Minä erosin juuri miehestäni...1 vuosi oltiin yhdessä ja kihloissakin..mutta riideltiin joka päivä ja päivät muuttui kuukausiksi ja lopulta lähdin suhteesta...itseasiassa tänään sen vasta tein! ja nyt jo kadun...en ehkä kestä tätä! minulla ei ole ystäviä ketkä voisivat auttaa...ja mistä tiedän haluanko edes erota tai yhtikäs mitään? pitäisikö perua tätä ero ja..jotain...olen ihan sekaisin?
Auttakaa hädässä :(
pliisss...
5759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhun kokemuksesta. Lähteminen muuttuu ajan mittaan yhä vaikeammaksi ja lopulta sitä on loukossa huonosti toimivassa suhteessa ihmisen kanssa, jota välillä rakastaa, välillä pelkää ja välillä vihaa yli kaiken.
Minusta on tullut katkera vanha akka alle kolmikymppisenä, enkä toivo samaa pahimmalle vihamiehellenikään. Pidä pintasi, nauti omasta seurastasi, et sinä sitä miestä tarvitse!
suhteesta. Lue opiksi ohesta Perheväkivalta-palstalta vaikkapa psykopaatti-juttu. Tilanne vaan pahenisi (oot kenties luonteeltasi lepsu kun haikailet takaisin) ja joutuisit itsekin hoitoon ja sitäkö haluat? Tilanne on 'lusittava' nyt, niin itsetunto pysyy etkä sorru myöhemmin niin todennäköisesti omituisten tyyppien kanssa suhteeseen.
et kaipaa ja haikaile sitä hankalaa kumppaniasi, vaan olet tullut riippuvaiseksi ihmissuhteesta. Jos päivittäin riidellään, teillä on ilmeisesti hyvin erilaiset luonteet tai tottumukset - tai sitten vain olette molemmat särmikkäitä ja itsepäisiä. Ei millään pahalla! Mutta ei tuosta suhteesta onnellista ja harmonista voi tulla kuuna päivänä. Muut ovat jo sanoneet mielipiteensä, ja minä komppaan: irrottaudu tästä suhteesta, toivu rauhassa ja ala sitten katsella vähän sopivampaa kumppania.
Pieni mahdollisuus on, että jonkinlainen "aikalisä" auttaisi teitä molempia näkemään kaikkien ärsyttävien pikkuasioiden yli. Olisitte siis oikeasti erossa, ilman yhteydenottoja, muutaman kuukauden. Pölyn laskeuduttua voit(te) kumpikin tykönänne päätellä, on teistä kompromissien tekijöiksi ja mahdollisesti viritellä suhdetta uudelleen, puhtaalta pöydältä.
Ja lopuksi, ei sinulla oikeasti ole mitään hätää! Keskity työntekoon tai opiskeluun ja harrastuksiin, niin ex-sulho ei jatkuvasti kummittele mielessä. Elämä jatkuu, paremmissa merkeissä! :-)
ehtineet toisistanne mitään oppiakaan. Hyvä varmaan vielä miettiä juttua kun olette ja asutte erillänne, mutta ei tuo riitely hyvältäkään kuulosta. Et kai sitä kaipaa? Ehdit varmaan tottua yhteiseloon ja toisen olemassa oloon, ja yksinjääminen pelottaa. Pärjäät sinä ilmankin. Ja löydät suhteen, jossa ei tarvi päivittäin riidellä. Usko pois:-)!
että mahdatkohan olla täällä nimimerkillä Loukattu sydän kirjoitelleen naisystävä?