Otsikko varmaan nostaa nuoremmassa naissukupolvessa ihokarvat pystyyn ja vastarintaan.
Asiassa on monta puolta ja hyväksyttävää syytä puolustaa entisajan naista ja hänen sen hetkiseen tilanteeseen sopivaa viisauttaan ja ei ollut taloudellisesti varaa lähteä omille teilleen parisuhteestaan tai mahdollisuuksia kaikilla opiskellakaan.
Jos lähdetään liikkeelle siitä, että entisajan nainen joutui, kuten miehensäkin raatamaan maatalossa/torpparina elantonsa puolesta hikihatussa ja samalla hoitamaan lapsiaan ilman mitään päivähoitopaikkoja, vaikka apuna saattoi olla mummot ja papat ym piiat, riipuen talon varallisuudesta, eli asuttiin saman katon alla ja töitä jaettiin. Elämä saattoi olla kovaa, mutta oltiin tyytyväisiä mitä saatiin ja tuskinpa jaoteltiin miesten töitä tai naisten, sillä molemmat puolisot ymmärsivät oman ja toisen roolinsa tärkeyden ja kyvyt tehdä niitä.
Varmaan meillä nykypolvella olisi paljon opittavaa heistä, kuten perinteiden kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, kasvatukselliset seikat, kuri, ei turhanpäiväistä valittamista, tyytyväisyys, nauttia pienistäkin onnistumisista yms. Ehkä negatiivisiakin asioita löytyisi ja varmaan kasvatus herättää monia kysymyksiä puolesta ja vastaan, mutta välillä näyttää vapaankasvatuksen hedelmät ongelmansa, eli pitääkö vanhempien ihmisten jäädä jalkoihin työelämässä, nöyrtyä ja pelätä tässä yhteiskunnassa, kun nuoriso jyrää alleen.
Varmaan suhdeongelmia ja ristiriitoja koettiin entisaikaankin, mutta taloudelliset seikat ja yhteinen ymmärrys, perheen selviytymisen kannalta piti huonoakin liittoa yllä ja uhrauduttiin oman hyvinvoinnin kustannuksella muiden eteen, eli arvot asetettiin etusijalle.
Mielestäni hyvään parisuhteeseen kasvetaan sitkeästi, jopa vaikeuksien kautta ja ero ei ole välttämättä ole ainut asioita ratkaiseva vaihtoehto, kuten nykyisin helposti ajatellaan. Tietenkin erot on jokaisen henkilökohtaisia ratkaisuja, mutta jotenkin tuntuu nykyihmisiltä puuttuvan entisajan sitkeys, tai arvomaailman ymmärrys, eli lapset kaipaa kuitenkin onnellista perheidylliä, johon kuuluu äiti ja isä.
Nykyisin on monelle maailma auki ja on valinnan varaa tehdä omia ratkaisuja suuntaan sun toiseen, parisuhteessa lähteä tai heittää kaveri kevyin perustein pellolle, koulutus, taloudelliset mahdollisuudet parantuneet. Olemmeko turhaantuneita tai liian itsekkäitä, eli olemmeko onnellisimpia kuin entisajan kovaa työtä ja kurjuuttakin kärsinyt sukupolvi, eli vaikuttaako pinnallinen helpohko elämäntapa parisuhteenkin pinnallistumiseen eli esineellistyykö suhde.
Asiassa on monta puolta ja hyväksyttävää syytä puolustaa entisajan naista ja hänen sen hetkiseen tilanteeseen sopivaa viisauttaan ja ei ollut taloudellisesti varaa lähteä omille teilleen parisuhteestaan tai mahdollisuuksia kaikilla opiskellakaan.
