Huoh... Tiedän, että tämä ei ole oikea paikka murehtia näitä asioita, mutta jos joku kuiteni osaisi antaa jonkun neuvon tai ehdotuksen...Tai kertoa miten itse tekisi tai on tehnyt...
Minulla on ihana avopuoliso... Määrittelen ihanan niin, että hän luottaa minuun ja rakastaa minua. Ja minä voin todellakin luottaa hänen ja rakastaa häntä.
Mutta siinä kaikki sitten onkin oikeastaan onkin pari suhteessanme (tiedän että sekin on jo todella paljon!!) meillä ei ole minkään näköistä läheisyytä ollut enää vuoteen. Istunme eri puolella sohvaa, enme pidä toisianme kädestä, enmekä todellakaan harrasta mitään seksiin viittaavaakaan, ellen ole ihmetellyt sitä ääneen viikkoa...ja silloinkin saadaan yleensä vain aikaiseksi mojova riita...ja...enkä nyt toista halua ahdistellakkaan asialla..
Sannome toisinlenme usein että rakastan sinua...se on meille sellainen tapa...
Olenme seurustelleen 5 vuotta ja olen 22 vuotias mieheni on minua 10 vuotta vanhempi ja molemmat meistä ovat ihan ok:n näköisiä, eli olenme molemmat nuoria enkä ymmärrä mistä tälläinen voi johtua..
Kysyin mieheltäni syytä noin puolivuotta sitten, niin hän sanoi tuntevansa olonsa *jotenkin hölmöksi* jos olenme lähekkäin tai jos yritänme rakastella...olen sen jälkeen yrittänyt antaa mahdollisinman paljon tilaa hänelle...
ja oikeastaan ajatellut häntä 24 tuntia vuorokaudessa ja miettinyt, että mitä voisin tehdä paremmin...
Nyt pari viikkoa päässäni on vain pyörinyt ajatus josta en pääse eroon; *meneekö koko nuoruuteni tähän...*
Pitäisikö minun sitten jättää hänet? Hakisin jonkun uuden jonka kanssa tuntea sitten rakkaus toisella tavalla?
On varmasti typerää valittaa kun kumppanikseen on löytänyt aivan loistavan ystävän...mutta olen silti jotenkin pettynyt...
apua..
Ajatellakko vain itseään ja omia tarpeitaan vai kiittää elämää kun on saanut luotettavan kumppanin ja jatkaa suu kiinni?
Minulla on ihana avopuoliso... Määrittelen ihanan niin, että hän luottaa minuun ja rakastaa minua. Ja minä voin todellakin luottaa hänen ja rakastaa häntä.
Mutta siinä kaikki sitten onkin oikeastaan onkin pari suhteessanme (tiedän että sekin on jo todella paljon!!) meillä ei ole minkään näköistä läheisyytä ollut enää vuoteen. Istunme eri puolella sohvaa, enme pidä toisianme kädestä, enmekä todellakaan harrasta mitään seksiin viittaavaakaan, ellen ole ihmetellyt sitä ääneen viikkoa...ja silloinkin saadaan yleensä vain aikaiseksi mojova riita...ja...enkä nyt toista halua ahdistellakkaan asialla..
Sannome toisinlenme usein että rakastan sinua...se on meille sellainen tapa...
Olenme seurustelleen 5 vuotta ja olen 22 vuotias mieheni on minua 10 vuotta vanhempi ja molemmat meistä ovat ihan ok:n näköisiä, eli olenme molemmat nuoria enkä ymmärrä mistä tälläinen voi johtua..
Kysyin mieheltäni syytä noin puolivuotta sitten, niin hän sanoi tuntevansa olonsa *jotenkin hölmöksi* jos olenme lähekkäin tai jos yritänme rakastella...olen sen jälkeen yrittänyt antaa mahdollisinman paljon tilaa hänelle...
ja oikeastaan ajatellut häntä 24 tuntia vuorokaudessa ja miettinyt, että mitä voisin tehdä paremmin...
Nyt pari viikkoa päässäni on vain pyörinyt ajatus josta en pääse eroon; *meneekö koko nuoruuteni tähän...*
Pitäisikö minun sitten jättää hänet? Hakisin jonkun uuden jonka kanssa tuntea sitten rakkaus toisella tavalla?
On varmasti typerää valittaa kun kumppanikseen on löytänyt aivan loistavan ystävän...mutta olen silti jotenkin pettynyt...
apua..
Ajatellakko vain itseään ja omia tarpeitaan vai kiittää elämää kun on saanut luotettavan kumppanin ja jatkaa suu kiinni?
