mun sydän nimittäin.Aikuisen,jo elämää nähneen naisen sydän.Enpä todella enää muistanut miten hirveälle se tuntuu.Miten se lamauttaa ihan totaalisesti.Koko meidän rakkaustarina olikin sitten täyttä kusetusta,en minä eikä kukaan nähnyt eikä tajunnut millainen kusipää tää mies sitten olikin.Nyt mä olenkin sitten ihan tyhjän päällä.Mä rakastin niin koko sydämestäni.
Miten vitussa tästä pääsee eteenpäin?Mua sattuu niin saatanasti,tää on vaan yhtä rämpimistä suossa eteenpäin.
Tietääkö joku?
Miten vitussa tästä pääsee eteenpäin?Mua sattuu niin saatanasti,tää on vaan yhtä rämpimistä suossa eteenpäin.
Tietääkö joku?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aika on armollinen ja parantaa syvätkin sydämeen syntyneet haavat! Muuta parannuskeinoa ei ole olemassakaan. Olet ilmeisesti sitä tyyppiä, joka ei voi heti rynnätä laastarisuhteeseen, koska sinulla tuo mies, niin petollinen kuin olikin, on vielä kauan mielessäsi. Ehkä jopa rakastatkin häntä edelleenkin.
Anna siis ajan tehdä tehtävänsä; pikku hiljaa tuska, pettymys, kaipaus, viha ja omat mitättömyyden- ja hyväksikäytetyntunteet sisälläsi helpottavat ja näet kokemuksesi vain yhtenä tiellesi sattuneena kasvattavana tapahtumana
nainen.Tapasin miehenä samanlaisen naisen,kuin sinä EHKÄ ,kerroit kaikki kokemasi tarinat.Minä kuuntelin ja rakastuin ja rakastan vieläkin vaikka en voi olla yhteydessä.En halunnut aikuista satutettua naista omistaa vaan rakastaa ja sitä minulle ei suotu miks EN TIEDÄ olimme täysin tai liian paljon saman luonteisia.Oon vissii sen verran tyhmä tai liian hyvä luonteinen et minulle ei ole tarkoitettu ketään.Haluaisin halata kaikkia ketä on vääryydellä satutettu.Hyville ihmisille ehkä tarkoitetaan sydän suruakin just nippa nappa sen verran mitä ihminen just jaksaa kantaa.Mutta onneksi me vielä olemme näitä kirjoittamassa kaippa silläkin jokin tarkoitus on......
on näköjään paljon sykkimässä :( näin kesän jälkeen. Jos oisit lähelläni saisit sinä halata ja yrittää palauttaa sydämeni entiseen hyvään ja iloiseen kuntoon. Nyt se sykkii vain tuskaa ja ikävää. Ota minut siis syliisi, tuudita minua ja sano, ettei mitään hätää, tästä selvitään.
Mua ei petetty, ei loukattu eikä mulle valehdeltu. No, mitä mulle sitten tehtiin?? Hän lähti luotani yli 600 km:n päähän. Ja kuinka taistelin itseni kanssa, etten lankea häneen, koska tiesin hänen olevan näillä main vain muutaman viikon!! Mutta yli 3 viikon taistelun jälkeen sorruin häneen. Viikon saimme viettää ihania ja mukavia hetkiä. Ja mitä nyt on jäljellä??? Vain kyyneleitä ja ikävää.
Tämäkö on kohtaloa, tämäkö on kirjoitettu "Isoon kirjaan" tässä muodossa. Ei tällaista saa tapahtua juuri minulle. Miksi annoin periksi, miksi en antanut mennä hänen pois, ilman että lankesin hänen syliinsä. Silloinhan en ois jäänyt kaipaamaan, vai olisiko sekin sitten jäänyt vaivaamaan.
Nyt on tyhjää..... Ei syliä, ei käsivarsia ympärillä turvana, ei ketään, jolle kuiskata kaipausta...Vain muistot!!
Elämä on joskus julmaa!
sinut uneen ja sanoisin et ei mitään hätää.Mut kuiteskin sydämmeni on sen aikuisen satutetun naisen luona vaikka se ei sitä tiedä.Ja mun mielestäni ei saa ihmisten tunteilla leikkiä.Voi kun sais selkäänsä niin se rupi ei märkänis näin kauan,en tiedä kuinka kauan tästä toipuminen kestää.kirj.Mielenkiintoinen.....mies
tosiaankin, enpä tiedä minäkää että kauanko kestää ennenku tuska helpottaa. tällä hetkellä tuntuu että en tästä taida selvitäkkää, mutta ehkäpä se on sitten se aika, mikä auttaa.