Jos lähdetään liikkeelle siitä, että entisajan nainen joutui, kuten miehensäkin raatamaan maatalossa/torpparina elantonsa puolesta hikihatussa ja samalla hoitamaan lapsiaan ilman mitään päivähoitopaikkoja, vaikka apuna saattoi olla mummot ja papat ym piiat, riipuen talon varallisuudesta, eli asuttiin saman katon alla ja töitä jaettiin. Elämä saattoi olla kovaa, mutta oltiin tyytyväisiä mitä saatiin ja tuskinpa jaoteltiin miesten töitä tai naisten, sillä molemmat puolisot ymmärsivät oman ja toisen roolinsa tärkeyden ja kyvyt tehdä niitä.
Varmaan meillä nykypolvella olisi paljon opittavaa heistä, kuten perinteiden kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, kasvatukselliset seikat, kuri, ei turhanpäiväistä valittamista, tyytyväisyys, nauttia pienistäkin onnistumisista yms. Ehkä negatiivisiakin asioita löytyisi ja varmaan kasvatus herättää monia kysymyksiä puolesta ja vastaan, mutta välillä näyttää vapaankasvatuksen hedelmät ongelmansa, eli pitääkö vanhempien ihmisten jäädä jalkoihin työelämässä, nöyrtyä ja pelätä tässä yhteiskunnassa, kun nuoriso jyrää alleen.
Varmaan suhdeongelmia ja ristiriitoja koettiin entisaikaankin, mutta taloudelliset seikat ja yhteinen ymmärrys, perheen selviytymisen kannalta piti huonoakin liittoa yllä ja uhrauduttiin oman hyvinvoinnin kustannuksella muiden eteen, eli arvot asetettiin etusijalle.
Mielestäni hyvään parisuhteeseen kasvetaan sitkeästi, jopa vaikeuksien kautta ja ero ei ole välttämättä ole ainut asioita ratkaiseva vaihtoehto, kuten nykyisin helposti ajatellaan. Tietenkin erot on jokaisen henkilökohtaisia ratkaisuja, mutta jotenkin tuntuu nykyihmisiltä puuttuvan entisajan sitkeys, tai arvomaailman ymmärrys, eli lapset kaipaa kuitenkin onnellista perheidylliä, johon kuuluu äiti ja isä.
Nykyisin on monelle maailma auki ja on valinnan varaa tehdä omia ratkaisuja suuntaan sun toiseen, parisuhteessa lähteä tai heittää kaveri kevyin perustein pellolle, koulutus, taloudelliset mahdollisuudet parantuneet. Olemmeko turhaantuneita tai liian itsekkäitä, eli olemmeko onnellisimpia kuin entisajan kovaa työtä ja kurjuuttakin kärsinyt sukupolvi, eli vaikuttaako pinnallinen helpohko elämäntapa parisuhteenkin pinnallistumiseen eli esineellistyykö suhde.
Vastaukset 28
Vanhimmat
taas tämäkin, niinpä niin.
Mitenkäs kun minä en ole löytänyt sitä perinteistä miehekästä ja luotettavaa miestä, niin pitäisikö tehdä entisaikojen malliin, eli kärsiä vaan, ihan sama minkälaisen miehen kanssa. Ei ikinä! Olen kouluja käynyt sen takia, että saan siitä itsellenikin jotain ja vapaus se kuule maistuu naisellekin.
Mistä muuten johtuu, että niissä maissa missä on "perinteinen", naisia alistava kulttuuri yhä voimissaan, elintaso yleensä on sitä alempaa tasoa? Selitä heti!
näinkin kirjoitukseni, vaikka asia sisältöä yritin laajemmin ja monipuolisemmin esittää:)
En tiedä mistä tähän hättään sulle perinteinen kunnon mies, mutta vähän malttia / tai kokeile haulikkoa ( ootte niin hyvii olympialaisissakin) , niin eiköhän se adonis ilmesty:)
Tosta nais alisteisistata maista en tiedä, ehkä he ovat sitten kuitenkin onnellisempia kuin me:)
armon vuotta 2008. Yhteiskunta ja arvot ovat muuttuneet noista kuvailemistasi ajoista. Ei sillä, että niissä mitään vikaa olisi. Kolikolla kun tuppaa olemaan myös kääntöpuoli niin on ihan hyvä asia, että nainen pääsee irti esimerkiksi väkivaltaisesta suhteesta ja pystyy elämään itsenäistä elämää, usein vielä tarjoten lapsilleen rauhallisen, päihteettömän kodin ja sitä peräänkuuluttamaasi perheidylliä. =)
tapauksissa on syytä lähteäkin.
