Eli elelen tällä hetkellä etäsuhteessa jossa alun perin asuin kaupungissa A (äitini kanssa, vanhempani ovat eronneet) mutta muutin kaupunkiin B (äitini kanssa) ja aloin siellä vasta seurustella kyseisen henkilön kanssa joka asuu koti kaupungissa A, hän käy koulu taas eri kaupungissa ja näemme aina viikonloppuisin. Nyt kuitenkin olemme huomanneet ettemme oikein pysty olemaan erossa toisistamme ja kumpikaan emme viihdy kouluissamme joten minua hieman kiinnostaisi muuttaa takaisin kotikaupunkiini A ja muuttaa isäni luokse. Koulua täytyisi vaihtaa mutta ei se minusta ole ongelma. Onko tässä mitään järkeä ja mitä mieltä olette asiasta ja onko tärkeysjärjestykseni aivan sekaisin? En vain pysty keskittymään mihinkään ellen ole hänen kanssansa. ja ikää on vain 16 vuotta. Kiitos avusta! :)
16 vuotiaan etäsuhde
seurusteleva
61406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ymmärrän erittäin hyvin tuon tunteen, kun ensi kerran rakastuin itsekin tuossa iässä. Nyt olen myös saman nähnyt siskoni tyttäressä. 16-vuotiaana sitä on niiiiin rakastunut (olevinaan), että mikään muu maailmassa ei voita sitä. Sitä rakastaa niiiiiin kamalasti, että se raastaa, itkettää ja naurattaa, yhtä aikaa.
Totuus kuitenkin on, että sitä on niin lapsi ja vähän elämää kokenut sekä epävarma itsestään, että antaa sille tunteelle liian ison vallan.
Suurin huoli yleensä tuon ikäisenä (jopa vanhemmallakin iällä) etäsuhteessa on se, että jos ei olla tarpeeksi yhdessä, niin toinen löytääkin jonkun toisen sieltä omalta paikkakunnaltaan. Jos kuitenkin tosissanne tykkäätte toisistanne, niin se kyllä kestää sen viiden päivän eron ja tapaamiset ovat aina sitäkin ihanampia pienen eron jälkeen, usko pois.
Nauttikaa siis viikonloppuna toisistanne ja viikolla omista kavereista, jotka ovat myös tuiki tärkeitä. Sekä käykää koulu niin hyvin kuin taidatte, sillä se on tulevaisuutenne pohja!
Nykyaikana kun on puhelimet ja tietsikat, niin yhteydenpitokin sujuu todella helposti siihen omaan kultaa, kuten tiedät :)
Valitettavasti, harva suhde joka on noin nuorena alkanut kestää. Varsinkaan kaukosuhteena. Se vaan ottaa pidemmän aikaa särkeä, kun toista ei ehdi niin usein näkemään.
Olen itse 28 vuotias mies ja aikoinaan oli tuollainen teinietäsuhde. Rakastan niin mielettömästi ja lopulta...kaikki päättyi. Sen jälkeen tapasin ihmisen, joka tavallaan näytti kuinka sekaisin tuossa ensimmäisessä teinisuhteessa olin.
Nyt vanhempana harmittaa tietyllä tavalla se, että tiedostaa näitä asioita ja sen vuoksi tavallaa tekee itselleen muuria ja suojelee itseään. Ei ihminen halua että se sisin rikotaan kovin lyhyellä välillä uudestaan ja uudestaan.
Välillä tuntuu, että sitä muurautuu lopulta ihan umpeen ja elää lopun elämänsä yksin...
Noh tästä nyt tuli tarina minusta enemmän.
Viimeinen vinkki kuitenkin, et nauti hyvästi hetkistä ja sitten jos/kun se huono hetki koittaa niin ymmärrä myös että sä olet ihminen kun tunnet niin, ne kaikki tunteet kuuluu elämään ja kävi miten kävi, elämä jatkuu. Samalla teesillä itsekin jatkan eteenpäin. Matkan varrella on ollut kourallinen naisjuttuja ja luotan että niitä tulee lisää ja toivottavasti jossain vaiheessa se oikea joka viihtyy rinnalla pidempäänkin. :)
Itsekkin olen 16 ja kaukosuhteessa. Erona tosin se että poikaystäväni asuu RUOTSISSA. Pystymme näkemään toisiamme siis erittäin harvoin. Neuvoisin siis nyt jatkamaan kuten olet nyt tehnyt koska loppujen lopuksihan viikonloppuiset tapaamiset ovat luksusta moniin muhin suhteisiin verrattuna. Se sitäpaitsi takaa tosiaan että jokainen tapaaminen on sitäkin ihanampi. Kun olette koulunne käyneet ja opiskelunne tehneet, ja jos viekäkin tykkäätte toisistanne niin sittenhän sitä voi suunnitella kaikenlaista. Jos nyt kuitenkin pystytte joka viikko tapaamaan luulisi suhteen kestävän sen ihan helposti.
...edelliseen vielä että tosiaanhan sen poikaystävän kanssa voi olla yhteydessä muillakin tavoilla. Kuten minä ja poikaystäväni yritämme joka päivä puhua netinkautta ;P
Minä taas ajattelen että jos pidät isästäsi yhtä paljon kuin äidistäsi niin miksi et kokeilisi mitä siitä teidän suhteesta tulee.
Mitä siinä häviää jos annat rakkaallesi kaikki mitä sen toisen kaupungin Kalle voisi antaa baarissa kun sinä et ole paikalla.
Mietipä asiaa niinkin, että unohdat sen seurustelukumppanisi hetkeksi. Olisiko muuttoon muita syitä? Olisiko sinun parempi toisessa kaupungissa muutenkin, vai onko nykyinen kaikinpuolin hyvä, esim. harrastukset, koulu, ystävät..? Mietipä asiaa hetki niinkin, että jos muutat, ja jos kävisi niin ikävästi, että teille tulisi ero, mitä tahtoisit sitten tehdä. Jäädä vai taas vaihtaa kaupunkia? Toisinsanoen, onko muuttoon muita syitä kuin kultainen seurustelukumppani?
Rakkautta ei pidä tukahduttaa, mutta tosirakkaus kestää välimatkankin, olet vielä nuori, niinkuin moni muukin jo on todennut. Onnea matkaan jokatapauksessa, mikä sitten onkaan päätöksesi :)