Se suuri ero: miten naiset vs. miehet suhtautuvat parisuhteeseen ja tuovat sen julki.
Opiskelu- ja työelämässä oltuani olen huomannut, että naiset tuovat mahdollisen parisuhteensa esiin miehiä selkeämmin. Yleensä uuteen työpaikkaan mennessä olen tiennyt päivän sisällä, ketkä naisista on varattuja. Naiset puhuvat paljon miehestään, perheestään jne. Vapaat naiset eivät taasen juurikaan tuo sinkkuuttaan esiin.
Vaan toista on miesten laita. Vaikka miehen olisi tuntenut jo viikkoja työpaikan kautta ja oltaisiin juteltu (lyhykäisesti) ja osallistuttu yhteisiin palavereihin, niin miehen sosiaaliset ympyrät työpaikan ulkopuolella eivät selkiä. Naiset tuovat selkeästi esiin näitä asioita, kuten "en nyt ehdi tehdä tuota juttua, kun meillä on miehen kanssa sovittuna menoa juuri tuolloin" jne.
Viimeksi tänään koin suuren pettymyksen. Mukavan ja fiksun oloinen nuori mies osoittautui varatuksi (seurustelee, ei sormusta siis), ja minä kun olin vähän ajatellut meidän välillemme sellaista "rauhallista kemiaa". MIKÄ PETTYMYS!
Olemme olleet samalla työpaikalla kaksi ja puoli vitun kuukautta, ja nyt vasta asia selvisi. Kuulin, kun mies jutteli toiselle työnekijälle (naiselle), että ostettiin viikonloppuna avokin kanssa sohva ja sitä rataa...
Rehellisesti ajateltuna minusta on "normaalimpaa", että toisesta mainitaan jotain, jos suhde on edes jollakin tapaa vakaa. Enkä tarkoita, että pariutuneilla miehillä olisi velvollisuus kertoa meille vanhoillepiioille statuksensa, mutta luulisi, että puheissa tulisi käytettyä me-muotoa mm. puhuttaessa viikonlopun suunnitelmista ja viettämisestä.
Tässä tapauksessa kyse ei ollut siitä, että kyseinen mies haluaisi piilotella kumppaniaan minulta esim. seksisuhteen toivossa, koska kyseinen mies on tosi fiksu, mukava ja omaa luokkaansa.
Ylipäänsä miehet puhuvat hirmuisen vähän kotiasioistaan, edes tuollaisista yleisistä asioista miehet eivät puhu. Eivät siis yhtään mitään.
Mistä tämä kertoo? Onko parisuhde merkitykseltään pienempi miehelle kuin naiselle? Toisaalta aina sanotaan, että mies kärsii naista enemmän parisuhteen puutteesta. Ja entäpä nuo sinkut, naisen logiikka ym. palstat, jotka koostuvat nykyisin pääasiallisesti katkerista miehistä, joilla ei naista ole?
Kun naisilla sitä juttua näistä asioista riittää ja mies käyttäytyy samoin olipa sinkku, varattu tai perheellinen mies...
Opiskelu- ja työelämässä oltuani olen huomannut, että naiset tuovat mahdollisen parisuhteensa esiin miehiä selkeämmin. Yleensä uuteen työpaikkaan mennessä olen tiennyt päivän sisällä, ketkä naisista on varattuja. Naiset puhuvat paljon miehestään, perheestään jne. Vapaat naiset eivät taasen juurikaan tuo sinkkuuttaan esiin.
Vaan toista on miesten laita. Vaikka miehen olisi tuntenut jo viikkoja työpaikan kautta ja oltaisiin juteltu (lyhykäisesti) ja osallistuttu yhteisiin palavereihin, niin miehen sosiaaliset ympyrät työpaikan ulkopuolella eivät selkiä. Naiset tuovat selkeästi esiin näitä asioita, kuten "en nyt ehdi tehdä tuota juttua, kun meillä on miehen kanssa sovittuna menoa juuri tuolloin" jne.
Viimeksi tänään koin suuren pettymyksen. Mukavan ja fiksun oloinen nuori mies osoittautui varatuksi (seurustelee, ei sormusta siis), ja minä kun olin vähän ajatellut meidän välillemme sellaista "rauhallista kemiaa". MIKÄ PETTYMYS!
Olemme olleet samalla työpaikalla kaksi ja puoli vitun kuukautta, ja nyt vasta asia selvisi. Kuulin, kun mies jutteli toiselle työnekijälle (naiselle), että ostettiin viikonloppuna avokin kanssa sohva ja sitä rataa...
