Testi: Kannattaako muuttaa ainakin erilleen?
1.Toinen on alkoholisti. = Kyllä. Muuta erilleen. Tee virallisella puolella mitä haluat, mutta hae rauha asua ilman pelkoa.
2.Toinen on väkivaltainen.= Kyllä. Ellei ole aivan vahingosta kerran kyse tms. aivan poikkeuksesta, hanki rauha asua yksin. Harkitse myös ihan virallista eroa, jos toinen on rikollisen väkivaltainen.
3. Riitelette jatkuvasti.= Hae apua. Usein on kyse informaation huonosta kulusta ja neuvottelutekniikan puutteesta. Perheneuvonta kannattaa. Rauhoittukaa ja pitäkää ääni matalana tai neuvotelkaa paperia ja kynää hyväksi käyttäen.
4. Olet rakastunut tulisesti johonkin toiseen.= Voi äiti. Kylmä rätti äkkiä otsalle ja syö jotain hyvää ja katso joku hyvä elokuva tai mene jääkiekkomatsiin. Tämä on ns. klassinen loukku. Muistan erään, joka halusi "olla vihdoinkin onnellinen". Oli psyykkisestä syystä sairaslomalla jätettyään perheensä ja mentyään uuden perään, kun viimeksi tämän onnea hamuilleen näin.
5. On tylsää= Älä eroa. Keksi jotain kivaa. Pidä itsestäsi huolta.
6. Toinen ilkeilee jatkuvasti. = Ilmoita, että sinulle täytyy puhua kauniisti niin sinä puhut kauniisti. Tämä on tilastollinen vaaratilanne: kukaan ei jaksa ilkeilyä vuositolkulla. Hae suoraviivaisesti apua.
7. Toinen joutuu vankilaan= Häivy.
Syysterveisiä kaikille
1.Toinen on alkoholisti. = Kyllä. Muuta erilleen. Tee virallisella puolella mitä haluat, mutta hae rauha asua ilman pelkoa.
2.Toinen on väkivaltainen.= Kyllä. Ellei ole aivan vahingosta kerran kyse tms. aivan poikkeuksesta, hanki rauha asua yksin. Harkitse myös ihan virallista eroa, jos toinen on rikollisen väkivaltainen.
3. Riitelette jatkuvasti.= Hae apua. Usein on kyse informaation huonosta kulusta ja neuvottelutekniikan puutteesta. Perheneuvonta kannattaa. Rauhoittukaa ja pitäkää ääni matalana tai neuvotelkaa paperia ja kynää hyväksi käyttäen.
4. Olet rakastunut tulisesti johonkin toiseen.= Voi äiti. Kylmä rätti äkkiä otsalle ja syö jotain hyvää ja katso joku hyvä elokuva tai mene jääkiekkomatsiin. Tämä on ns. klassinen loukku. Muistan erään, joka halusi "olla vihdoinkin onnellinen". Oli psyykkisestä syystä sairaslomalla jätettyään perheensä ja mentyään uuden perään, kun viimeksi tämän onnea hamuilleen näin.
5. On tylsää= Älä eroa. Keksi jotain kivaa. Pidä itsestäsi huolta.
6. Toinen ilkeilee jatkuvasti. = Ilmoita, että sinulle täytyy puhua kauniisti niin sinä puhut kauniisti. Tämä on tilastollinen vaaratilanne: kukaan ei jaksa ilkeilyä vuositolkulla. Hae suoraviivaisesti apua.
7. Toinen joutuu vankilaan= Häivy.
Syysterveisiä kaikille
Vastaukset 31
Vanhimmat
on kykenemätön harrastamaan seksiä, eikä suostu lääkäriin?
Niinpä. Minulla ei ole kantaa tähän. Jos on kyse Viagran puutteesta tai naisella hiivatulehduksen hoidosta, pitäisi kyllä kai voimakkaasti patistaa lääkäriin.
Muuten täytyy sanoa, että minulla ei ole kantaa asiaan.
Avoin suhde vastaukseksi?
ihan hyviä neuvoja.
Mihin kategoriaan lasketaan se, ettei kumpikaan halua enää mitään fyysistä kontaktia ja sitä kuitenkin kaipaisi ?
On muutamia tilastollisia vaaroja:
1. Ilkeily. Tilastollinen katastrofi! Jos haluat eroa, aloita ilkeily ja kutsu sitä "sarkastiseksi huumorintajuksi". Eroat muutamassa vuodessa.
