Aika usein perustellaan erityisesti miehen jäämistä avioliittoonsa pettämisen jälkeen sillä, että mies valitsee helpomman vaihtoehdon. On vaikeaa tai mahdotonta erota lasten, omaisuuden, yhteisen yrityksen tms. takia ja mies valitsee ikään kuin helpomman tien. Itse olen kokenut miehen uskottomuuden ja pettämisen jälkeen parisuhde ei ole ollut ainakaan helppoa, ei myöskään pettäjälle. Avioliiton jatkuminen uskottomuuden jälkeen ei ollut mitenkään itsestään selvää ainakaan minulle. Oikeastaan päinvastoin, laitoin ensimmäisen vaiheen vireille heti uskottomuuden tultua ilmi.
Meidän tapauksessamme nimenomaan pettäjä halusi jatkaa liittoa. Päädyimme sitten kokeilemaan jatkoaikaa ja selvittelimme asioitamme ja pari vuotta mentiin vuoristorataa. Jos pettäjä olisi halunnut päästä helpolla, hän olisi varmaan tyytynyt tekemääni avioeropäätökseen, koska pettäjä on käytännössä aika heikoilla uskottomuuden jälkeen. Hän on se, joka joutuu todistamaan motiivejaan jatkaa liittoa niin puheissaan kuin myös teoissaan. Luultavasti aika usein pettäjä on vuosia "veitsenterällä" parisuhteessaan, koska petetty on niin loukattu ja herkkä uskottomuuden jälkeen.
Jos nyt joku pettäjä on miettimässä elämänsä jatkoa, ainakaan elämän helppouden takia avioliittoa ei kannata jatkaa. Jos avointa liittoa ei ole puolin ja toisin sovittu, petetty ei varmasti päästä pettäjää helpolla uskottomuuden tultua ilmi. Niin vaikeasti jaettavaa omaisuutta ei olekaan, että se kumoaisi parisuhteen vaikeudet uskottomuuden selvittelyssä.
Meidän tapauksessamme nimenomaan pettäjä halusi jatkaa liittoa. Päädyimme sitten kokeilemaan jatkoaikaa ja selvittelimme asioitamme ja pari vuotta mentiin vuoristorataa. Jos pettäjä olisi halunnut päästä helpolla, hän olisi varmaan tyytynyt tekemääni avioeropäätökseen, koska pettäjä on käytännössä aika heikoilla uskottomuuden jälkeen. Hän on se, joka joutuu todistamaan motiivejaan jatkaa liittoa niin puheissaan kuin myös teoissaan. Luultavasti aika usein pettäjä on vuosia "veitsenterällä" parisuhteessaan, koska petetty on niin loukattu ja herkkä uskottomuuden jälkeen.
Jos nyt joku pettäjä on miettimässä elämänsä jatkoa, ainakaan elämän helppouden takia avioliittoa ei kannata jatkaa. Jos avointa liittoa ei ole puolin ja toisin sovittu, petetty ei varmasti päästä pettäjää helpolla uskottomuuden tultua ilmi. Niin vaikeasti jaettavaa omaisuutta ei olekaan, että se kumoaisi parisuhteen vaikeudet uskottomuuden selvittelyssä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
pettäjä jatkaa pettämistä,vaikka parisuhde jatkuskin.
On vaan entistä tarkempi,kunnes taas kaikki paljastuu...
Usein on myös vaikeaa pettäjälle muuttaa itseään vaikka mitä vannos.
Omaisuus tai kulissi voi olla hänelle tärkeämpi kun puoliso kuitenkin.
asiat, jotka tapahtuvat normaalisti ja arkisesti leimataan kulisseiksi. Usein perhe nauttii yhteisistä hetkistään, tavoistaan, ystäväpiiristään yms...
Vaikkei intohimo ja roihuava rakkaus olisikaan kaikkina aikoina ensisijainen tunne, ei se tarkoita, että pari eläisi kulissielämää. Kulissia on vain se, mikä on näytelmää. Näyttelevätkö parit viihtyvänsä esim. yhteisten ystävien seurasta???
Vai onko kakkonen kateellinen sille, minkälaisen historian pari on elänyt ja rakentanut, ja osa elämäntapaa on edelleen tyydyttävää.
