Mulla oli suhde varattuun mieheen keväällä ja olosuhteista johtuen se jatkui taas syksyllä (sama paikka, missä ollaan 8 h/pvä). Itekin olen varattu, mieskin meni naimisiin heinäkuussa. Jotenkin tilanne vaan ajautui siihen. Miksi? En tiedä. Nyt olimme laivalla (yhteinen risteily muiden samassa paikassa olevien kanssa) ja heti alusta asti tiesin, mitä miehen mielessä liikkui. Tuli luo, kietoi kainaloon, teki selväksi, miksi halusi minutkin mukaan risteilylle (meinasin ensin jättää väliin nimenomaan tämän mahdollisen tapahtuman takia, mutta heikko kun olen minäkin, lähdin.. ja mietin nyt syntyjä syviä). Nukuimme yhdessä samassa hytissä, samassa vuoteessa. Nyt yritämme olla "normaalisti", kun näemme. Puhumme ja haluamme olla "vain" ystäviä, kumpikin vain miettii, onnistuuko se ja miten? jos onnistuu. Hän välittää minusta - sen tiedän - ja totta kai minäkin hänestä. En tiedä, miten ihmiset voivat tähän pisteeseen ajautua. Voiko olla toimiva suhde kotosalla jos ajautuu tällaiseen kakkossuhteeseen? En halua moraalisaarnoja, koska en tasan tarkkaan ole ainut ihminen tällä telluksella, jolle näin on "päässyt" käymään. Omasta suhteestani en niin tiedä, mutta rakastan miestäni enkä halua häntä menettääkään. En tajua siksi, mikä on kun tällä tavoin teen häntäkin kohtaan?
Kohtalontoverit, ottakaahan yhteyttä! Olisi kivaa jakaa ajatuksia (järkeviä) asiasta...
Kohtalontoverit, ottakaahan yhteyttä! Olisi kivaa jakaa ajatuksia (järkeviä) asiasta...
Vastaukset 29
Vanhimmat
Osaan kuvitella tilanteesi, minäkin rakastan omaa miestäni enkä mistään hinnasta halua häntä menettää. Silti mä tapailen, en usein mutta kuiteskin neljää muutakin miestä, koska hekin ovat aivan ihania. Tiedän että näin ei tehdä sais, mutta teen silti. Koska saan siitä niin paljon iloa ja olen onnellinen näin. Nuorin miehistä on hiukan alle 20 ja vanhin jo yli 40. Itsekin melkein 40. Mutta kuka sitten sanoo että kaikkien pitäisi olla uskollisia. Näinhän ne miehetkin tekee jos kotona ei seksi toimi.
Ei kaikki miehet noin tee.Seksiä voisi olla useammin ja sujua paremminkin, mutta en silti ole pettänyt.Ehkä ajattelen vähän toisin.
En ole koskaan pettänyt vaimoani, enkä usko hänenkään pettäneen minua... jos jompi kumpi joskus lankeaa, niin todeenäköisesti sitten minä...
En ole aina täysin tyytyväinen puolisooni, eikä hän taatusti minuun. Mutta ennimmäkseen parisuhde on tyydyttävä ja toisinaan todella tyydyttävä. Sellaista se on toisen ihmisen kanssa eläminen. Huonoinakaan hetkinä ei ole tullut tarvetta hankkiutua vieraisiin, en kiellä etteikö josku ole käynyt mielessä, mutta asian miettimisestä on vielä pitkä matka toteutukseen.
Itse asiassa en mitenkään voi ymmärtää ihmisiä jotka pettävät puolisoitaan. Miksi ylipäätään eletään yhdessä, jos kerran se ei ole sitä mitä haluaa?
saisi vain tapailla toisia miehiä? Kuka sen kieltää?
Itsekin rakastan miestäni ja tapailen muutamaa muuta, joilla on muuten aika tarkkaan sama ikäjakauma kuin sinunkin miehillä.. Suurempaakin kutinaa on, mutta kenenkään kanssa en seksiä harrasta. Olen aina suhtautunut tiukasti parisuhteen ulkopuoliseen seksielämään, mutta en enää.
En oikein käsitä sitäkään mitä tähdellistä on siinä, että pysyy uskollisena kumppanilleen, joka kieltäytyy seksistä.
käynti tai "hengelliset" suhteet muihin eivät suinkaan tarkoita sitä, että parisuhde olisi aina huono.
Onhan tietysti niitäkin, jotka eivät pahoita mieltään siitä että kumppanilla on vieraita seksisuhteita... uskon näiden kuitenkin olevan erittäin pieni vähemmistö. Suurin osa tekee seikkailunsa toiselta salaa, eli pettää toisen luottamuksen. Vaikea kuvitella että suhde on hyvä, ellei kumppani ole luotettava.
