Olen 24-vuotias mies, ja olen elänyt melkein 3 vuotta avosuhteessa avovaimoni kanssa. Ruusuilla tanssimista suhde ei toki ole aina ollut, pikku kino, mutta niistä ollaan aina selvitty.
Pääsääntöisesti kaikki on ollut mielestämme hyvin, kunnes muutama päivä takaperin sattuneen riidan tuloksena oli, että avovaimoni haluaa erota.
Riita sai alkunsa omasta mustasukkaisuudestani, kun huomasin avovaimoni kirjoittelevan yhdelle ystävälleen erittäin aktiivisesti.
Aluksi hän kielti ihastuksensa, mutta loppujenlopuksi myönsi sen avoimesti, ilmoittaen minulle että haluaa erota. Hän kuitenkin väittää rakastavansa minua.
Tuntuu uskomattomalta, että miten niin uskollisesta, luotettavasta ja ihanasta ihmisestä on tullut tuollainen vain muutamassa yössä. Nyt hän ei suostu puhumaan minulle juuri mitään ja on ennemminkin hieaman piikittelevä ja jopa ilkeän tuntuinen, kuin rakastava avovaimo.
Mitä tehdä? Olen tyhjän päällä
Pääsääntöisesti kaikki on ollut mielestämme hyvin, kunnes muutama päivä takaperin sattuneen riidan tuloksena oli, että avovaimoni haluaa erota.
Riita sai alkunsa omasta mustasukkaisuudestani, kun huomasin avovaimoni kirjoittelevan yhdelle ystävälleen erittäin aktiivisesti.
Aluksi hän kielti ihastuksensa, mutta loppujenlopuksi myönsi sen avoimesti, ilmoittaen minulle että haluaa erota. Hän kuitenkin väittää rakastavansa minua.
Tuntuu uskomattomalta, että miten niin uskollisesta, luotettavasta ja ihanasta ihmisestä on tullut tuollainen vain muutamassa yössä. Nyt hän ei suostu puhumaan minulle juuri mitään ja on ennemminkin hieaman piikittelevä ja jopa ilkeän tuntuinen, kuin rakastava avovaimo.
Mitä tehdä? Olen tyhjän päällä
Vastaukset 13
Vanhimmat
hän on ihastunut ja siksi sinussa kaikki ärsyttää. et voi tilanteelle mitään. mitä enemmän olet eroa vastaan... sitä enemmän hän haluaa sinusta eroon.
joten älä yritä mitenkään estää häntä, kun se ei johda muuhun, kuin tilanteen pahenemiseen. anna mennä!
lisäksi, voisitko koskaan luottaa häneen enää tämän jälkeen? todennäköisesti et ja asia painaisi aina sinua jollakin tasolla. olet nuori ja löydät tusinan uusia ehdokkaita. ei ole yhtä oikeaa, vaan monta aika sopivaa.
et menetä mitään todellisuudessa, jos menetät ihmisen, joka ei ollut sinulle uskollinen. menetit vain haaveen ihmisestä, jota oikeasti ei ollutkaan...
Tuntuu vaan tosi pahalta kun hän ei ole aikaisemmin ollut pettäjä tyyppiä, mutta nytten on. =(
Tiedän kyllä, ettei maailma tähän kaadu, mutta kun rakastaa toista niin paljon.
Miksi hän sanoo sitten rakastavansa minua? siksi ettei loukkaisi?
mainittakoon, eikös se ole niin, että ihastuksia voi tulla ja mennä molemmin puolin jos ne eivät vain syvene?
suhteenne ollut kunnossa mielestäsi aina ennen tätä? Oletteko olleet avoimia, toistenne parhaita ystäviä ym. vai kuulutteko ryhmään: "ollaan-yhdessä-mutta-molemmilla-on oma-elämä-harrastukset-sekä-ystävät"? Jos kuulutte tähän ryhmään, ero on varmaan hyvä ratkaisu. Joskus toivottavasti löydätte sen ihmisen kenen kanssa haluatte olla 24/7 yhdessä ilman kyllästymistä jne. (toki pari iltaa vuodessa myös omien ystävien kanssa). Ehkä siksi avovaimosi hakee jotain muuta, koska on "kyllästynyt" sinuun ja suhteeseenne? Luepa juttu tuolta avoliitto palstalta otsikolla "Mistä avoparit/avioparit juttelee..."
asumme eteläsuomessa, mutta joudumme olemaan ammatin valintani vuoksi erossa toisistamme pari arki yötä viikossa... nyt pidimme samaa aikaa kesälomaa, 2kk:ta jolloin olimme kokoajan yhdessä.
Ongelmat alkoivat ensimmäisten 1,5kk jäljeen.