2. Huono fyysinen kontakti on vaara. Jos ei yhdyntä pelaa, ainakin pitäisi olla jotenkin mukavasti fyysisesti yhdessä (halata, pusia, puhua mukavia yms). Tämä on tilastollinen vaara, mutta ei niin suuri kuin ensimmäinen. Terapia voi auttaa. Moni terapian ammattilainen on tosi hyvä.
Itse rakastuin tulisesti toiseen ja erosin.Koska entisessä suhteessa oli tappavan tylsää.
Nyt olen onnellinen tämän toisen kanssa, eikä tylsyydestä ole tietoakaan
Ja kuinkakohan kauan kestää ennen kuin tämäkin suhde muuttuu hoitamattomanana tylsäksi? Yrititkös piristää vanhaa suhdetta vai vain itseäsi etsimällä uutta seuraa?
jos kahvit ei oo aamulla valmiina ota ero jos et saa kukkia sillä sekunnilla ku niitä mietit ota ero parasta olisi jos ei edes saisi mennä naimisiin.
avioliitto on yhtä helvettiä siinä toisen pää hajoo yleensä sen jätetyn.
Jostain luin helpomman ja käytännönläheisen parisuhdetestin: Ollaan erossa, esim. 1-4 viikkoa. Ellei tuona aikana tule yhtään ikävä kumppania, kannattaa erota.
Tuo kommunikaatio on koetuksella aina parisuhteessa eikä siihen missään terapiassa välttämättä saa mitään edistystä aikaan. Minäkin kävin exäni kanssa useinkin terapiassa; tulos oli - 0. Terapeutti (joka oli mies tässä tapauksessa) ymmärsi kyllä kaiken mitä tarkoitan, mutta ex ei. Hänellä ei kertakaikkiaan ollut vastaanotinta ollenkaan (tai se oli pois päältä), vain lähetin... ja tarinaa riitti. Ja lopultakin kysymys oli juuri siitä, ettei ex kuunnellut eikä ottanut sanomaani vakavasti. Uusi miesystäväni sen sijaan heti alusta alkaen osasi kommunikoida kanssani, joka tuntuu maailman ihannimmalta asialta.
Vielä... Minullakin on ollut tylsää ed. suhteessani 10 vuotta. Todentotta aloin kehittää kaikkea kivaa ja mukavaa tekemistä. Kurjinta olikin huomata - tuon 10 vuoden jälkeen, ettei mikään kiva ja mukava liittynyt exääni. Kun tekee kaikkea muuta mieluummin ja viihtyy paremmin muiden kuin puolisonsa kanssa - kannattaa erota.
On tylsää-on hankala juttu.
Miksi on sitten menty naimisiin, jos se toinen on niin tylsä? Ei se ainakaan aina ole ollut?
Työssäni näen ihmisiä, jotka taistelevat elämästään vakavien sairauksien kanssa ja sitten jollakin on "tylsää". Voi itku! Elitististä oikuttelua eikä mikään luonnon laki. Jos olet ikävystynyt olet ikävystyttävä sanoi joku jenkkipsykologi joskus. Hmm. Onkohan liian voimallisesti sanottu? En ehkä ihan usko siihen.
Palavan rakkauden perään on minusta tyhmää lähteä. Moni lähtee ja se on heidän valintansa eikä kuulu minulle. Mielipiteeni on vain tuo. On tullut nähtyä aivan liikaa niitä sammuneita nuotioita parin vuoden kuluttua. Jokaisen oma valinta.
Minusta 1-4 viikon kaipaustesti on onneton. En tietty kaipaa puolisoani viikon työmatkalla tai jotain. Mitä ihmettä kaipaisin, kun sen kohta näen! Eikä ole aikomustakaan erota. Eroa ellet kaipaa! Mikä ihmeen logiikka tuossa on?
kaverikeskeinen,jotkut taas ovat perhekeskeisiä.tottakai se uusi kuuntelee ja höpöttää kanssasi,jos ei,niin kohta olisit jalat ristissä.
Juu, jokaisen oma valinta. Mutta kuten aina muulloinkin, niin myös parisuhteessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eli puolison valinnat vaikuttavat kumppaniin, välillisesti.
Kun puhutaan ikävystymisestä ja tylsyydestä, niin samaan syssyyn voi lisätä vuorovaikutuksen. Otetaanpa esimerkki; pyysin useaan otteeseen, oikeastaan taukoamatta exääni lähtemään joskus matkalle, kylään, tapahtumiin yms. joista olen kiinnostunut. Hän ei lähtenyt, kun HÄNTÄ ei kiinnosta.