Ihan kuin olisit joku noita tai ennustaja, joka loitsii "paha pettäjä, paha pettäjä, ikinä et muutu". Olen itsekin petetty ja toki paljon muutakin. En vanno, että mieheni ei enää ikinä petä. Ihmettelen toki, jos hän sen tekisi. Petettynä olen kuitenkin oppinut elämään tätä hetkeä ja nauttimaan siitä. Koskaan ei voi kuitenkaan varmuudella tietää, mitä huominen tuo tullessaan.
Mikä helvetin kulissi tai omaisuus? Ihan kuin pettäjät olisivat aina varakkaita liikemiehiä. Meillä on ainakin tavallinen omakotitalo. Sinänsä erittäin arvokas. Se on lastemme lapsuuden koti ja yhdessä sitä on laitettu. Toisaalta sellaisia taloja mahtuu kolmetoista tusinaan. Meillä molemmilla on kohtalaisen hyväpalkkainen ansiotyö, mutta emme ole missään "julkisessa" työssä, missä olisi mitään merkitystä, olemmeko eronneita vai emme. Onkohan sellaisia töitä muutenkaan olemassa nykyään? Kulissit ainakin meidän osaltamme kaatuivat, kun kerroin muutamalle ystävälle mieheni pettämisestä, joten niitäkään ei avioliiton jatkumisesta huolimatta voi olla.
Pettäjiä on monentyyppisiä. En usko, että kovinkaan moni on ns. patoligista tyyppiä, joka jatkuvasti etsii uutta salarakasta ja saa kicksejä salasuhteistaan. Osa ajautuu pettämiseen esimerkiksi omien kriisiensä seurauksena ja oppii läksynsä jäätyään kiinni. Osa ei opi. Mutta kukaan ei voi ennustaa toisten tekemisiä ja ainakaan yleistäminen ei kannata.
kävi minulle. Mies jäi kiinni, vannoi ja vakuutti, jatkoimme. Ja jäi kiinni uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Lopulta hain eroa. Ja se on nyt sitten minun syytäni... Ne kulissit kun olisi pitänyt säilyttää.
Enää en usko mihinkään. Kun kerran pettää, voi pettää aina. Lisäksi tämä mies piti yhtä kakkosta 10 vuotta, lisäksi petti häntäkin vielä muiden kanssa. Minä tyhmä odotin uskollisena kotona lasten kanssa...
On aika herätä. Ja aika elää omaa elämää. Vaikka kipeää ottaa.
Noin voi joskus käydä enkä yhtään epäile, etteikö juttusi ole totta tai voisi olla. Itse tunnen monta pettäjää kuten varmaan aika moni muukin noin viisikymppinen. Yksi on patologinen tapaus, joka on eronnut kaksi kertaa. Kummallakin kerralla vaimo oli eron aktiivinen osapuoli. Sivullisen silmin kaikki naiset vaimoa lukuunottamatta ovat jonkinlaista viihdettä ja peliä ja ilman vaimon aloitetta mies olisi varmaan vielä ensimmäisessä liitossaan. Tätä yhtä tapausta lukuunottamatta pettämiset eivät ole johtaneet avioeroon enkä tiedä pettäjien jatkaneen touhuaan.
Tosiasia tietysti on, että jos haluaa välttyä petetyksi tulemiselta, ainoa järkevä teko on ottaa avioero tai olla menemättä naimisiin. Tuollainen helppous ja varman päälle pelaaminen on taas ainakin minun elämässäni liian tylsää...
vieläkin pahempaa sisältää. Ei ollut edellisestä avioliitosta ulkomailla eronnut, kun me jo mentiin avioon. Tämäkin selvisi minulle vuosia myöhemmin. Oli ostanut poikamies-todistuksen. Nyt leuhkii, että on vanhentunut rikos. Ei lohduta minua.
Minä typerä, luottavainen ihminen, uskon aina parhaimpaan toisissa... Mikä idiootti. Ja näin äskettäin vahingossa miehen ja 10 vuoden tyttöystävänsä skype-viestejä, samalla lailla tuo nainen oli epätoivoinen ex-mieheni tempauksista, kuin minäkin olin. Kuinkahan monta muuta naista on itkenyt, parkunut? Ja uskonut yhä uudelleen, kun niin vakuuttava osaa olla? Samana päivänä viesteissä rakasti minua, ja toista, tunnin välein...