Loma loppu ja joudun nytten yöpymään pari seuraavaa yötä muualla, joten avovaimoni saa olla rauhassa kotonaan, (ensimmäinen kerta 2kk kun hän on yksin), noh soitin hänelle ikävän takia ja hän vain mainitsi että hän on nauttinut rauhassa olosta enemmän kuin ikävöinyt minua =(
toisaalta ymmärrän sen, kukapa ei nauttisi välillä rauhassa olosta?! mutta koska näitä päiviä vielä riittää niin tuntuu höntyilyltä, jos avovaimo haluaa luovuttaa näin helpolla, koska ikävä hänelle varmasti tulee ennemmin tai myöhemmin.
puhelimessa hän kuitenkin vihjaili, että ku torstaina tulen takaisin kotiin, niin hän haluaa puhua asiasta enemmän, mutta kysyi samalla että kunnioitanko hänen ratkaisuaan mikäli hän haluaa lopettaa suhteemme?
ei tämä ole oikein lopettaa suhdetta hetken mielijohteesta? vai onko?
ole oikein, mutta näinkin ihmiset voivat tehdä. Mulle itselleni kävi niin, että asuin yhdessä mieheni kanssa, meillä oli oma talo, koira ym. kihloista puhuttiin ja luvattiin että ei koskaan erota ja näistä keskusteluista kun oli kulunut kuukausi, hän yllättäen jätti mut. Arvaa kuinka ällikällä olin lyöty? Yritin sanoa että ymmärrätkö nyt mitä teet ja mitä tämä käytännössä tarkottaa ja sanoin että mieti nyt vielä viikko, ei muuttanut mieltään..
Siitä on nyt neljä vuotta ja ekat kuukaudet ex-mieheni piti sairaslomaa töistä, soitteli mulle kännipäissään ja itki ikäväänsä. Tunki jopa luokseni, vaikka olin löytänyt baarista muuta seuraa hiukan lohtua antamaan. Olin todella rikki... Sitten yritimme uudelleen n.vuoden päästä ja sama kaava toistui, tosin vain 2kkn jälkeen. Eli ihmiset voivat tehdä suuria virheitä hetken mielijohteesta. Exäni ei ole löytänyt ketään vieläkään mun jälkeeni, sanoo, ettei kukaan vaan ole minä. Ihmiset on kummallisia. En tiedä tarkkan tietenkään teidän tilannettanne, mutta toivon että siippasi tulee järkiinsä, eikä ainakaan tee hätiköityä päätöstä, josta kummatkin joudutte luopumaan. Kannattaa muuten tehdä ihan paperille lista suhteenne hyvistä ja huonoista puolista, ja käske siippasikin tekemään, kuulostaa typerältä mutta selkeytytää kummasti asioita
kiitos niistä, toivon parasta ja pelkään pahinta.
Itse olen luonteeltani erittäin empaattinen, sosiaalinen ja luotettava mutta välillä hieman äkkipikainenkin. Viime viikkoina olen syystä tai toisesta angstannut avovaimolleni ehkä liiankin turhista asioista.
On tuntunut kuin olisin etsinyt hänestä pelkkiä virheitä. Vasta tänään rupesin ajattelemaan, että pikkumaisuuteni saattaa olla parisuhteellemme kohtalokas. En tullut tätä silloin ajatelleeksi kuin hermoilin. =(
Myönnän virheeni, haluan oppia niistä, mutta ennen kaikkea haluan näyttää avovaimolleni että olen ottanut neuvosta vaarin.
Ette ole enää sen koomin suunnitellut yhteen palaamista?
eniten tässä nyt huolestuttaa se, että hän ei välttämättä anna minulle uutta mahdollisuutta selittää/korjata virheitäni joita olen saanut aikaan. Eivät ne kuitenkaan maata kaatavia ole. Hän vain on sen luoteinen että tekee nopeita päätöksiä ilman henkevää keskustelua.
Enkä haluaisi päästää häntä irti, ennen kuin olemme yrittäneet tarpeeksi, rakastan häntä tosi paljon. Hän sanoi tänäänkin samoin mutta totesi vain että se ei aina riitä =(
miten niin ei muka riitä? käsittääkseni, jos ihminen rakastaa jotain, niin ei se siitä halua luopua?
Hei,
oli pakko vastata kun itsellä tuo avoero aika pinnassa vielä...
Erosin vasta muutama päivä sitten avopuolisostani. Kirjoitat, että jos toista rakastaa, niin ei siitä halua luopua.
Rakastan tätä miestä, mutta välillämme on sellaisia asioita, jotka ovat niin isoja ettei niiden ylitse pääse, eikä niitä oikein voi kiertääkään. Mieheni haluaa "tavallista" elämää omakotitaloineen, lapsineen, koirineen, veneineen ja kesämökkineen. Itse haluan vielä seuraavat vuodet matkustaa, muuttaa toiseen kaupunkiin, mennä ulkomaille töihin... eli toinen haluaa asettua aloilleen, toinen ei. Ongelmaa ei olisi, jos jonkinlainen kompromissi olisi löydetty. Minun jatkuva etsijä- luonteeni tuntuu olevan vain vähän liikaa miehelle, ja itse en pysty ajattelemaan pysähtyväni vielä tämän ikäisenä.