Rehellisesti ajateltuna minusta on "normaalimpaa", että toisesta mainitaan jotain, jos suhde on edes jollakin tapaa vakaa. Enkä tarkoita, että pariutuneilla miehillä olisi velvollisuus kertoa meille vanhoillepiioille statuksensa, mutta luulisi, että puheissa tulisi käytettyä me-muotoa mm. puhuttaessa viikonlopun suunnitelmista ja viettämisestä.
Tässä tapauksessa kyse ei ollut siitä, että kyseinen mies haluaisi piilotella kumppaniaan minulta esim. seksisuhteen toivossa, koska kyseinen mies on tosi fiksu, mukava ja omaa luokkaansa.
Ylipäänsä miehet puhuvat hirmuisen vähän kotiasioistaan, edes tuollaisista yleisistä asioista miehet eivät puhu. Eivät siis yhtään mitään.
Mistä tämä kertoo? Onko parisuhde merkitykseltään pienempi miehelle kuin naiselle? Toisaalta aina sanotaan, että mies kärsii naista enemmän parisuhteen puutteesta. Ja entäpä nuo sinkut, naisen logiikka ym. palstat, jotka koostuvat nykyisin pääasiallisesti katkerista miehistä, joilla ei naista ole?
Kun naisilla sitä juttua näistä asioista riittää ja mies käyttäytyy samoin olipa sinkku, varattu tai perheellinen mies...
Vastaukset 23
Vanhimmat
muuta mieleen kun sanonta;
Kel onni on, se onnen kätkekööt...
http://www.youtube.com/watch?v=x7NcYlaYYP0
http://www.youtube.com/watch?v=dnNTjnfw3fM&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=F0U8hpBnP8Y
misukat vinkui..
niin tulee mieleen onko kaikki ruattalaaset isoja lapsia
http://www.youtube.com/watch?v=Vevfw3CurOM
Pitäisköhän lähteä nakkikioskille..
osasi mennä mutkalle juuri nakkikiskan kohalla :)
Minä puhun me-muodossa sellaisille ihmisille, jotka ovat tavanneet vaimoni. Muille puhun minä-muodossa, koska olen yksilö. Vaikka olenkin naimisissa, en elä missään helvetin symbioosissa.
Naiset noin muutenkin mieluusti vievät yksityiselämänsä työpaikalleen, jota miehet ylensä ennemminkin välttelevät. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vaimo tai perhe olisi tärkeä. Sillä on toki oma tärkeä paikkansa, muttei se ole työpaikalla eikä harrastuksissa.
Ps. Työpaikkaromanssit ovat tosi viheliäitä päättyessään.
"Sillä on toki oma tärkeä paikkansa, muttei se ole työpaikalla eikä harrastuksissa".
No kun itse ajattelen aikalailla samalla tavalla. Olen kai sitten tässä(kin) asiassa hieman jätkämäinen. Välillä kun tuntuu, että naiset juttelevat mm. miesystävän (ja lastensa) harrastuksista enemmän kuin omista harrastuksistaan.
Mutta en silti käsitä, miksi parisuhteen puuttuminen olisi naiselle pienempi asia kuin miehelle, kuten usein väitetään. Tavallaan ilman suhdetta nainen jää helpommin muustakin seuraelämästä tai ainakin työpaikan seuraelämästä ulkopuoliseksi, kun ei ole niitä vastaavia tarinoita omasta kumppanista.
Se mies olisi ollut vaan niin kiinnostava tapaus työpaikan ja harrastusten ulkopuoliseen aikaan, huoh...
*Olisi pitänyt pariutua hyvissä ajoin*
"Mutta en silti käsitä, miksi parisuhteen puuttuminen olisi naiselle pienempi asia kuin miehelle, kuten usein väitetään."
Kuka ihme sellaista väittää? Minä olen ylensä kuullut väitettävän juurin päinvastaista. Etenkin perheellisten naisten suusta.
"Kuka ihme sellaista väittää? Minä olen ylensä kuullut väitettävän juurin päinvastaista."
Asiasta on tehty jonkinmoisia tutkimuksia, ja niissä aina loppupäätelmänä on, että parittomat miehet sortuvat alkoholismiin ja syrjäytyvät muita miehiä todennäköisemmin. Sen sijaan naisten kohdalla vastaavaa eroa ei *kuulemma* ole.
