EiAnopeissa

VikaaVaanIhmisissä

Eli yksinkertaisesti asia on ehkä niin, että anopeissa ja miniöissä ei ole vikaa. Vika on siinä, että toisilleen täysin sopimattomien ihmisten täytyy olla tekemisisssä (pakosta) toistensa kanssa. Ystävät valitaan, mutta miniät ja anoppi saadaan lähipiiriin.

9

1103

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hoomoilanen

      Meillä on anopin kanssa juuri tämä ongelma. Tai anopilla ei välttämättä mitään ongelmaa ole, koska pyrin käyttäytymään sivistyneesti joka tilanteessa. Ei kai hänessä sen enmpää vikaa ole minussakaan. Olemme vain niin eri planeetoilta, ettei ymmärryksemme voi koskaan kohdata toisiaan. Hypin pitkin seiniä (henkisesti) hänen vierailujensa aikana enkä voi sille mitään. En kertakaikkiaan voi.

      • Itsekkin anoppi

        Tässä ketjussa on kaksi viestiä jotka osuvat molemmat täysin asian ytimeen. Näin juuri se on, puolison myötä saadaan kasa sukulaisia kaupan päälle ja aina ei suju ilman hankauksia. Itse olen oman anoppini kanssa aivan eri planeetoilta kuten edellinenkin kirjoitti. Joskus varmasti käy niin että tästä suhteesta muodostuukin oikea taistelukenttä ja syy varmaankin on se että jompakumpa osapuoli tunkeutuu toisen alueelle yksinvaltiaan ottein. Itsekkin olen anoppi ja omasta mielestäni meillä on asialliset suhteet, kumpakin hyväksyy toistensa tavat ja hoitaa vain omat asiansa eikä puutu toistensa tekemisiin.


      • Yritteliäisyyttä on

        nimittäin sivistyneesti käyttäytyminen. Itsestäni tuntuu juuri siltä kuin menisin pitkin seiniä ja välillä katossakin kun näen anoppini saapuvan.
        Aina en onnistu olemaan kovin sivistynyt ja päästelen "sammakoita" suustani, jälkeenpäin sätin itseäni huonosta käyttäytymisestä. Miten onnistuisi siinä että anopin käyttäytyminen ja sanomiset menisi toisesta korvasta sisään ja samantein toisesta ulos?
        Onko hyviä neuvoja.


      • tiina tiina tiina
        Yritteliäisyyttä on kirjoitti:

        nimittäin sivistyneesti käyttäytyminen. Itsestäni tuntuu juuri siltä kuin menisin pitkin seiniä ja välillä katossakin kun näen anoppini saapuvan.
        Aina en onnistu olemaan kovin sivistynyt ja päästelen "sammakoita" suustani, jälkeenpäin sätin itseäni huonosta käyttäytymisestä. Miten onnistuisi siinä että anopin käyttäytyminen ja sanomiset menisi toisesta korvasta sisään ja samantein toisesta ulos?
        Onko hyviä neuvoja.

        minä käyttäydyin hyvin ja otin vastaan kaiken kuran anopilta vuosia kunnes nyt pinna kärähti mittarilukema tuli täyteen...ei enää anoppia. Otin etäisyyttä en halua nähdä eikä ole velvollisuuttakaan ajatuksen jonka hyväksyin vasta nyt. Annan miéheni hoitaa äitinsä ei kiinnosta minua.


      • hoomoilanen
        Yritteliäisyyttä on kirjoitti:

        nimittäin sivistyneesti käyttäytyminen. Itsestäni tuntuu juuri siltä kuin menisin pitkin seiniä ja välillä katossakin kun näen anoppini saapuvan.
        Aina en onnistu olemaan kovin sivistynyt ja päästelen "sammakoita" suustani, jälkeenpäin sätin itseäni huonosta käyttäytymisestä. Miten onnistuisi siinä että anopin käyttäytyminen ja sanomiset menisi toisesta korvasta sisään ja samantein toisesta ulos?
        Onko hyviä neuvoja.

