Tuntuu pahalta lukea suurinta osaa kommenteista, jotka koskevat Keskisaloa ja Evilää. Molemmat ovat juuri kokeneet elämänsä todennäköisesti pahimman pettymyksen, ja puukkoa tulee selkään. Tälläkin keskustelupalstalla puukkoa kierrettäisiin haavassa vielä pahemmin, jos kirjoitustaito sallisi.
Molemmat urheilijat ovat tehneet aivan taatusti omalla osaamisellaan kaiken, mikä on säännöissä sallittua, menestyäkseen olympialaisissa. Siitä ei ole epäilystä. Jokainen voi kuvitella itsensä samaan tilanteeseen: sponsorit, valmentajat, perhe, ystävät, fanit ja iso osa Suomen kansasta toivoo sinulta menestystä. Ja monet tekevät työtä antaakseen sinulle mahdollisuuden onnistua (sponsorit, valmentaja, hieroja, manageri, perhe). Eli ei ihminen siinä tilanteessa matkusta Japaniin ja Kiinaan lomamatkalle.
Ja kun mihinkään todelliseen analyysiin ei pystytä, syytetää dopingista. Se on helppoa, sillä kohteen on vaikea muuta todistaa.
Tosiasia on kuitenkin se, että ainakin suomalaisessa yleisurheilussa kulttuuri on jyrkästi dopingin vastainen ja on ollut sitä jo pitkään - parikymmentä vuotta. Urheilijoiden ja SUL:n valmentajien piirissä hyväksytään vain puhtaat keinot. Merkit osataan lukea, ja jos likaiselta näyttää, olet ulkopuolinen. Oikotien etsijöitä riittää jatkossakin, mutta kovimman kohtelun he saavat urheilun sisäpiirissä. Vähän mukaillen, rehdit urheilijat viestittävät nopeasti: "do not shit where we eat".
Voin vakuuttaa, että Keskisalo olisi antanut paljon, jos hän olisi toipunut juoksukuntoon. Eikä doping-testejä vältetä enää niin helpolla, että jättäytyy pois finaalista tai jättää osallistumasta koko kisaan. Testiryhmä saattaa olla oven takana jo huomenaamulla tai ensi viikolla.
Yleisurheilun historia tahriintui Suomessa pahasti 1970- ja 1980-luvulla. Mutta ne ajat voi unohtaa, kun puhutaan tämän päivän suomalaisesta yleisurheilusta. Moraali on ihan toisenlainen.
Eikä kannata antaa mielikuvituksen laukata ihan levottomasti.
Molemmat urheilijat ovat tehneet aivan taatusti omalla osaamisellaan kaiken, mikä on säännöissä sallittua, menestyäkseen olympialaisissa. Siitä ei ole epäilystä. Jokainen voi kuvitella itsensä samaan tilanteeseen: sponsorit, valmentajat, perhe, ystävät, fanit ja iso osa Suomen kansasta toivoo sinulta menestystä. Ja monet tekevät työtä antaakseen sinulle mahdollisuuden onnistua (sponsorit, valmentaja, hieroja, manageri, perhe). Eli ei ihminen siinä tilanteessa matkusta Japaniin ja Kiinaan lomamatkalle.
Ja kun mihinkään todelliseen analyysiin ei pystytä, syytetää dopingista. Se on helppoa, sillä kohteen on vaikea muuta todistaa.
Tosiasia on kuitenkin se, että ainakin suomalaisessa yleisurheilussa kulttuuri on jyrkästi dopingin vastainen ja on ollut sitä jo pitkään - parikymmentä vuotta. Urheilijoiden ja SUL:n valmentajien piirissä hyväksytään vain puhtaat keinot. Merkit osataan lukea, ja jos likaiselta näyttää, olet ulkopuolinen. Oikotien etsijöitä riittää jatkossakin, mutta kovimman kohtelun he saavat urheilun sisäpiirissä. Vähän mukaillen, rehdit urheilijat viestittävät nopeasti: "do not shit where we eat".
Voin vakuuttaa, että Keskisalo olisi antanut paljon, jos hän olisi toipunut juoksukuntoon. Eikä doping-testejä vältetä enää niin helpolla, että jättäytyy pois finaalista tai jättää osallistumasta koko kisaan. Testiryhmä saattaa olla oven takana jo huomenaamulla tai ensi viikolla.
Yleisurheilun historia tahriintui Suomessa pahasti 1970- ja 1980-luvulla. Mutta ne ajat voi unohtaa, kun puhutaan tämän päivän suomalaisesta yleisurheilusta. Moraali on ihan toisenlainen.
Eikä kannata antaa mielikuvituksen laukata ihan levottomasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hörhöjä riittä millä muuta tekemistä kuin mollata muita, mitä lie kicksejä siintä saavat, parempi kun ei tiedä...