Kuinkahan moni naisrintamalla kokematon kouluaikojen kiusaamisesta traumatisoitunut sinkkumies sairastaa tätä teininarsismitautia vielä ~30-vuotiaanakin ja yli? Eli itse näkee itsensä rumana eikä voi sietää esim. omia valokuviaan, mutta naisten silmissä saattaakin olla peräti hyvännäköinen, ellei vähintään söpö tms.? Mahiksia naisiin voisikin olla, mutta ne tuhoaa aina sillä epävarmuudellaan ja itsesäälissä kieriskelyllään kun pitää itseään niin vastenmielisenä. Kokee kaikki mahdolliset naisten kiinnostuksenosoitukset ainoastaan jonkinlaisena säälimisenä tms.
Aloin tässä vähän miettimään, että VOISIKO olla etten näe itseäni sellaisena kuin olen. Varsinkin kun palauttelee mieleen menneisyyden tapahtumia, jotka sillä hetkellä ajatteli niin etteivät millään voineet koskea minua.
Esimerkkejä.
Kerran kaupungilla kävellessä vastaan tuli pari naikkosta ja heti heistä ohi päästyäni kuulin takaani toisen heistä sanovan kaverilleen jotain tyyliin "vähänkö oli hyvännäköinen". Ajattelin tietysti, että jaa, näkivät jonkun hyvännäköisen miehen jossain. Mutten ajatellut että olisivat minua voineet tarkoittaa.
Kerran baarissa muutaman kädenmitan päässä oli taas naiskaverukset (ne elukat kun tykkää näköjään liikkua pareittain), toinen katsoi suuntaani ja sanoi kaverilleen "söpö" ja toinenkin nainen kääntyi katsomaan. Istuin yksinäni nurkkapöydässä joten siinä tilanteessa ei oikein voinut uskotella itselleen että voisivat tarkoittaa jotain muuta. Ajattelin kuitenkin että just, ovat vaan niin kännissä etteivät näköjään edes näe kunnolla.
Siinäpä ne mieleenpainuvimmat oikeastaan, ja nyt tässä vaiheessa VITUTTAA ihan suunnattomasti. Kun tossa toisessa ilmiselvässä tilanteessa kuka tahansa muu mies olis nostanut perseensä ja tehnyt tuttavuutta kun kerran selvästi huomasi että naisia kiinnostaisi.
Vaan ei, itsesääli rules. Siinä on niin mukava kieriä. Vähän sama kun tukehduttaisi itseään pään yli vedetyllä roskapussilla ja saisi siitä mielihyvää jollain kierolla tavalla.
Vasta nyt alan jotenkuten uskoa, että EHKÄ olen joidenkin naisten silmää miellyttävä. Hitto, ehkä jo 10 vuoden päästä uskallan kävellä naisen luo ja sanoa itsevarmalla äänellä "hey, miten menee?"...
Aloin tässä vähän miettimään, että VOISIKO olla etten näe itseäni sellaisena kuin olen. Varsinkin kun palauttelee mieleen menneisyyden tapahtumia, jotka sillä hetkellä ajatteli niin etteivät millään voineet koskea minua.
Esimerkkejä.
Kerran kaupungilla kävellessä vastaan tuli pari naikkosta ja heti heistä ohi päästyäni kuulin takaani toisen heistä sanovan kaverilleen jotain tyyliin "vähänkö oli hyvännäköinen". Ajattelin tietysti, että jaa, näkivät jonkun hyvännäköisen miehen jossain. Mutten ajatellut että olisivat minua voineet tarkoittaa.
Kerran baarissa muutaman kädenmitan päässä oli taas naiskaverukset (ne elukat kun tykkää näköjään liikkua pareittain), toinen katsoi suuntaani ja sanoi kaverilleen "söpö" ja toinenkin nainen kääntyi katsomaan. Istuin yksinäni nurkkapöydässä joten siinä tilanteessa ei oikein voinut uskotella itselleen että voisivat tarkoittaa jotain muuta. Ajattelin kuitenkin että just, ovat vaan niin kännissä etteivät näköjään edes näe kunnolla.
Siinäpä ne mieleenpainuvimmat oikeastaan, ja nyt tässä vaiheessa VITUTTAA ihan suunnattomasti. Kun tossa toisessa ilmiselvässä tilanteessa kuka tahansa muu mies olis nostanut perseensä ja tehnyt tuttavuutta kun kerran selvästi huomasi että naisia kiinnostaisi.
Vaan ei, itsesääli rules. Siinä on niin mukava kieriä. Vähän sama kun tukehduttaisi itseään pään yli vedetyllä roskapussilla ja saisi siitä mielihyvää jollain kierolla tavalla.