Seksisuhde, salaaminen, paha mieli ja luottamuksen menetys. Kunpa kaikki olisikin noin yksinkertaista, mutta kun ei ole.
TIEDÄN, että parisuhde voi olla hyvä, pitkä ja muutenkin kelvollinen, mutta elämässä tulee yllätyksiä. Omalla kohdallani suurin yllätys oli se, että tajusin PARHAASSAKIN parisuhteessa olevan kohtia, jotka vain eivät sovi toisiinsa. Sitten kun löytää ihmisen, joka osuu sopivasti juuri pariin sellaiseen kohtaan, niin se on menoa. Ja MIKSI se ei saisi olla? Palveleeko se kumppaninkaan etuja, että kieltäytyy yhdestä itselleen tärkeästä ihmissuhteesta vain sen tähden, että kumppanille tulee paha mieli (kumppani voi olla myös henkisesti niin vahva, että pystyy ylittämään itsensä ja pahanolonsa). Aivan yhtä hyvin itselle tulee paha mieli kieltäytyessä jostain hyvin tärkeästä. En tarkoita, että yhtäkään tarjoutuvaa seksisuhdetta ei voi jättää väliin, ettei itselle tule paha mieli. Tarkoitan jotain suurempaa, syvempää, ainutlaatuisempaa ja sellaista, joilla on positiivinen vaikutus omaan elämään.
Niin se vain on, että parisuhteessakin on annettava toiselle tilaa elää haluamallaan tavalla, vaikka se vähän itseä kirpaisikin. Ihan yhtälailla minua kirpaisee, että toimin ainakin hiukan arvelluttavalla tavalla miestäni kohtaan. Toivon, että tilanne olisi mieluummin toisinpäin. Ehkä sitten joskus. Meillä jokaisella on oma Siperia elettävänä kuten Paratiisikin. Hyvä niin. Tylsää olisi myös elää vuosikymmeniä suhteessa, jossa kummallekaan ei koskaan tapahdu mitään suuntaan eikä toiseen.
olet oksettava PASKAKASA!
Noin voi käydä siksi että rakkaus ja välittäminen on ääretön käsite..ei mikään vakio jonka raameihin se pitäis sovittaa!! Tunteet voi yltää vaikka mille tasolle, mutta arkielämän käytännöt sanelee muuta! Ota irti kaikki se rakkaus mitä saat kummastakin suhteestasi, ettei tarvi vanhana katkeroitua miksi en tehny sitä ja miksi en nauttinut!
Miksi mies yrittää sanoa, että suhde vaimoon on täydellinen (vai uskotteleeko sitä vain itselleen?) Eihän se ole, sehän on päivänselvää! Toki pidän hänestä kiinni ja hän minusta, senkin tiedän, olemme väleissä ja kovastikin kummatkin haluavat olla ystäviä.. mutta en tiedä, onnistuuko se.
minä kun olen kokenut tuota ja koen koko ajan just niin päin että minä olen se joka sanoo toiselle että suhteeni omaan kultaani on hyvä ja tyydyttävä, mutta kun sielussa palaa tuli joka ei sammu ja rakastan silti syvästi myös toista..yhteiskunta vaan ei salli minun julkisesti pitää kahta, joten teen sen salaa! Ikävää sulle jos haluat enemmän, minunkin rakastajani niin haluaisi, mutta joutuu tyytymään vähempään.
En siis olekaan tajunnut hänen fiiliksiään väärin! Yritän elää vaan sen tunteen kanssa, etten häntä saa, vaikka haluaisinkin. Kipeää tekee, mutta kaverinakaan en halua hylätä, vaikka sekin satuttaa.. kun sitten alkaa ne tulkitsemisvaikeudet toisen tekemisistä..
Koita elää tätä päivää ja tätä hetkeä. Ei kannata miettiä kovinkaan paljon sitä, mitä tulee tapahtumaan. Itselläni vastaava suhde kesti yli kymmenen vuotta ja sinä aikana opimme hyväksymään tilanteen juuri sellaisena, kuin se oli kohdallamme. Suhde eli ja muuttui, mutta se oli koko ajan - ja vieläkin. Tapasimme milloin useammin ja milloin harvemmin, mutta koko ajan tiesimme toistemme olemassaolon ja molemmilla suhteet omaan kumppaniin toimivat – välillä paremmin ja välillä huonommin. Toisinaan suhteemme lämpeni jopa niin pitkälle, että aloimme ajatella yhteistä tulevaisuutta, mutta sitten totesimme, että juuri tässä on meidän tulevaisuutemme ja onnemme, emmekä tarvitse välttämättä mitään suurempaa kiinteää suhdetta ja yhteistä elämää.
Me nautimme suhteestamme, joka lopulta muodostui suureksi ystävyydeksi ja toisen syvään kunnioittamiseen. Pyrimme kaikin tavoin kunnioittamaan myös omia ja toistemme perheitä sekä toistemme omaa perhe-elämää. Koskaan emme kumpikaan jääneet kotona ”kiinni” ja onnistuimme salaamaan suhteemme vakavuuden myös työpaikallamme. Tietenkin siellä kaikki tiesivät, että jokaisessa juhlassa olemme yhdessä ja kaikki tiesivät myös sen, että välillämme on hyvä ystävyys. Varmaan joku ajatteli meidän tapaavan muutenkin ja jopa seurustelevan, mutta yritimme olla antamatta aihetta sen suurempiin keskusteluihin. Kummasti se työympäristökin kasvoi siihen tosiasiaan, että me olemme aina yhdessä ja jotenkin se sitten myös hyväksyttiin. Emme kuitenkaan käyttäneet energiaamme sen miettimiseen, että mitä joku meistä ajattelee, vaan elimme yhteiset hetket nauttien rakkaudesta ja ystävyydestä.
Tapasimme toisiamme paljonkin myös työasioiden ulkopuolella ja teimme juuri tuollaisia yhteisiä matkoja niin laivoilla kuin muutenkin. Toisinaan syvä ikävä valtasi mielen, kun toinen ei ollutkaan tavoitettavissa, mutta silloinkin oli hyvä olla, kun tiesi toisen kuitenkin olevan olemassa.
Aika kuitenkin alkoi tuoda etäisyyttä välillemme niin kuin lähes kaikissa suhteissa tapahtuu. Vuosien saatossa tapaamisemme harvenivat, mutta vieläkin soittelemme toisillemme ja joskus käymme kahvilla ja juttelemme kaikista asioistamme. Ystävyytemme on vieläkin vahva ja kiinnostuksemme toisiemme elämään on säilynyt edelleen. Olemme myös tyytyväisiä siihen, että osasimme viettää rakkaudenaikamme niin, että emme joutuneet tuhoamaan tai kolhimaan kenenkään mieltä. Emme myöskään joutuneet kumpikaan katkeroitumaan, koska meistä ei kumpikaan missään vaiheessa halunnut OMISTAA toista, vaan elimme hyvää ja tasapainoista suhdetta, jossa suurin vaikeus oli ikävä toisen luokse. Ehkä tuo ikävä on vieläkin olemassa, mutta on myös hyvä mieli siitä, mitä on saanut kokea.
Meillä molemmilla on edelleen alkuperäiset perheemme ja molempien elämä on hyvää ja tasapainoista.
Uskottomuus ei siis kaada heti kaikkea. Se voi antaa paljon, kun se on muutakin kuin yhden yön erehdys. Rakkautta mahtuu elämään ja kun sitä antaa, niin sitä myös saa.
Hyvää ja onnellista syksyä Sinulle ja hyvälle ystävälleni ja kaikille muillekin!
Jotenkin vain ajautui? Kuulepas nyt. Mikään muu ei tässä maailmassa ajaudu kuin ajopuu ja sekin menee siihen suuntaan, mihin vesi virtaa. Sinä ja tämä mies itse vartavasten hankkiduitte omilla valinnoillanne tähän tilanteeseen. Jos et sitä tajua, olet melkoisen typerä.
Pyydät "järkeviä" ajatuksia asiasta. Ts. tarkoituksesi on saada pönkitystä touhullesi. Vastakkaisia mielipiteitä et varmaankaan halua. No etpä tietenkään. Nehän olisivat vain moralisointia.
Varo vaan, ettei käy vanhanaikaisesti kuten niin monelle naiselle käy uudelleen ja uudelleen. Tämä mies ei taatusti jätä naistaan sinun vuoksesi. Olet patja kuten niin monet ennen sinua. Hyvin pian olet yksin, jos vanhat merkit paikkansa pitävät ja hyvä niin.
...Nimittäin ketään sössimään omat asiansa. Jos kerran laji on homo sapiens, pitäisi kyetä käyttämään järkeään ja hillitsemään tunteitaan. Eikös noi erota meidät eläimistä?
Mutta jos ihminen antaa itselleen luvan liukua sivuraiteille kerran, paluuta tuskin enää on takaisin. Kannattaa miettiä kenet todella haluaa, useampaa ei pitemmän päälle kannata samassa pulkassa pitää. Kokemusta on!
