Yhtä äkkiä olen huomannut että alan olla paikkakunnan porukan viimeisiä sinkkuja. Ja kaiken kaikkiaan sinkkukaverit on yhden käden sormilla laskettavissa. Kaverit kyllä kutsuvat kaiken maailman pippaloihin ja en todellakaan tunne itseäni sosiaaliseksi hylkiöksi. Mutta porukan ainoana sinkkuna on henki hiukan eri kuin toisilla. Kiinnostuksen kohteet ovat muuttuneet ja itselleni on hankalaa olla luonteva 10v vanhan tutun kanssa ja toisaalta hänen seurustelukumppaninsa kanssa, jonka olen nähnyt ehkä kahdesti. Tiettyä varautuneisuutta on siis ilmassa.
Nyt on alkanut siis pikkuhiljaa tuntumaan, että alan ajautumaan pois vanhoista piireistä. Yhteydenotot minuun päin harvenevat ja toisaalta jos jotain kaveritouhuja ehdottelen niin parisuhdehässäkät ajavat edelle. Kai sen niin pitää ollakkin...
Itse pärjään kyllä vaikka lopun elämäni ikisinkkuna, mutta pikkuhiljaa alkaa huolestuttamaan tämä yleinen yksinäisyys. Seurustelun puutteeseen on tavallaan turtunut/kovettunut, mutta myös ystävien menettäminen tuntuu raskaalta. Ja mitä olen muutamia keskusteluja lukenut niin ei tilanne tästä ainakaan parane vuosien varttuessa.
Mitähän tällä yritän sitten sanoa? Kai jotain neuvoa kyselisin, että saisin vielä kelkan käännettyä. Opiskelut päättäneenä on kaveripiirit jo aika vakiutuneet eikä uusia kavereita tule juuri kuin työn kautta. Ja näiden ihmisten kanssa ainoa yhteinen asia tuntuu olevan juurikin tuo työ.
Nyt on alkanut siis pikkuhiljaa tuntumaan, että alan ajautumaan pois vanhoista piireistä. Yhteydenotot minuun päin harvenevat ja toisaalta jos jotain kaveritouhuja ehdottelen niin parisuhdehässäkät ajavat edelle. Kai sen niin pitää ollakkin...
Itse pärjään kyllä vaikka lopun elämäni ikisinkkuna, mutta pikkuhiljaa alkaa huolestuttamaan tämä yleinen yksinäisyys. Seurustelun puutteeseen on tavallaan turtunut/kovettunut, mutta myös ystävien menettäminen tuntuu raskaalta. Ja mitä olen muutamia keskusteluja lukenut niin ei tilanne tästä ainakaan parane vuosien varttuessa.
Mitähän tällä yritän sitten sanoa? Kai jotain neuvoa kyselisin, että saisin vielä kelkan käännettyä. Opiskelut päättäneenä on kaveripiirit jo aika vakiutuneet eikä uusia kavereita tule juuri kuin työn kautta. Ja näiden ihmisten kanssa ainoa yhteinen asia tuntuu olevan juurikin tuo työ.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuulostaa jotenkin pieneltä paikkakunnalta
Mulla kun ei oo edes niitä kavereita.
Kannattaa pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin. Parisuhteessa elävätkin kaipaavat sitä omaa aikaa kavereiden kanssa. Jos teillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita niin harrastakaa niitä koska yleensä näihin pelkkiin ryyppyiltoihin kumppanit tuppautuvat vartioimaan puolisoaan. Sun ehkä pitää olla se aktiivisempi osapuoli noiden yhteisten juttujen järjestelyssä, joka voi olla hieman rasittavaa. Sen rasittavuuden kääntöpuolena on vaan se yksinäisyys.
jotain keskenään. Sitten on helpompi livistää poikien kanssa. Selkeimmät ristiriidat syntyvät, jos tytöt eivät tule toimeen keskenään.
Mun kaveripiiri on melko tiivis ja n. 10-15 tyypin kokoinen tyttöystävät. Nyt näyttää siltä että olen parin muun lisäksi ainoa sinkku tuosta porukasta. Tilanne ärsyttää välillä juuri niissä yhteisissä pippaloissa kun kaikki ovat muka niin onnellisesti yhdessä.