Ja jos noita edelle mainitsemiani palstoja käyt vilkaisemassa, niin tosiaan useat miehet ovat sitä mieltä, että parittomuus on suurempi onnettomuus miehelle kuin naiselle. Mutta toisaalta en suosittele kenellekään naisen logiikka tai sinkut-palstan lukemista.
Minä kun lähinnä ajattelin kanssaihmisten puheita ja reaktioita. Siinä olet aivan oikeassa, että perheettömät miehet alkoholisoituvat ja syrjäytyvät paljon naisia useammin.
Kanssaihmisten reaktiot ovat tosiaan vihjailevampia/patistavampia vapaita naisia kuin miehiä kohtaan, ainakin kun puhutaan kolmikymppisistä ja sitä vanhemmista sinkuista.
Kuten aloitukseen laitoin, "Vapaat naiset eivät taasen juurikaan tuo sinkkuuttaan esiin". Eli ehkä asia onkin niin, että siitä ei puhetta, mistä on puutetta. Eli ei revitellä koko työpaikalle kuin ei ole mitään reviteltävää. Ja tämä koskee ainoastaan naisia, ei miehiä.
"Tässä tapauksessa kyse ei ollut siitä, että kyseinen mies haluaisi piilotella kumppaniaan minulta esim. seksisuhteen toivossa, koska kyseinen mies on tosi fiksu, mukava ja omaa luokkaansa."
Voi miten harmi että mies onkin varattu.
Nojoo, töissä käydään työnteon takia eikä lätisemässä perhe- tai kotiasioista. Paremmat työtutut on asia erikseen. Samoin ne tilanteet, missä on jotenkin luontevaa ottaa puheeksi perhe- tai kotiasiansa. Miksikäpä ne omat henkilökohtaiset asiat muuttuvat jos niitä levittelee työkavereilleen? Ei miksikään. Miksi ne edes kuuluisi heille? Enkä tarkoita tällä pitkäaikaisia työkavereita.
Voisi myös kysyä hieman päinvastoin, jotta miksi naiset kotkottavat niin innoissaan perheasioistaan uusille työkavereilleen?
Sano mun sanoneen. Ei miehet puhu työpaikalla parisuhteistaan ja niiden tilasta koska se ei olennaisesti liity käsillä olevaan asiaan. Sit jos keskustelu kääntyy johonki muualle niin miehet puhuvat itsestään ja omista mielipiteistään. En mie ainakaa vielä oo löytäny sitä omaa symbioottiani...
..kiinnostaahan minua tämäkin.
Miten miehet sitten tykkäävät tällaisista "sosiaalisista" naisista niin paljon, että haluvat vakisuhteeseen heidän kanssaan?
Teillä miehillä on kyky olla "muka huomaamatta" asioita. Mennäämpä takaisin mun työpaikan miehiin. Heidän kasvoiltaan ei paljoa näy, mitä ajatuksia nämä naisten alati ja kaikkialle syytämät perhe- ja parisuhdeasiat herättävät. Teetkö sinä itse havaintoja tuttavapiirisi naisista, kuka "puhuu ihan liikaa" ja ketkä osaa pitää (tyylikästä?) hieman matalampaa profiilia.
Tajusin tässä justiinsa, että vaikka paikalla olisi kummankin sukupuolen edustajia, niin naisten parisuhdejutut on tarkoitettu yksinomaan toisille naisille. Onkohan nämä nyt niitä naistenjuttuja ja huomaavatko miehet niitä laisinkaan?
Anna sanan säilän palaa. ;-)
väkisinki sitä huomaa :D eihän niitä voi olla kuulematta.
Meidän työpaikassa varmaan vajaa puolet on naisia. Ne istuu siellä ja suunnittelee yhteisiä lomamatkoja jne. Ne kertoo minne ne menee ja mitä ne touhuaa. Hyvä juttu siinä on että siellä on yks pariskunta.. Mies ei puhu tai pukahda kotiasioista mut nainen tuo ne myös töihin. JA joo kyllä sen huomaa kuka tykkää keskustella asioistaan ja mihinki sävyyn. Ja sit oot siinäki oikeessa, ne matalalla profiililla kulkevat on tyylikkäämpiä
kannattanu luovuttaa noin vähällä. Eihän se vielä mitään tarkoita, jos mies puhuu avokista jollekin toiselle tai jos miehellä on sormus! Harvalle ukolle riittää yksi ja sama nainen. Ja monet ovat kyllästyneet suhteeseensa. Uusi nainen olisi hyvinkin saattanut kiinnostaa tapaamiasi miehiä.
miehet ovat työorientoituneempia, näin väittäisin.
