Anteeksi nyt tulee pitkä viesti, juuriaan myöten selitetty, kiitos niille jotka jaksavat lukea&vastata:
Olemme hyvin nuori pari ja toisillemme ensimmäisiä kaikessa (paitsi pikku pusutteluissa). Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja siitä kohta vuoden asuneet yhdessä. Minä olin juuri täyttänyt 15 kun tapasimme, mies taas oli täyttämässä pian 18.
Suhteessa menee tällä hetkellä erinomaisesti, mutta...
Olen siis miehen ensimmäinen ja tähän asti viimeinen seksikokemus. Hän on baari-iltoina nyt kahdesti suudellut ja puristellut muita ja kerran nyt päätynyt sieltä jonkun naisen luo yöksi. Nainen oli kuulemma yllyttänyt seksiin toden teolla mutta mies oli, vaikkakin hirveässä humalassa, ajatellut minua eikä ollut tehnyt sitä (mikä idiootti, lähetti minulle keskellä yötä tekstiviestin että tuo nainen himottaa mutta ei tahdo loukata minua. Ei muistanut aamulla lähettäneensä tätä viestiä) vaan oli kuulemma nukahtanut naisen luo (emme silloin asuneet yhdessä, olin silloin ulkomailla lomailemassa ja tiesin miehen olevan sinä iltana baarissa).
Tämä naisen luona yöpyminen tapahtui noin vuosi sitten, sen jälkeen hän ei ole tehnyt mitään. En tiedä johtuuko siitä että olen sanonut ettei saa, vai ihan vaan siitä että hän ei ole baareissa käynytkään vaan on mielummin ollut luonani. Käy yleensäkkin baareissa vaan silloin jos minä olen yötä poissa kotoa.. Mutta jatkuu:
Mies on siinä mielessä tosi herkkä, että luotan kyllä siihen että hän kertoo aina kaiken sillä hänkin tietää kuinka hänestä paistaa heti ulos se että hän salailee jotain. En siis epäile käyneen mitään muuta kuin mitä hän on minulle kertonut. Kuitenkin tämän naisen luona yöpymisen jälkeen olin sitä mieltä, ja sanoinkin miehelle, että olen ollut ymmärtäväinen sillä olenhan ensimmäinen nainen, mutta nyt ei enään. Oltiin jo niin lähellä toimintaa, ja sitä toimintaa en tule hyväksymään, että nyt riitti kiitos.
Se mitä siis pidän ongelmana on nyt se, että voinko luottaa mieheni sanaan siinä että tämä loppui nyt tähän. Kun on selvästi huomattu että hän ei humalassa aivan järkyttävän pidättyväinen ole, vaikka olenkin ylpeä kun muisti minua ja lähetti tekstarinkin silloin kun toinen nainen istui hajareisin päällä..
Haluaisin tietää miten muilla on sujunut ensimmäisen oikean kumppanin kanssa? Mukavaa olisi tietysti kuulla niitä jotka ovat päässeet perheen perustamiseen ja edelleen onnellisesti yhdessä vanhenemassa, mutta ne jotka ovat eroon päätyneet niin tahtoisin kuulla vähän syitä.. Etenkin miesten syitä. Pelkään että vaikka tämä loppuisi kymmeneksikin vuodeksi mieheltä tämä naisten "ihailu", niin onko odotettavissa että kolmenkympin kriisin iskiessä mies panikoi kun on tullut naitua vaan yhtä naista ja käy pettämässä tai jopa jättämässä päästäkseen "elämään täysillä, kun ei nuorena ehtinyt"?
Miehen sanomaa vielä loppuun, eli vähän selontekoa miehestä:
-Ei "tiedä" miksi tekee niin. Niin vain käy??
-Rakastaa kuitenkin minua eikä tahdo erota
-Kuitenkin hänestä tuntuu että "elämä on elettävä täysillä, kun täällä kerta ollaan" ja siksi hänen mieltä ahdistaa se jos joutuu "kahlituksi" yhteen naiseen, vaikka suhteessa ei yhtään mitään vikaa olekkaan
-"Mistä tiedän olisiko joku muu vielä tyttö kivempi?"
