Mitä ihmettä tarkoitatte kulissiliitoilla? Täällä irvaillaan näistä etenkin niille joiden puoliso on ollut uskoton, mutta jotka siitä huolimatta eivät eroa.
Mielestäni kulisissiliitto on sellainen, jossa keskinäinen rakkaus on lentänyt aikaa sitten ikkunasta ulos. Jossa sitä yhteisyyttä ei enää ole, muuta kuin seinät ympärillä. Jossa on ihan sama mitä se toinen tekee.
Mielestäni kulisissiliitto on sellainen, jossa keskinäinen rakkaus on lentänyt aikaa sitten ikkunasta ulos. Jossa sitä yhteisyyttä ei enää ole, muuta kuin seinät ympärillä. Jossa on ihan sama mitä se toinen tekee.
Vastaukset 48
Vanhimmat
...ulkomaalaisen kanssa, jotta tämä saisi Suomen kansalaisoikeudet tai oleskeluoikeudet ja sitten kohta erotaan.
Lienee kulissiavioliitto.
Oikeasti siinä tilanteessa romahtavat viimeisetkin kulissit, jos niitä on ollut. Toisten avioliitoista on vain niin helppo sanoa sitä ja tätä, kun ei tosiasioita tiedä. Sekin ihmetyttää, miten vaimo näitä kulisseja pystyisi yksin ylläpitämään.
Ja tämä yleistäminen, ei ole kahta samanlaista ihmistä, eikä kahta samanlaista avioliittoa.
yksipuolista. Toinen elää kodin ulkopuolella omaa toista elämäänsä ja se kotona oleva ei ole huomaavinaan mitään, vaan jatkaa aivan kuin kaikki olisi hyvin. Mielestäni kulissiliitossa huijataan sekä itseään, että ulkopuolisia, esittäen asioiden olevan toisin kuin ne ovat.
Oikeaan avioliittoon kuuluu rakkaus, toisen kunnioittaminen, toisen arvojen kunnioittaminen, läheisyys, hellyys, seksi, ilman mitään kiristys- tai palkitsemisjärjestelmää.
häiritsee toisten avioliiton tila? Miten niin ulkopuolisia huijataan? Kuinka tarkkaa tiliä avioparin muka pitäisi tehdä liiton ulkopuolisille.
Joku kirjoitti, että sellainen on kulissiliitto, jossa ulkomaalainen pääsee liiton kautta Suomeen asumaan ja ehkä Suomen kansalaiseksi. Minustakin se on kulissiliitto, mutta mitään muita liittoja en menisi ennakkoluulojen tai yleistyksen tai kakkosen toiveajattelun seurauksena kulissiliitoksi väittämään.
Ei se minua häiritse. Kirjoitin vain mielipiteeni avaukseen, jossa kysyttiin mielipidettä kulissiliitosta. Näistä kesksuteluista voisi syntyä ihan hienoja, jos ei heti käytäisi punttiin kiinni silloin kun jonkun mielipide kolahtaa omaan elämäntilanteeseen epämiellyttävästi.
muita viestejäni, niin tiedät että olen ollut ex-vaimo, kakkosen osakin on tullut koettua ja nyt siis täysin vapaa nainen.
Eli ei kolahtanut omaan elämäntilanteeseeni, minäkin kirjoitin vain mitä mieltä olen "kulissiliitioista". Ulkopuoliset EIVÄT TIEDÄ, onko kyseessä kulissiliitto vai ei. Niin, mutta tapanahan onkin, että "naapurin asiat" tiedetään paremmin kuin omat.
Yhtä vähän me tiedetään, minkä tyyppinen rakkaus avioparilla yleensäkään on ollut liittoon mennessä tai liiton aikana. Itse olen joskus "rakastunut ensisilmäyksellä" niin, että jalat on meinannu mennä alta. Olen myös rakastunut jossain vaiheessa ihmiseen, joka oli minulle kaveri vuosia. Ajauduttiin vain viettämään paljon aikaa yhdessä, molemmat olimme vapaita, ja jossain vaiheessa aloimme nukkua toistemme kainalossa ja hissukseen suutelemiseen, ja siinä vaiheesa oli rakkaus ja vetovoima kasvanut välillemme jne... Pointtini tässä kirjoituksessa siis oli siis, että ULKOPUOLISET tietävät oikeasti hyvin vähän toisten parisuhteista. Tai siitä, mitä tarpeita liitto tyydyttää. Joku voi haluta intohimoista rakkautta ja seksiä. Toiset voivat panostaa enempi keskusteluihin ja hellyyteen. Ja kaikkea näiden yhdistelmiä ja välimuotoja.
Ihmisten arvomaailma on jo lähtökohtaisesti niin erilainen, ettei kukaan voi toisista sanoa, onko kyse kulisseista... Se on vähän samantyyppinen juttu kuin se haluaako pari lapsia vai ei. Jos haluaa, niin yhden vai suurperheen tms. Valinnasta huolimatta nekään eivät ole kulisseja. Tietysti voi ollaa niinkin, ettei pari saakaan lapsia, vaikka haluaisi. Silloinkin pari miettii, erotakko vai onko toinen niin rakas, että lapsettomuudesta huolimatta pitää parisuhteensa kaikkein tärkrimpänä...