Kävimme kyllä aluksi yhdessä useastikin matkoilla, jotka hän valitsi, hänen ystävien luona kylässä, häntä kiinnostaneissa taidenäyttelyissä/konserteissa, vaikkei ne minua kamalasti kiinnostaneetkaan. Parempi se kuitenkin oli kuin ei mitään, sitäpaitsi olen melkoisen sosiaalinen luonne. Aikaa myöten exäni eristäytyi kaikista ihmisistä, joten kävimme lasten kanssa jopa hänen sukulaisillaan kylässä/juhlissa ilman exääni. Mielestäni parisuhteen tarkoitus on vähintään joskus toimia parina! Eikä siinä ole järin paljon mahdollisuuksia pitää tylsyyttä loitolla - parisuhteessa - jos toinen istuu sohvalla kaiken vapaa-ajan lehtiä lukien ja tv:tä rämpsien kanavalta toiselle. Vastaa kysymykseen ehkä 2-4 toiston jälkeen, hajamielisesti. Tätä minä voisin nimittää "sammuneeksi nuotioksi", jos roihu olisi joskus ollut olemassa. Viime aikoina olen ajatellut, että parin vuoden roihuava vuorovaikutteinen suhde on paljonkin tyydyttävämpi kuin vuosien nyhrääminen suhteessa, josta ei saa/jää mitään muuta kuin tuskastunut olo. Laatu korvaa määrän. Suhteen sisältö on tärkeämpi kuin aika.
tuon johtopäätöksen teit? Ainakin se meni pieleen. Olen erittäin parisuhdekeskeinen. Siksi juuri erosinkin, kun en saanut parisuhteelta sitä mistä olin aina unelmoinut. Usko tai älä, mutta unelmoin perin yksinkertaisista asioista kuten esim. kävelyretkistä. Kerran 20 vuodessa sain exäni mukaan vappukävelylle koko perheen kanssa: Kiukutteli koko matkan ja halusi kotiin lukemaan lehtiä. Kenelläkään ei ollut kivaa. Tietysti minun syy- mitäs houkuttelin.
Eikö puolisoa voi kaivata, jos on viikon työmatkalla? Ainakin ystäväni kaipasi siippaansa, vaikka tämä oli viikon lomamatkalla... Entäpä jos työkomennus olisikin 6kk ettekä näkisi ollenkaan? Entä jos kumppani olisi töissä kotona ja viettäisi kaiken vapaa-aikansakin siellä? Silloin tuskin kaipaisi muuta kuin rauhaa... Mihin logiikkaa tarvitaan, jos on kysymys tunteista...?
sä ruma?
Avioliitossa on kyse 30 vuoden tunteista. Kaipuu on minusta vain voimakas sana. Olen umpilätkässä puolisooni 28 vuoden tuntemisen ja 23 vuoden avioliiton jälkeen, joten jotenkin tiedän,mitä tunnekin on. Avioliitto ei kuitenkaan ole tunteiden päällä vaan oikein tekemisen: puhutaan nätisti, ei viinaa, käyttäydytään ystävällisesti, päätetään olla eroamatta jne. Tunne tulee taatusti mukana, kun toiminta on oikein. Siksi päätöksiä noin suurista asioista ei ole viisasta tehdä jonkun kaipuun pohjalta.
Onhan tarina harmilloinen. Kysy puolisoltasi, mitä hän haluaisi tehdä. Onko hän työstä rasittunut? Käytättekö alkoa, se passivoittaa. Silti: olet terve ymmärtääkseni eikä sinulla ole vakavaa tautia, joten olet voiton puolella joka tapauksessa. Elämäsi on mahdollisuuksia täynnä. Haetko jotain syvällistä: ideologiaa, uskontoa, aatetta. Tulisiko niistä jotain sisältöä. Ei se eromaailmakaan oikein hääviltä kuullosta. Hae hyvä tie
Mieheni ihastui naiseen jonkan kerran tavannut, jätti minut ja alaikäiset lapset ilmoitusluontoisesti yhdessä päivässä käytännössä. Siitä vierähtänyt vuosi, on erottu, asunto-asiat sekaisin molemmissa päissä, talous kuralla molemmissa päissä, lapset yrittää tasapainoilla, isä voi huonosti, äiti suree ja voi huonosti. 30 v meni ja mistään ei keskusteltu kunnolla.
Kaikkea hyvää!
Jaksamista. Oli Sinua kohtaan tosi kelju temppu. Pidä itsestäsi huolta
oli harmilloinen, sillä olen eronnut, vihdoin viimein. Eilen aamulla funtsailin, koska oikeastaan ensimmäinen eroajatus tuli mieleen. Se oli vuonna 2001 keväällä. Kolme vuotta sitten tiesin mitä halusin ja millainen mies minulla oikeastaan pitäisi olla. Olin nimittäin vuosikaudet kysellyt exältäni mitä hän tulevaisuudelta odottaa, mitä haluaisi tehdä, miten toimia; ei hän osannut sanoa. Yleensäkin keskustelu juuri henkilökohtaisista asioista tyssäsi heti alkuunsa. Talouspolitiikasta ja-elämästä yms. häneltä kyllä riitti juttua.