En ota sen ihmmeemmin kantaa asioihisi ja kolikolla on nimenomaan kääntöpuolensa, mutta tulee mieleen se, että miksi mies on väkivaltainen ja käyttää päihteitä, eli mitkä syyt vaikuttavat miehen käyttäytymiseen näin.
Sitä voit toki miettiä, mikäköhän se on mikä saa tuon Turmiolan Tommin hengen heräämään miehessä.
Sinulla kuitenkin tuntuu olevan tuo patriarkaalinen vanha agraariyhteiskunnan arvomaailma niin tiukassa, ettei päähäsi mahdu ajatus siitä, että nainen on yhtä hyvin ihminen kuin mieskin. Koulutus ja vaihtoehto elää yksin tai hyvässä suhteessa kuuluu myös naiselle.
Ketkä niitä onnellisia on siellä naista alistavissa kulttuureissa? Naiset? Miehet?
liity mitenkään turmion kuvioihin?
Enpä ole tuota miettinyt, että nainen on ihminen:) (alan epäilee)
Kuten aiemmin totesin, en todellakaan tiedä naista alistavista kulttuureista ja heidän onnellisuuksistaan, mutta eihän se onnellisuus nyt ole pois suljettu vaihtoehtokaan, sillä ihminen sopeutuu vallitsevaan tilaansa, ellei tiedä paremmasta.
sinulle perinteisestä naisesta ,joka oli minun isäni kanssa naimisissa siihen asti kunnes kuoli.
Ensinäkin hän eli köyhyydessä jo omanlapsuuden .teki niskalimassa töitä pienellä maatilalla josta hädin tuskin sai joka päiväisen leivän tai ravinnona suuhun.. Nuorena tyttönä hän joutui sota-pakoon ja evakoon ..vieraseen maahan. sieltä selivittyä alkoi uudelleen -rakennus suomessa . oli pulaa kaikesta leivästä ,viljasta .vaatteista .
Piti taas repiä sélkä-rangasta kaikki irti.. kun oman perheen perustaminen oli ajankohtanen.
kasvatti viisi-lasta pienellä maito-tilillä ja
ompeli kaikki vattteet itse .
sairastaa EI voinut ..oli mentävä töihin vaikka ..pääkainalossa.
olisin itse toivonut omalle aidille hieman helpompaa elämää mitä hän koskaan sai elää. mutta ei ..viellä vanhana ja väsyneenä ..sai kärsiä kivuista ja säryistä.
siis jos nykyään nainen pääse hieman helpomalla olen siitä kiitollinen ja hyvillään.
eikä naiset yksin tätä yhteis-kuntaa rakenna siinä on myös miehet mukana .
joten kuinka paljon tämän päivän miehet arvostavat omaa naistaan ..siis ei yhtään..tärkeimpää on kaikki ...muut..koneet ja vehkeet ..joista voi olla ylpeä ..mutta nainen ei siihen kuuluu.
nykynaista, jos annetaan aihetta. Vikoja tai asenne vaikeuksia löytyy molemmista sukupuolista ja mielestäni nämä on näitä kasvatuksellisia seikkoja tai millainen on ollut kotikasvatus, joita yritetään sopeuttaa puolin ja toisin parisuhteeseen
Mennäänkö vielä pitemmälle kun elimme metsästäjä/keräilijöinä täällä nykysuomen alueilla? No ei mennä, sillä ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Ennen, nykyaikana ja tulevaisuudessakin on ongelmia. Turha hehkuttaa mitään menneisyyttä kun silloin muka oli kaikki paremmin. Ennen on ollut ihan saman lailla pinnallisia ja toisia ihmisiä esineellistäviä ihmisiä.