Ja se ero. Siihen laukaus ei ollut tämä 10 v suhde toiseen, jonka kestävyys siinä sotkussa kyllä tuli myös esiin, vaan se, että mies oli ollut ulkomailla ostamassa toista (tai siis kuinka monetta???) vaimoa! Joopa, ainekset elokuvaan... Väitti pilaksi... Mutta soitto vaimoehdokkaan äidille kertoi muuta. Löysin oudon numeron, huvikseni soitin. Huh.
Kyllä ottaa älyttömän kipeää, eniten oma tyhmyys. Ja se, että puoli elämää mennyt hukkaan, roskaan. Paitsi tietysti ihanat lapset, joista nyt joudun vielä taistelemaan. Mutta siihen taisteluun olen valmis satasella!
Ja nyt osaan jo vähän nauraakin, kyynelten keskellä. Kiitos ihanien ystävien, verkoston. Avoimesti kerron kaikille tästä sekopäisestä elämästä. Tapa selvitä hengissä, kai? Ja myös sen, miten nyt ymmärrän, kun en ole koskaan viitsinyt Kauniita ja rohkeita ym. katsoa. Oma elämä on ollut vielä sekopäisempää. Valitettavasti. Kukapa OIKEASTI haluaisi olla Brooke?
Ja nyt ymmärrän, että ex on sairas. Patologinen valehtelija, don juan, ties mitä. On paljon helpompi mennä itse eteenpäin, kun tietää tehneensä parhaansa, omatunto on puhdas. Vaikka on minua mustamaalannut joka suuntaan. Harva onneksi uskonut. Paitsi ne tyttöystävät - siis ne, joille on vaimosta edes maininnut.
Ja taas on deitti-palstoilla profiileja. Tällä kertaa sentään aidosti sinkku. Tai ei ainakaan AVIOliitossa...
Itselleni on onni, että ympärilläni on myös aidosti onnellisia liittoja ja hyviä miehiä. Joten en ole menettänyt uskoa miehiin tai suhteisiin kokonaan. Mutta eheytymistauko on kyllä paikallaan.
Meillä on jatkettu parisuhdetta pettämisen jälkeen n. kaksi vuotta vähän sellaisissa merkeissä kuin kerrot aloituksessasi.
Tänään taas itkettää, vaikka toisaalta on helpottunut olo. Törmäsimme nimittäin mieheni "suureen rakkauteen sattumalta ja uskon vakaasti että näin on. Ystäväni, joka oli tietoinen tilanteestamme, oli näkemässä kun ko. nainen oli käynyt käsiksi kuin sika limppuun ja mieheni oli torunut hänet. Jotenkin helpotti, ihmetyttää vain että mikä ajaa ihmisen sellaiseen käytökseen....
Meillä on kylläkin nk. omaisuus jollakin tavalla mukana. Ainakin minun kohdallani. Olemme molemmat hyvin köyhistä olosuhteista, tällä hetkellä monisairaita ja kodin hajoaminen oli kauhea ajatus. Muuta omaisuutta meillä ei ole.
Olet hieman nuorempi kuin minä, mutta jos halluasisit jatkaa yhteydenpitoa yksityisesti olisin iloinen. (tai sitten en) niin kirjoittele osoitteeseen [email protected].
Olen aivan samaa mieltä, että helpoin tie on se eroaminen, sillähän siitä pääsee. Se vasta sitä todellista vahvuutta kysyy, kun lähdetään rakentamaan suhdetta uusille urille. Pettäjä joutuu miettimään ja tutkimaan itseään vähän tarkemmin. Samalla molemmilla on tilaisuus oppia elämää, kasvaa ihmisinä.
Riippuu niin niin niistä kahdesta, kuinka jatko sujuu. Tunne kaksi pariskuntaa, joissa miehellä on näitä "muusia", mutta kummassakaan ei ero tule kysymykseen. Näissäkin liitoissa on käyty pitkä taival riitoineen ja yhteisen sävelen löytämiseen. Vielä enemmän tunnen liittoja jotka jatkuvat ilman uskottomuuksia.
