Harrastuksen lopettaminen

Minä lopetin juuri itselleni tärkeän harrastuksen. En osaa oikeastaa neuvoa, mutta sinun täytyy vain pysyä vahvana ja kertoa, että et halua harrastaa juuri sulkapalloa, vaan jotakin muuta. Tsemppiä asian kanssa. :)

Juttele äitisi kanssa asiasta niin eiköhän asiat selviä. Turhaan mietit miten kertoisit asian kun kuitenkin tärkeintä on, että kerrot miltä sinusta tuntuu. Se, että harrastaa tai tekee jotain jota ei halua tehdä, ei ole kenellekkään pitkän päälle hyväksi.

lapsen isän kanssa vastaavasta asiasta joskus erimielisyyttä.Lapsi halusi sinun iässäsi lopettaa harrastuksen,mutta isän mielestä olisi pitänyt siltikin jatkaa.Mielestäni taas harrastus on harrastus ja vapaaehtoinen.Isä perusteli,että pitäähän sen kouluunkin mennä,mutta se onkin oppivelvollisuus,ei vapaaehtoista.Harrastuksen pitäisi olla mielestäni mukavaa ja siksi mielestäni voisit vaihtaa sinua enemmän kiinnostavaan lajiin.Iso asia on se,että et vaihtaisi harrastusaikaa koneella istumiseen vaan johonkin toiseen harrastukseen.

Etsipä itse itsellesi joku mieluinen urheiluharrastus. Etsi ensin uusi ja lopeta vanha vasta sitten. Itsesikin kannalta on hyvä liikkua.

Meilläkin poika on sanonut, että haluaisi lopettaa nykyisen, olen sanonut, että ok. mutta joku säännöllinen fyysinen liikuntaharrastus pitää olla ja lajin saa valita itse. On sitten kuitenkin jatkanut vanhassa. Syynä juuri tuo sama, ei oikein kehtaisi liikkkua ja istuisi liikaa koneella muuten. Meilläkin pojalla on keskiarvo hyvä, päälle 9 ja kavereita on, mutta liikaa se kavereiden kanssa oleminen on jotain pelaamista.

Sen harrastuksen ei tarvitse olla mitään kilpaurheilua henkihieverissä. Itse olen kuitenkin pitänyt parhaana ohjattua, sillä harkkoihin tulee lähdettyä. Jos se on uimista tai punttista oman aikataulun mukaan, on siinä helposti pelkona lipsuminen. Meillä harrastus on ohjattua liikuntaa kuntotasolla.

moi oon 15 vuotias tyttö ja oon saanut lähiaikoina uusia kavereita ja alkanut hengata heidän kanssaan. he polttavat ja juovat mutta mä en ole siihen osallistunut enkä aiokkaan. olen harrastanut tanssia n 8 vuotta ja nyt ajattelin lopettaa ja osa syyksi vain siksi että minulla ei ole aikaa kavereille... tuntuu että tämä alkaa menemään just niikun ei pitäis eli eka lopetan pitkäaikaisen harrastuksen ja sitten alan juomaan ja polttamaan niinkuin kaverini ... sitä en halua .. voiko joku auttaaa... meillä on SM kisat kulman takanakin tulossa .... mitä teen

moi, sinuna en lopettaisi tanssia vielä, vaan katsoisin vielä vähäksi aikaa eteenpäin, miten harrastus lähtee sujumaan kavereiden rinnalla, sillä yleensä "uutuuden viehätyksen" jälkeen olo voi olla erilainen ja mieli muuttua. Kunhan vain tanssista pidät! (: Mullakin olisi yksi aikas huge probleem nimittäin harrastan todella kovassa sarjassa voimistelua, ja treenejä riittää joka päivälle, mutta en oikein tiedä miten tehdä, sillä haluaisin enemmän vapaa-aikaa, ja en oikein tiedä onko toi nyt se mun juttu. Eniten lopettamisessa ahdistaisi joukkuelaisten painostus, ja se mitä ne sanoo! someone help mee!

Mullakin oli sama tai on sama ongelma että äiti tykkää harrastuksesta niin paljon ettei halua että lopetan mutta en enää jaksa koska se on nykyään niin kilpailuhenkistä enkä ehdi edes keskittymään kouluun enää:( äiti ei vain ymmärrä,, mutta kerroin tänäään että aijjon lopettaa koska en yksinkertaisesti ehdi muuta enää ja se tulee ottamaan koville mutta siitä pääsee yli :) tsempit ja halit kaikille ketä kokee samaa te pystytte siihen!