Se on kyllä totta että lukemalla historiaa näkee mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa. Älä kuitenkaan rajoita historianopiskelua lähihistoriaan, vaan lue vaikka millaista ja millaisia ihmisiä on ollut ennen ajanlaskua.
tarkoitus koko historiaa läpi käydä tai kenelle sopii minkäkinlainen elämäntyyli. Lähinnä painotin entisajan sitkeyttä, olosuhteita, tyytyväisyyttä ja onko meillä mitään sieltä opittavaa ja vertailin nykyaikaan.
Pinnallisuutta on ollut ennenkin, mutta mielestäni se on lisääntymään päin, eli arvot, inhimillisyys, kunnioitus yms alkaa olla nykyihmisille tuntemattomia käsitteitä.
Sinä et tiedä entisaikojen ihmisten tyytyväisyyksistä/tyytymättömyyksistä yhtään mitään. sinulla on vain romanttisia kuvitelmia ja oletuksia asiasta.
"entisajan" ihmisen käsityksistä ja onnellisuudesta oikeasti mitään. Se on romanttista kuvitelmaasi.
elämästä, sitä se oli. Ei ollut juoksevaa vettä, ei sähköä, ei sosiaalihuoltoa, ei lasten, eikä naisten oikeuksia, harva osasi edes lukea
eikä ollut ees mäkkäreitä.
Mutta voihan aloittaja muuttaa vaikka saudeihin.
entisaikojen sukupolvten rakentama. Se mitä nykynuoriso tekee tai nauttii on entisaikojejen sukupolvten aikaansaannosta. Toisin sanoen nykynuoriso on karrikoidusti sanottuna pelkkä hyväksikäyttäjä, ansio kuuluu vanhemille sukupolville. Sen takia niitä kuitsutaan "pullamössösukuplveksi".
se vain sellainen nainen vaatii rinnalleen miehen joka myös tekee nurkumatta töitä.
Ei arvostele sitä naistaan siitä, ettei se pidä huolta itsestään ja elä pelkästään miestään varten.
Hyvään liittoon kun tarvitaan kaks, enkä nähnyt missään niitä ohjeita joita miehelle laitetaan, että saavutetaan ihanneliitto?
Mutta oikeassa olet siinä, ett nykyään voitaisiin-yhteistyöllä-tehdä liiton eteen enemmänkin.
kommentti:) Tässä asiassa olen samaa mieltä, että yhdessä ahkeroidaan ja ajatellaan
yhteistä hyvää.
Yhteistyötähän liiton solmiminen on tai pysyvyys.
Välillä tuntuu siltä, että liian herkästi erotaan tai annetaan periksi ja vaurioihin ei osata varautua etukäteen, mutta jokainen päättää mikä on itselleen parasta ja vaikea on sivullsen ketään tuomita ratkaisustaan.
tuominnutkaan, kuinka voisinkaan.
Mutta totta on, että kun maailma houkuttaa, ei osata arvostaa omaa kaveria.
Minulle eräs työkaveri eronsa kohdalla sanoi hyvin. ettei moiti vaimoaan, sillä on se joskus ollut rakaskin.
Ja niinhän se menee, jos sinun pitää moittia kumppaniasi, moitit siiinä itseäsi.
Kuinka kummassa oma arvostelukykysi oli niin heikko että otit niin kurjan kaverin?
Luulen ettei yksikään pitkä liitto ole pysynyt kasassa ilman isoa tyäpanosta.
Ja sitäkin ettei aina niin huvittais katsella saman kaverin naamaa, mutta ne ihmiset jotenkin pääsee kriiseistään yli.
HAtunnoston arvoinen suoritus.
eläessäni tässä ajassa. Minulla on naisena mahdollisuus valita mitä tahdon elämässäni. Ei tarvitse mennä naimisiin, tehdä lapsia, vaan voin elää itselleni, koska se tekee minut onnelliseksi. Voin keskittyä työhöni, harrastukseeni ja muihin sosiaalisiin suhteisiin. Minua on yritetty laittaa tähän perinteisen naisen rooliin, mutta ei onnistunut. :)Tasa-arvoisen parisuhteen ansaitsee kaikki. Mutta mielummin yksin kuin huonon sovinistisen miehen kanssa.
