Olen 41v nainen, jolla ei ole yhtään omaa ystävää. En tutustu ihmisiin sillä lailla, että minua pyydettäisiin koskaan mukaan mihinkään. Jos itse pyydän, kuulen yleensä vaihtelevia tekosyitä ja homma kaatuu siihen.
Seurallisia harrastuksiakaan ei ole.
Pukeudun hyvin, huolehdin ulkonäöstäni, olen huumorintajuinen, normaalilla järjellä varustettu, hyvin/ystävällisesti käyttäytyvä, tavallista perhe-elämää viettävä, työssäni pidetty.
Hiljainen olen kyllä ja tilaisuuksissa jään seurallisen mieheni "varjoon". (Kyläilemään tulleet tuttavani ovatkin yhtäkkiä lähinnä mieheni ystäviä jne.) Ehkä olen hieman varautunutkin uusien ihmisten suhteen, mutta silti ihmettelen.
Mitä pitäisi oikein tehdä? Tunkea puoliväkisin jonnekin seuraan, jonne en tunne kuuluvani tai jonne minua ei kaivata? Yrittää pakottaa itseni puhumaan kaikenlaista kaikkialla ja kaikille?
Tuntuu myös väkinäiseltä tavata jotakuta ennestään täysin ventovierasta esim. ystäväpalstojen avustuksella.
Neuvoja/vinkkejä/analyysiä mikä mättää jne.!!!
Vinkkejä, mistä itse olette ystäviä löytäneet!
Seurallisia harrastuksiakaan ei ole.
Pukeudun hyvin, huolehdin ulkonäöstäni, olen huumorintajuinen, normaalilla järjellä varustettu, hyvin/ystävällisesti käyttäytyvä, tavallista perhe-elämää viettävä, työssäni pidetty.
Hiljainen olen kyllä ja tilaisuuksissa jään seurallisen mieheni "varjoon". (Kyläilemään tulleet tuttavani ovatkin yhtäkkiä lähinnä mieheni ystäviä jne.) Ehkä olen hieman varautunutkin uusien ihmisten suhteen, mutta silti ihmettelen.
Mitä pitäisi oikein tehdä? Tunkea puoliväkisin jonnekin seuraan, jonne en tunne kuuluvani tai jonne minua ei kaivata? Yrittää pakottaa itseni puhumaan kaikenlaista kaikkialla ja kaikille?
Tuntuu myös väkinäiseltä tavata jotakuta ennestään täysin ventovierasta esim. ystäväpalstojen avustuksella.
Neuvoja/vinkkejä/analyysiä mikä mättää jne.!!!
Vinkkejä, mistä itse olette ystäviä löytäneet!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluan vain kommentoida noita vaihtelevia tekosyitä, sillä saatan itsekin käyttää niitä. Minä kun olen taas niitä ihmisiä, joilla on paljon tuttavia ja ystäviä. Aina riittää ihmisiä pyytämässä joka paikkaan. Perheellisenä ihmisenä en millään voi jatkuvasti pelkästää treffailla ystäviänikään. Jo työkuvioissa on kaikenlaista kissanristiäistä, joita yritän vältellä tekosyillä parhaani mukaan, kun haluan vain viettää aikaani kotona mieheni ja lapseni kanssa.
Sinussa ei siis tarvitse olla mitään vikaa, mutta tämänikäisen ihmisen voi olla vaikea mahtua toisen ihmisen elämään vaikka kemiat kuinka pelaisivat.
Mistä niitä ihania ihmisiä ja ystäviä on sitten minun elämääni tullut? Olen opiskellut paljon vielä aikuisenakin, käynyt kursseilla, harrastanut ja vaihtanut työpaikkaakin jonkin vuoden välein. Näin jälkeen päin tuntuu siltä, että lähes joka reissulta jäi joku kainaloon. Harrastukset ovat hyvä keino tavata joku, jonka kalenteriin saattaisit mahtua?
Hei
Täällä olis kans nainen 41v,vailla ystäviä.Ystäviä on mutta osa asuu muualla,ovat jo
naimisissa,sekä osa entisiä työtovereita.
en tiedä missä päin asut,mutta ite asun itä-puolella hesaa.Olen 153 pitkä,sopusuhtainen.
Olen iloinen,rehellinen,rauhallinen ja huumoriakin löytyy.Jos kiinostaa niin vastaan varmasti,kerron myös lisää itestäni.
Sähköposti on [email protected]
Olen useasti miettinyt mikä minussa on vikana, kun "en kelpaa". Uusissa paikoissa toiset tuntuvat löytävän kavereita ja ystäviä, multa se ei käy niin vaan. Mielestäni mussa ei ole mitään vikaa, mutta silti tämä sama ongelma on aina, kun on vieraat ihmiset. Esim. aloitan koulun, harrastuksen tms.. On mulla joitain ystäviäkin, mutta liian paljon mietin miksi olen yksin. Siihen en siis osaa sanoa, miksi kohdallasi on niin. mutta osaan sanoa että et ole ainut.
...ei tule etsien vaan eläen, eikä ketään voi komentaa ryhtymään ystäväksi kenellekään. Joskus jopa tuntuu siltä, että onni pakenee, jos sitä yrittää seurata...hmmm...toimisikohan se toisinkinpäin?
Minusta lääke tilanteeseesi on oman perheenulkopuolisen elämän rakentamisessa. Jokaisella meillä pitää olla yksi hyvä harrastus, joka vie meidät pois arkipäiväisestä ympäristöstämme - sinuntapauksessasi, vaikkei perhe-elämässä mitään vikaa olisikaan, perheesi keskellä olet huomaamaton. Tule ulos sieltä varjosta ja etsi itsellesi yksi ympäristö, jossa yhtenä tai kahtena iltana viikossa vietät muutaman tunnin ilman perheesi läsnäoloa. Ensimmäisenä tuli mieleen kansalasopiston harrasteryhmät, joissa joutuu uusien ihmisten kanssa tekemisiin. Itsekin olen joskus tavannut sellaisessa ympäristössä kivoja ihmisiä, joita en olisi arjessani koskaan kohdannut.
Ei mitenkään pahalla, mutta kerroit syyn miksi sinulla on tunne, ettei sinulla ole ystäviä:
"Hiljainen olen kyllä ja tilaisuuksissa jään seurallisen mieheni "varjoon". (Kyläilemään tulleet tuttavani ovatkin yhtäkkiä lähinnä mieheni ystäviä jne.)"
Sinulla on tunne, että miehesi vie kaikki ystäväsi.
Sitä mukaan kun kutsut ystäväsi kylään, tunnet menettäväsi heidät miehellesi.
Joskus voi olla, että seurassa mihin ei tunne kuuluvan, on toinen henkilö joka on samankaltainen mitä sinä.
Kansalaisopiston iltakurssit jo mainittiin.
Toinen on se, että menet järjestötoimintaan mukaan, esim. vapaaehtoistoiminta.
Niissäkin on oltava sydän mukana, muuten kurssit ja toiminnat alkavat tuntua puulta.
Minulle on ystävät tulleet matkan saatossa ja samoin tavoin myös poistuneet.