Kirvelee vieläkin ja paljon...

8 vuoden suhteeni kaatui kumppanin tahdosta viime keväänä...on se kumma, että ei tunteet häntä kohtaan ole yhtään hiipuneet, vaikka olenkin ihastunut kesän aikana pariin toiseenkin naiseen. Kestääköhän tämä mieletön ikävä lopun elämääni vai koskakohan alkaa helpottaa? Vaikeuttaisiko "irtipäästämiseen" se, että olen hänen kanssaan edelleen paljon tekemisissä? Mikähän auttaisi?
61446
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Paras lääke, jos todella haluat unohtaa hänet. Muutenhan viestisi kielii, että haluat alitajuisesti häntä siitä huolimatta, että olette eronneet..

Äänestä

8 vuotta on pitkä aika tottua ja kiintyä toiseen, mutta päivä päivältä tottuu myös olemaan ilman tätä toista. Itselläni hieman lyhyemmän suhteen jälkeen alkuun oli vaikeaa ja usein oli toinen mielessä, mutta vuoden jälkeen ei paljoa enää mielessä liikkunut. Jos olette paljon yhteydessä, se alkuun helpottaa eron muutoksissa, mutta lopullinen irtautuminen tarvinnee enemmän erillisyyttä? Unohtaa ei kai voi koskaan eikä pidäkään, mutta kauniita muistoja jää...

Äänestä

Itselläni palavimmalta tuntunut rakkaus (seurustelu) päättyi toissa keväänä...vasta nyt olen alkanut kunnolla toipua ja ehkä jo olen rakastumassa erääseen mieheen. Ei rakkautta voinut tietenkään omasta tahdosta lopettaa ja se oli tuskallista. Arvelit yhteydenpidon vaikeuttavan toipumista, itse koin asian juuri samalla tavalla..olimme tekemisissä lähes päivittäin puolen vuoden ajan eron jälkeen ja pahinta oli, kun mies antoi koko ajan uutta toivoa. ONNEKSI nyt olen tästä suhteesta vapaa-ainakin luulen niin..

Äänestä
  • Mulla on sama homma menossa eli ex antaa jotenkin ymmärtää, että rakastaisi mua vielä...pyytelee kahville, kaljoille, kysyy neuvoja/apua, ollaan halailtu,suukoteltu,rakasteltu...MUTTA, kuitenkaan ei olla enää yhdessä. Olen sanonut itse hänelle, että ikävöin häntä...ei ole sanonut siihen mitään takaisin. Todella outoa!

    Äänestä

  • Sad but true kirjoitti:

    Mulla on sama homma menossa eli ex antaa jotenkin ymmärtää, että rakastaisi mua vielä...pyytelee kahville, kaljoille, kysyy neuvoja/apua, ollaan halailtu,suukoteltu,rakasteltu...MUTTA, kuitenkaan ei olla enää yhdessä. Olen sanonut itse hänelle, että ikävöin häntä...ei ole sanonut siihen mitään takaisin. Todella outoa!

    miten te naiset olettekin noin typeriä. Edellinen mies pitää teitä vain varalla. Kokeilkaapa seuraavaa: olet kylmä exää kohtaan, et missään nimessä sano kaipaavasi häntä, et soita hänelle, annat ymmärtää ettet välitä hänestä enää. Huomaat vähän aja kuluttua miten kiinnostunut exä onkaan sinusta jälleen. Hän luulee että sinulla on toinen ja sehän ei sovi hänen luonnolleen. Mutta missään tapauksessa ÄLÄ ALA SEURUSTELLA ENÄÄ TUOLLAISEN MIEHEN KANSSA. Etsi oma elämä ja ala elää!!

    Äänestä

  • Sad but true kirjoitti:

    Mulla on sama homma menossa eli ex antaa jotenkin ymmärtää, että rakastaisi mua vielä...pyytelee kahville, kaljoille, kysyy neuvoja/apua, ollaan halailtu,suukoteltu,rakasteltu...MUTTA, kuitenkaan ei olla enää yhdessä. Olen sanonut itse hänelle, että ikävöin häntä...ei ole sanonut siihen mitään takaisin. Todella outoa!

    Käännän ja väännän ja muutan tilanteen toisin.
    Mikä oli eilen näin onkin nyt noin.
    Ennen on ennen ja nyt on tänään.

    Päälaelleen hupsautan koko kaavion vääristyneen.
    Mies se onkin joka oottaa ja miettii kummastuneena.
    Nainen menee ja tekee ja jos on aikaa niin soittaa.

    Ehkä on aikaa tai sitten ei.
    Sen näyttää tilanne hetkellinen, tapahtumat sekuntien.
    Elämänkulku on arvaamaton.

    Tartun hetkeen, tähän hetkeen ja nautiskelen.
    Kohta tilanteet menneisyyttä ja ohitse on.
    Huomenna on muistot eletystä elämästä.

    Hetken hurma on vain pikaista huumaa.
    Haluan muuta kuin hipaisua onnenhetkien.
    Saan kesänkuuman kukkivan perhoskedon.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sad but true kirjoitti:

8 vuoden suhteeni kaatui kumppanin tahdosta viime keväänä...on se kumma, että ei tunteet häntä kohtaan ole yhtään hiipuneet, vaikka olenkin ihastunut kesän aikana pariin toiseenkin naiseen. Kestääköhän tämä mieletön ikävä lopun elämääni vai koskakohan alkaa helpottaa? Vaikeuttaisiko "irtipäästämiseen" se, että olen hänen kanssaan edelleen paljon tekemisissä? Mikähän auttaisi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu