Hei,
Olen 30-vuotias nainen ja seuristellut itseäni n.9 vuotta vanhemman miehen kanssa vajaan vuoden. Enimmäkseen kaikki on sujunut hyvin ja mukavaa on ollut, mutta välillä taas ollaan täysin pohjalla. Kaikesta ollaan kuitenkin tähän asti selvitty.
Olimme tuossa juuri yhteisellä lomamatkalla ja mies kertoi nauttineensa lomasta jne. oikein paljon. Lomalta palattuamme seuraavana aamuna alkoin hirveä tohina, että on hommia mitä pitää tehdä ennenkuin varsinaiset työt alkavat. Ja kyllä minä sen tiesinkin että niitä on, mutta... Emme siis asu yhdessä, mutta olemme kuitenkin lähes joka yö saman peiton alla, yleensä miehen luona. Mies siis vei minut kotiini ja lähti itse tekemään rästihommiaan ja sitten ei miehestä olekaan kuulunut enää mitään...itse olen pari kertaa soittanut ja on ollutpuhelimessa välinpitämätön ja jotenkin etäinen. En tosiaan ymmärrä mitä tämä tarkoittaa, koska ei ole luonteeltaan mikään ilkiö ollut koskaan. Tuntuu kuin olisi loppu tulossa, vaikka tiedän tämän olevan naurettavaa vetää tälläisiä johtopäätöksiä näin pienistä asioista. Silti jotenkin todella surkea olo.
Tahdoin vain purkaa pahaa oloani jonnekin, jos joku haluaa kommentoida jotenkin niin sen saa vapaasti tehdä. Kiitos.
Olen 30-vuotias nainen ja seuristellut itseäni n.9 vuotta vanhemman miehen kanssa vajaan vuoden. Enimmäkseen kaikki on sujunut hyvin ja mukavaa on ollut, mutta välillä taas ollaan täysin pohjalla. Kaikesta ollaan kuitenkin tähän asti selvitty.
Olimme tuossa juuri yhteisellä lomamatkalla ja mies kertoi nauttineensa lomasta jne. oikein paljon. Lomalta palattuamme seuraavana aamuna alkoin hirveä tohina, että on hommia mitä pitää tehdä ennenkuin varsinaiset työt alkavat. Ja kyllä minä sen tiesinkin että niitä on, mutta... Emme siis asu yhdessä, mutta olemme kuitenkin lähes joka yö saman peiton alla, yleensä miehen luona. Mies siis vei minut kotiini ja lähti itse tekemään rästihommiaan ja sitten ei miehestä olekaan kuulunut enää mitään...itse olen pari kertaa soittanut ja on ollutpuhelimessa välinpitämätön ja jotenkin etäinen. En tosiaan ymmärrä mitä tämä tarkoittaa, koska ei ole luonteeltaan mikään ilkiö ollut koskaan. Tuntuu kuin olisi loppu tulossa, vaikka tiedän tämän olevan naurettavaa vetää tälläisiä johtopäätöksiä näin pienistä asioista. Silti jotenkin todella surkea olo.
Tahdoin vain purkaa pahaa oloani jonnekin, jos joku haluaa kommentoida jotenkin niin sen saa vapaasti tehdä. Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joskus auttaa, jos sanot, että tuntuu pahalta, kun olet niin etäinen. Voihan olla, että hommia on, eikä tylyys ole tarkoitettu sinulle.
niitä töitä on ja olisi hyvä jos ne saisi mahd.pian hoidettua, kun onhan tässä jo lomailtukin. Mutta kuitenkin se pahalle tuntuu, enkä viitsi alkaa ruikuttamaankaan omaa tylsyttäni just sillä hetkellä kun toinen on kaikkein kiireisin.
Se vain jotenkin herättää mun epäilyksiä, kun normaalisti tosiaan soittaa ja pitää yhteyttä ihan kohtalaisen hyvin. Mutta parempi se kai on yrittää ajatella positiivisesti, eikä olla tälläinen superherkkä, kuten minä satun olemaan. Höh!
Huolestuttavalta kuullostaa, jos käytös yhtäkkiä tuolla tavoin muuttuu. Ehkä tuo yhteinen loma sai kumppanisi oivaltamaan jotain sinusta tai suhteestanne ja nyt miettii haluaako jatkaa yhdessäoloa. Ei vaan pysty sitä sinulle sanomaan vielä.
Tulee tälläisiä vaiheita joskus, se vaan kuuluu elämään. Kun on taas niitä hyviä aikoja, jaksaa taas paremmin kestää ne huonot. Näin ainakin omalla kohdallani on. Ja ei tuosta nyt vielä kannata omia johtopäätöksiä vetää, antaa miehen hoitaa hommansa ja kun taas aikaa huomaa kyllä missä mennään. Joten rauhallisesti vaan.
Siis kuinka pitkään aikaan ei ole kuulunut mitään? Päiviin, viikkoon vai kuukauteen?? Kun ette asu yhdessä ja lomalta olette vasta yhdessä palanneet, niin jos kahteen viikkoon ei kuulu mitään, se on minusta epänormaalia. Jos hän tekee töitään ja keskittyy niihin hän kuulostaa varmasti oudolta jos soittelet vähän väliä. Epäilysi saa myös sinun äänesi kuulostamaan oudolta langan toisessa päässä. Toisaaltaan taas omassa elämässäni on kokemus, jossa miesystäväni halusi tehdä töitään rauhassa kolme-neljäkin viikkoa. Vastasi kyllä tekstareihini. Nyt olemme eronneet :(
Viellä: tiedän tuon tunteen kun on ahdistunut ja surkea olo. Minullakin oli silloin kun miesystäväni halusi tehdä ensikerran rauhassa töitään.
mitään, että haluaisi rauhassa tehdä töitään, tiedän vain itse monesti mukana olleena, että niissä hommissa on käytössä oltava molemmat kädet ja usein meluakin niin paljon ettei kuulisikaan mitään. En ole soittanut hänelle kuin kerran päivässä, en ole se enempiä häirinnyt... ja uskon olevan todella väsynyt kun matkan jälkeen unta yhteensä 2h ja suoraan työn touhuun vaan ja sitä rataa. Viimeksi siis pe olemme nähneet toisemme ja silloin aivan normaalimerkeissä erosimme, pust jne. Puhelimessa kuullostanut lähinnä väsyneelle, ei ole ollut ilkeä eikä muutenkaan sanonut mitään "pahoja asioita".
Tämä tosiaan taitaa olla omia suuria kuvitelmiani, koska juuri nythän minnulla on ollut aikaa sellaiselle paljon kun kotona olen vain omia hommiani hoidellut.
Tuo ylilyönti onkin yksi piirre itsessäni mitä olen halunnut ja yritän kovasti edelleen muuttaa.
tuli kyllä minunkin mieleeni ensimmäisenä, koska olemme olleet oikeastaan koko kesän todella tiiviisti yhdessä, vain muutamia päiviä kun emme ole yhdessä olleet. Hän on kuitenkin sellainen mies joka todella harkitsee tekonsa ja miettii asioita paljon, on sosiaalinen ja omaa runsaasti kavereita. Eikä tuo pieni etäisyys tosiasiassa pahaa kyllä tee minullekaan, on ainakin sitä omaa aikaa.