Tässä oli siis minun mielipiteitä aiheesta "kulissiliitto".
niin en kuitenkaan sellaisella mielenkiinnolla, että olisin muodostanut jonkinlaista kuvaa eletystä elämästäsi ja edesottamuksistasi.
Miksi minun käsitykseni kulissiliitosta ei mielestäsi voi olla yhtä oikeaanosuva kuin sinun? Elettyä elämää omanikin on ja tuskin arvottomampaa kuin sinun.
Vaikea on ymmärtää ihmisiä jotka haluavat mitätöidä toisten mielipiteet ja kokemukset.
mitätöinyt mielipidettäsi. Esitin vain mietittäväksi kysymyksen, että mikä on motiivi miettiä toisten ihmisten avioliittojen tilaa. Sitähän nämä keskustelut täällä on. Pohdiskellaan, vaihdetaan näkökulmia jne...
Jos minulla olisi niin suuri auktoriteettinen valta, että voisin sanoa, että minun mielipiteeni on ainoa oikea, niin luulisitko minun edes tulevan tänne palstalle miettimään "itsestäänselvyyksiä"? Siksihän kysyin, että halusin kuulla mielipiteesi asiaan, miksi parin pitäisi tilittää asioista ulkopuolisille. Siihen kysymykseen et kuitenkaan vastannut, että mitä mieltä olet avioliiton tilan "tiedottamisesta" muille. Lukisin mielelläni kantasi siihen asiaan...
vastaamaan kysymykseesi, jos en ole asioistani tilittänyt vaan elänyt kulissien keskellä pitäen niitä pystyssä vaikenemalla? Eikö se riitä mielenkiintoosi? Mikä on motiivisi tietää nimenomaan minun motiiveistani.
Vastasin aluperäiselle avaajalle ja tartuit vastaukseeni, mikä oli oma mielipiteeni kysyttyyn asiaan.
En varmasti ole ainoa, jonka ukko on huidellut ymäriinsä ja pitänyt avioliiton ulkopuolisia suhteta, pitkiäkin. Enkä varmasi ole myöskään ainoa, joka on tämän salannut ympäristöltä, jopa tukien miestä hänen valheissaan. Joskus sitä vaan saattaa vääristyä niin ajatusmaailma, ettei itsekään tajua mitä tekee. Jos minä sanon pitäneeni kulisseja pystyssä, niin minä tarkoitan myös sitä. Enää en jaksa vastailla uteluihisi, tarkoitukseni ei ollut jäädä tänne roikkumaan, kunhan aikaa tappaessani lueskelin avauksia ja päätin vastata yhteen niistä OMAN mielipiteeni.
Yllätyksenä tuleva uskottomuus on puolisolle todellinen järkytys, johon kukin reagoi voimiensa ja kykyjensä mukaan. Eikö ole ymmärrettävää, jos haluaa kieltää tuskansa ja turruttaa tunteensa? Mitä pahaa siinä on?
Kyllä jokaisen on kokemansa jollakin tavalla työstettävä, jos meinaa elämässä eteenpäin päästä. Sitten, kun aika on..
olevan jotain pahaa? mitä pahaa? mielestäni se on yksi elämisen muoto muiden joukossa.
Yritin juuri sitä selittää, ettei siinä mitään pahaa pitäisi olla, jos ei jaksa heti olla eroamassa. Kun tuntuu, että heti pitäisi erota, jos ei avioliitto niin täydellistä joka hetki olekaan kuin rakkausromaaneissa. Samassa avioliitossa on monenlaisia aikoja, hyviä ja huonoja. Vain joissakin romaaneissa on täydellistä.
Kulissiliitto ja uskottomuus ovat aivan eri asioita. Myöskään seksin hiipuminen ei liitosta kulissiliittoa. Kulissiliitto tarkoittaa juuri tuota mitä viisas mummomuori sanoi.
tunnen olevani yksinäinen vaikka olen naimisissa
Minun mielestäni kulissiavioliitto tarkoittaa liittoa, joka EI ole totta. Pettäjä näyttelee hyvää parisuhdetta ja petetty luulee olevansa hyvässä parisuhteessa.
Ja turha väittää, että parisuhde on ollut hyvä, vaikka siihen on liittynytkin uskottomuutta.
mutta jos toinen ei näyttele ja toinen näyttelee, niin mikä siinä on kulissia? Sehän on puhdasta petosta.
Eikö kulissi ole sitä, että yhdessä näytetään muille, ei niin tutuille, että suhde on ok? Sitä voidaan näytellä naapureille, sukulaisille, työkavereille, tai viranomaisille.