En ole omasta mielestäni ainakaan mikään säälittävä sinkku, sillä naisia on kyllä riittänyt ihan hyvin. Yhden kanssa seurustelin monta vuotta, mutta silloinkin haikailin sinkkuaikojen perään ja kadehdin noita kavereitani jotka oli silloin sinkkuja.
Nykyään en edes halua seurustella kenenkään kanssa kun se on niin tylsää loppupeleissä. Nuo sosiaaliset tilanteet ottaa päähän kun tuntuu, että muut katsovat jotenkin säälivästi että "kyllä sut vielä joku huolii..". Hah, tietäisivät vaan miten paljon olen joutunu antamaan pakkeja kun muijat aina haluais ruveta seurustelemaan mun kanssa. En vaan siinä viitsi ruveta rehvastelemaan naisasioilla ja nolata itseäni (täällä netissä nyt on ihan sama mitä sanon).
Muutenkin vaikuttaa, että monet noista kavereista ovat vain ottaneet jonkun ja tyytyneet siihen. On sitten mukava olla kun on sosiaalisesti jotenkin hyväksytympi. Minusta tää hakemisvaihe on paljon hauskempaa kun tapaa paljon erilaisia ihmisiä ja oppii elämästäkin paljon. Asettuu aloilleen sitten joskus jos siltä tuntuu, mutta näin 'nuorena' vielä on parempi seikkailla.
on periaatteessa ihan sama asia kuin rehvastelisit (tai pikemminkin rahvastelisit) kavereillesi, jos tunnet rehvastelevasi.
Oleellisintahan on, että täällä voi pikemminkin jakaa mielipiteitä. Itselleni ei tulisi mieleenkään rehvastella mistään niin netissä kuin oikeassa elämässäkään. Se on vain niin säälittävä piirre, vain kateus on säälittävämpää ja oikeastaan nuo kaksi asiaa ovat hyvin kytköksissä toisiinsa.
En sano, että vähättely olisi hieno piirre, mutta sen avulla voi hyvin peittää todellisen naisten yrityksien määrän, jos ei sitä halua kertoa kenellekään. Oma virallinen totuuteni on aina, ettei kukaan nainen ole kiinnostunut minusta ja/tai jos nainen on selvästi tehnyt aloitteen, niin kuittaan sen kavereilleni naisen humalatilalla. Tuo blondin roolin veto helpottaa huomattavasti monia tilanteita. Totuus vain olisi liian vaikea pala monelle pojalle niellä, jos oma saldo naisten suosiossa olisi heidän tiedossaan, sillä se on jotain, mihin he eivät koskaan kykenisi. Tuo ainakin omassa tapauksessani loisi hyvin monelle kateutta, varsinkin niiden osalta, jotka eivät naisia juuri saa ja joiden pitää sitten rehvastella omilla muutamilla saavutuksillaan. Jokainen tietänee ko. ihmistyypin ja sille tyypilliset lajipiirteet...
Voisin vetää tähän esimerkiksi elävästä elämästäni yhden casen, miksi ei todellakaan ole omien etujen mukaista kertoa kenellekään naisten suosiosta, varsinkin jos se aivan toista luokkaa kuin muilla. Tosin tässäkään tapauksessa kuten en missään muussakaan ole kertonut itse naisista yhtään mitään vaan olen ollut viaton sivustakärsijä.