JOs asian tiedostaa ja molemmat sen hyväksyy että molemmat on patjoja niin olet väärässä tässä asiassa kumpikaan ei hylkää tai jätä toista ! Nauttivat toisistaan niin kauan kuin siihen on aikaa tai järkeä tai että tuntuu hyvältä.
Eri asia on se jos homma etenee ja tunteet alkaa jyllätä niin siinä vaiheessa tilanne onkin toinen jossain määrin mutta jos kumpikaan ei halua menettä nykyistä puolisoaan kuten kirjoitttanut sanoi niin REVI SIITÄ.
Ehkä ne jotka moralisoi toisiaan niin olkaa te kiltisti ja eläkää siveellisesti kukaan ei ole toista tuomitsemaan.
höpöhöpöä, että kerran erehtynyt, erehtyy aina. Riippuu täysin ihmisestä.
Karkeasti luokiteltuna pettävät ihmiset ovat joko tyyppiä a) pettää tilaisuuden tullen, vain seksin takia ja b) pettää jokusen ajan kuluttua tunnettuaan huikeita fiiliksiä jotakuta kohtaan. Tämä b)-tyyppi ei voisi pettää ilman tunnetta ja heille tulee pettämisestä myös paskempi olo. Näin ollen suuri osa heistä parantaa tapansa heti yhden hurmion jälkeen (josta saattavat tuntea loppuelämänsä tunnontuskia).
Vanhempana kaverina, enkä aina niin puhtaana pulmusenakaan, voi kertoa, että vietti ohjaa miestä. Tämä sinun mieskaverisi haluaa "päänahkasi". Eli raakasti sanottuna pimppaa. Yksi valloitus lisää. Sitähän tämä miehen elämä on.
Olen ollut "matkamulkkuna" melkein koko työikäni ja toiminut kuten keveritkin. Sängystä sänkyyn. Mikään ei ole niin mukavaa, kun uusi innostava kiihkeä seksisuhde. Se piristää kummasti.
Tämä on raaka totuus!
Mutta, mikä estää naisia nauttimasta...
Aina vaan jankutetaan, että mies haluaa pimppaa, vaikka miehiä on erilaisia, kuten tietysti naisiakin!
Nyt vain on niin, että toisia piristää kummasti seksisuhde vieraan kanssa ja toisia kiihdyttää rakkauden tunne, ajatukset ja seksistä tyydytään vain puhumaan. Ihan vuositolkulla.
nämä miehet hakevat elämäänsä. Mitä se sitten lieneekin ei se välttämättä sieltä sängystä löydy. Onhan se tietysti kiihottavaa olla uuden naisen kanssa.Tuntea hetken arvostusta, hyväksyntää, nautintoa... Toiset löytää sen mitä etsivät toiset eivät koskaan vaan jatkavat valloitusretkiään. Elämä on ihmeellistä.
"Onhan se tietysti kiihottavaa olla uuden naisen kanssa.Tuntea hetken arvostusta, hyväksyntää, nautintoa... "
Eikö omassa parisuhteessakin pitäisi voida tuntea juuri ARVOSTUSTA, HYVÄKSYNTÄÄ, NAUTINTOA...?
Olisi aika kiihoittavaa elää juuri sellaisessa suhteessa, jossa molemmat voisivat tuntea mm. noita asioita.
juuri satunnaisissa seksisuhteissa ei ole tipan tippaa arvostusta eikä hyväksyntää. Nautintoa kylläkin (kuka siitä sitten pystyy nauttimaan, tunteikas ei ainakaan ;D).
Kirjoitit, että olet "toiminut kuten keveritkin", mitä tarkoitat näillä "kevereillä" ? Voisitko kertoa mahd. pian, olen miettinyt pääni puhki, mitä ovat nämä ko. "keverit" ja miten ne toimivat ?
Kevytmoottoripyörä on stadin slangissa keveri, mutta en tiedä miten se tähän juttuun liittyy. Ilmeisesti aika kevytmielisesti toimii tämä kaveri. Kevyesti ja kuluttaa vähän.
mielestäni kevytmoottoripyörä on hesassa "kevari" ?? kyllä tässä on haettu jotain muuta tällä "keveri" sanalla, en kyllä itsekkään keksi mitä ???