Vasta nyt alan jotenkuten uskoa, että EHKÄ olen joidenkin naisten silmää miellyttävä. Hitto, ehkä jo 10 vuoden päästä uskallan kävellä naisen luo ja sanoa itsevarmalla äänellä "hey, miten menee?"...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nuorempana seurustelin entisen yleisurheilijan kanssa. Hänellä oli hirvittävän hyvännäköinen kroppa peppuineen ja reisineen eli olivat aika lihaksikkaat ja hyvinmuodostuneet. Hänellä oli niistä kova trauma, kun joskus nuorempana jotkut tytöt/naiset olivat pepusta huomauttaneet kadulla. En voinut millään ymmärtää ko.traumaa, kun hän oli kroppansa kanssa oikeasti seksikäs. Oli siis tulkinnut väärin nuorempana tyttöjen huutelun kadulla.
Itsesääli on sairautta, aivan kuten säälikin.
Ratkaisu: Lopeta se
Älä ajattele ulkonäköäsi, ajattele kiinnostaako kyseinen nainen sinua vai ei. Kävele naisen luokse ja ÄLÄ sano "hey, miten menee?", sano enemmin jotain kaunista siitä naisesta tai sen asusteista/hiuksista/vaatteista/naurusta/ihan mistä vaan (keksi/valehtele/varasta toisen idea/** ja käytä sitä).
Niin ja ei kannata odottaa 10v, ei tee hyvää..
paperilla. Tai tässä tapauksessa näytöllä.
"Itsesääli on sairautta, aivan kuten säälikin.
Ratkaisu: Lopeta se"
Aijaa, noin simppeliä.
Esim. alkoholisteillekin se parannuskeino on ollut siis koko ajan nenän edessä, lopettaa vaan juomisen. Tai narkkarit, lopettaa vaan itsensä piikittämisen. Tai masentuneilla, ottaa vaan itseään niskasta kii. Yhtä helposti siis minäkin voisin noin vaan sysätä tämän kriittisessä kehitysvaiheessa tapahtuneen vuosien nälvinnän ja alistuksen aikana muodostuneen itseinhoni/säälini syrjään, kuin tyhjää vaan.
Kuten itsekin sanoit, se on sairaus. Sairauksia ei noin vaan "lopeteta". Mitä asialle voi tehdä? Kenties hankkiutua "ammattiauttajalle" joka kehuu ja ylistelee maksusta? Eipä ne ilmaisenakaan tunnu auttavan. Psykiatrin pitäisi olla vähintäänkin nainen joka tarjoutuisi kanssani treffeille, ennenkuin moisista mitään apua olisi.
Hienoa, en ole näköjään ainoa ongelman kanssa. Tai hienoa ja hienoa, ei kenenkään pitäisi tällaista päässään vatvoa.
Koulukiusaamisen vuoksi tosiaan tuntuu siltä että lähestyvät ihmiset ja eritoten naiset ovat kaikki jollain tasolla tekemässä pilaa, tai eivät voi ainakaan täysin vilpittömin mielin olla liikkeella. "jos eivät vittuillakseen niin rahaa lainatakseen"
Hassun hauskaa tästä tekee se että ne muutamat jälkeenpäin rehelliset aloitteet kuittasin nekin siinä tilanteessa vittuiluna ja kiusantekona, kuka voisi olla muka aidosti kiinnostunut? (tästä taas tulee mitä loistavin kierre ja kusipään maine)
Pikkuhiljaa ne jutut unohtuvat, mutta taustalla kummittelee aina ja ikuisesti kovien oppituntien kautta opittu ajatusmalli siitä että kanssaihmiset voivat koska tahansa kääntää takkinsa ja tuupata kuralammikkoon. Tämä mentaliteetti ei tosiaan auta parisuhdemarkkinoilla, mutta syvään on juurtunut, niin syvään ettei sitä varmaan itse kotikonstein pois saa.
"syvään on juurtunut, niin syvään ettei sitä varmaan itse kotikonstein pois saa."
Ei saa muillakaan konsteilla. Sen kanssa on vain opittava elämään ja hiottava huono tilanne niin hyväksi kuin mahdollista.
kuitenkin elää naisettomina sinkku"luusereina" koko elämämme? Kyllähän ne naiset lähemmässä kanssakäymisessä kuitenkin tunnistaa miehessä sen pienenkin katkeruuden ja vihan vaikka niitä miten yrittäisi viilailla huomaamattomiksi. Eikä se epävarmuus ja huono itsetuntokaan tietty plussaa tee.