Tämä on niin kertakaikkisen TURHAUTTAVAA. Ja masentavaa. Miksei meikäläinen voi löytää itselleen omaa kultaa? Useimmat kavereista seurustelevat jo ties kuinka monetta vuotta, menenevät kihloihin ym. mutta entä minä itse?
Onnellisen alun jälkeen saa kerta toisensa jälkeen pettyä aina vain pahemmin ja kerätä noita sydämen palasia lattialta. "Muista aina ettei sinussa ole mitään vikaa" -vakuuttelut kuulostavat tällaisina päivinä lähinnä huonolta vitsiltä. Yritä tässä sitten ajatella positiivisesti, että "kyllä se sinullekin vielä löytyy" ja hymyillä samaan aikaan.
Juu, tiedän että elämä on epäreilua mutta onko tuo nyt liikaa pyydetty? Mitään muuta ei elämäni onnellisuuteen tarvittaisi. Nuorikin vielä olen mutta (seurustelevien)ystävien vakuuttelut sen kuin pahentavat oloa.
Kunnon vuodatusta mutta niin oli tarkoituskin, päänaukojat älkää turhaan vaivautuko. Masentaa katsoa muiden onnea ja toisaalta pistää vihaksi, kun niin monet eivät osaa pätkääkään arvostaa rakkautta, jota saavat osakseen.
Se pyydystää, se mut pyydystää
kuin linnun lentoon lähtevän paikoilleen jähmettää
Se kivettää, se mut kivettää
ja kaivertaa mun sydänpuun ontoksi sisältä
Näytä mulle padotun virran vimma
Tao sydämeeni sokea usko
Anna mulle haavoitetun karhun voimat, oi voimalintuni
Opeta vanhan vaahteran nöyryys
Ja hohda silmiini valoa
Anna mulle jotain puhdasta, jotain mihin uskoa
Se haalistaa mun sydänpuun lehdet
ja repii ne irti yksi kerrallaan
Se alistaa, se mut alistaa
hitaasti imee voimat ja vanhentaa mut ennen aikojaan
Onnellisen alun jälkeen saa kerta toisensa jälkeen pettyä aina vain pahemmin ja kerätä noita sydämen palasia lattialta. "Muista aina ettei sinussa ole mitään vikaa" -vakuuttelut kuulostavat tällaisina päivinä lähinnä huonolta vitsiltä. Yritä tässä sitten ajatella positiivisesti, että "kyllä se sinullekin vielä löytyy" ja hymyillä samaan aikaan.
Juu, tiedän että elämä on epäreilua mutta onko tuo nyt liikaa pyydetty? Mitään muuta ei elämäni onnellisuuteen tarvittaisi. Nuorikin vielä olen mutta (seurustelevien)ystävien vakuuttelut sen kuin pahentavat oloa.
Kunnon vuodatusta mutta niin oli tarkoituskin, päänaukojat älkää turhaan vaivautuko. Masentaa katsoa muiden onnea ja toisaalta pistää vihaksi, kun niin monet eivät osaa pätkääkään arvostaa rakkautta, jota saavat osakseen.
Se pyydystää, se mut pyydystää
kuin linnun lentoon lähtevän paikoilleen jähmettää
Se kivettää, se mut kivettää
ja kaivertaa mun sydänpuun ontoksi sisältä
Näytä mulle padotun virran vimma
Tao sydämeeni sokea usko
Anna mulle haavoitetun karhun voimat, oi voimalintuni
Opeta vanhan vaahteran nöyryys
Ja hohda silmiini valoa
Anna mulle jotain puhdasta, jotain mihin uskoa
Se haalistaa mun sydänpuun lehdet
ja repii ne irti yksi kerrallaan
Se alistaa, se mut alistaa
hitaasti imee voimat ja vanhentaa mut ennen aikojaan
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tämä ei oo nyt pään aukomista, mutta sinulle ja monille muille "turhautuneille" sinkuille sanoisin, että laskekaa rimaa ja tutustukaa avoimin kaikenlaisiin ihmisiin vaikkei toinen heti sytyttäisi yhtään. Älkääkä odottako välttämättä sitä "rakkautta ensi silmäyksellä", "sitä jotain" tai "unelmien prinssiä" . Kestävä seurustelusuhde tulee paremmin kun ihastuu toiseen vähitellen.
Kukaan ei enää etsi rakkautta. Kaikki etsivät rakastumista. Suurta jysäystä, jalkojen lähtemistä alta, kosmista kolahdusta... Jotain heroiiniruiskeeseen verrattavaa hurjaa rakastumisen tunnetta.
Onhan tässä kaikenlaisiin ihmisiin tutustuttu ja tapana ei todellakaan ole ketään tuomita suoralta kädeltä. "Rakkautta ensi silmäyksellä" -käsitteeseen en oikein usko, joten olettaisin lähtökohtien olevan suhteellisen realistiset eli mitään unelmien prinsessaa en ole koskaan odottanutkaan. Kovin kestävää suhdetta vain on aika mahdoton saada aikaan ellei todellista kiinnostusta molemmilta osapuolilta löydy. Ennemmin olen yksin, kuin leikin onnellista. Mutta turhauttavaahan tämä on ja siitä syystä moinen tilitys.