Miehet ovat naisen hyvinvoinnin uhka useimmiten.
olisihan se varmasti ihanaa, kun olisi kumppani, joka olisi itseen nähden alisteisessa asemassa. Sen olisi pakko tehdä mitä käsketään ja tehdä tämä vielä napisematta, hymyssä suin, sillä jos vastalauseita alkaisi kuulua, voisin nasauttaa sitä napakasti turpaan ja sen jälkeen riepottaa pihalle yönselkään. Takaisin saisi tulla kun osaisi taas käyttäytyä haluamallani tavalla. Kumppani ei voisi vaatia mitään, ainoastaan arasti pyytää, ja tietenkin joskus palkitsisin kumppanin esim. uudella vaatekankaalla. Vastalahjaksi saisin koiranpentumaisia elkeitä nuoleskeluineen ja hännänheilutuksineen. Minähän tietenkin päättäisin taloudenpidosta jne, eihän kumppanilla olisi oikeutta omaisuuteen, eikä nyt muutenkaan minkäänlaista päätäntävaltaa itsensä suhteen. Ja ah, puutteestakaan ei tarvitsisi kärsiä kun kumppanilla ei olisi oikeutta kieltäytyä seksistä. Ja jos ei antaisi vapaaehtoisesti niin voisihan sen ottaa väkisin. Tai käydä vieraissa. Ja se hoitaisi penskat ja talouden ja tietysti minut. Ihanaa, kumppaniin voisi aina turvautua, mihinkäs se varattomana ja suojattomana, vailla tulevaisuutta lähtisi? Kyllä, perinteinen perhemalli ja parisuhde kuulostaa aivan ihanalta!
Tai sitten ei. Sen verran empaattinen olen etten haluaisi ketään alistaa tuolla tavalla kynnysmatoksi. Ehkä ap:lle tämä ei olisi ongelma?
ketä lystäät. Kunhan et rupea muita vaatimaan sinun fantasioittesi täyttämistä, jos ei heitä kiinnosta. Enkä yhtään ihmettele, että mies kaipaa menneitä. Mutta harva nainen taas kaipaa, ja yhtä harva kaipailee menneisyyden miestä vaatimuksineen itselleen. Eihän nainen ollut edes täysvaltainen kansalainen, vaan pelkkä miehensä jatke ja palvelija.
sinun kannattaisi hieman perehtyä naisen, lapsen ja perheen historiaan ennen kuin kirjoitat, että töitä jaettiin. sitä ei tehty. naiset kyllä joutuivat tekemään miesten töitä( jos tilanne vaati), mutta miehet eivät missään tapauksessa tehneet naisten töitä. se olisi ollut suunnaton häpeä, heikon miehen merkki. naisten työpäivät olivat aina pidempiä kuin miehillä. tästä siis juontuu miksi kotityöt vieläkin jäävät usein naisille.
talonpoikaisen naisen tehtävä oli aina palvella miestä ja poikiaan, oli kuinka väsynyt tahansa. nainen ei saanut syödä heidän kanssaan, vaan söi tyttöjen kanssa mitä miehiltä jäi(ja nainen sen ruuan valmisti). isäni mummu toimi näin vielä 40-luvulla ja perhe kuului parempaan keskiluokkaan.
suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä eurooppassa äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa 1906. tämä johtui vain siitä, että maa oli venäjän valtakuntaa ja haluttiin puolustaa autonomiaa. siihen siis tarvittiin myös naisia.
naiset saivat papeilta synnin päästön, kun olivat saaneet lapsen. tätä kutsuttiin kirkottamiseksi. jos nainen kuoli synnytykseen hän oli synnistä saastainen. isiä ei luonnollisestikaan kirkotettu heitähän ei synti ilmeisesti koskenut. homma lopetettiin suomessa 1923.