Tottakai on myös muita asioita, mutta tämä on päällimmäinen.
Voisiko olla, että tyttöystäväsi haluaa jotakin muuta elämälleen?
Mielestäni olemme pärjänneet tähän asti aivan loistavasti. Vielä kuukausi sitten avovaimoni puhui koiran hankkimisesta, isompaan asuntoon vaihtamisesta ja yhteisen reissun suunnittelusta. Tuskin haaveet/tahto/usko kaatuvat noin helposti johonkin pikku riitaan?
Aivan kuin millään yhteisellä ei olisi enää merkitystä. Puhelimessa hän kuulostaa poissaolevalta ja vaivautuneelta.
Huomenna olen aikeissa mennä kotiin ja pahaa pelkään, ettei hän ota minua vastaan kovin hyvien uutisten kera.
Itse olen valmis vielä yrittämään virheistämme ja riidoistamme huolimatta, olen valmis tekemään kompromisseja, mutta en vain haluaisi luopua =( sen verran pahaa tekee jo pelkkä ajatuskin.
minäkin luulin, ennenkuin ero tuli silmille... Ei olla enää suunniteltu yhteenpaluuta, mulla nyt aivan ihana mies, joka ei tekisi mulle ikinä niin.. :) mutta se oli yht elämäni kamalimpia aikoja, ne ekat pari vuotta eron jälkeen...
Kamalaa kyllä, jos vaimokkesi on jo täysin luovuttanut. Kyllä rakkauden pitäisi AINA riittää, jos on sitä, niin muut asiat pystyy järjestämään tai muuttamaan, ainakin mun mielestä... Ootko sanonut avokillesi, että ymmärrät että oot kohdellut häntä (ainakin hänen mielestään) huonosti? Se virheiden huomiointi ja (ehkäpä) hellyyden vähemmälle jättäminen (?) ei varsinaisesti kyllä tunteita syvennä... Ja ihastukset kyllä yleensä on ohimeneviä jos toista rakastaa, kysy avokiltasi, miten se tekstiviestiheppuystävä eroaa sinusta, eli mitä parempaa siinä toisessa tyypissä on, ehkä voisit yrittää hiukan muuttaa itseäsi sitten siihen suuntaan??
kiitoksia jälleen. olen kyllä kertonut hänelle, mm tänään että olen tehnyt paljon virheitä, mutta olen myös halukas oppimaan/korjaamaan ne. Tosin hänen mielipidettään en ole kysynyt.
Mitä tuohon "rakkaus voittaa aina" tulee niin, olen täysin samaa mieltä. Luulis sen olevan sen verran kova voima. Mutta eukon mielestä, "All you need is Love" -ei aina riitä.
Mutta eikös tuo tarkoita lähinnä sitä, että hän ei vain rakasta minua riittävästi?
Mitä vielä voisit tehdä kun oot luvannut muuttuakin tai ainakin yrittää... Taitaa olla nyt enää vaimokkeestasi kiinni. Oon samaa mieltä kyllä tosta rakkauden määrästä, että kyllä se riittää jos sitä on tarpeeksi. En enää muista kirjoititko aiemmin, että avokkisi haluaa pitää hieman mietiskelytaukoa, vai haluaako hän suoralta kädeltä erota? Ajattelin vain, että ehkä se tauko (vaikka se kuulostaakin pahalta ja usein kuulee sitä koittaneiden sanovan että se on jäänyt elämänmittaiseksi tauoksi) voisi olla yksi mahdollisuus. Elikkä vaikka niin että avokkisi menee pariksi viikoksi johonkin muualle teidän yht. kodista. Sillon ainakin tuntee millaista se elämä olis ilman sitä toista ja yhteistä kotia ym. Tietty riskaabelia, jos toinen tykästyy siihen, mutta toisaalta, jos tykästyy, niin onko sitten onnellinen suhteessa tällä hetkellä ja ilman koittamatta...
Ihmettelen kyllä jos et saa uutta mahdollisuutta. Itse kyllä antaisin toisen yrittää "muuttaa" tiettyjä tapoja/asioita jos tätä ihmistä rakastan. Eikö se ole vhän niinkuin luovuttamista ja just sitä, mistä nykyään niin paljon puhutaan, kun ihmiset luovuttaa liian helposti suhteissaan ja etsii jonkun toisen jonka kanssa sitten käy samalla tavalla... sanoitko jossain viestissä muuten, että tänään net avollisi ja keskustelette? Toivottavasti asiat menevät hyvin..