Ollaan mietitty, että pitäisikö pitää esim. vuoden tauko jolloin molemmat kokeilisimme uusia suhteita jne.. Mutta minä olen ollut sillä kannalla etten tahtoisi antaa miehelle itsestäni "panolomaa" ja ottaa vuoden päästä (EHKÄ!! ellei ole löytänyt uutta..) puhkipantu mies takaisin itelleni, varsinkaan kun (tai jos) en itse ole mitään tehnyt vaan henkisesti pysynyt parisuhteessa.
Olen yrittänyt sanoa miehelle, että ei yksi rakkaudeton&kasvoton uusi pillu mitään meinaa, että tuskin hän senkään jälkeen kokisi olevansa "kokenut kaiken" ja valmis sitoutumaan.. Ei minulla kokemusta ole, mutta uskoisin näin käyvän.. Ei se jano yhdellä huikalla katoa?
Olemme hyvin nuori pari ja toisillemme ensimmäisiä kaikessa (paitsi pikku pusutteluissa). Olemme olleet yhdessä viitisen vuotta ja siitä kohta vuoden asuneet yhdessä. Minä olin juuri täyttänyt 15 kun tapasimme, mies taas oli täyttämässä pian 18.
Suhteessa menee tällä hetkellä erinomaisesti, mutta...
Olen siis miehen ensimmäinen ja tähän asti viimeinen seksikokemus. Hän on baari-iltoina nyt kahdesti suudellut ja puristellut muita ja kerran nyt päätynyt sieltä jonkun naisen luo yöksi. Nainen oli kuulemma yllyttänyt seksiin toden teolla mutta mies oli, vaikkakin hirveässä humalassa, ajatellut minua eikä ollut tehnyt sitä (mikä idiootti, lähetti minulle keskellä yötä tekstiviestin että tuo nainen himottaa mutta ei tahdo loukata minua. Ei muistanut aamulla lähettäneensä tätä viestiä) vaan oli kuulemma nukahtanut naisen luo (emme silloin asuneet yhdessä, olin silloin ulkomailla lomailemassa ja tiesin miehen olevan sinä iltana baarissa).
Tämä naisen luona yöpyminen tapahtui noin vuosi sitten, sen jälkeen hän ei ole tehnyt mitään. En tiedä johtuuko siitä että olen sanonut ettei saa, vai ihan vaan siitä että hän ei ole baareissa käynytkään vaan on mielummin ollut luonani. Käy yleensäkkin baareissa vaan silloin jos minä olen yötä poissa kotoa.. Mutta jatkuu:
Mies on siinä mielessä tosi herkkä, että luotan kyllä siihen että hän kertoo aina kaiken sillä hänkin tietää kuinka hänestä paistaa heti ulos se että hän salailee jotain. En siis epäile käyneen mitään muuta kuin mitä hän on minulle kertonut. Kuitenkin tämän naisen luona yöpymisen jälkeen olin sitä mieltä, ja sanoinkin miehelle, että olen ollut ymmärtäväinen sillä olenhan ensimmäinen nainen, mutta nyt ei enään. Oltiin jo niin lähellä toimintaa, ja sitä toimintaa en tule hyväksymään, että nyt riitti kiitos.
Se mitä siis pidän ongelmana on nyt se, että voinko luottaa mieheni sanaan siinä että tämä loppui nyt tähän. Kun on selvästi huomattu että hän ei humalassa aivan järkyttävän pidättyväinen ole, vaikka olenkin ylpeä kun muisti minua ja lähetti tekstarinkin silloin kun toinen nainen istui hajareisin päällä..