NISKAVILLA-CASE
**************
Lukiossa ollessani minua yritti koulun suosituin tyttö. Hän oli jo ilmaissut kiinnostuksensa vaivihkaa aiemmin, mutta olin hannannut, kainostellut ja karannut aiemmissa tilanteissa. Lopulta tilanne eskaloitui siihen, että mimmi tuli noin kymmenen hengen kuullen koulussa kovaan ääneen pyytämään minua matematiikan läksyjen opiskeluun koulun jälkeen... ei vaadi paljon järkeilyä, että ei siinä mistään matematiikan yhteisopiskelusta ollut kyse, koska aiemmat keskustelumme olivat olleet luokkaa "paljo kello?"... Yritin karata tilanteesta, mutta tämä cheerleader ei hirveästi ujostellut vaan nappasi niskavilloista kiinni, kun yritin livistää paikalta. Muiden ilmeet olivat yhtä valokuvaukselliset kuin omani yrittäessäni sutia karkuun. No pääsin siitä otteesta rimpuiltuani parikymmentä sekuntia ehdottuani, että:"kysy joltain muulta pojalta?" ja mimmi räjähti huutamaan:"Mene sitten!". Ehkä se aiempi silmäpeli cheerleaderin kanssa ilman toteutusaikeita ei ollut se paras veto omalta osaltani, vaikka se olikin ollut hirveän jännää. Muiden poikien ilme oli epäuskoisuuden ja kateellisuuden sävyttämä seuraavan tunnin alkaessa. Seuraavan päivän liikuntatunnin jääkiekkopelissä tulin aika paljon taklatuksi ja idiootiksi moitituksi. Sitä kateuden määrää ja tuijotusta...
Tuossa vaiheessa lukiota noin 50-70% kaikista luokallani olleista vapaana olevista tytöistä oli jo käynyt yrittämässä minua, mutta nämä tapaukset olivat pysyneet hyvin salassa pojilta, josta olin hyvin tyytyväinen. Minulle oltiin niin monesta asiasta kateellisia jo muutenkin. Tytöt nyt juorusivat minusta ja oma suosioni ei ollut mitenkään salaista heidän keskuudessaan, mutta tyttöjen silmissähän nuo lukuisten pakkien antamiset olivat pelkkä meriitti. Pojille se, että lukion loputtua kaikilta kolmelta lukion luokalta noin 40 tytöstä noin 20-25 oli käynyt yrittämässä, olisi ollut täysin ylitsepääsemätön kynnys ymmärtää, varsinkin kun en ollut ryhtynyt mihinkään näiden tyttöjen kanssa, vaikka oli kaikki edellytykset paritella näistä jokaisen kanssa.
Pisteenä i:n päälle cheerleader oli seurustellut mustan vyön Full Contact potkunyrkkeilijän kanssa ja oli antanyt tyypille kenkää ennen niskavilla-casea. Sitten kaikki meni oikeastaan ihan hyvin kunnes näin ravintolassa puolen vuoden päästä ko. potkunyrkkeilijää ja erittäin huonoon suuntaan se meni varsinkin siinä vaiheessa, kun tämä tyyppi näki minut... on/off suhteessa kesään mennessä cheerleaderin kanssa ollut tyyppi oli saanut lopulta kenkää cheerleaderiltä ja ei tarvinnut miettiä hirveästi kenen vuoksi. Onneksi tuon tyypin kaverit tulivat väliin, sillä muuten olisin saanut kyytiä ja kunnolla.
Loppusaldo siis pihtaamisestani ja julkisesta kohtaamisesta oli = ei parittelua (tosin oma valinta), nujuutetuksi niskavilloista, lukuisia liian kovia taklauksia koulujääkiekko-ottelussa ja hyvin potentiaalinen mahdollisuus tulla muilutetuksi ravintolassa. Jos tuo cheerleader olisi tullut kysymään sivummalla tuosta läksyjutusta, niin olisin päässyt niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon helpommalla (tai tietysti jos olisin paritellut cheerleaderin kanssa, mutta se ei tullut kainostelujeni vuoksi kysymykseen). Eli tytöt, hissukseen! Onneksi poikien silmissä muutamaa muuta tyttöjen yritystä lukuun ottamatta, oman suosion laajuus ei koskaan selvinnyt heille.
Mitä tästä sitten opitaan. Ei kannata kertoa mistään mitään. Kun referenssiryhmä ei saa naista ollenkaan tai saa vain yhdeltä naiselta, niin on helppo valehdella, ettei itsekään saa. Referenssiryhmä ei tajua todellista tilannetta, koska ajattelevat asiaa omasta näkökulmastaan. Pihtaaminen laajalta määrältä tytöiltä on tyttöjen silmissä meriitti mutta se on niin suuren kateuden ja katkeruuden tuoma tapaus niin monelle pojalle, jotka ottaisivat heti kaiken seksin mitä vain saisivat.