vaikka naiset lopulta saivat opiskella he eivät päässeet kaikille aloille.vasta toisen maailmansodan jälkeen naiset saattoivat toimia juristina tai insinöörin tehtävissä. papiksi ei pääsyt suomessa vielä silloinkaan. monessa muussa maassa kylläkin. suomessa on vieläkin pappeja jotka kiljuvat,"nainen vaietkoon seurakunnassa". eihän tuota naisten pappeutta ole kestänyt, kuin pari kymmentä vuotta.
vasta 1994 avioliitossa oleva nainen saattoi marssia poliisin pakeille, kun känninen tai muuten vain hullu aviomies raiskasi hänet. silloin se todettiin laissa rikolliseksi teoksi, sitä ennen se ei ollut edes rikos.naisella ei ollut oikeutta kieltäytyä seksistä, mutta miehellä oli. ja lueppa vuosiluku uusiksi. uskoisitko? se siitä suomen edistyksellisyydestä näissä asioissa...
naisen asema on ollut äärettömän huono ja korjaamisen varaa on pirusti vieläkin. lisäksi naiset ja miehet eivät ole olleet tasaveroisia ystäviä, vaan nainen on ollut jumalan luoma virhe eli epäonnistunut mies. ethän tiedä mistä kirjoitit? sillä en voi uskoa, että haluaisit naiset tuollaiseen elämään ja pitäisit sitä oikeudenmukaisena.
kannattaa tosiaan perehtyä esim sellaiseen helppo lukuiseen kirjaan kuin eevan tyttäret. se on hyvin kirjoitettu historian kirja, eikä liian raskas. sen on kirjoittanut kaari utrio, joka lähinnä tunnetaan romaaneista, mutta on koulutukseltaan historioitsija. toinen kirja on perhekirja, kirjoittaja sama. perhe historia ja varsinkin naisten ja lasten osuus siinä, on sitä vaiettua historiaa josta ei paljoa puhuta.
tuossa sinulta, kiitos.
Moni ei tänä päivänä edes tule ajatelleeksi millaista on ollut ihan tässä meidän lähihistoriassa ja monissa maissa naisten alistaminen jatkuu vaan.
ja "Toopeille" yhteisesti vastaus.
En yhtään ihmettele naisenasemaa mikä se on kautta historian ollut, kun lukee vastauksia.
Luulin saavani fiksujakin vastauksia,mutta keskustelu näköjään velluu epäilynä ap. historian tuntemuksen puutteesta, entisajan tyytyväisyydestä, alistamisesta ja leimataan melkeinpä sovinistiksi.
Tarkastelin lähinnä lähihistoriaa ja olisi varmaan pitänyt tarkentaa avaustani siten, että olen 50-luvun maaseudun kasvatti ja lapsuuden muistojen, havaintojen perusteella loin mielikuvani, joka ei varmaan ole 100% oikea, mutta lapsi vaistoaa asioita ja luo mielikuvan hyvästä ja huonosta.
Tuskinpa kukaan nyt haluaa ketään alistaa ja mennyt on mennyttä, sekä naisten asema on parantunut mitä pidän kaikin puolin hyvänä asiana, mutta ei vilkaisu taaksepäinkään koskaan pahaa tee, joista voi jotain jopa oppiakin.
jos kirjoittaa asioista sovinistiseen sävyyn, ei pitäisi olla yllätys, että lukijat pitävät sovinistina.
tuo malli miehelle sopisi?
kannattavat ovat tanttoja ja toopeja.
mikä näissä vastauksissa oli niin toopea, ja mikä niissä sinun mielestäsi oikeuttaisi naisen alisteisen aseman historiassa?
Oliko se vain sitä, ettei kanssasi oltukaan samaa mieltä? Sinua ei myötäilty, eikä mielistelty ja tietämättömyytesikin tuli esille. Sitäkö vain? Olethan sinä sentäs mies.