Ellei ole kykyä rehellisyyteen, ei jatkokaan tule onnistumaan. Samoin rakkauteen kuuluu anteeksi anto. Täällä moni huutaa sen lupauksen perään, mutta harvat tuntuu todella ymmärtäneen mitä se lupaus on itselleen.
Missä on se todellinen rakastaminen, kun toinen on inhimillisen heikko? Missä on anteeksiantaminen? Pitkämielisyys? Miksi on niin nöyryyttävää antaa toiselle rakkautta ja mahdollisuus korjata tekemänsä vääryys? Haluammeko me itse kohdata samaa kylmyyttä, tuomitsemista ja hylkäämistä kun itse olemme tehneet väärin? Vaikka katuisimme ja haluaisimme tehdä muutoksen? Tämä koskee kaikkia väärintekemisiä, ei vain uskottomuutta!
sen mahdottomuuteen, oletin eron olevan helpoin vaihtoehto, kun en enää jaksanut jatkuvaa sairasta aiheetonta mustasukkaisuutta ja riitaa. Toisin kävi, siitä seurasi yli kymmenen vuoden helvetti lapsirumban kanssa. Exä teki kaikkensa, etten olisi pystynyt säilyttämään välejä poikien kanssa. Tässä toisessa liitossa pysyn ongelmista huolimatta (vaimolla sivusuhteita), kunnes tytär on sen ikäinen, että saa itse vaikuttaa kumman luona asuu eron jälkeen. Eron jälkeen on tärkeämpää hyvät suhteet lapsiin kuin exään, eli sen mukaan mennään.
riippuu NIIN paljon ihmisistä ja heidän asenteistaan. Jokatapauksessa jokaisella on oma siperiansa.
Nykyinen suhteeni, on rinnakkaissuhde, joka alkoi ja kesti kauan exavioliittoni aikana. Exmiehestäni oli melko vaikeaa erota, hän ei halunnut. Salasin rinnakkaissuhteen pitkään, mutta lopulta paljastin sen, koska halusin potkua eroon. Petyin; ei ollut juuri mitään vaikutusta. Mutta ei pitkä avioliitossa jupeksiminen hukkaan mennyt; saimme välimme selvitettyä ja riidat riideltyä (hienostuneesti mutta silti ;)), ei tarvinnut jatkaa enää eron jälkeen. Jos olisin heti lyönyt hanskat tiskiin, kun eroajatus juolahti mieleeni, niin erosta olisi tullut todella vaikea. Vaikeampi niin exälle kuin itselleni. Sopiminen lapsista ja omaisuudesta hoitui hienosti, kun molemmat saivat sitä kyllästymiseen asti miettiä :).
Jos olisin itse hallunut jatkaa exsuhdettani, niin exältäni olisin kyllä odottanut täyttä panostusta suhteeseen. Mikäli suhteessa toinen jää altavastaajaksi, se ei toimi.
Itse kuulun siihe pettäjä ryhmään... Pari vuotta sitten petin vaimoani pari kuukautta (onneksi vain pari) ja sen jälkeen lupasin olla enää pettämättä.. Ja en ole pettänytkään. Erohan se tuntui helpoimmalta silloin, mutta kumpikaan ei sitä halunnut ja lähdimme rakentamaan suhteellemme uutta luottamusta... Vaikka täysin emme luotakaan toisiimme niin suhde toimii silti vaikka silloin tällöin on aina pientä riitaa...
Jos oikeasti haluaa pettämisen jälkeen jatkaa, pitää omistaa kaikki aika mitä voi vaimolle/miehelle.. Pitää olla varovainen kaikissa tekemisissä mikä liittyy toiseen sukupuoleen (tai samaan) että ei tule mustasukkaisuutta ja asioita joista voi tulla epäilyjä pitää olla hyvä selitys joka ei ole valhetta koska ne yleensä tarkastetaan ja kun jää kiinni valehtelusta niin silloin on jo aika lailla myöhäistä.. Valehdelle ei saa!!
Tässä joitain vinkkejä pettäjille jotka haluat vielä jatkaa suhdettaan... Tietenkin pitää osata puhua kauniisti ja ei saa edetä vauhdilla vaan rauhallisesti askel askeleelta ettei vain käy huonosti