onko se taakka vai siunaus, varmasti, kun mies on komea ja itse tavis? kuinka siihen suhtautua kun naisia tunkee miehen lähelle ikään katsomatta?
onhan se mies komea, mutta paljon muutakin, ja paljon mitä muut eivät hänestä tiedä. välillä koen olevani mustasukkainen, miten muilla sitten?
onhan se mies komea, mutta paljon muutakin, ja paljon mitä muut eivät hänestä tiedä. välillä koen olevani mustasukkainen, miten muilla sitten?
Vastaukset 21
Vanhimmat
voit sanoa olevasi "tavis"?? Kauneus On katsojan silmässä, ihminen. Klassisesti kaunis ei ole ainut kaunis :D kaunis olen itsekin, mutta klassisen kauniiksi ei kukaan voi sanoa. Se on persoona ja itseluottamus joka tekee kauniiksi muiden silmissä, enemmän kuin mikään muu.
Mutta mieheni on komea, siitä ei päästä yli eikä ympäri, ja houkuttaa naisia kuin hunaja kärpäsiä. Mutta miten siihen suhtautua. En suhtaudu mitenkään. Niiden naisten mielihalut tai taoiveet miehen suhteen eivät vaikuta minuun tai mieheeni tai meidän suhteeseemme mitenkään, miksi minä niistä huolehtisin. Ne ovat ihmisiä siinä kuin me muutkin.
***
mutta tottahan se on, että joskus se v*ttaa ja raskausaikana koin olevani todellisessa alakynnessä enkä enää uskalla lähteä mieheni kanssa viihteelle vaikka haluaisin...
Se on melkein jokainen nainen joka raskausaikana, sekä muuttuvasta vartalosta johtuen että hormonien vaikutuksesta, tuntee epävarmuutta, mustasukkaisuutta ja usein tuntee jopa aiheettomia epäilyjä kumppaninsa uskottomuudesta. Mutta onneksi se menee ajan kanssa ohi :D mutta kuten tiedämme, raskaus muuttaa naista pysyvästi. Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Se luo epävarmuutta, kun joutuu olemaan aivan uudessa muodossa kun mies saa jatkaa saman ihanana itsenään. Pirhana vieköön. Toisaalta äitiydestä voi saada sellaista voimaa ja varmuutta jota ennen ei kuvitellutkaan omaavansa. On myös mahdollista että uupumus on vienyt henkisetkin voimat, ja niiden palauttamiseksi täytyy tehdä jotain. Kuinka on?
***
se on. mies kyllä tykkäsi rellestää koko raskausaikani ja kevään, katsoi pornoa salaa, valehteli siitä (josta sain hirveen raivarin tottakai, valehtelusta siis) ja sanoo, että kaikki johtui raskaudesta, isäksi tulosta jne. se muuttaa elämää. ihailuja sain kuulla vaan muilta kodin ulkopuolelta.
nyt olen palannut äitiyslomalta arkielämään raskaudesta palautuneena. ja kyllä tietenkin haluan kuulla kehuja kauneudestani niinkuin ennenkin, mieheltäni ja muilta.
ja kyllä ihmettelen miksi mieheni on juuri minun kanssani, miksei etsi jotain missiä... koska on niin komea. varmaan monet 'tavikset' miettii just tätä... en tiä.
(miestäni en kyllä vaihtaisi kehenkään, onhan hän sentään lapseni isä :) )
Se koko komeus tai kauneus ei oiekastaan ole kuin tietyntyyppinen kasvojen rakenne. Miten sellaisen yksittäisen seikan perusteella voisi kukaan parisuhteeseen mennä tai jättää menemättä? Ihmiset rakastuvat toisiinsa, ja vaikka ukonäkö ensi alkuun vetää puoleensa, se ei missään nimessä ole (tai pidä olla) syy minkä vuoksi suhteessa ollaan.
Ei kovin huomaavaista käytöstä mieheltä raskaana olevaa vaimoa kohtaan, sen kyllä sanon. Muistuts yst'vällisesti että ne kehut ovat tervetulleita, moni mies ei sitä sanomatta ymmärrä :D
***
mutta edelleen tässä on kuitenkin pointtina se että hän on klassisen komea ja minä tällainen tavis. kyllä minua on kehuttu kauniiksi, mutta häntä kehuvat kaikki ja hänen ympärillään pyörivät kaikki.
... nyyh, prkl...
*taputtaa selkään* se mies kun ei ole pakotettu, vaan suhteessa ihan vapaaehtoisetsi joten taitaapi olla niin että rakastaa sinua itsenäsi, samalla naamalla. Jos olisi halunnut missin, olisi varmaankin saanut sellaisen, eikö? Vaan tahtoi sinut. Juuri sinut. Minusta se kertoo jo aika paljon.
***
Katso joskus katukuvaa. On erittäin yleistä, että komea mies on tavallisen näköisen tai jopa melkeinpä ruman naisen kanssa. Usein mukana on lapsi, joten kysymys on pitkäaikaisesta suhteesta. Eli joku magia tällaisessa yhdistelmässä on.
Italiassa esimerkiksi tämä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus oli mukana lapsi tai ei. (molemmat ollaan kuitenkin suomalaisia)
mieheni on myös älykäs ja hyvä keskustelija, joka tuntuu myös naisia vetävän puoleensa...
Suomessa naiset ovat rumia ja pinnallisia.