************************************
OTETAAN JOKU JA TYYDYTÄÄN SIIHEN
Sinänsä saatat olla oikeassa tuon "otetaan joku ja tyydytään siihen" jutussa. Veikkaisin, että 30-40%:lle kavereistani oleellisin seurusteluperiaate on ollut se, kuka helpoimmin tytöistä on antanut... ja kun ei ole heti kukaan parempikaan mukaan lähtenyt. Mutta ei siinä mitään vikaa, jos se on ainoa kriteeri ja se riittää. Ei se minulta ole suoraan pois (epäsuorasti joudun kuuntelemaan näiden mimmien juttuja, jotka eivät aina ole hirveän kiinnostavia). Kun tarkemmin asiaa miettii tuon otoksen osalta, niin en keksi mitään muuta syytä heidän tapauksissaan kuin sen, että pakko ottaa edes jotain jos jotain saa. Joidenkin on pakko saada joku, kun ei osata elää yksin tai ei ole koskaan eletty.
SOSIAALINEN HYVÄKSYNTÄ
Sen sijaan tuosta sosiaalisesta hyväksynnästä olen vähän sitä mieltä, että se enemmän sukupuolisidonnaisempi. Tytöille seurustelu on tärkeämpää sosiaalisen aseman kohdalla, kun taas poikien keskuudessa on aivan sama seurusteleeko joku kaveri vai ei. Ainoa mihin se sinkkumiesten osalta vaikuttaa on se, kutsutaanko pariskuntaillallisille vai ei.
että kerroit alkuun miten säälittävää on rehvastella omalla menestyksellä naisrintamalla eikä tulisi mieleenkään rehvastella mistään. Sitten kuitenkin tulee hirveän pitkä juttu jossa kerskut itse :DD
Et myöskään selittänyt omaa motiiviasi sille, miksi olet antanut omien sanojesi mukaan noin monelle naiselle pakit. Gay?
voinut kirjoittaa tuon mitenkään muuten. Alussa määrittelin muistaakseni rehvastelun eli jos kirjoittaa ajatellen rehvastelua niin sitä se sitten on. Itse en missään nimessä kirjoittanut tuota rehvastelumielessä vaan esimerkin omaisesti. Jos kerrot miten tuon voisi kertoa toisin ilman, että se kuulostaisi kerskumiselta, niin otan vinkin vastaan.
Motiivinkin selitin = kainostelu. Suurin osa noista jutuista oli silmäpeliasteella, joten niistä pääsi helposti eroon.
totuutta ainakaan, jos tuo naisten kiinnostuksen määrä on samassa laajuudessa kuin mitä se minua kohtaan on ollut.
A) Tytölle voi tulla itsetunto-ongelmia, että riittääkö hän varmasti, kun olisi ollut tuon verran vientiä. Lisäksi hänelle voisi tulla joitain mustasukkaisuusongelmia mm. "oletko varma, ettei ruoho ole mielestäsi vihreämpää muualla ja käy kokeilemassa", vaikkei kyseisiin epäilyihin ei olisikaan mitään syytä. Haluan edelleen käydä yksin tai kavereitteni kanssa ravintoloissa enkä ole kiinnostunut tytön mukanaolosta noilla reissuilla. Jos tyttö ei tiedä muiden naisten yrityksistä, niin tyttökin istuu kotona/kavereidensa luona/toisessa ravintolassa (miksei samassakin) hyvällä mielellä. Kaikki voittavat paitsi totuus.
Pahimmassa tapauksessa mimmi yrittäisi tehdä mustasukkaiseksi flirttailemalla miesten kanssa osoittaakseen, että myös hänellä on vientiä. Todella idioottimaista ja niin tytöille tyypillistä käyttäytymistä.
B) Tyttö voi luulla itsestään liikoja eli olet noin monelle antanut pakit ja valitset minut. Sitten tyttö voisi luulla voivansa pomottaa...