        Anoppini ei ole suoranaisesti ilkeä, hieman komentelevaa sorttia vain. Itse taas olen niin reviiritietoinen ja varmaan myös pyrin hallitsemaan omalla reviirilläni, etten kestä, jos joku toinen tulee minun kotiini minua komentamaan ja määräilemään, miten joku asia tehdään. Koskaan kysymättä, sopiiko, jos hän tekisi jotain. En koskaan mene hänen kotiinsa määräilemään, mitä hänen tulee tehdä enkä valitse hänen siivousvälineitään. Mutta ei hän pahaa tarkoita. Hän on yksinkertainen, yksoikoinen ihminen joka ei kykene asettumaan toisen ihmisen saappaisiin. Myös kasvutaustamme ovat täysin erilaiset, sukujemme kulttuurit ovat aivan erilaiset, (vaikka suomalaisia molemmat olemmekin), hän on uskovaista ja siveää sorttia, minä olen hulttiompi, esimerkiksi tupakoin ja otan saunakaljan.(Kauheen rumaa, naisihminen!) Painotamme elämässä täysin eri asioita ja arvomaailmamme, kiinnostuksen kohteemme ja tapamme elää on toisistaan poikkeavia ja paljon. Mutta sivistyneesti olen onnistunut tähän asti käyttäytymään sillä, että muistutan itseäni, ettei hän ole paha ihminen, kuten ei olekkaan. Mutta ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä. Häneltä en oikein voi ymmärrystä vaatia. Ymmärrystä siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja on monta oikeanlaista tapaa elää. Eikä toinen ole toistaan huonompi. Ei hänkään minua huonompi enkä minä häntä.


      • Itsekkin anoppi
        hoomoilanen kirjoitti:

        Anoppini ei ole suoranaisesti ilkeä, hieman komentelevaa sorttia vain. Itse taas olen niin reviiritietoinen ja varmaan myös pyrin hallitsemaan omalla reviirilläni, etten kestä, jos joku toinen tulee minun kotiini minua komentamaan ja määräilemään, miten joku asia tehdään. Koskaan kysymättä, sopiiko, jos hän tekisi jotain. En koskaan mene hänen kotiinsa määräilemään, mitä hänen tulee tehdä enkä valitse hänen siivousvälineitään. Mutta ei hän pahaa tarkoita. Hän on yksinkertainen, yksoikoinen ihminen joka ei kykene asettumaan toisen ihmisen saappaisiin. Myös kasvutaustamme ovat täysin erilaiset, sukujemme kulttuurit ovat aivan erilaiset, (vaikka suomalaisia molemmat olemmekin), hän on uskovaista ja siveää sorttia, minä olen hulttiompi, esimerkiksi tupakoin ja otan saunakaljan.(Kauheen rumaa, naisihminen!) Painotamme elämässä täysin eri asioita ja arvomaailmamme, kiinnostuksen kohteemme ja tapamme elää on toisistaan poikkeavia ja paljon. Mutta sivistyneesti olen onnistunut tähän asti käyttäytymään sillä, että muistutan itseäni, ettei hän ole paha ihminen, kuten ei olekkaan. Mutta ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä. Häneltä en oikein voi ymmärrystä vaatia. Ymmärrystä siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja on monta oikeanlaista tapaa elää. Eikä toinen ole toistaan huonompi. Ei hänkään minua huonompi enkä minä häntä.

        Tämä on mukava viestiketju kun ei ole yksin anoppia arvosteltu vaan on myös nähty että tässäkin suhteessa on kaksi osapuolta.
        Olen myös erittäin reviiritietoinen ja haluan huolehtia ja päättää itse asioistani. Törmäyshän siitä tulee jos toinen osapuoli ei niin piittaa reviiriä kunnioittaa. Etäisyyden ottaminen ja välimatkan pitäminen on varmasti itselläni paikallaan, huolehtikoon mieheni suhteiden ylläpidosta vanhenpiinsa.
        Vielä pitää harjoitella niitä pakollisia kohtaamisia ja jos oikein kovin harjoittelisi aina kun tilanne on päällä ehkä jonain päivänä laskeutuu sieltä seiniltä hyppimästä.


      • anoppisi yläpuolelle
        hoomoilanen kirjoitti:

