Voiko yksin viihtyvä (pieni kaveripiiri eikä itseään asia vaivaa) mies saisi sinut kiinnostumaan? Yksin viihtyviä ihmisiä on monenlaisia monesta syystä, mutta millainnen saisi sinun pääsi kääntymään/ajatuksesi harhailemaan yön pimeinä tunteina?
Mitä hän tekee vapaa-aikanaan?
Miten hän pukeutuu?
Missä hän liikkuu?
Millainen ihminen hän on (rajoitteena vain se että viihtyy omissa oloissaan)
miksi sitten kysyn tällaista? Viihdyn itse yksin ja kaipaisin hieman inputtia suuntaa antamaan, tiedättehän?
Mitä hän tekee vapaa-aikanaan?
Miten hän pukeutuu?
Missä hän liikkuu?
Millainen ihminen hän on (rajoitteena vain se että viihtyy omissa oloissaan)
miksi sitten kysyn tällaista? Viihdyn itse yksin ja kaipaisin hieman inputtia suuntaa antamaan, tiedättehän?
Vastaukset 9
Vanhimmat
siis hetkinen, oliko kysymyksesi (joka vaikutti vähän sekavalta) se, että millainen olisi tämä mies, joka saisi ajatukseni harhailemaan, joka olisi siis yksinäinen?
jos kysymys oli tuo, vastaus on tämä:
ulkonäkö: yli 175 senttinen, atleettinen mies joka käyttää istuvia alaspäin hieman leveneviä farkkuja ja pitkähihaista urheilullista paitaa, josta huomaa rintalihasten olevan paidan sisällä. Lyhyet hiukset, tai koko pään sänki, tai kalju. Ei viiksiä, ei mielellään partaa. Muoti tennarit jalassa. Aluspöksynä björn borgin tms bokserit ja mustat sukat. Jos on takki päällä niin se on joku muodikas musta, tai urheilullinen. Hänellä on lentäjätyyppiset peili aurinkolasit.
Hän liikkuu rauhallisesti ja hyvässä ryhdissä, aika pitkin askelin, silleen lipuvasti. Tiedäthän :D Ja hän liikkuu kaupassa, kirjastossa, lenkkipoluilla, salilla, museoissa (voih miten seksikästä!) tai metsässä, muttei juurikaan baareissa.
Luonne: hän on ihmisenä rauhallinen ja pitkäjänteinen. Hän ei riitele huutamalla muttei myöskään mököttämällä. Hän on miehekkäästi vähän jörö, mutta kun hänet oppii tuntemaan, hän näyttää itsestään herkkiä puolia myös. Nämä puolet voivat tulla esiin empatiana; hän on hyvä kuuntelija ja osaa asettua toisen asemaan. Hän on kokenut tunteita elämässään ja tajuaa ne. Hän ei ole nettiriippuvainen eikä varsinkaan käytä pornoa ahkeraan. Jos hänellä on suhde, hän haluaa seksiä n. 3-4 kert viikossa ja hellii ja hyväilee aamuin illoin. Hän katsoo naistansa lämpimästi ja hymyilee, mutta osaa myös raavaan miehen merkit näyttää. Kun kävelemme yhdessä, hän pitää minua kädestä kiinni tukevasti, ja välillä katsoo silmiini sieltä ylempää.
Hän on aina viihtynyt omissa oloissaan, ehkä siksi että hän on naisvaltaisen perheen keskimmäinen lapsi, se unohdettu ja "kyllä se pärjää" lapsi, joka ei haloota itsestään pidä. Hän tottui lapsesta asti olemaan tietokoneella ja hukkaamaan aikansa sinne. Kaverit hän on valkannut lapsesta asti hyvin varoen ja kaikkia ei ole otettu sydämen sisään mukaan. Vain harvat ja valitut. Minä tunnen olevani yksi niistä.