Kiitos lohduttavista sanoista, tiedän etten ole ainoa satutettu maailmassa, vaikka nyt siltä tuntuukin että olen aivan yksin ajatusteni kanssa.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. En vain vielä tiedä olenko huijattu vai en? Täällä istun yksin, en edes uskalla enää soittaa tai lähettää viestiä, koska en saa vastausta. Ja rakastan niin, että sattuu, luulin hänenkin rakastavan, koska sanoi niin. Miksi aikuisenakin pitää kokea tällaisia pettymyksiä? Ei tämä elämä ainakaan minun kohdalla riitä ”Sen Oikean” löytämiseen.
Olen sentään ottanut itseäni niskasta kiinni, lähden lenkille, tyttöjen kanssa pitämään hauskan viikonlopun jne.
Eiköhän tästäkin selvitä. Vastoinkäymiset vahvistaa, mutta kuinka hiton vahvaksi sitä pitää tulla? Tsemppiä kaikille sydänsuruisille!
Minäkin annoin kuukausia elämästäni miehelle, joka sitten osoittautuikin pelkäksi puhujaksi. Toteutumattomia lupauksia vaikka kuinka paljon. Meitä naisia oli sitten myös muita kierroksessa.
Rahallisesti tuli kallis rakkaus. Hän sanoi rakastavansa minua juuri silloin kun oli vailla jotakin.
Sydän särkyi ja nyt yritän sitä hoidella kuntoon.
keskustelu ketjun osallistujat ovat olleet järkeviä ihmisiä. Itse satutettuna aikuisena olen huomannut et vietän aika paljon aikaa SÄRKYNYT SYDÄN sivuja lukemassa,kun ei oikein mikään huvita.
Minulle voi laittaa sähköpostia @suomi24.fi ja kertoa petturinimimerkkien tietoja.
Sitten, jos löytyy samoja tapauksia, niin kerron teille sähköpostilla vastauksen.
Postitoimisto on auki.
Hei. Voit onnitella itseäsi siitä, että sinulla ainakin oli tunteita, ja pystyit ne näyttämään. Ei ole sinun syysi, että vastapuoli käyttäytyi miten käyttäytyi. Kun toimii itse omien arvojensa mukaan, niin ei voi erehtyä. Saa vain lisää kokemuksia.
Vaikkei se nyt paljoa lohduta, niin yritä ajatella, että sait kokemusta ja että todistit itsellesi, että sydämesi on paikallaan. Rakkaus on luottavainen ja avoin.
Kyllä sä pääset eteenpäin. Yritä mennä joihinkin harrastuksiin, liikuntaa jne.
Tsemppiä ja iso hali!!!!!
Kiitos kaikille vastauksista.On jotenkin lohdullista tietää,että tässä maailmassa löytyy vielä ihmisiä joita sattuu myös=joilla on tunteet.Kun kaikilla niitä ei enää tunnu olevan.Sehän siinä vaikeinta onkin,kun hyväuskoisena ja sokeana päästää toisen ihmisen ihan lähelle,liian lähelle...Ja sitten tämä ihminen täysin kylmästi vetää sulta jalat alta.Eikä puhettakaan,että häntä kiinnostaisi yhtään miltä se musta tuntuu.
Mutta kyllä,minä rakastan häntä edelleen,enkä varmasti pysty unohtamaan häntä ihan pian.Kunpa vaan pystyisin vihaamaan!Se auttaisi,kai...
Nyt sitä on vaan edelleen ihan shokissa siitä,että oikeestiko tää nyt menikin näin?Eikä kyse ole siitä,että olisin hyväuskoinen hölmö pentu joka sinisilmäsenä nielee mitä valheita vaan.Tätä ei vaan kukaan tajunnut.Enkä uskonut,että kukaan tajuaisi tätä surun määrää minkä hän jätti jälkeensä...Mutta tuntuu teitä siellä olevan,kiitos siitä!
Sitä sanontaa 'kaikki mikä ei tapa vahvistaa' oon itsekin välillä miettinyt...Että miten paljon paskaa sitä niskaansa pitää saada?
Tänään se sitten sattu mulle, myös jo aikuiselle naiselle. En todella osannut kuvitella, että voi koskea näin saamarin paljon, kun sitä jo luuli oppineensa aiemmista "tapauksista" jotain, niin ei... En ollut kyseisen miehen kanssa seurustelusuhteessa, mutta suhteessa kuitenkin, ja olishan se varmaan pitäny arvata, että ittensä siinä satuttaa. Ja nyt tosiaan mietin, että miten vitussa tästä pääsee eteenpäin, kun toiseen kerkesi kiintyä liian paljon. Mutta lohdullista tässä on se, että en ole ainoa, joka on ittensä särkeny näissä ihmissuhde jutuissa. Oli vain pakko kirjottaa, kun tuntuu että pää halkeaa...