Itse koen että kulissiliiton tunnistaa, kun käy ystävien kotona, jossa tällainen on. Parin kommunikaatio ei toimi, eli ei juuri jutella pakollista kummempaa. Molemmilla on omat ystävät ja harrastukset. Seksiäkin saattaa olla, mutta eipä juuri sitä hellyyttä.
Tärkeintä on että virallisissa ja normi tilanteissa ollaan yhdessä, näyttään että ollaan vielä yhdessä. Erilaisissa juhlissa, (häät, hautajaiset, rippijuhlat, synttärit, juhannukset, joulut)työkavereille, jne.
Kulissit ovat siis ihan yhtä totta kuin toisenlainen suhde. Pari on vain jostain syystä päättänyt elää niin. He ovat lakanneet kai tavallaan etsimästä mitään unelmasuhdetta, tai suuria rakkauksia.
Parisuhde on niin hyvä kuin suhteen osapuolet ovat itse määritelleet. Ei sitä ulkopuolinen voi sanoa, että huono tai hyvä. Muistan kun asiantuntija jopa sanoi aikoinaan avioliitostani että se oli erittäin hyvä parisuhde - se joka päättyi vuoden sisään tuosta eroon!...ja jossa itse voin todella huonosti.
että ketä varten yrität näytellä että kaikki on hyvin? Mitä sinulle tapahtuisi, jos ilmaisit itsesi ja kertoisit miten yksin olet? Ei sinun puoliasia pidä kukaan muu kuin sinä itse.
Ellet itse uskalla paljastaa itseäsi, et voi syyttä ketään muuta yksinäisyydestä kuin itseäsi. Olet itse silloin luonut kulissit. Miksi ne ovat tärkeitä sinulle?
näitä kirjoitusvirheitä, mutta yrittäkää ohittaa :)
Näissä nettikeskusteluissa ja miksei myös elävässä elämässä käytetään "itsestäänselviä" termejä, jotka kuitenkin merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Olen aika lailla samoilla linjoilla kuin sinä. Kulissiliitto on tietoista valheen ylläpitoa. Ja toisaalta kulissiliitossa elämistä ei voi kukaan ulkopuolinen tietää, vain parisuhteen osapuolet voivat sen tietää.
Oikeastaan tuli tätä ketjua lukiessa mieleen, että esimerkiksi puolisoiden päätös jäädä liittoonsa omaisuuden vuoksi ei oikeastaan ole kulissiliitto. Jos se on molempien päätös, silloin se on yksi syy heidän parisuhteeseensa ja se on yhtä oikein kuin parisuhde esimerkiksi pelkän hyvin toimivan seksin vuoksi. Jos ihmisellä on hyvin vaikea ja köyhä menneisyys, raha ja turvallisuus saattaa olla riittävä syy jatkaa suhdetta eikä kenelläkään ulkopuolisella ole oikeutta sitä tuomita.
kuin mummomuori kulissi, ja kulissiliitto ovat juuri tuollaisia mitä äsken sanoit.
Juuri noin se menee, että virallisissa ja normi tilanteissa ollaan yhdessä, ja tiedän aika monta vastaavaa tapausta.
ja miksi. Jotenkin myös hassua ajatella, että toinen eläisi kotona kulissiliittoa ja toisen elämä olisi maailmalla.
Parisuhde on kokonaisuus. Mitä pidempi suhde, sitä selvemmin sen tuntee.
Minua herkistää Juhamatin? laulama laulu kahdesta puusta erillään, joiden juuret ovat yhteen kietoutuneet. Tämän tunteen aistin, kun olen tekemisissä pitkään naimisissa olleen parin kanssa. Huolimatta siitä, vaikka tietäisin heidän joskus repineen toisensa haavoille.
Jokaisen elämä ON totta, juuri sellaisena kuin se ON.
Olin pitkään hyvässä aviossa. Aika kului, ihmiset muuttuivat. Löysin toisen miehen, erosin. Tässä muutamalla sanalla elämänkertani ;). Liiton loppuvaiheessa exmieheni ei taatusti enää kuvitellut, että kaikki on hyvin. Muttei mikään ollut hyvin huonostikaan; juuri siksi suhteesta on vaikea irtautua.
Molemmat osapuolet voivat kokea suhteen eri tavoin.
Se, joka pettää, ei saa suhteelta kaikkea sitä mitä haluaisi. Ja toinen osapuoli parisuhteesta voi puolestaan kokea parisuhteensa hyväksi/riittäväksi/onnelliseksi.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä ihmettelyä, että miksi toinen pettää, vaikka kaikki oli hyvin. Ei ilmeisesti ollut pettäjän mielestä! Ei se, että ollaan parisuhteessa ja ollaan "ME", tarkoita sitä, että ajatukset, kokemukset ja tunteet olisivat samanlaisia. Ja ihmiset muuttuvat, tavoitteet ja tarpeet muuttuvat elämän aikana...eikä aina samaan suuntaan kumppanin kanssa.
osaa kyllä tarpeen tullen näytellä. Onhan meillä vaikka työelämässäkin rooleja, jotka eivät ihan vastaa todellisuutta. Eli näytteleminen ei ole läheskään niin tietoista kuin luulisi.