Haluan että hän ymmärtää miksi hän on yksinäinen. Ja toivon, että hän huomaa mikäli hän kärsii jonkinasteisesta masennuksesta tai riippuvuudesta (netti, seksi ym). Itsenäisenä miehenä hän tietää mikä on elämässä oikein ja mikä väärin, ja tekee asiat hyvin. Hän avaa sydämensä minulle, ja elää minun kanssani joka päivä, vaikka on muuten yksinäinen ja vähän eristäytyvä. Siinä harjoitellessa meni muutama vuosi, mutta me kasvoimme yhteen ja hitsauduimme samoille poluille.
Ymmärrämme toisiamme ja annamme toisillemme tilaa olla sitä mitä olemme.
Ihan kuin minä. Paitsi että noi kalsarit, arskat ja parta meni väärin. Mut ei se oo niin justiinsa.
Hienosti kuvailit kyllä. Olet selvästi ihmisläheinen ja sympaattinen ihminen. Kauneutta sinussa on jo ilmeisesti ainakin 1/7 -osa.
Toivotan vilpittömästi onnea ja rohkeutta siihen koitokseen kun "aiot" kellistää tämän sankarin. ;)
Kiitos! Kiva kun annoit kommenttia ja kehuit :) Lämmittää mieltä.
Eikä se olekaan niin justiinsa, laitoin vaan mahdollisimman tarkan kuvauksen minkä näin sieluni silmin :D
Muuta sinä olisit minua 3 vuotta nuorempi, aijaijai.. :D
osaa pitää itsestään huolta, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Pituudella ei oo väliä :)
Sit miehen pitää antaa ja ottaa vastaan rakentavaa palautetta asiasta, kuin asiasta.
Riidanhaastajista en pidä, enkä tavaroiden heittelijöistä ja riidelläkin voi rakentavasti..
Vapaa-aikanaan voisi harrastaa minun kanssani tai yksinkin, riippuu harrastuksesta..
Pukeutua voi hyvän maun rajoissa..
Koska itsekin viihdyn omissa oloissani, ei haittaa toisenkaan itsenäisyys.
Sellainen mies saa ajatukset harhailemaan yön pimeinä tunteina.
Yksinhän tuo viihtyy, hyviä ystäviä ehkä kaksi, kaveripiiriä rajallisesti. No, toki itsekin tykkään olla itsekseni, mutta ystäviä on useampi - kavereita paljon.
Mun pääni käänsi se, että hän on mukava ja aika hiljainen, järkevä ja maltillinen ihminen. Meillä on paljon yhteistä, vaikka joissain asioissa olemmekin hyvin erilaiset.
Toki voi saada kiinnostumaan. Mä uskon siihen, et kolahtaa kun kolahtaa ja siinä ei paljon vapaa-ajanviettotavat, pukeutumiset, liikkumiset tai ominaisuudet vaan vaikuta. Siis jos on jotain ylimaailmallista yhteekuuluvuutta, sitä on, vaikka noista olis mitkä asiat minkäkinlaisia.
En usko siinä mielessä iskemiseen, että joko sitä kiinnostusta on olemassa tai ei ole, mutta ei sitä millään tehdä.
Mut mielikuvia yksin viihtyvästä miehestä jos ajattelee, niin ehkä tämäntyyppisiä:
On tosi itsenäinen, vähän sellainen yksinäinen susi, ei tarvitse ketään mihinkään (voipi olla jopa melkein huono juttu, ettei tarvi ketään), tekee omia asioitaan, joihin ei saa muut puuttua. On ehkä vaikeasti lähestyttävä, häneen ei välttämättä saa minkäänlaista otetta tai kontaktia, koska yksinäinen ei ehkä tarvitse niin muita tai ihmissuhteet ei ole tärkeitä tai ei ole tottunut jakamaan asioitaan. Voi olla hyvinkin pohdiskeleva, on omat mielipiteet asioista, mutta ei toitota niitä muille. Saattaa helposti innostua uusista asioista, lähtee vaikka keskellä yötä jonnekkin tekemään jotakin, jos saa jonkun idean, joita varmasti saa. Osaa halutessaan olla hyvinkin sosiaalinen, mutta muut ihmiset eivät loppujen lopuksi ole hirveän tärkeitä. On päätöksissään jääräpäinen, menee vaikka läpi harmaan kiven, vaikka kiven voisi kiertääkin. Lujatahtoinen, lujahermoinen, itsetunto on hyvä, ei niin, että se olisi erikoisen hyvä, mutta niin, ettei välitä muiden mielipiteistä, koska on omatkin. Päämäärätietoinen, aina joku uusi suunnitelma mielessä.