=>
Tulen takuuvarmasti valehtelemaan tytölle noista naisten yrityksistä skaalaamalla vähintään 95% alaspäin. Jos puhuisin totta, niin tyttö ei välttämättä uskoisi ja sitten olisin hänen silmissään valehtelija. Parempi siis valehdella, kun ei siitä mitään varsinaista haittaakaan ole. Olen edelleen hyvä näyttelemään blondia eli samat tarinat kuin kavereille eli ei minusta ole oltu kiinnostuneita. Ei tuollaisista valkoisista valheista ole haittaa, enemmän haittaa on totuudesta, vaikka totuuden mukaan olen puhdas pulmunen.
Oot kyllä ihme tyyppi. Ai tuolleenko omalla määrittelyllä ei ole rehvastelija? Toimiiko sama analogia, että esim. raiskaaja ei ole raiskaaja, jos hän ei sitä ole oman määritelmänsä mukaan. No, ääriesimerkki. Älä takerru tuohon jos vielä satut lukemaan tätä ketjua.
Kyllä itse ainakin tajuan, että puheeni kuulostaisi kerskumiselta jos alkaisin kaikista minua yrittäneistä naisista kertomaan. En silti omasta mielestäni olisi välttämättä kerskuja, mutta tajuan sen miltä se kuulostaisi ulospäin. Aivan niinkuin tuo sinun juttusi. Jos olisit todella "cool" ja vähättelisit omaa menekkiäsi, niin olisit jättänyt tuon koko esimerkin kertomatta. Jos se ihan pakko oli saada kerrottua, niin olisihan sen voinut kirjoittaa vaikka muodossa, että "kaverilleni kävi näin...".
Kainostelu? Wtf...
Oman käsitykseni mukaan naiset juuri suosivat miehiä, joita monet naiset haluavat. Ja että ihan tietävät heidän olevansa kovassa suosiossa.
Nuo pointtisi toimivat ehkä paremmin toisinpäin, että naisen ei kannata kertoa miehelle totuutta täydessä laajuudessa.
Itse varmaan kertoisin naiselle omasta menneisyydestäni jos hän todella sitä minulta tivaisi ulos. En tietenkään ottaisi itse puheeksi.
siitä liikkeelle, että jos haluaa analysoida tilannetta, niin kannattaa kirjoittaa se mahdollisimman todenmukaisesti. Se, että tuon olisin kirjoittanut kaverin muodossa, ei olisi muuttanut totuutta mihinkään. Silloin olisi muodostunut vain kuva siitä, että kaveri olisi ollut tarpeeksi tyhmä kerskuakseen tuolla minulle. Tänne kirjoittamani teksti ei vähennä cooliuttani tippaakaan, koska en kirjoita omalla nimelläni.
Toisekseen asiasta puhuminen keskustelupalstoilla ei mielestäni ole ihan sama asia kuin jos joku kertoisi tuon kaverilleen, sillä on helppo olla kateellinen lähellä olevalle kuin jollekin satunnaiselle tyypille, johon ei ole mitään muuta kontaktia kuin keskustelupalstakirjoitus. Tuon tyyppinen juttu kuulostaa kerskunnalta lähinnä sellaisen korvassa, jota ei yritä yksikään mimmi. Ei sellaisten, joilla on samoja kokemuksia. Mutta jos olisit lukenut saman tekstin jostain aikakausilehdestä mielipidekirjoituksena, niin silloin se olisi ollut huomattavasti kaukaisempi asia sinulle ja olisit ottanut jutun juttuna. Nyt jäät jurnuttamaan mielessäsi, että joku tampio olisi saanut mimmiltä, muttei ottanut. Kateus.
Mitä kainosteluun tulee, niin toisilla kainostelu voittaa vietin. Sinulla vietti vissiin on niskan päällä wtf-kommentista päätellen.
minusta kannattaa valehdella tarpeeksi pieneksi, jos kyseessä ei olisi itsetunnoltaan kovin vahva ja kyseessä olisi mustasukkainen nainen. Tuolloinhan suuri suosio voisi käytännössä tarkoittaa sitä, että nainen haluaisi pahimmillaan vahtia menojasi, jos ei pystyisi luottamaan.
antamani esimerkin mukaisen tilanteen realistisesti. Keskustelupalstojen oleellinen osa on käsitellä asioita, joita ei muualla voisi helposti käsitellä. Miten voisit käsitellä asioita ilman, että joku kateellinen alkaisi kitisemään:"Nyt kyllä rehvastelet!". Näemmä vaikeaa on keskustelupalstallakin = "olisit jättänyt esimerkin kertomatta". Miksi? Ai ettei sinulle tai muille vaan tulisi pahaa mieltä? Kyllä se on faktaa, että jos ei mimmiä lähde, niin ottajassa on kyllä syytä. Se ei välttämättä ole vapaaehtoista, jos olet neliraajahalvaantunut tai täysin mielipuoli, mutta ns. normaaleissa spekseissä se on aina ottajassa vika.