Ennen vanhan ei rakkaudelle niin suurta painoa annettu kuin nyt. Eräässä vanhassa suomalaisessa elokuvassa se tuli hyvin esille, kun emäntä sanoi nuorelle miniälle: Rakkaus on penikkatauti. Sitä ei ennenkään ole sairastatte meidän talossa. Avioliitto sinänsä oli tärkeä!
Tuon olen valmis allekirjoittamaan. Täällä me saamme lukea sen toisen osapuolen kokemuksen, mutta harvoin sen toisen. Monesti juuri tämä tulee ilmi, kun kuuntelee parien ongelmia.
On todella monia pareja, joista toinen osapuoli kokee suhteen hyväksi, joko ihan hyväksi tai tyydyttäväksi. Jostain syystä hän ei huomaa ottaa tosissaan sen toisen osapuolen ilmaisuja siitä, että hänellä ei ihan niin hyvä olo olekaan.
Voi olla että joidenkin pettämisten takana on saada viesti perille, kun ei muuten tunnu menevän? Siihen on rakennettu kuitenkin toive, että pettäjä haluaisi asioiden paranevan ja parisuhteen jatkuvan. Mielestäni se on kaukana kulissiliitosta.
Tunnen pareja, jotka pitävät kulisseja yllä rahan vuoksi. Vaimo saattaa olla huonosti koulutettu, mies taas yrittäjä, joka tienaa kovasti. Eihän vaimon silloin kannata pienistä vikistä, laittaa vaan miehensä maksamaan ja mieshän maksaa. Sananlasku sanoo että sianpaskasta ei saa inkivääriä ja tässäkin tapauksessa sanonta pitää paikkansa. Vaimo pitää yllä kulisseja, vaikka ei juuri mitään osaakkaan, kuin kiskoa ukoltaan rahaa ja lukea juorulehtiä, mutta kulissit ovat hienot ulospäin. Mahtaakohan vaimon mielessä koskaan käydä, että miehellään voi olla muutakin elämää.
liitto on enemmän tai vähemmän kulissia. Ehkä jonkun Matin ja Mervin liitto kaikkein vähiten, heidän suhdettaan on sen verran paljon riepoteltu julkisuudessa. Mutta heidänkään keskinäisestä suhteesta taitaa aika harva tietää kovinkaan paljon.
Itse ihmettelen mitä merkitystä on määritellä jonkun toisen liitto kulissiliitoksi. Omansa voi lokeroida ihan miten tahansa, jos siltä tuntuu.
Kulissiliittoja on paljon nykyaikana,voidaan
olla silti yhdessä ei pakko edes pettää.
En tajua miksi asia toisia häiritsee .Eiköhän
se ole jokaisen oma asia. Ketään ei voi
omistaa pitää olla tilaa hengittää?
kaikissa liitoissa jonkinlainen kulissi ole.
Ei kukaan halua kaiken mitä on kahdenvälistä
liitossa paljastuvan. Kaikki siis jotain roolia
esittää. Sitten kahdenkesken omassa makuukammarissa naamarit riisutaan.
Sitten vaan on liittoja joista uteliaat saavat oman mielikuvan, mutta todellisuutta ei voi tietää kukaan.
On myös pariskuntia jotka eivät edes toisilleen näytä todellisuutta. Eivät paljasta totuutta tunteistaan. Voi olla ettei toinen haluakkaan kaikkea tietää. Pitääkö muka kaikki olla avoinna ja paljaana? Edes puolisolle?
Kuitenkin kummankin on pakko itse oma elämänsä elää. Vaikka voisit lukea puolisosi ajatukset et voi niitä muuttaa.
Jos me kuvitellaan naapurin perhe-elämää kulissiksi kannattaa miettiä omaa elämäänsä kuinka paljon haluat todellisesta sisimmästäs ja avioliitostas julkisesti muiden riepoteltavaksi.
Kukaan ei voi päättää etteikö ne ns. liitotkin voisi olla onnellisia joita me pidetään `vain´kulissina.
silloin puhutaan ihan toisesta asiasta.
Parisuhtessa voi olla paljon yhteisyyttä tai se voi olla etäinen ja muodollinen. Me voidaan itse määritellä minkälaisessa suhteessa sitä halutaan elää.
Ei paljastuksista ole kysymys. Suhteen tila nyt vain näkyy ulospäin olemuksesta ja käyttäytymisestä. Roolit tai naamarit ovat myös ihan ok asioita, tokihan sitä pitääkin olla vähän eri tavoin ihmisten seurassa kuin siellä makuukammarissa!
Mutta väite "On myös pariskuntia jotka eivät edes toisilleen näytä todellisuutta." viitaa kyllä juuri kulissiliittoon, eli keskinäistä syvempää suhdetta ei ole.
Kärjistys "Pitääkö muka kaikki olla avoinna ja paljaana?" heittää taas toiseen laitaan. Joillekkin se sopii, joillekkin ei. Itse en tunne tarvetta olla "auki", mutta muutoin suhteemme on erittäin läheinen - rehellinen ja rakastava - niissä todella tärkeissä asioissa.
