Miten olette selvinneet te joiden mies onkin paljastunut pelkäksi hyväksikäyttäjäksi? Itse olette kenties olleet hyvinkin tosissanne mutta mies onkin ollut vain oleskeluluvan perässä.
Saiko mies jäädä Suomeen? Millainen on suhteenne nykyisin mieheen ja ennenkaikkea jos teillä on lapsia, miten lapset ovat selvinneet? Onko mies yhteydessä lapsiin?
Näitä oleskeluluvan vuoksi solmittuja liittoja on todella paljon, väitti sitten joku onnellinen ulkkarin vaimo mitä hyvänsä.
Oma lapseni on senverran pieni ettei ole vielä tarvinnut hänelle selvitellä miksei hänellä ole isää. Haluaisin kuulla vastaavassa tilanteessa olleiden naisten kertomuksia.
Saiko mies jäädä Suomeen? Millainen on suhteenne nykyisin mieheen ja ennenkaikkea jos teillä on lapsia, miten lapset ovat selvinneet? Onko mies yhteydessä lapsiin?
Näitä oleskeluluvan vuoksi solmittuja liittoja on todella paljon, väitti sitten joku onnellinen ulkkarin vaimo mitä hyvänsä.
Oma lapseni on senverran pieni ettei ole vielä tarvinnut hänelle selvitellä miksei hänellä ole isää. Haluaisin kuulla vastaavassa tilanteessa olleiden naisten kertomuksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja asioiden läpikäyminen itsensä kanssa tuo rauhan ja suuntaa katseen parempaan tulevaisuuteen.
mikä liitto meillä oli. 19 vuotta se kesti, kunnes sain avioeropaperit. En tiedä, toiko miehen Suomeen hyväksikäyttö vai mikä. Se kai suurin ongelma nyt henkisellä tasolla onkin, KUN EN TIEDÄ. Minä rakastuin "naapurin poikaan", siellä kun asuin, hänen äitinsä naapurissa. Hän oli silloin jo kandi, Suomessa opiskeli tohtoriksi asti, menestynyt työelämässä jne, työtä tehnyt koko ajan, veroja maksanut.
Mutta komeiden kulissien takana elämä täynnä alistamista, nöyryyttämistä, väkivaltaa ja pettämistä. Kaikki hyvä meni muille naisille, minulle jäi velvollisuudet.
En ole koskaan ollut "luuseri"-tyyppiä, sen vuoksi en tiedäkään totuutta. Olin nuori kaunis nainen, menestyin silloin hyvin jne. Eli en epätoivoissani tms. miestä ottanut, vaan rakkaudesta. Ja ainakin luulin olevani myös rakkauden arvoinen! Elimme näennäisesti ylemmän keskiluokan tavallista suomalaista elämää kaikki ne vuodet. Moni tuttava ei vieläkään tajua, että olemme eronneet. Varsinkaan MIKSI!
Sisältä olen silti herkkä, naivikin. Uskon hyvään lähimmäisestä kunnes toisin todistetaan. Ja sittenkin yritän vielä uskoa. Kunnes meni terveys. Ja nyt ero on tietysti minun syytäni....
No, tällaisia tapauksia löytyy. Toivon mukaan minulla on toinen puoli elämästä jäljellä, jotta voin elää sen myös itseni huomioiden.
Selviämiseen on toki pitkä tie. Siinä avuksi on suuri ystävien verkosto, jonka olen aivan viime aikoina ihmeen kautta ympärilleni saanut.
Lapset ovat kaikki psykiatrisessa terapiassa, nähtyään liikaa väkivaltaa, epävarmuutta ym. kultaisessa häkissään. Erittäin älykkäitä, fiksuja, sanavalmiita - mutta pahasti traumatisoituneita. Arvatkaapa vain, millaisista itsesyytöksistä kärsin??? Onneni on psykiatrian ja sosiaalityön verkosto, jotka hoitivat meille uuden turvallisen kodin ja terapian. Joskus se verkosto toimii, vaikka lehtien palstoilta voi muuta usein lukea!
joka olisi kieli pitkällä tulossa Suomeen, olen antanut jopa rahaa (tyhmä minä) koska olen halunnut auttaa. Hän haluaa naimisiin ja lapsia kanssani. Hänen mielestään avioliitto on pelkkä paperi, jos sukset menee ristiin niin erotaan. Haluaisi kai töihin Suomeen, työtä hän ei pelkää, että voisi lähettää rahaa kotiinsa perheensä tarpeisiin...Tai sitten minä muutan hänen maahansa ja yhdessä perustamme yrityksen....
kyllähän järki sanoo mikä on homman nimi, mutta se rakkaus......sanokaa että olen tyhmä hömö
ja kirjaa suhteenne plussat ja miinukset. Mitä voitat ja häviät missäkin vaihtoehdossa?
Kuinka paljon olet valmis pettymään? Kuinka paljon kestät ja siedät? Paljonko olet valmis maksamaan (yrityksen tai miehen elämän Suomessa rahoittaisit tietysti sinä)? Onko se sen arvoista? Kuinka pitkälle yksipuolinen rakkaus riittää?
Ja ennen kaikkea: millaisen elämän haluat mahdollisille tuleville lapsillesi?
Löytänet itse vastauksen, jos olet rehellinen itsellesi.
Hei,
tarttui silmään että mies haluaa naimisiin, mutta kuitenkin avioliitto on pelkkä paperi? Eli pääsy Suomeen? Älä mene naimisiin ihmisen kanssa joka suhtautuu avioliittoon noin! Naimisiinmenon tulee tarkoittaa molemminpuolista 100% sitoutumista, toisen tukemista, kunnioittamista, rakkautta, yhteisen tulevaisuuden rakentamista..
Itse menin nuoruuden idiotismissani naimisiin turvapaikanhakijan kanssa. Huonosti kävi. Miehelle liitto todella oli vain paperilla; kotona käytti henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa, ei laittanut rikkaa ristiin kodin eteen, juoksi baareissa kavereidensa kanssa muiden naisten perässä. Mitään hyvää ei jäänyt siitä suhteesta käteen, vain velkaa muta ei onneksi paljoa. Eron jälkeen en ole ollut missään yhteydessä, minun takiani sai pysyvän oleskeluluvan Suomeen - niin kauan kuitenkin hänen touhujaan katselin, nuori ja tyhmä ja rakastunut kun olin.
Ole varovainen.
Ollaan oltu jo kohta 3v. erossa ja vieläkin tuntuu pahalle,mitä joku voi rakkauden varjolla tehdä.kaippa se joskus ohi menee...naimisissa oltiin 2v. ja koko sen ajan mies etsi kovalla vimmalla muita naisia,kiinni jäädessään aina selitti ettei ne muut tarkoita mitään,hän vain leikkii..lapsi ei merkitse mitään..paljon olisi sanottavaa mutta en halua liian kipeää
Olen tuo alkuperäinen kirjoittaja ja oisin halukas keskustelemaan kanssasi lisää. Onko sinulla jotain sähköpostiosoitetta esim. ?
[email protected],mutta kiitos vain asialliset asiat