Minun komea mieheni.. siinäpä se jo tulikin - MINUN! ;) En ole mustis siitä, että miehelläni olisi ollut ottajia ennen minuakin sillä hänhän tapasi minut ja halusi minut puolisokseen. Vein voiton ;D
Muitten naisten kiinnostus baareissa jne - miksi siitä tarvitsisi olla mustis, oleellisintahan on se, miten mies reagoi ja käyttäytyy kyseisissä tilanteissa. Lähestyvät miehet minuakin ja ahdistuisin, jos mieheni olisi siitä mustasukkainen. Imartelu silloin tällöin muiltakin kuin omalta puolisolta on ihan piristävän kuuloista.
raskausaikana pakka meni sekasin, kuten aiemmin totesin.
tosin nyt kaikkea kokeneena olen entistä imarreltu muiden kehuista, joita en saanu kuulla omaltani yli vuoteen, olipahan hän nyt siitä mustis tai ei.
Kaikki miehet eivat vain huomaa tai alya kehua omaa vaimoaa, vaikka se olisi ihan paikallaan. Valitettavasti. Tarkeampaa on kuitenkin se mita mielta olet itse itsestasi ja olet itseesi tyytyvainen.
Tuommoisessa tapauksessa se on miehen vastuu olla Mies ja ystävällisesti laittaa naiset tekemään kohdallansa u-käännöstä ;)
Suomeksi sanottuna mies saa ja voi toki (ja kaiken oman kapasiteettini mukaan pitää) nauttia huomiosta vaan siinä se raja p i t ä i s i olla. Jos kumppani pitää sinua tärkeänä niin hän laittaa lähelle tulevat naikkoset pyörimään toiseen suuntaan. Ja jos ei laita niin voi ystävällisesti mieskin pyöriä sitten tyystin toiseen suuntaan :D :D :D
Ei kannata tuhlata energiaa mustasukkaisuuteen.. Arvosta itseäsi, ole Nainen :)
mutta miltä se yleensäkin muista naisista tuntuu olla komean miehen nainen?
Kyllä varmaan helpomallakin pääsisi.
Ei mun edelliset miehet ole olleet ihan niin komeita kuin tämä nykyinen.
Silloin oli helpompaa ja sai olla rauhassa.
Mun mieheni näyttää kai joltain laulajalta? Ei se oikeasti osaa laulaa ja on jo nelikymppinen mut nuoret tytöt punastelee ja mummut huokailee.
Nämä ikänaiset on suulaampia sekä rohkeampia ja päivittelee ihan ääneen.
Homomiehet iskee silmää mun miehelleni ja heterot vie vaimojansa kauemmaksi.
Se ei häiritse.
Pahimpia on kolme-nelikymppiset vähän humalaiset naiset jotka väkisin änkeevät miehen jutuille heti kun minä häippäsen vaikka naistenhuoneeseen.
Osa tarjoaa itseään ihan suorin sanoin.
Kyllä olen mustasukkainen ja joskus pelottaa kun mies lähtee ulos kavereiden kanssa ilman minua.
Luotan mieheeni ja yritän pitää mölyt mahassani.
Eihän tässä kai ole vaihtoehtoja?
Ainahan sitä on haaveillut prinssistä. Ei siis auta rutista nyt kun sellanen on tossa nurkissa pyörimässä.
mieheni on sellainen niinkuin olen vain saattanu villeimmissä unissa kuvitella.
en uskalla enää päästää kavereidensa kanssa minnekään ja lähteä edes yhdessä kun pelkään niin sitä tunkua.
vähän väliä saa jostain suunnasta kuulla kehuja hänen komeudestaan (riippuu keneltä, ja miestä välillä huvittaa, välillä ahdistaa) ja vertailuja kun muistuttaa näitä tiettyjä julkkiksia...
aina ei vaan itse pysty pitää mölyjä mahassa vaikka kuinka vannoo rakastavansa vain ja ainoastaan minua. myös tämä pornon katselu ahdisti ja ahdistaa vieläkin, kun ei voi avoimesti puhua omista mieltymyksistään ja suuttuu kun yritän kysellä hyvinkin tarkkaan. en tiedä hulluks varmaan ennen pitkää tulee ellei saada asioita puhuttuu selviks...
toisin sanoen... luottamus meni mieheen kun jäi kiinni pornon katselusta, siis ei itse siitä vaan valehtelusta ettei ollut muka katsonut.
koen ja koin koko raskausajan itseni rumaksi, riittämättömäksi, ja hän haukkui vielä mikä edes auttoi. keväällä ei muka ollut kiinnostunut seksistä, eli olevinaan selibaattivaihetta, no itekseen hoiteli hommat vaikka minä koko ajan yritin viestittää kiinnostustani seksiin.
no tästä on mielestäni lyhyt matka oikeeseen pettämiseen, jota eniten tässä pelkään...
Haukkuu, eikä ole kiinnostunut....huhhuh.
Rakastaako hän kuitenkaan oikeasti?
sanoo kyllä rakastavansa... eikä enää siis ole haukkunut...
mut silti mietityttää...
Olen mielessäni miettinyt myös että miten naisilla on pokkaa (noh iloliemellä osuus asiaan). Me mieheni kanssa harvoin ehditään viihteelle, ja ne kerrat olen silmät pyöreenä ihmetelly tilannetta. Menen vessaan, tiskille tms jo on lauma raakkujia ympärillä..ei mitään häpyä. Mieheni on vielä luonteeltaan sosiaalinen ja kiltti. joka lisää lintusten rohkeutta yrittää uida liiveihin.. huh huh. Kerran meinasin saada nyrkistä kulmaan kun palauduin pöytäämme mieheni teki tilaa viereensä josta lintunen ei pitänyt.
Olen yl jättäny omaan arvoonsa tuollaiset. Mutta pohtinut sitäkin että olisiko asiaan puututtava jotenkin ja miten?? Onko siihen mielipiteitä??
Mustis en osaa olla, jos toinen kokee tarpeen lähteä nii se on hänen valintansa.