Kulissi ymmärtääkseni on sitä, että asiat näyttävät muille paremmilta kuin ne itseasiassa ovatkaan. Eli ulospäin näytetään onnellisilta "hyvin menee" ilmeellä ja sisältä päin suhteessa on paha olla tai ei tunnu miltään.
Kulissi on myös sitä että oikeastaan ei ole minkään näköistä suhdetta, vaan sitä näytellään tarvittaessa että sellainen on.
tota miltä näyttää ulospäin ja muille sillä
että koko näyttäminen on jotenkin kotoa opittua. Lapset on seurannu miten vanhemmat käyttäytyy muitten ollessa läsnä ja siitä
on saatu malli. Jos ei ole tunne ihan sen kaltanen kuitenkin sitä täytyy sitten esittää, mutta en pidä sitä vääränä mallina. Kaikilla on kuitenkin joku ihanne ja haave oikeasta ja toimivasta avioliitosta. Toisille riittää
kun on rahaa ja hyvinvointia. Toisille se on jo rakkautta kun toinen elättää perheen.
Ei kaikki odotakkaan mitään kiihkeää suhdetta tai kuumia tunteita. on edelleen järkiavioliittoja joissa on laskettu etukäteen että riittää kun saadaan tulot jotka varmistaa jälkeläisten hyvinvoinnin.
Sitten on perheitä ja pareja joilla on hyvää ja kuumaa seksiä ja rahaa ei muutakun tärkeimpään silti ovat molemmat onnellisia.
Seksistään ja kiihkostaan onnelliset voisivat pitää ns. kylmää suhdetta kulissiksi.
kukaan ei oikein voi toisen sisimpään nähdä ja toinen tulee onnelliseksi suudelmasta joka päivä ja haleista toinen siitä kun saa istua isolla sohvalla ja näyttää hyvältä turkiksissa.
Kumpikaan ei ole toistaan huonompi molemmat parit ovat tyytyväisiä.
Mielestäni jokainen suhde on jonkinlainen suhde, siis parin kesken. Se on ihan toinen juttu mitä kukin esittää ulospäin. Suhteen sisäisistä asioista ja suhteen yksityiskohdista ei tiedetä. Vaikkei niistä tiedetä, on ne silti olemassa.
Jokainen oman avioliittonsa tekee ja järjestää itselleen ja omalle puolisolleen, ei
naapureille tai muille uteliaille.
Vaikka kuin vaikuttaisi kulissilta se on kuitenkin yhteinen liitto siinä oleville.
Sitä on aika turha muiden luulla paremmin tietävänsä omassa viisaudessaan ja turha arvioida mikä olis parempi jä täydellisempi.
Toiselle lähes täydellinen on toiselle vielä melko epätäydellinen.
sitten vielä: Arvio jostain toisesta suhteesta on aina hyvin puutteellinen, koska se perustuu niukkoihin tietoihin. Hyvin usein kuullaan vain pari asiaa, joista vedetään johtopäätös oman eletyn elämän ja kokemusten mukaan "tuo on huono suhde" tai "aivan loistava suhde". Käytännössä jopa ko. suhteessa oleva pari saattaa ajatella suhteestaan juuri päinvastoin! Miksi siis toisten suhteita pitäisi arvioida ollenkaan? Ihan turhaa touhua.
meille suomalaisille on tärkeää se, mitä muut ajattelevat meistä!
Varmasti osa on opittua, sitä historiallista "perimää". Osa on muualta opittua, jostainhan se malli täytyy kehittää. On se joko omat vanhemmat (minulla he ovat puolestaan se varoittava esimerkki) , jonkun muun läheisen tai sitten ihan muualta opittu; lehdistä, elokuvista, kirjoista - etenkin tämä vallalla oleva ns. amerikkalainen malli tulee näin.
Mutta kun ajattelee sitä, minkälainen status avioliittoon liittyy, niin uskon että se luo kulisseja. Sitä liitossa olevaa ihmistä arvostetaan ihan toisella tapaa kuin eronnutta tai sinkkua, saati yksinhuoltajaa. Saattaa olla helpompaa olla näennäisessä liitossa kuin jaksaa kestää sitä loputonta syyllistämistä ja tuomitsemista eron jälkeen. Samoin on helpompaa taloudellisesti, ei tarvitse taistella jokapäiväisestä elannosta ja kaikki tarpeellinen on käytettävissä.
Olen itse elänyt tuon järkiavioliiton ja uskallan väittää että siihen ei kaikista ole. Asiat on "hyvin" mutta onnellisuus vähän kyseenalaista. Kyllä kaikki ihmiset kuitenkin jotenkin kaipaa hellyyttä, läheisyyttä ja välittämistä. Se luo otollisen maaperän etsiä "ystävää" eli jotakuta jolta saa myös tätä. Uskottomuudeksi sen tekee, jos siihen liittyy seksiä.