Olen samaa mieltä. Se vasta todellista epätoivoa onkin, jos laskee rimaa ja yrittää kehitellä jotain ei-sytyttävän ihmisen kanssa. Tottahan suhde vaatii työtä ja toisen hyväksymistä vikoineen kaikkineen arjen koittaessa, mutta että jättäisin väliin sen rakastumisen huiman tunteen? Miksi ihmeessä? Sehän juuri sytyttää kiinnostuksen toiseen nimenomaan romanttisessa mielessä. Ja joka tapauksessa ennen pitkää ihastuu johonkuhun, ja mitäs sitten, kun jo seurusteleekin sen laimean henkilön kanssa...
Tätä juuri tarkoitin, ei vain verbaalinen lahjakkuus tainnut riittää asian selittämiseen yhtä selvästi :) Miten minusta tuntuu, että jotkut roikkuvat juuri tällaisessa suhteessa. Siitä sitten seuraa vain harmeja, pahimmassa tapauksessa toinen osapuoli on korviaan myöten rakastunut ja toinen suhtautuu seurusteluun tietyllä tavalla välinpitämättömästi. Sitten pistetään suhde poikki ilman sen kummempaa selitystä, kun huomaa todella ihastuneensa johonkin.
"Onnellisen alun jälkeen saa kerta toisensa jälkeen pettyä aina vain pahemmin ja kerätä noita sydämen palasia lattialta" kirjoitti "nuorukainen".
Itselläni on vastaavia kokemuksia useampia. Aikaisemmin etsinkin rakastumisen huimaa tunnetta, kuten niin monet muutkin nykyään. Nyt olen viidettä vuotta yhdessä ihmisen kanssa, joka ei saanut aikaisempien kumppaneiden tavoin "kipinöitä lentelemään" tavatessamme. Onneksi uskalsin kuitenkin tutustua häneen paremmin, sillä nykyisin on jatkuva liekki päällä, eikä ainoastaan kipinöintiä.
Syttyyhän sitä jotain ilman alun rakastumistakin, eihän kaikki sitä löydä/jaksa odottaa, hyvä vain että olet tyytyväinen. Itse olen seurustellut nyt kolme vuotta, vieläkin on perhosia vatsassa kun ajattelen häntä. Ja kyllä vain vieläkin lämmittää molempia alun hurja rakastuminen, vaikka nyt onkin muuttunut rakkaudeksi ja vähän tasaantunut. Itse en jaksaisi treffailla ihmistä, joka ei sytytä, kavereita kun on jo vaikka kuinka paljon, mutta meitä ihmisiähän onkin erilaisia.
...mutta kuitenkin usein yllättävän samanlaisia.
En minäkään aikanaan alkanut treffailemaan ihmisen kanssa, joka ei yhtään sytyttänyt, sytytti vaan aikaisempia kumppaneita vähemmän aluksi. Ajan myötä aikaisemmissa suhteissa kipinät sammuivat paremmin ihmiseen tutustuttaessa, nykyisessä suhteessa kävi juuri päinvastoin.
En kyllä itsekään uskonut koskaan löytäväni sitä suurta rakkautta, kuten tapahtui, vaan uskoin ensivaikutelman olevan kohdallani se ratkaiseva asia, kynnys rakastumiselle. Näköjään olin väärässä.
tosiaan samanlaisia ajatuksia..Viimeisin seurustelusuhde kesti n.kuukauden ja vieläkin sydäntä särkee,kun ajattelee tätä tyyppiä..
mutta ei kun ei! oltais sovittu niin hyvin yhteen,välitetään toisista ja ollaan mustasukkaisia..varsinkin tää jätkä. Kävin viikonloppuna Helsingissä yöelämässä ja se herätti todella silmäni..siellä tosiaan viimestään on niitä pinnallisia ihmisiä ja ne jotka ovat ulkopaikkakuntalaisia erottuvat joukosta(ne aidot ihmiset)..Kun sitten tulin lauantaina takaisin kotiin huomasin kuinka piristyi kun pääsi välillä muualle!Nyt on sellanen tunne että pakko päästä johonkin etelä-Suomeen opiskelemaan tai sitten tulee hulluks!Pääsis irti vainhoista kuvioista ja tutustuis uusiin ihmisiin ,kun täältä ei sitä oikeaa tunnu löytyvän!!!
Aika sama tarina mutta ilman mustasukkaisuutta, vaihdetaan sen tilalle vain kuukauden kestänyt odotus ja epätietoisuus. Ei kai se näin pahalta tuntuisi, jos tietäisi ettei toista osapuolta kiinnostanut mutta..
Ei ruveta muita tuomitsemaan mutta kieltämättä Helsingissä noita pintaliitäjiä riittää(kuten muuallakin).
Lässytystä:
"Jokaiselle on joku"
"Lopussa kiitos seisoo"
"Paistaa se päivä risukasaankin"
Todellisuutta:
"Jotkut eivät koskaan saa ketään"
"Lopussa olet usein yhtä yksin kuin alussakin"
"Risukasat heitetään yleensä pois näkyvistä."