Työpaikalla ollaan enempi niiden töiden takia, eikä muuten vaan seurustelemassa tai kotiasioista/-ongelmista purkautumassa.
Kyllä hyvien työkavereiden sosiaaliset suhteet ja kotikuviot on suurin piirtein tiedossa. Kyllä miehetkin näistä kertoo silloin kun kokevat sen aiheelliseksi. Aiheellisuus voi esiintyä harvemmin kuin naisilla.
Kuulostelet kautta rantain, niin asiat kyllä selviää sulle.
jännä aihe.
En sanoisi, että kyseessä on niinkään ero sukupuolten suhtautumisessa parisuhteeseen/ihmissuhteisiin, vaan pikemminkin ero siinä minkä verran ihmissuhdeasioista puhutaan yleensäkin ihmisille.
Mieheni on töissä hyvin miesvaltaisella alalla ja usein olen kysellyt sitten (siis kun vaan kiinnostaa tietää :)) kaikenlaisia asioita niistä työtovereista (jotka vaihtuvat aika usein). Eli esim. onko naimisissa, onko lapsia, minkä ikäinen työkaveri on jne.
Mutta useimmiten kun innostun kysymään jotain, saan vastaukseksi, että ei meillä tuollaisista asioista ole ollut puhetta. Ja itsestä sitten tuntuu ihan uskomattomalta, että miten se on mahdollista kun kuitenkin ovat jutelleet (esim. ruokatauolla) miehen sanojen mukaan paljonkin. Niin mistä ne sitten siellä puhuu kun mieskään ei "muista" läheskään kaikkea...
Ja minulle tämän pitäisi olla selvää muutenkin kun itselläni on 3 veljeä ja heidän kanssaan on aina ollut ihan sama juttu. Aina kun kysyy jotain tiettyjä asioita esim. heidän kavereistaan, niin vastaus on se, että ei me sellaisista asioista puhuttu tai en tiedä jne...
No en nyt itsekään kyllä suuna päänä kerro kaikkia ihmissuhdeasioitani esim. uusille työkavereille. Mutta kyllä ne kuviot pikkuhiljaa selviää ja juuri naispuolisten ihmisten kanssa ne asiat puhutaan ennemmin tai myöhemmin.
Eli eroa on sukupuolten välillä tässä asiassa,se on varmaa. Mutta en kuitenkaan usko, että miehet suhtautuisivat silti yhtään kevyemmin ihmissuhteisiin naisiin verrattuna. Niistä asioista vain ei puhuta kaikille, tai ainakaan niin paljon mitä naiset puhuu.
Olisi vain mielenkiintoista tietää, mistä ne miehet aina keskenään sitten puhuu kun juttua aina riittää? Ja sitten tulee se kummallinen "muistihäiriö" kun asiasta kysyy...
No, joo ehkä parempi kun ei tiedäkään :D
Olisihan se kiva päästä kaksilahkeisten pään sisälle katsomaan, mitä siellä todellisuudessa pyörii.
Luulisi, että jotain ajatuksia on välillä sinkkuus - lopullinen sinkkuus eli sillä välillä, kun mies katselee ja haaveilee naisista, ja lopulta masentuu naisystävän/ystävien puutteesta, unohtaa pullon korkin jonnekin ja munaa mahkunsa niin pahasti, että naisen löytäminen on käytännösä mahdotonta.
En alunperinkään jaksanut uskoa, että miehet suhtautuisivat naisia kevyemmin parisuhteisiin. Itselleni on aina ollut selvää, että tärkeimmistä asioista ei kaikille lauleta. Ei tulisi mieleenkään esimerkiksi arvostella miesystävien, ex-ystävienkään, sänky"taitoja" tms. kavereille tai ystäville.
Eikä mulla ole erityistä himoa selostaa kaikille arkikuvioitakaan, siis vaikka olisin parisuhteessa elävä ja arkikuvioissa olisi jotakin muutakin kuin minä itse. Vaikka eihän sitä tiedä, vaikka varattuna olisin maailman rasittavin pikku-rouva.
Niin, mutta aiheeseemme: mistäköhän miehet keskenään puhuu? Epistä kun en tiedä.
taas joku vanha harppu ruikuttaa ku ei saa nuorta munaa!