Avainsana lie tuo tyytyväisyys. Jos molemmat ovat tilanteeseen tyytyväisiä, niin ei siinä ole mitään tuomitsemista. Useimmiten siihen kuitenkin liittyy paljon pahaa oloa, jota ei uskalleta näyttää vaikka häpeän vuoksi. Kärvistellään vaan eteenpäin vuosikausia.
ihmisillä kun aikusia ollaan ja vapaasta yahdosta
naimisiin menty pitää olla myös vapaus se itse
päättää onko elämä sopivan tai epäsopivan täydellistä.
Siis tarkotan nykyään kaikki voi erota ja vaikka siinä olisi mistä syystä se ei ole muitten asia päättää onko kulissia tai ei.
Jotkut ei eroa omaisuuden vuoksi tiedän monia joilla ei vaan ole seksiä eikä muutakun kaveruutta ja silti ihan tyytyväisiltä vaikuttavat. Hyvä sitten niin.
Aviovuodekkin on jokeisen oma asia, monet nukkuu omissa huoneissa vaikka naimisissa ovatkin.
Syitäkin on monia.
Ei seksi tule kaikille edes mieleen oman puolison kanssa vaikka nuorelle avioparille se on yksi perusasia avioliitossa.
Ihmiset muuttuu ja voi raha ja omaisuus pitää puolisoita yhdessä.
Ei kaikki sitä edes peittele etteivät ole muutakun kavereita. Sekään ei muille kuulu.
Todellakin niin, että vapaus on itse päättää, minkälaisessa suhteessa sitä elää. Jos on tehnyt tietoisen valinnan niin kenelläkään ei ole siihen sanomista saati ilkkumista.
Uskonkuitenkin että "viileät", etäiset suhteet liitossa mahdollistavat myös uskottomuuden. Seksi on ulkoistettu. Jos henkilö itse kokee elävänsä kulissisuhteessa ja pitää ulkopuolisia seksisuhteita, miten siihen pitäisi suhtautua?
Tuo vapaus valita on kyseenalainen. Kyllä meihin vaikuttaa niin moni tekijä, että ei sitä edes huomaa kun onkin valinnut jonkin muun määrittelemän seikan puolesta eikä suinkaan omasta tahdosta. Joskus vaan saamattomuus,kuten eräällä ystävälläni. Hän oli naimissa 21 vuotta, joista asui erillään 11 vuotta. Ei vaan ollut tarvetta erota ennenkuin vaimo löysi uuden miehen ;)
Se on vapaus valita harrastatko intiimiä läheisyyttä puolisosi kanssa vai et.
Kuulostaa sitten kuinka älyttömältä hyvänsä
sen tuomitseminen on yhdentekevää.
Tietysti ulkopuolisten nyrpistely ja ihmettely painaa aikansa mutta siihenkin varmaan kaikki lopulta tottuu ja on helpompi elää kun ei
turhaan esitä mitään muille vaan on mitä on.
Vois verrata siihen kaapista tulemiseen.
Jos ihmiset itse on tyytyväisiä elämäänsä eivätkä
siinä ketään muuta riistä eihän se sillon ole kenenkään asia tuomitakaan.
Ennen varmaan oli ihan tavallista ettäoli liittoja vain rahan ja omaisuuden vuoksi ja perintöjä ja maitaa yhdistettiin sitä ihan varmasti on vieläkin.
Ihminen on materialisti kuitenkin.
Vanha sanonta että vanhaapiikaa honkametsäkin kaunistaa pitää paikkansa.
Nuorena haaveillaan, no miks ei vanhempanakin siitä kaiken voittavasta rakkaudesta, kuitenkin se on monesti vaan haave.
Kauheen helppoa on ottaa vastaan hyvää ja myös mammonaa siitä vaan on niin tuskallista luopua.
Onko se mitään uskottomuutta jos seksiasiat kumpikin hoitaa jossain muualla?
Ei sen tarvitse olla edes sovittua tai
ääneen puhuttua, sen vaan kumpikin
sisimmässään tietää ja tavallaan
hyväksyy.
Kukaan ei kuitenkaan halua että sillä
julkisesti riepotellaan naapureitten juoruissa.
Satuttaa vaikka sen muka hyväksyy, kun
ihminen punnitsee mielessään sitä vaihtoehtoa
että jos ei joku muu niin sitten minä
ja jos ei halua seksiä puolison kanssa
on vaan parempi että se joku muu on käytettävissä.
Aika raadollista mutta ihmeen yleistä piilossa
pinnan alla. Ihminen sopeutuu uskomattoman paljoon.
muorikaan ei hyväksy itseään kun ei hyväksy vanhempiakaan ,yllätys yllätys mummomuorikaan ei ole täydellinen ,vaikka itsestään on sellaisen kuvan YRITTÄNYT rakentaa ja mielestäni JÄRKI AVIOLIITTO ON HELPOMPI elää kun rakastuneena esm. RENTUUN tai ei sopivaan puolisoon ,itse olen myös elänyt järkiavioliiton tiedän mistä puhun .
todellakaan täydellinen, onneksi! Ihmisenä on helpompi olla kuin jumalana.