Kevytmoottoripyörä on kevari ja keveri on tietysti kaveri joka on hyvin kevytmielinen/-kenkäinen. Tai sitten keveri on kirjoitusvirheellinen kaveri, joka inspiroi meitä pöhköjä näköjään oikein kunnolla ;)))
Samaan soppaan olen itsenikin laittanut. Tarkemmin mietityäni ajauduin itsekkin siihen molempien osapuolten yhteisestä halusta toinen tais ehdottaa ja toinen tuli perässä ja siitä se alkoi. Kotipuolessa asiat olivat suht ok tiettyjä ongelmia seksipuolella jne. oli eli korvattiin aluksi lähinnä niitä puutteita jne. Mutta myöhemmin tietysti tulee tunteet perässä tai onhan ne ollut alusta asti jos toisen kanssa alkaa "seurusteleen".
Itse tulin siihen tulokseen että jos kaks ihmistä tuntee vetoo toisiinsa ja haluaa kumminkin säilyttää nykyisen suhteensa niin "antaa palaa" Kyllähän siinä joskus omakin vaimo ihmetteli että mistä tollanen puhti mieheen on tullut kun pihat ja koti oli hetkessä remontoitu jne.. Itsekkään ei tarvinnyt enäään kotipuolessa kinua "sitä" kun toiselta sai aina kun vaan halusi..
Tietystihän tää on moraalisesti syvältä sieltä mutta jos oma pää kestää eikä homma tuu puolison naamalle niin mikäs siinä vähän avartaa katsettaan ja maailmaa myös toisen henkilön kanssa..
Itse oon myös sitä mieltä että jos nuoruudessa ei ole tarpeeksi kokenut tiettyjä asioita niin jossain vaiheessa haluaa kokee ehkä "uudelleen rakastumisen".. "hulluttelun".. jne. ja jos siihen tulee tilaisuus niin itse olen siihen tarttunut enkä sitä kadu.. Katukoon ne jotka ei sitä ymmärrä.
Täytyy sanoa että uskomattoman rankkaa luettavaa.. Olen vasta nuori tyttönen, joten tulkitkaa tämä sitten vaikka nuoruuden tietämättömyykdeksi ja tyhmyydeksi..
Kun olin pieni, oli minulla uskomattoman paljon suuria unelmia.. Yksi suurimmista oli ehjä perhe, ikuinen rakkaus.. Elin elämääni uskoen että voin tämän unelmani joskus toteuttaa, saada unelmani todeksi.. Mutta viime aikoina juuri tämän kaltaiset jutut ovat saaneet minut pelkäämään..
Lähiympäristössäni olen huomannut yhä enemmän ja enemmän pettämistä, seurannut monen avioliiton tuhoutumisen, katsonut katkeroituneiden ihmisten elämää..
En enää uskalla uskoa onneen, sillä minulle onni merkitsee ehjää perhe elämää.. Onko todella niin että ihminen ei pysty kontrolloimaan halujaan, ei pysty olemaan toiselle uskollinen.. Näitä juttujanne lukiessani minulle tuli todella paha olla.. Jos olisin voinut, olisin oksentanut, niin suuri pahan olon tunne minut valtasi, tätäkö on elämä? Tällaisiako ihmiset ovat? Miksi elää ihmisen kanssa suhteessa joka perustuu luottamukseen, jos ei kerran pysty olemaan sen luottamuksen arvoinen? En kerta kaikkiaan pysty käsittämään miten mikäänlainen pettäminen voisi tuoda kenellekkää hyvää, en edes teidän selittelyiden jälkeen, ettekö te todellakaan ajatteli oikeita puolisoitanne yhtään?
Niin todellakin.. Taidan olla vain nuori, kokematon, tyhmä tytön hupakko, mutta minulle perhe on elämän tärkeimpiä arvoja, enkä ymmärrä miksi kukaan ikinä tekisi mitään millä sitä voisi vahingoittaa..
Ja anteeksi sinulle 'kurja olo' tästä kommentista jolla en puoltanut sinua, sillä minä en vain kerta kaikkiaan pysty puoltamaan ihmistä joka tällä tavoin leikkii monen ihmisen elämällä ja arvoilla...
olen samaa mieltä kanssasi. eikö ihmiset enää halua olla parisuhteessa? miksi pettää? täällä kun lukee näitä tarinoita (oli ne sitten tosia tai ei). minäkin olen yrittänyt uskoa rakkauteen, uskollisuuteen ja ihmisten hyvyyteen.
itse kuitenkin olen tullut kokeneeksi, että ihminen on paha. ehkä olisi parempi elää yksin, jotta ei tarvitsisi pelätä, että tulee petetyksi. minäkin olen nuori (20v) ja ehkä joidenkin mielestä huono arvioimaan ihmissuhteita, mutta kohta täysin menettänyt uskoni ihmissuhteisiin. kiitos siitä "huonojen" esimerkkien.