        Anoppini ei ole suoranaisesti ilkeä, hieman komentelevaa sorttia vain. Itse taas olen niin reviiritietoinen ja varmaan myös pyrin hallitsemaan omalla reviirilläni, etten kestä, jos joku toinen tulee minun kotiini minua komentamaan ja määräilemään, miten joku asia tehdään. Koskaan kysymättä, sopiiko, jos hän tekisi jotain. En koskaan mene hänen kotiinsa määräilemään, mitä hänen tulee tehdä enkä valitse hänen siivousvälineitään. Mutta ei hän pahaa tarkoita. Hän on yksinkertainen, yksoikoinen ihminen joka ei kykene asettumaan toisen ihmisen saappaisiin. Myös kasvutaustamme ovat täysin erilaiset, sukujemme kulttuurit ovat aivan erilaiset, (vaikka suomalaisia molemmat olemmekin), hän on uskovaista ja siveää sorttia, minä olen hulttiompi, esimerkiksi tupakoin ja otan saunakaljan.(Kauheen rumaa, naisihminen!) Painotamme elämässä täysin eri asioita ja arvomaailmamme, kiinnostuksen kohteemme ja tapamme elää on toisistaan poikkeavia ja paljon. Mutta sivistyneesti olen onnistunut tähän asti käyttäytymään sillä, että muistutan itseäni, ettei hän ole paha ihminen, kuten ei olekkaan. Mutta ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä. Häneltä en oikein voi ymmärrystä vaatia. Ymmärrystä siihen, että ihmiset ovat erilaisia ja on monta oikeanlaista tapaa elää. Eikä toinen ole toistaan huonompi. Ei hänkään minua huonompi enkä minä häntä.

        tuossa viestissäsi. Minusta fiksu ihminen ei ylennä itseään.
        "Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu" ja "minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä"
        Pitää täsmälleen paikkaansa, että ihmisillä eri lähtökohdat ja erilaiset toimintatavat.
        Lopussa kuitenkin se, että ei hän ole sinua huonompi, vaikka aikaisempi tekstisi viittaa, että olet aivan toista mieltä.
        Hm...
        Vakeaa on


      • hoomoilanen
        anoppisi yläpuolelle kirjoitti:

        tuossa viestissäsi. Minusta fiksu ihminen ei ylennä itseään.
        "Ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu" ja "minun tehtäväkseni on langennut ymmärtää häntä"
        Pitää täsmälleen paikkaansa, että ihmisillä eri lähtökohdat ja erilaiset toimintatavat.
        Lopussa kuitenkin se, että ei hän ole sinua huonompi, vaikka aikaisempi tekstisi viittaa, että olet aivan toista mieltä.
        Hm...
        Vakeaa on

        Voi olla, että kuulostaa ylimieliseltä ja ehkä olenkin sitä. Mutta onko se täysin mahdoton ajatus, että minulla kuitenkin olisi enemmän ymmärrystä, kuin anopillani. En nyt kerro esimerkkejä, mutta lukuisat pikkutapaukset ja isommatkin tapaukset sen ovat osoittaneet. Jopa hänen oma poikansa, mieheni, on samaa mieltä. Kuinka toivoisinkaan, että voisin jutella anoppini kanssa oikein kunnolla kaikesta maan ja taivaan välillä. Mutta en voi. Joiltakin ihmisiltä vain puuttuu se syvyys ja ymmärrys. Ei se ole ristiriidassa sen kanssa, että ei hän ole minua huonompi. Eihän lapsikaan ymmärrä kaikkea, enkä silti ajattele, että hän on minua huonompi, koska on lapsi. Ymmärsitkö nyt?


    • täälläkin on ollut. 20 vuotta asuin anopin kans samassa pihassa ja ikään ei ollut hyvä vaikka mitä teki. Exän kans alkoi tunteet hipuu ja siitäkös vasta riemu syntyi....
      ensin lähdin minä, sitten vaihtoi osotetta appivanhemmat ja sitten lapseni muutti asumaan kotia MUTTA nyt miniä ei ota vastaan...LASTENLAPSI ON TOSI TÄRKEE!!!!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kaksi vuotta

      Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek
      Ikävä
      20
      5976
    2. Alahan tulla paikkaamaan tekojas

      Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.
      Suhteet
      22
      3259
    3. Onko kenellekään muulle käynyt niin

      Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk
      Ikävä
      161
      2750
    4. Ei tunnu, että välität yhtään

      Tuntuu, että et edes muista minua koko ihmistä. 😢
      Ikävä
      29
      2630
    5. Onko hän elämäsi rakkaus?

      Itse olen sitä mieltä että kyllä se näin taitaa nyt olla
      Ikävä
      82
      1704
    6. Tekisin mitä vaan että

      Pääsisin eroon susta.
      Ikävä
      146
      1575
    7. Tietääkö kaivattusi että

      olet häneen ihastunut? 🤠
      Ikävä
      147
      1513
    8. Ketä tietää

      Missä ammuttiin pyssyllä.
      Kotka
      9
      1283
    9. Terveiset kaivatullesi

      kesän aluksi tähän ketjuun.
      Ikävä
      95
      1088
    10. Näytitpä taas niin hyvältä!

      Nautit tilanteesta täysin rinnoin. Sinä olet kuin
      Tunteet
      12
      1068
    Aihe