Niin, on luonteita jotka kykenevät elämään järkiliitossa. Itse en kuulu niihin, vaan hellyys ja rakkaus on tärkeitä. Siitähän se erokin tuli, arvojen erilaisuudesta. Materia ei merkitse minulle kuin välttämätöntä.
Vanhempiani rakastan, mutta en hyväksy heidän käyttäytymistään. He ovat inhimillisiä erehtyviä ihmisiä :) Olen tehnyt siis toisenlaisia valintoja hyväksyäkseni itseni sellaisena kuin olen. Joten en ymmärrä johtopäätöstäsi?
Kuten isäni sanoi, ei heillä ole muuta yhteistä äitini kanssa kuin lapset, jääkaappi ja parisänky. Ei yhteisiä ystäviä tai harrastuksia, eivät ole mistään samaa mieltä. Kodin arki on aina ollut riitoja riitojen perään. Nyt siellä rehottaa katkeruus, riitelevät siitä kumpi pilasi enemmän toisen elämää. Sellaisenako sinä pidät hyvää parisuhdetta?
Haluatko lastesi kasvavan siihen käsitykseen, että hellyys, lempeys ja rakastaminen ovat ihan sivuseikkoja ihmisen elämässä? Että avioliiton ja parisuhteen tarkoitus on kärsimys?
Olen ollut onnellinen että kykenen rakastamaan. Olen saanut kokea myös muutaman seurustelusuhteen, jossa oli enemmän tunnetta kuin liitossani, samoin myös tuskaa. Nyt myös ymmärrän kuinka kipeää uskottomuus voi tehdä, järkiliitossa se ei todellakaan tunnu juuri missään, korkeintaan veetuttaa. Koska olen saanut nyt elää rakastamani miehen kanssa, ymmärrän mikä huikea ero on järkiavioliittoon.
Elämältä voi suojella itseään (tunteilta), mutta onko sellainen elämä elämisen arvoista?
elämisen arvoista.
Vaikka tajusin mitä tarkotat.
Väkisin ei voi ketään onnelliseksi tehdä.
Ei edes itseään. Pitäisi opia nauttimaan ja
huomaamaan pieniä hetkiä joista se onni koostuu.
Uskon kyllä että just ne raskaat kokemukset elämässä kouluttaa huomaamaan kuinka hyvin sitten asiat on. Sen oman hyvän onnen ja hetket joita arvostaa, huomaa vasta kun on ehtinyt ns.
veetuttaa ja kokenut vastapainona sitä
kun tuntuu että kaikki kaatuu ja romahtaa.
En väitä etteikö onnellinen vois olla ilman kurjiakin hetkiä, mutta kummasti ne onnen tunteet korostuu epätoivon jälkeen.
Vanhat ihmiset sanovat ettei enempää ihmiselle
anneta kun jaksaa kantaa. Joskus kuitenki se taakka on siinä rajoilla ja olkapäille ei enempää
todellakaan menisi.
Mutta suunthtahan on sillon vaan ylöspäin.
Ja jos hetkittäin haluaa luovuttaa sekin on inhimillistä eikä ole syntiä olla väsynyt.
Sanoisin, että kulissiliitto on silloin kun parin keskinäinen rakkaus on hiipunut, mutta suhdetta pidetään yllä monesti joko lasten takia tai sitten ulkoisen arvostuksen takia.
Jos suhdetta pidetään yllä lasten takia, niin mitäs pahaa siinä on. Olen tuhannesti mieluummin yhdessä mieheni kanssa ja perheen kanssa vaikke keskinäistä rakkautta enää niin hirveästi olisikaan vaan paljon muita tunteita, mitä ihmissuhteissa on kuin, että olisin yksihuoltajana lasten kanssa sumplimassa päivästä toiseen, miten selvitä ja järtjestää asioita.
Parisuhteessa on niin paljon muutakin kuin romanttinen rakkaus ja on erittäin epäkypsää ajatella pelkän romanttisen rakkauden kantavan avioliittoa. Mutta näinhän monta kertaa on; katselepa vaikka ympärillesi, moniko pari on eronnut kun "ovat kasvaneet erilleen". Sitten non näitä ihania pitkiä liittoja, jossa kaikki ja kaikenlaiset ajat eletään yhdessä ja rakennetaan kotia ja hoidetaan perhettä.
Toki on syitä esim. alkoholismi tai väkivalta, jolloin jo lasten turvallisuuden kannalta tulisi erota vaan erotaanko? Ei vaan silloin vedotaan niin kovasti tuohon "kun minä rakastan" ja taas ovat lapset maksumiehinä....
kun menin naimisiin 80-luvulla. Se kelpasi ihan yleisestiottaen hyväksi syyksi avioitua. Mikseivät lapset myös olisi siis vastaavasti hyvä syy pysyä liitossaan.