Vastaukset 19
Vanhimmat
asia niin, että rakkautenne on muuttunut pelkäksi ystävyydeksi ja vain "tavaksi" olla toisen kanssa. Läheisyys tai rakastelu ei voi tuntua "hölmöltä" ihmisen kanssa jota rakastaa ja ketä kohtaan tuntee intohimoa... Miten paljon ootte puhunut yleensä tunteistanne ja niiden "lladusta", esim. onko lause "rakastan sua" vain täysin tapa, vai mietittekö sen sanoessanne, että todellakin rakastan tuota ihmistä ja haluan olla hänen kanssaan loppuelämäni??? Jos saatte kunnolla keskusteltua näistä jutuista niin saat selville myös kannattaako suhdetta jatkaa...
Sitä minäkin pelkään, että tunteet on hänen puolestaan muutuneet tottumukseksi ja ystävyydeksi...
Sen verran ollaan kuitenkin puhuttu, että sitä hän ei itse myönnä, sanoo että todellakin rakastaa minua.
Ja siitä mulle tuleekin tämä huono oma tunto...petän toisen luottamuksen jos päätän erota hänestä...tai edes valittaa taas, että joku on huonosti...
Olisikin helppoa jos itse ei välittäisi niin paljoa...et vois vaan kävellä ovesta ulos..
Mutta en osaa määritellä että olenko tässä rakkauden vai huonon omantunnon takia? Taidan olla tyhmä kakara...
kuulostaa kyllä vaikealta tilanteelta. Mitä jos yrittäisit sanoa miehellesi ettet ole onnellinen näin, kun läheisyys ja seksi ovat vallan jääneet pois. Ehkä miehesi ei ymmärrä että tarvisit muutakin kuin yhteisen osoitteen? Miehet on välillä niin tampioita. Tuo omatunnon takia oleminen ja oikean rakkauden erottaminen toisistaan on kyllä vaikeeta noin pitkän yhdessäolon jälkeen. Pystyttekö puhumaan seksistä ym. suoraan, esim. voitko kysyä miksi miehesi ei halua Sinua ym.? Noiden omien tunteidesi selvittäminen voisi onnistua ehkä sillä että otat vähän välimatkaa mieheesi... Onko sulla mahdollista lähteä vähän "tuulettumaan" kavereiden kanssa, vaikkapa johonkin mökille vaikka viikonlopuksi ym. (tämä on ainakin auttanut itseäni...)
Hyviä neuvoja kyllä annat, kiitos niistä.
Lähden tosiaan välillä, esimerkiksi vanhempieni luokse ja mökille ja olen pari viikkoakin pois, tänä aikana ehdin aina tulemaan siihen lopputulokseen, että hänen kanssaan on puhuttava ja selvitettävä että missä mennään.
Sitten aloitan puhumaan ja hän kuuntelee ja nyökyttelee ja osallistuu keskusteluun ja toteaa, että kiva kun tulin puhumaan ja että molempien tulee nyt selvästikkin kiinnittää tähän huomiota. sitten halataan ja *tadaa*
Ongelma on lakaistu maton alle taas.
Jos otan myöhemmin asian puheeksi niin miehellä on sellainen asenne, että jauhan asiasta koko ajan. Sitten taas itselleni tulee se olo, että en halua vainota toista, ja unohdan sen kaiken minkä olen päättänyt yksikseni hoittavani kuntoon.
Tuo on sitten viellä varmaan ihan totta mitä hauskasti sanoit että *miehet ovat välillä hiukan tampioita* (olen toki varmasti itsekkin kun en tähän ratkaisua itse keksi)
Mutta jos saankin hänet tajuamaan, että pelkkä yhteinen osoite ei vaan riitä, ja hän toteaa, että ei halua muuta. Haluaa rakastaa näin ja olla ystävä näin.
Jos sitten lähden niin se tekee minusta itsekkään ja kamalan ihmisen?
Korostaen viellä, että tämä mies on muuten aivan mielettömän kiva ja mahtava tyyppi.
parisuhdeterapiaa. siellä voisitte käsitellä näitä asioita laajemmassa mittakaavassa ammattilaisen opastuksella. mies tuntuu kohtelevan sinua epäreilusti, mutta minusta on parempi, että oikeasti käsittelisitte nuo asiat ennen kuin edes harkitset eroa hänestä. muuten saatat tulevaisuudessa miettiä mikset kelvannut sille miehelle ja mitä sinussa on vikana jne.
Miksette voisi erota ja jatkaa hyvinä, läheisinä ystävinä sen jälkeenkin? Kuulostaa siltä, ettei miehesi osaa tuntea intohimoa enää (tai ei ehkä ketään kohtaan). Joten ystävyyden ennuste voisi olla hyväkin, häntä ei välttämättä haittaisi, jos löytäisit uuden elämänkumppanin. Jos taas hänkin etsisi uuden kumppanin, niin eiköhän sekin kertoisi että ratkaisunne oli oikea.