Jos mistään ei voisi puhua, niin sitten tämä olisi ruotsalaista neuvotteluhyminää konsensuksen aikaansaamiseksi.
Jos otat vaikka sen peilin eteesi ja sano sille valehtelematta, ettet ole mistään kenellekään kateellinen ja tule sitten jatkamaan analyyttisesti keskustelua. Minä pystyn samaan valehtelematta ja kerskumatta (vaikka sinusta nyt saattaakin tuntua, että varmasti tuokin on jostain kateellinen. Paitsi etten ole, sillä pystyn kyllä mallintamaan ajattelumalliani kansantalousmaisesti; se mikä ei ole minulta pois, ei minua haittaa.) sanoa, etten ole kenellekään kateellinen. Se on täysin hukkaan heitettyä aikaa. Edelleen kateus määrittää minusta heikkoja ihmisiä.
Toisekseen kainoudella harvemmin rehvastellaan.
No niin, tämä keskustelu on mennyt jo melko ihmeelliseen suuntaan, mutta ajattelin vielä kirjoittaa loppupuheenvuoron. En siis oikein jaksaisi jauhaa paskaa enää, mutta kun ei näytä menevän pointit jakeluun.
Ensiksikin, sanoin jo ensimmäisessä viestissäni että naisia on riittänyt hyvin. En ole suoraan antanut yleensä pakkeja, vaan vasta sitten kun nainen on halunnut säätää vakavempaakin juttua niin olen joutunut antamaan kenkää. Viihdyn sinkkuna ja viestin pointti oli lähinnä se, että ärsyttää kun kavereiden silmissä varmaan olen joku säälittävä sinkku joka ei saa ketään kun en juuri naisasioistani puhu tai varsinkaan kersku kenellekään livenä. Sitten sanoin, että netissä nyt on ihan sama vaikka kerskunkin (kun en esiinny omalla nimelläni).
Sitten sinä aloit selittämään, että rehvastelu verkossa on ihan sama asia kuin sama livenä. " Itselleni ei tulisi mieleenkään rehvastella mistään niin netissä kuin oikeassa elämässäkään". Sitten kuitenkin tuli pitkä tarina, jossa itse kerskuit omaa menestystäsi naisrintamalla. Muutenkin hieman päätön tarina, enkä itse ainakaan oikein käsitä tuollasta kainostelua. Siitä se "wtf?". Kyllä minä 'koeajaisin' mielelläni jotain cheerleadereita ihan vaan huvin vuoksi. En minä silti mistään kateellinen ole. Miksi edes olisin? Enhän minä sinua tunne edes, joten älä nyt jauha paskaa.
Sulla on itselläsi pointti kovin hukassa, mieti nyt:
- "Tuo rehvastelu verkossa on periaatteessa ihan sama asia kuin rehvastelisit (tai pikemminkin rahvastelisit) kavereillesi, jos tunnet rehvastelevasi."
- "Toisekseen asiasta puhuminen keskustelupalstoilla ei mielestäni ole ihan sama asia kuin jos joku kertoisi tuon kaverilleen"
ihmisiä työn ulkopuolella. Ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa.
Parisuhteet vievät paljon aikaa, jos mietitään jotain tekemistä, niin lähes aina on pakko miettiä haluaako toinen lähteä mukaan. Mm. viikon lomamatkareissut ovat vaikeita toteuttaa ilman, että kumppani on mukana. Tai ainakin se on pois yhteisestä ajasta. Vielä opiskeluaikana tuo onnistuu, kun ei ole naimisissa työpaikan kanssa.