Ja kun eisitä täydellistä kumppania kuitenkaan ole olemassakaan. Minusta on parempi olla lasten isän kanssa epätäydellisessä liitossa kuin tyypin kanssa, joka ei edes ole lasteni isä.
luin, että monet väittävät olevansa yhdessä vain lasten takia. Mutta todellisuudessa syy löytyy kuitenkin siitä kumppanista. Sanoit, että vaikkei teilläkään rakkautta ole, niin silti jotain sinnepäin. Ja se on teidän tapauksessa riittävä syy pysyä yhdessä. Ette vihaa toisia ;).
Mutta jos liitossa on totaalista hermostumista toisen toimintaan/toimimattomuuteen, ärtyisyyttä, kärttyisyyttä, jatkuva pahaolo, riitoja jne.: silloin myös lapset voivat huonosti, vaikka kovasti vain yritettäisiin olla yhdessä "lasten vuoksi". Ts. silloin kun oikeasti ollaan yhdessä VAIN lasten vuoksi, olisi parempi erota - lapset kärsivät huonosta ilmapiiristä ja onnettomista vanhemmista. Vaarana on, että lapset eivät opi alkeellsiakaan ihmissuhdetaitoja. Jos äiti soittaa lapselleen aamulla töistä kysyen "lähtikö se paskapää jo töihin?", tarkoittaen tällä lapsen isää, niin ainakin herkemmälle lapselle jää jo pelkästään tästä yhdestä kysymyksestä traumoja. Saati sitten jos niitä tuppaa tulemaan useita päivittäin, vuosien ajan.
Lasten käyttäytymistä kun kotona malli on sitä
luokkaa.
Johonkin se tuska on purettava kun olet
kotona kuunnellu vaan hutamista ja riitaa.
mihin sen sitten purkaa muualle kun muihin ihmisiin.
Lasten vuoksi on todellakin järkevämpää erota kun olla aviossa jos kotona ilma on niin sakeeta
ettei henki tahdo kulkea.
syy, lapsi tulossa ja sillin ei ollut samoja etuuksia yksinhuoltajille. Itse avioiduin ekaa kertaa 70 -luvulla.
Eroa harkitessani minua painostettiin etenkin suvun osalta, juuri tuolla lasten takia syyllä. Silloin otin selvää kaikesta mahdollisesta ja tulin johtopäätökseen, että se on pelkkää romantiikkaa ajatella että lasten etujen mukaista jatkaa liittoa joka on kylmä. Lasten koti on oikeastaan vanhempien parisuhde, ei ne seinät ja rutiinit.
En halunnut lasten kasvavan samanlaisessa ympäristössä kuin itse jouduin elämään. Epätäydellisiä me ihmiset olemme ja niin on liitotkin. Kyse onkin siitä, mitä me olemme valmiita kestämään ja mistä valmiita luopumaan.
Jos jompikumpi voi pahoin liitossa, se näkyy ja kuuluu siellä arjessa. Pahaolo pyritään salaamaan, myös lapsilta. Eli heille voidaan esittää kulisseja, mutta viimeistään aikuisina lapset ymmärtävät, mitä siellä kotona tapahtui. Se paha olo on voinut siirtyä lapsiin, ilman että he itsekkään ymmärtävät syytä. Siitä voi seurata vuosikausia kestävä pahaolo (masennus, ahdistus, paniikkihäiriöt, bulimia, riippuvuudet...).
Olisin mieluummin nähnyt vanhempieni olevan onnellisia kuin että he olivat meidän lasten takia yhdessä.
Jos olisin jatkanut ekaa liittoa vaihtoehdot jatkamiselle olivat:
Olisin vakavasti masentunut. Lääkitys ja terapia, työkyvyttömyys. Voiko rakkauden puutteeseen syödä lääkkeitä, auttako se? Miten lapset olisivat kokenet sairaan äidin? Olisiko se korvannut arvojemme erilaisuuden, hän etsi materiaa ja "kunniaa", minä henkisiä arvoja. Kumman sana olisi painanut enemmän lasten kasvatuksessa? Lapsia olisi revitty kahteen suuntaan?
Molemmilla olisi ollut "oma elämä". Rakkaus ja hellyys sekä seksi olisi haettu ulkopuolisilta. Mies oli valmis jopa siihen, että minullakin olisi joku mies - hänellä oli jo nainen (en kokenut edes mustasukkaisuutta!). En saanut itseäni taipumaan siihen. Salailu on minulle vaikeaa, miten sen olisi voinut salata lapsilta tai ystäviltä?
Kolmas vaihtoehto oli ero. Se mahdollisti paranemiseni, eli sain lisää voimia elää. Ei tarvinnut esittää teatteria, vaan sain elää arvojeni ja periaatteideni mukaan valehtelematta kenellekään.
Minusta taas on parempi elää epätäydellisessä suhteessa Miehen kanssa, kuin tyypin kanssa joka sattuu olemaan lasteni isä. (Isänä ihan ok veikko, mutta ei minun miehenäni.)