Yksi syy äitien huoleen voi olla siinä, että he pelkäävät miten nuori käyttää lisääntyneenn vapaa-ajan. Kyse on tavallaan samasta ilmiöstä kun huippu-urheilija lopettaa kilpauransa - millä tyhjä aukko täyttyy? Tuleeko päihteet kuvioon? Monet vanhemmat panostavat senkin takia lastensa harrastuksiin, että pysyvät ainakin hyvässä seurassa. Äideillä voi olla myös omia kokemuksia vanhempien valitseman harrastuksen lopettamisesta. Kannattaa miettiä vastauksia ja perusteluja, esim. olen harrastanut tätä jo vuosia enkä aio ammattilaiseksi, tekisi mieli vaihteeksi kokeilla vaikka sitä taikka tätä jne.

Tähän tulee tosi paljon myöhässä,mut aattelin jos tällä hetkellä joku kärsii tästä tilanteesta saattaa lukea tän viestin.Oon siis 14-vuotias ja olin harrastanu mulle tärkeää lajia yli 9vuotta.Koko perhe on ollu mukana nä kaikki vuodet ja pari vuotta sitten siskoni lopetti harrastuksen,jonka isä otti tosi raskaasti.Nyt mulla on ollu samat tuntemukset ku siskollani ei vaa enään nauti siitä mistä silti tykkää.Olin tosi huolissani et miten perhe ottaa ja sain vasta 2viikkoo mietittyäni asian esille.Iskälle se ei tullu kuuloonkaan koska se on hänelle tärkeä harrastus,mutta siinä sitten vihasena tokaisin et mua sinne ei enää raahata ja jos kiinnostaa niin iskä tietty voi jatkaa vaikka joukkueen huoltajana tai valmentajana.Loppujen lopuksi iskä sitte sano et hän ei voi pakottaa mua käymään siellä ja antaa mulle viikon pohdinta aikaa..siinä sitte pohdin ja ilmotin viikon päästä et oon vielki sitä mieltä et en haluu harrastaa ja iskä oli sitten sulatellu sitä sen verran ja ymmärs tilanteen(tais olla vähän helpottunukkin,koska se oli tosi raskasta joka päivä melkeen treenit ja joka viikonloppu reissausta peleihin,turnaukseen)ilmotettiin sitte valmentajalle ja sen kummemmin iskä ei oo siitä kuittaillu.välillä sanonu et oli hyvä ratkasu mut kyllä sitä harmittaa ku moni oli sanonut et tällä lajilla tuun pärjää loppu elämänki...mut iskän kaa nykyään käydään yhessä juoksemassa ja salilla ni se on korvannut vanhan yhteisen harrastuksen,joten loppu hyvin kaikki hyvin.vinkkinä annan et kannattaa snaoo vaiks jännittäiski tai pelottais,kyl vanhemamt ymmärtää ja ei ne sua siellä pakota käymään..tsemppiä !

Mulla on kans nyt aika paha tilanne.
Mä oon harrastanu nyt lähemmäs neljä vuotta, samaa harrastusta.
Tää laji on mulle edelleen tosi tärkee, mut mulla tuntuu vaan aina olevan jotain parempaa tekemistä. Mua kans mietityttää miten mun joukkuelaiset siihen suhtautuis. Oon mun joukkueessa yleensä aina alotus kokoonpanossa yms.
Mun isä valmentaa mua ja sille on vaikeeeta antaa mun esim. jättää treenit väliin, esim kokeisiin lukemisen takia. Eli ongelman ydin on siis mun isä -päävalmentaja.
Mun äiti ymmärtää tän ihan täydellisesti vaikka en mä ole sillekkään sanonu, et haluisin lopettaa. Mä en vaan tiedä mitä mä tekisin ilman tätä harrastusta, joka on kuulunu mun elämään kummiski pitkään ja mua pelottaa et se jättäis muhun jonku aukon. Haluaisin alottaa uuden lajin tilalle, kun urheilu on mulle kumminkin tärkeetä. Mut en silti tiedä mitä tehdä.
Joo vastasin aika vanhaan ketjuun, mut toivottavasti joku vielä huomaa, että apua tarvitaan.

Mä lopetin justiinsa joukkuevoimistelun. En ollu harrastanu kilpa-joukkueessa ku vaan jotain puol vuotta. Mutta sit oli monii syitä miks halusin lopettaa.Oli myös kivoiki puolii esim. kamut,kisat jne.. Kyllä mua jäi vähäsen harmittaa,ku olin aluks niin innoissani kyseisestä lajista.... mut nyt on perheen ja kavereiden kanssa enemmän aikaa :). Aloitan ehkä kässän/sirkuksen/sählyn/tanssin,mut ilman kilpailemista. Sillä harrastukset pysyy mulla harrastuksina!

Olen 13- vuotias poika (kesällä 14)
Olen harrastanut jalkapallon 9 vuotta ja nyt tuntuu että motivaatio on hukassa.
Jännitää kertoa iskälle että haluaisin lopettaa.Mitä pitäisi tehdä olen kumminkin pelannut jo niin pitkään?Anteeksi tulee aika myöhässä olisin iloinen jos voisitte auttaa.

Sulkapallo ei nyt oikein ole raavasten miesten harrastus.
Parempo lopettaa.

haija

Kerro totuus