Olet ollut todella nuori kun aloitte seurustella, joten ymmärrän että luopuminen voi tuntua kauhealta sinusta.
Niin...luopua...
Se tuntuu todellakin todella pahalta..ajatukselta.. Varsinkin kun toinen tuntuu uskovan, että kaikki voi aina ja ikuisesti jatkua näin. On kuin iskisi toiselle tikarin selkään...
mutta olet kyllä selvästi ahdistunut, eikä se varmaan siitä lähde ennenkuin jotain konkr. tapahtuu. Voi kyllä olla niinkin että miehesi tosiaan rakastaa sua ihan naisena, mutta ei ole niinkään kiinnostunut seksistä enää tms. Mutta kyllä kait sun pitäis ajatella itseäsi enemmän kuin sitä miten pahasti miehesi pettyy, jos haluat lähteä? Yritä jotenkin saada miehesi tajuumaan että nuo asiat on sulle todella tärkeitä ja jotain muutosta on oikeasti tapahduttava ja "jankutat" sitten jos tarvii, ei kai siinä oo mitään menetettävää (paitsi sopu ehkä...). Oot niin nuori vielä, että ei kannata olla suhteessa jossa ei tunne "saavansa" kaikkea tarpeeksi (hyvä sanoa, kun ite olen jopa 25...), vanhempana sitten ajattelee että kun olisin sillon lähtenyt (äitini kokemuksia...). Hyvä juttu kyllä että tuuletut välillä :) se selkeyttää hyvin ajatuksia. Ootteko käynyt yhdessä lomalla, sekin voisi piristää molempia ja suhdetta yleensäkin... :)
Mielestäni suhteessanne on pielessä paljon- ja vakavasti nyt jotain!. Jos toista rakastaa oikeasti. Niin tällöin ei sanota toiselle että, lähellä oleminen tuntuu hölmöltä! Läheisyys/ kaikenlainen toisen huomioiminen kuuluu hyvään, toimivaan suhteeseen!. Sinun ei pidä tuntea syyllisyyttä, omien tarpeidesi takia. Mikä mies se semmoinen on, joka näin ohjailee liittoanne!.
Itse päätät- ja varmaan jo tiedätkin sen että, sinun juuri on otettava ohjat käsiisi- ja ratkaistava tämä suhteenne ihme ongelma!.
Kirjoitti eronnut nainen, joka ei koskaan katsoisi tälläistä tilannetta, tekemättä mitään!.
Tuttuja juttuja-12 vuota yksissä.Siitten ei kkiinnosta.Nyt yksin mökillä
mulla usi haku päällä.UUsi asunto.Miksi naiset ei tykkää normaalista kiltistä miehestä.Vaan haluava sen hakkaavan mustasukkaisen miehen.
Minusta ainakin jatkuva seksistä kieltäytyminen on pahimmanlaatuinen puukonisku kumppanille selkään suhteessa...
...sanoisin että tämän sortin tampioutta esiintyy lähes yksinomaan naisilla kun he alkavat säännöstellä seksiä ja läöheisyyttä joka on miehelle todellakin tärkeää!
naiset noin tee... Vaihda akkaa :) tuonlainen tampious on juuri miehille tyypillistä :)
Parikymppinen liha ei kelpaa mutta mies on muuten ihana, ystävällinen ja ilmaisee tunteensa?
Monella naisella on tällaisia kavereita, mutta niitä sanotaan homoystäviksi. Ja kyllä: Et vielä usko, mutta sellainen voi sattua juuri sinun kohdallesi.
En usko että homo, tai muutenkaan pettäisi minua..
Me ollaan aina vaan kahdestaan...Ei se käy missään..ellei sitten kavereitaan lähde moikkaamaan...ja usein miten mä lähden mukaankin...
Tota mietin joskus itsekkin, mutta seurailin touhuja tarkemin jonkun aikaa ja totesin et en usko...
Toiset sitten varmaan vaan rakastaa eritavalla kuin mun tapaset pinnalliset hölmöt...
> On varmasti typerää valittaa kun kumppanikseen on löytänyt aivan loistavan ystävän...mutta olen silti jotenkin pettynyt...
Sinäpä sen mainitsit: sinulla on hyvä ystävä.
hän ei ole rakastettusi.
> Mutta jos saankin hänet tajuamaan, että pelkkä yhteinen osoite ei vaan riitä, ja hän toteaa, että ei halua muuta. Haluaa rakastaa näin ja olla ystävä näin.
