Olen ollut parisuhteessa Irakilaisen miehen kanssa 2 vuotta.
Tässä muutamia kertoja olen huomannut eräitä outoja piirteitä miehessäni.
Ensinnäkin,hänen äitinsä kuolemasta on kulunut jo 4 vuotta, mutta vieläkin hän säilyttää äitinsä vanhaa peittoa,tyynyä ja vaatteita yhdessä kaapissa.
Äitin kuva on myös asunnon seinällä.
Onko muslimeille äiti kaikki kaikessa myös kuolemankin jälkeen? vai onko mieheni nyt tuudittautunut ajatukseen,että äiti se kohta tulee ovesta sisään ja kaikki on niinkuin ennenkin.
Kuulostan kyyniseltä varmasti jonkun mielestä,mutta mieheni käytös on epänormaalia.
Tässä muutamia kertoja olen huomannut eräitä outoja piirteitä miehessäni.
Ensinnäkin,hänen äitinsä kuolemasta on kulunut jo 4 vuotta, mutta vieläkin hän säilyttää äitinsä vanhaa peittoa,tyynyä ja vaatteita yhdessä kaapissa.
Äitin kuva on myös asunnon seinällä.
Onko muslimeille äiti kaikki kaikessa myös kuolemankin jälkeen? vai onko mieheni nyt tuudittautunut ajatukseen,että äiti se kohta tulee ovesta sisään ja kaikki on niinkuin ennenkin.
Kuulostan kyyniseltä varmasti jonkun mielestä,mutta mieheni käytös on epänormaalia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tottakai se voi olla ikävää heittää rakkaita esineitä menemään ja tuskinpa mies on mikään sekopää, hän ei kuitenkaan halua luopua muistoista tai esineistä, jotka muistuttavat häntä äidistään.
toki ihmiset lähi-idässä ovat äärimmäisen äiti-rakkaita, minunkin mies soittaa äidilleen joka pv.
rehellisesti luulen, että minä käyttäydyn aika samalla tavalla kuin tuo mies jos äitini kuolee ennen minua, äiti on vaan niin rakas.
ukkoni äiti kuoli jo parikymmentä vuotta sitten, mutta tavaroita on vielä paljon jäljellä. Ja kuva piirongin päällä, samoin kuin omankin äitini kuva, samoin isien. Sehän vasta olisi epänormaalia, jos heittäisimme ne pois.
"Muut korvas aika, minkä vei, sydäntä äidin konsaan ei."
Turha kilpailla miehen äidin, varsinkaan edesmenneen kanssa.
Arabimiehille äidit ovat todella rakkaita, joten tämä on aivan normaalia.
Tässä myös islamilaista pohjaa asialle:
Kerran eräs mies kysyi Profeetalta, kuka parhaiten ansaitsisi hänen parhaan ystävyytensä. Profeetta vastasi: ” ”äitisi”. Mies kysyi: ”Entä kuka muu kuin äitini?” Profeetta vastasi: ”äitisi”. ”Entä kuka hänen lisäkseen?” Profeetta vastasi: ”Isäsi”. Kolme kertaa Profeetta mainitsi äidin ennen isää ihmisenä, joka parhaiten ansaitsee parhaan ystävyyden ja kohtelun.
Olet ääliö.
Mies vain yksinkertaisesti rakasti äitiään kuten kunnon miehen kuuluukin, on selvää että kun minun äidistäni aika jättää niin kuva kulkee mukana ja jokin esine joka muistuttaa rakkaasta muorista on tallella.
Käyttäisit sinäkin energiasi johonkin muuhun kuin typeryyksien ihmettelyyn.Teet vain itsestäsi pellen.
Juuri tuollaisten asioiden ihmettelyyn taipuvaiset naiset ovat meikällä "EI" listalla.Käsittää suurimman osan suominaisista.Aina epäilemässä jotakin.
ääliö!
"Käsittää suurimman osan suominaisista"
mistä SINÄ sen tiedät minkä maalainen olen?!
-Omeeeeena-
suurentele koko juttua? Eihän siinä ole mitään pahaa tai epänormaalia, että miehesi haluaa säilyttää joitakin äidilleen kuuluneita esineitä. Ja kuvankin esillä pitäminen on aivan normaalia.
Mitä sitten tulee uskonnolliseen näkemykseen asiasta, niin esim. uskovaiset shiat kieltävät ihmisen kuvaamisen (myöskin valokuvaamisen!) Koraanin vastaisena. Jotkut sunnit ovat samaa mieltä, vaikka ovatkin vapaamielisempiä tämän asian suhteen. Kuolleiden lähimmäisten kuvia ei myöskään tulisi pitää esillä, esim. seinillä. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan koske marttyyrien kuvia, sillä niitä näkee kovin yleisesti olohuoneiden seinillä. En ole koskaan kysynyt, miten asianlaita on, sillä en ole pitänyt kysymystä kovin hienotunteisena.
Meillä kyllä kotona ovat saaneet paikkansa seinillä molempien kuolleiden omaisten kuvat, eikä sitä kukaan ole ainakaan ääneen paheksunut.
Isäni kuoli kahdeksan vuotta sitten ja säilytän isän vajaata partavesipulloa kaapissa kuin parastakin aarretta. Sitä tuoksua nuuhkaistessa olo on kuin olisi juuri saanut isältä ison halin. Veljeni säilytti isän työkalulaatikkoa ja sisko isän hauskaa herätyskelloa ja villapaitaa. Olemmeko outo perhe kun haluamme pitää isästä jotain konkreettista muistoa, muuta kuin valokuvia? Oli se vain rankka päivä, kun isän sijaan kotiin tuli muovikassillinen vaatteita ja lompakko. Kyllä siinä tarrautui niihin esineisiin, ei sitä hätää ja epätoivoista takertumista voi kukaan kuvitella jos ei ole omalle kohdalle sattunut. Veljeni kuoli vuosi sitten, mutta en voi poistaa hänen numeroaan kännystäni, enkä kontaktia skypestä. Viimeiset sähköpostitkin ovat vielä tallella. Ehkä sitten olen outo luterilainen, mutta olkoon.
ehkä minä tosiaankin kulutan energiaani aivan naurettaviin juttuihin.
Näiden vastauksien jälkeen käänsin itseni mieheni tilalle ja no, voin sanoa,että en varmastikkaan heittäisi pois omalle äidilleni kuuluneita tärkeitä tavaroita.
Oma äitini on 100% elossa, niin ei ole tullut aiemmin mieleen.
jep.jep.
oli sinulle apua. Monta kertaa on helpompi ymmärtää toisen "outoja" tekemisiä asettumalla hänen asemaansa, ja miettimällä kuinka itse toimisin jos olisin samassa tilanteessa. Hyvää jatkoa teille molemmille!