Haluaisin tietää miten muilla on sujunut ensimmäisen oikean kumppanin kanssa? Mukavaa olisi tietysti kuulla niitä jotka ovat päässeet perheen perustamiseen ja edelleen onnellisesti yhdessä vanhenemassa, mutta ne jotka ovat eroon päätyneet niin tahtoisin kuulla vähän syitä.. Etenkin miesten syitä. Pelkään että vaikka tämä loppuisi kymmeneksikin vuodeksi mieheltä tämä naisten "ihailu", niin onko odotettavissa että kolmenkympin kriisin iskiessä mies panikoi kun on tullut naitua vaan yhtä naista ja käy pettämässä tai jopa jättämässä päästäkseen "elämään täysillä, kun ei nuorena ehtinyt"?
Miehen sanomaa vielä loppuun, eli vähän selontekoa miehestä:
-Ei "tiedä" miksi tekee niin. Niin vain käy??
-Rakastaa kuitenkin minua eikä tahdo erota
-Kuitenkin hänestä tuntuu että "elämä on elettävä täysillä, kun täällä kerta ollaan" ja siksi hänen mieltä ahdistaa se jos joutuu "kahlituksi" yhteen naiseen, vaikka suhteessa ei yhtään mitään vikaa olekkaan
-"Mistä tiedän olisiko joku muu vielä tyttö kivempi?"
Ollaan mietitty, että pitäisikö pitää esim. vuoden tauko jolloin molemmat kokeilisimme uusia suhteita jne.. Mutta minä olen ollut sillä kannalla etten tahtoisi antaa miehelle itsestäni "panolomaa" ja ottaa vuoden päästä (EHKÄ!! ellei ole löytänyt uutta..) puhkipantu mies takaisin itelleni, varsinkaan kun (tai jos) en itse ole mitään tehnyt vaan henkisesti pysynyt parisuhteessa.
Olen yrittänyt sanoa miehelle, että ei yksi rakkaudeton&kasvoton uusi pillu mitään meinaa, että tuskin hän senkään jälkeen kokisi olevansa "kokenut kaiken" ja valmis sitoutumaan.. Ei minulla kokemusta ole, mutta uskoisin näin käyvän.. Ei se jano yhdellä huikalla katoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikken mies olekaan, niin yli nelikymppisellä elämänkokemuksella sanoisin, että elinikäinen ei suhteenne tule olemaan.
Naisetkin, mutta erityisesti miehet, haluavat "elää nuoruutensa". Jos se ei tapahdu nuorena, niin sitten se tapahtuu keski-iän kynnyksellä.
Mielestäni aavistelet asiat aivan oikein: jano ei sammu yhdellä ryypyllä. Parempi jos päästät hänet menemään, niin hänen ei tarvitse katkeroitua sinuun. Tee surutyösi asian eteen, ja kun olet valmis, anna hänen mennä.
Ero on perseestä, sen tiedän, mutta ei auta mikään... Jos miehesi on sanonut, että mistäs sitä tietää onko joku tyttö vielä kivempi niin eiköhän se kerro ihan tasan siitä, että hän on varsin avoimin mielin kaikkia muita naisia kohtaan, koska saattaa löytää sen kivemman. Teillä on varmasti ihanaa yhdessä, mutta kuinka kauan?
Ero on perseestä varsinkin kun se täytyy tehdä keskelle ihanan (lähes)täydellistä suhdetta :( Toisaalta tuntuu aivan typerältä katkaista taivaallinen elämänalku, mutta ymmärrän kyllä että nämä järjella ajatellut seikat tosiaan osoittavat että luultavasti tulen kiittämään joskus itseäni siitä että tein sen.
Silti tuntuu kovin väärältä..
Erotkaa pikkuhiljaa, niin ehditte molemmat sopeutua asiaan. Aloita surutyösi suhteen loppumisesta jo nyt. Muuttakaa erilleen sitten kun suremiset on surtu, niin voit aloittaa uuden elämän ihan mukavasti.
Noh, keskustelimme asiasta ja jotenkin päädyin netissä surffaillessani lukemaan läheisriippuvuudesta, ja erään sivuston kautta löysin läheisriippuvaisen tuntomerkit ja olimme miehen kanssa yhtä mieltä että ne mätsäävät 99% minuun.
Vaikeuttaa vissiin erotyötä suunnattomasti.. :\\ :((