Jos sitten lähden niin se tekee minusta itsekkään ja kamalan ihmisen?
et ole itsekäs. sinulla on omat tarpeesi ja tarpeenne eivät nyt kohtaa.
mieti, mitä miehesi on saanut sinusta. hänellä on ollut 10 vuotta nuorempi nainen, josta hän ei nyt enää ole kiinnostunut. hän ei halua ottaa huomioon sinun tarpeitasi. kelpasit hänelle, kun olit todella nuori. Siinäkin on voinut olla silloin jotain epätavallista, että hän on sinut halunnut. Haluaakohan hän taas nuoren naisen? Ikäviä asioita, mutta se tuli mieleeni. Harva 27 -vuotias etsii alle kaksikymppisiä. toinen ongelma voi olla seisokki-ongelmat. Jos niitä häpeää, on helpompi jättää petipuuhat kokonaan.
voisit johdatella keskustelua, että voisitteko olla myös hyviä kavereita, jos ette enää ole rakastavaisia.
olet ansiokkaasti ottanut asiaa puheeksi, mutta valitettavasti se ei ole johtanut mihinkään. sano suoraan miehellesi, että rakastat häntä ja haluat alun kipinän takaisin. jos mies ei ole samoilla linjoilla, sinulla on oikeus erota.
ai niin, et ole tyhmä, vaan harvinaisen järkevä, kun haluat selvittää tilannetta. Tsemppiä ! :)
perustuu siihen että ollaan rakastuneita mutta myös hyviä ystäviä. Te taidatte olla vaan kavereita ja kämppiksiä, eikä muuta. Jos seksikin tuntuu miehestä hölmöltä niin eiköhän se sanele aika paljon.
Mitä sinä itse haluat? Jos se nykyinen olo riittää niin ok. Jos ei niin muuta elämääsi. Meillä on vaan yksi ainokainen elämä ja se kannattaa yrittää elää niin että itsellä on hyvä olla.
Elä, ettet jonain päivänä kadu ettet elänyt
... jo tuossa viestissäsä, että olet löytänyt loistavan ystävän !! ja mikä erottaa ystävyys ja parisuhteen?!?!? seksi. olen itse juuri lopettanut suhteen jossa ei ollu intohimoa tai seksiä, kärsin siitä valtavasti ja lopulta oli pakko tehdä ratkaisu. uskon että tein oikein, vaikka onhan se aluksi kipeää olla yksin. mutta kun ajattelee loppuelämää, niin todellakin haluan miehen joka pitää minua viehättävänä ja seksikkäänä ja näyttää myös sen. kaverit on sitten asia erikseen. Onnea ja rohkeutta päätöksiin!!
Kiitos taas kaikille hirveästi tuesta ja neuvoista... Olen lukenut ne kaikki moneen kertaan.
Kai tämäkin jo auttaa, kun tavuttaa lauseen mielessään, että voisinko jättää mieheni nyt?
Sainme puhuttua taas jotenkuten asiasta eilen ja kai sain sitten mieheni taas ahdistumaan tai tajuamaan, että olen tosissani...Herätti minut, toi aamiaisen sänkyyn ja sanoi, että tänään lähdetään tekemään ihan justiinsa mitä sä haluat rakas, eikä mietitä kuluja..(meillä on ollut rahan kanssa tosi tiukkaa jo pari vuotta, koska haluanme maksaa lainan pois nopeasti)
Olin sitten tietysti onnesta soikeana, ja ajattelin, että nyt hän ymmärsi, että molempien pitää keskittyä, että saadaan asiat kuntoon..
Noh tulin suihkusta ja istahdin hänen viereensä pyyhepäällä ja suutelin häntä...vastasi kyllä suudelmaan, mutta samaan hengenvetoon totesi, että äkkiä vaatteet päälle, etä ehditäänkin viellä johonkin...
Meinasin sanoa hänelle, että ei mua mitkään ulkona käymiset kiinnostaisi, kun se että olisi läheinen ja hyvä olo...mutta sainpa pidettyä mölyt mahassa ja tajusin (jopa minä tyhmä avovaimo) että, ei tämä valittamalla enää parane..
Haluan juuri hänet, minun oman ihanan mieheni pitävän minua viehättävänä ja haluttavana, en kenenkään muun. Joten heitin vaatteet päälle, kampasin tukan, ja hiukan ripsiväriä. Ja tokaisin että lähdetään sitten. Tein tämän hymyillen ja tietäen, että ainakin voin viellä yrittää.. ja jos se ei suju niin sitten voinme kai erota kavereina omille teillemme, enkä joudu riutumaan huonossa olossa.
Luulen, tai ainakin toivon myös hänen nyt ymmärtäneen missä mennään...
Ja kiitos viellä kaikille avusta.
Nyt jos tulee viellä hyviä vinkkejä mieleen, miten tästä eteenpäin, tai muuta kommentoitavaa, niin saa laittaa ihmeessä.. Olen liikuttunut kun näin moni välitti ja vastasi avunpyyntööni. :)