Paras inputti on vain olla oma itsensä, niin kliseistä kuin se onkin..
hyvin tosta kuvailustas, vähän aikaa joutui leikkimään ajatuksella että olisit joku joka tuntis mut ja olis kirjoittanut just musta vaikka onhan se epätodennäköistä.
Osuit erittäin oikeaan kuvaillessasi kaltaistani loneria, epäilen että tunnet jonkun tapaiseni ja vieläpä aika hyvin. Tiedän hyvin miten olla tosi hyvä tyyppi ihmisten parissa mutta vaikka sellaisena olo ei olekaan mitään roolin vetämistä niin en silti jaksa sitä muutamaa tuntia pidempään, kännissä on eri juttu, silloin sitä jaksaa helposti koko illan. Tälläkin hetkellä voisin olla kaupungilla pitämässä hauskaa yhden kaverin kanssa mutta koska poikkeuksellisesti vietin jo sen kanssa koko päivän en millään tavalla tunne mielenkiintoa enää viettää iltaa sen kanssa, se olisi jollain tavalla jo liikaa. Ja tälläisiä päivän keissejä tapahtuu hyvin harvoin.
Emmä sitä sano että kaikilla pitäisi olla yhtä positiivinen kuva yksin viihtyvistä kuin sulla, ymmärrän hyvin että semmoista voidaan pitää ylimielisenä, sosiaalisesti rajoittuneena, nörttinä, ihmisiä pelkääväni etc. mutta ihan hauska lukea että joku on päässyt niin hyvin tämmöisen pään sisälle kuin sinä. Jos en olisi synnynnäinen loner voisin hyvin kuvitella aliarvioivani kaltaisiani :)
Totuus lienee se, että suurin osa näistä yksinäisistä miehistä eivät ole huoliteltuja, fiksuja ja itsenäisiä mutta ah niin vaatimattomia lihaksikkaita hunkseja :) Itse tiedän useammankin yksinäisen miehen ja moni on ollut lapsena kiusattu ja erilainen ja monen epäonnistumisen ja vastoinkäymisen seurauksena päätynyt luomaan elämäänsä "yksin".
Itse olen siinä tilanteessa, että alkaa huomata että toimistolla kaikki ovat naimisissa ja lapsiakin alkaa olemaan useimmilla. Vuosien varrella sitä huomaa onneksi kuitenkin, että yksinäisyys alkaa vähitellen muuttua itsenäisyydeksi. Parransänki kasvaa välillä vähän enemmän pituutta, ja suihkussa tulee käytyä vähän harvemmin kuin työkavereiden kun ei yksinkertaisesti ole tarvetta kun ei ole oikeastaan ketään joka niin välittäisi :) On sitten aikaa kyllä harrastuksillekkin; kaikenlaisten kirjojen lukemiselle, eksoottisille kamppailulajeille, kielten opiskelulle ja ylipäätään asioiden ajattelemiselle. Joskus sitä vaan huomaa, että on vähän erilaiset jutut kun muilla kolmekymppisillä. Töissä puhutaan vain lapsista ja rivitalonhoidosta ja eihän sellaisesta yksiössä asuva ikisinkku mitään ymmärrä :) Ja ei sitä enää osaa naisia sillä tavoin lähestyäkkään, jutella voi tietysti siinä kuin miehillekkin jos on mukava tyttönen en minä naisseuraa pelkää :) Joskus vähän harmittaa, että kävi näin, mutta elämä on joskus erilaista kun odotti ja ainakin voi opetella nauttimaan vapaudestaan. Ulkomaille muuttokin on käynyt ajatuksissa, lähtisi vähän seikkailemaan. Ajattelin nyt vaan jakaa tämä että ei jäisi tämä keskustelu ihan fantasioiden varaan sentään ;)
9 tai jotain sinne päin