Ts. Ilman mitään testejäkin tietää milloin liitto on kuljettu loppuun. Fraasi "kasvoimme erilleen" pitää täysin paikkansa, ainakin minun ja exän kohdalla.
Hyvin sanottu.
Että onko kaikki niin mustavalkoista. Mitä jos joku joutuisi syyttömänä vangituksi ja sä vaan häippäsisit "pärjäile". Yleensä voi olla syyllinenkin, mutta tuo oli vaan yksi huono esimerkki.
Suomessa ei joudu syyttömänä vankilaan eikä oikein mitenkään muutenkaan.
Jos sinne joutuu on oma vika.
En sanoisi "pärjäile", vaan lähtisin lipettiin ja äkkiä! Siinä vaiheessa hän on valintansa tehnyt! Vangit ovat aivan kauheita ainakin sairaaloissa, kun tulevat hoitoon. Turvaan!
Valitettavasti asiat ei ole noin yksinkertaisia ja mustavalkoisia. Väkivaltaisuus, päihteiden väärinkäyttö, tai muu vastaava ääri-ilmiö on selviä syitä erota - itseasiassa kannattaa miettiä vakavasti, miksi yleensä on mennyt moisen ihmisen kanssa naimisiin. Ja kauanko sitä on sietänyt ja varsinkin miksi on sietänyt. Ihan oman tulevaisuutensa takia kannattaa pohtia, ettei tekisi samoja virheitä uudestaan.
Ääri-ilmiöiden ulkopuolelle jää monen monta tapausta, jossa ei ulkopuolinen voi sanoa mitään perheen sisäisistä tilanteista. Avioero sinänsä ei saisi olla mikään mörkö ja itseisarvoisesti vältettävä asia, tai maailmanloppu tai mitään kamalaa ylipäätään. Missään tapauksessa kevein perustein ei pidä erota, itse harkitsin vuosikaupalla.
Moni asia on aika yksinkertainen: käyttäydy hyvin, mies haluaa kunnioitusta, nainen tunnetta tulla kuulluksi ja rakastetuksi. Älä juo alkoholia liikaa, älä lyö toista. Koko maailman peruskäskyt ovat kymmenen yksinkertaista käskyä. Tunne seuraa hyvää toimintaa ei päinvastoin. Ei kannata leikkiä liian monimutkaista. Ei siitä mitään mielenkiintoista seuraa. Parhaat tarinat maailmassa ovat selkeitä.
Jokainen on kuitenkin aika yksinkertainen käytökseltään. Tekee sitä samaa: on joko mukava tai hankala. Kiukuttelee tai osaa neuvotella. Kateellinen tai iloinen toisen puolesta. Sekava tai selkeä. Maailma ei ole mustavalkoinen, vaan värikäs, mutta jos värit sekoittaa tulee harmaa. Ei sekään hääviä ole. Selkeät värit
Moni asia kannattaa pitää yksinkertaisena, helpottaa elämää kummasti.
Pointti vaan on se, että tähänkin tarvitaan kaksi, eli molemmat aviopuolisot. Juurikaan ei auta, jos vain toinen soveltaa tätä hyvää periaatetta.
Näin on. Juopon kanssa ei esim. onnistu
tarvitse olla juoppokaan. Mikään ei suhteessa onnistu, ellei toinen puhu.
... eiköhän tällainen "wannebepsykologi"-testi ole aika hatusta nostettu. Ketään ei voi mennä neuvomaan tilanteet ja ihmiset on niin erilaisia.
Kirjoittelen viimeisiäni. Jätän chattailun. En ole wannabepsykologi. Olen lääkäri ja saisin heti töitä psykiatrialla, kun siellä on lääkäreistä niin kova pula. Ei tarvitse uskoa- parempikin on ettet nettiä niin kovin usko.
Ihminen on yllättävän yksinkertainen asenteiltaan. Parasta valita yksinkertaisen hyvät asenteet. Erossa vasta yksinkertaisia jankutuksia kuulee. Sitä iänikuista ilkeilyä, juopottelua, tyytymättömyyttä, fyysistä koskemattomuutta ja toisen panettelua. Mitä ihmeen mielenkiintoista ja monipuolista siinä sitten on?
Rauhaa! Näkemiin sinullekin!