin pitäisi mennä? Pitäisikö vaan alkaa oksentamaan, niin ottettais todesta ja ehkä vähän laihtuiskin... Masentavaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on olemassa omia tukiryhmiä, AA-kerhojen tapaan. Musitaakseni ovat OA-ryhmiä. Samassa ryhmässä käyvät tosin sitten bulimikot ja anorektikot ja luultavasti BED-häiriöiset ovat vähemmistönä. Myös verkkoklinikalla on keskustelupalsta syömishäiriöisille. Sieltä voi ainakin löytää väyliä mistä eteenpäin. Tsemppiä!
Mulla on ollut monta vuotta ahmintaa.. ja kun kans puhun asiasta vaikka avomiehelleni niin "älä ahmi" tai "ahmi jotain kevyttä". Mutta sillon kun ahmin en voi hallita itseeni. Ahmin voita lusikalla purkista, kilottain leipää, jäätelöä, suklaata. päviän kalorit menee helposti yli 4000kcal.. ja sit kun en ahmi niin yritän syödä alle 1200kcal jotta en lihois. ja ei, en ahmi koska syön muuten liian vähän. vaan syön vähän koska ahmin, en halua lihota. vaikka söisin joka päivä n.1500 terveellisesti niin silti ahmin.
-N 22v normaalipainonen (ex-ylipainonen)
En sairasta itse, mutta eräs ystäväni sairastui juuri tuohon. Ahmi salaa vaikka mitä ja sitten väsytti, ja kamala morkkis. Ei oksentamista. BED-häiriö.
Voi liittyä serotoniinin vähyyteen aivoissa, joten ei se ole huono tapa vaan sairaus. Luulen että terve syöminen voi tasapainottaa tuota serotoniiniongelmaa ja helpottaa ahmimista.
Tarvitset kuitenkin myös tukea ja apua ongelmaasi. Älä viivyttele, tilanne ei häviä itsetään. Sanot vaan lääkärille suoraan, että sinulla on BED-syömishäiriö ja haluat apua. Muista ettei kannata hävetä, olethan maksava asiakas, jolla on oikeus saada palvelua.
Ota yhteys syömishäiriöisten tukiyhdistykseen.
Ystäväni kävi jonkin aikaa terapiassa mutta lopetti sen koska oli laihdutusryhmässä saanut terveen syömisen mallin ja tunsi löytäneensä tasapainon.