Aloittelevana rumpalina ajattelin kysellä teiltä jo kauemmin soittaneilta muutamia mieltä askarruttavia kysymyksiä.
Ostin itselleni rummut noin vuosi sitten joko mielen häiriössä tai sitten pitempiaikaisena unelmana. Opettelin ensin itsekseni, mutta se ei pitemmän päälle tuntunut mielekkäälle ja yhden tutun kitaristin kanssa aloimme koota bändiä ja suhteellisen lyhyessä ajassa meitä oli kaksi kitaristia, basisti ja laulaja minun lisäkseni. Kaikki ikäluokassa 30. Yhtä lukuun ottamatta kenelläkään ei ollut kokemusta bändissä soittamisesta. Kaikkien tavoitteena oli pitää hauskaa yhdessä ja oppia uutta. Taivaan rannassa tietysti häämöttää pääsy keikalle niin kuin kuuluukin, mutta tässä vaiheessa soittaminen on pelkkää terapiaa työn lomassa. Nyt jotenkin tuntuu, että kaikista on tullut suuria musiikin osaajia ja se lähinnä kohdistuu jatkuvana neuvomisena. Hyvää oloa ja onnistumisen iloahan tässä piti olla hakemassa, mutta mihin tuo on matkan varrella kadonnut. Rummuissa pitäisi olla joku kikkakeijo, niin silloin kukaan tuskin sanoisi mitään. Positiivista kommenttia tuskin tulee ammattilaisellekaan. Ei paljon innosta, jos usean viikon jälkeen olet oppinut jotakin uutta, joka myös toimii treeneissä, niin silloin kukaan ei asiaa tunnu edes huomaavan. Itse annan kyllä positiivista palautetta muiden pienistäkin onnistumisista.
Olen treenannut paljon ja siinä sivussa myös oppinutkin. Oma lähtökohtani on alusta asti ollut opetella ensin perusteet kuntoon ja sitten vasta lähteä fiilistelemään sooloilla. Olen aina luullut, että 100%:n tahdissa pysyminen on kuitenkin tärkein ominaisuus rumpalille. Tähän olen panostanut ja nykyisin siinä jo hyvä. Tästä ei moitteita ole tullut puoleen vuoteen. Välillä tuntuukin, että ehkä olisi syytä etsiä uutta bändiä joka arvostaa, että ykkönen pysyy aina kohdallaan ja antaa aikaa kehittyä rauhassa. Töitäkin kun on joskus tehtävä. Intoa soittamiseen kuitenkin löytyy jos vain tuo nykyinen porukka ei sitä aivan kokonaan tapa.
Noita ilmoituksia kun lueskelee, niin tuntuu rumpaleista olevan pulaa. Onko tosiaankin niin?
Ostin itselleni rummut noin vuosi sitten joko mielen häiriössä tai sitten pitempiaikaisena unelmana. Opettelin ensin itsekseni, mutta se ei pitemmän päälle tuntunut mielekkäälle ja yhden tutun kitaristin kanssa aloimme koota bändiä ja suhteellisen lyhyessä ajassa meitä oli kaksi kitaristia, basisti ja laulaja minun lisäkseni. Kaikki ikäluokassa 30. Yhtä lukuun ottamatta kenelläkään ei ollut kokemusta bändissä soittamisesta. Kaikkien tavoitteena oli pitää hauskaa yhdessä ja oppia uutta. Taivaan rannassa tietysti häämöttää pääsy keikalle niin kuin kuuluukin, mutta tässä vaiheessa soittaminen on pelkkää terapiaa työn lomassa. Nyt jotenkin tuntuu, että kaikista on tullut suuria musiikin osaajia ja se lähinnä kohdistuu jatkuvana neuvomisena. Hyvää oloa ja onnistumisen iloahan tässä piti olla hakemassa, mutta mihin tuo on matkan varrella kadonnut. Rummuissa pitäisi olla joku kikkakeijo, niin silloin kukaan tuskin sanoisi mitään. Positiivista kommenttia tuskin tulee ammattilaisellekaan. Ei paljon innosta, jos usean viikon jälkeen olet oppinut jotakin uutta, joka myös toimii treeneissä, niin silloin kukaan ei asiaa tunnu edes huomaavan. Itse annan kyllä positiivista palautetta muiden pienistäkin onnistumisista.
Olen treenannut paljon ja siinä sivussa myös oppinutkin. Oma lähtökohtani on alusta asti ollut opetella ensin perusteet kuntoon ja sitten vasta lähteä fiilistelemään sooloilla. Olen aina luullut, että 100%:n tahdissa pysyminen on kuitenkin tärkein ominaisuus rumpalille. Tähän olen panostanut ja nykyisin siinä jo hyvä. Tästä ei moitteita ole tullut puoleen vuoteen. Välillä tuntuukin, että ehkä olisi syytä etsiä uutta bändiä joka arvostaa, että ykkönen pysyy aina kohdallaan ja antaa aikaa kehittyä rauhassa. Töitäkin kun on joskus tehtävä. Intoa soittamiseen kuitenkin löytyy jos vain tuo nykyinen porukka ei sitä aivan kokonaan tapa.
Noita ilmoituksia kun lueskelee, niin tuntuu rumpaleista olevan pulaa. Onko tosiaankin niin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo- o, myö tarvittais rumpalia 03 suunnalle. kämppä löytyy. raskasta ja jyräkkää.