Olen nyt jonkin aikaa seurannut tätä palstaa mutta ainakaan tässä ajassa en ole huomannut kenenkään ajattelevan samalla tavalla kuin itse joskus iltaisin:
Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni yksin, minulla ei ole haku päällä. Mutta aika ajoin tietysti iskee hellyyden kaipuu ja toive siitä, että olisi joku jonka kanssa kokea asioita yhdessä. Usein sitä ehtii miettimään vasta nukkumaan mennessä.
Leikittelen silloin ajatuksilla siitä, että mitähän "Se Oikea" parhaillaan tekee; missä hän on, mitä hän ajattelee, mitä hän puuhaa. Ja milloin osumme yhteen eli tapaamme toisemme. Mietin onko hän Suomessa, tässä samassa kaupungissa vai vaikkapa keikkatöissä tai opiskelemassa ulkomailla tai muualla Suomessa. Pohdin mikähän hänen nimensä mahtaa olla jne.
Lapsellista ehkä, mutta joskus on vain kiva kuvitella sellaista. Sanat "Se Oikea" laitoin lainausmerkkeihin siksi, että en usko että kullekin ihmiselle olisi olemassa vain yksi oikea kumppani. Viittaan niillä siihen ihmiseen, johon toivottavasti jonakin päivänä tulen ihastumaan ja rakastumaan ja tunne on molemminpuolinen.
Olen tällä hetkellä tyytyväinen elämääni yksin, minulla ei ole haku päällä. Mutta aika ajoin tietysti iskee hellyyden kaipuu ja toive siitä, että olisi joku jonka kanssa kokea asioita yhdessä. Usein sitä ehtii miettimään vasta nukkumaan mennessä.
Leikittelen silloin ajatuksilla siitä, että mitähän "Se Oikea" parhaillaan tekee; missä hän on, mitä hän ajattelee, mitä hän puuhaa. Ja milloin osumme yhteen eli tapaamme toisemme. Mietin onko hän Suomessa, tässä samassa kaupungissa vai vaikkapa keikkatöissä tai opiskelemassa ulkomailla tai muualla Suomessa. Pohdin mikähän hänen nimensä mahtaa olla jne.
Lapsellista ehkä, mutta joskus on vain kiva kuvitella sellaista. Sanat "Se Oikea" laitoin lainausmerkkeihin siksi, että en usko että kullekin ihmiselle olisi olemassa vain yksi oikea kumppani. Viittaan niillä siihen ihmiseen, johon toivottavasti jonakin päivänä tulen ihastumaan ja rakastumaan ja tunne on molemminpuolinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
silloin kun olin vielä sinkku. Ja olin sitä välillä pitkäänkin, vuosia.
Ajatusleikki oli hirveän lohduttavaa ja kivaa. Kun oli yksinäinen niin siitä sai paljon toivoa. Ja jotenkin terapeuttista se oli myös. Saa selville mitä haluaa ja tarvitsee sekä valmistautuu kohtamaan sen oikean ihan oikeasti. Myös voisi sanoa, että haaveillessaan tekee asioille jotain. Eihän se kovin konkreettista ole mutta ajatuksestahan kaikki lähtee!
Hyvinkin samankaltaista ajatusmaailmaa itselläni. Olen ihan tyytyväinen elämääni yksinäni, opiskeluineni ja kavereineni. En etsi kumppania epätoivoisesti tai kieriskele epätoivossa kyseisen asian vuoksi (mitä surullisen moni tuntuu tekevän).
En usko kohtaloon tai ennaltamäärättyihin sielunkumppaneihin, mutta olen silti vakuuttunut että viellä jonain kauniina tai vähemmän kauniina päivänä tapaan tyttösen jonka kanssa osuu ajatusmaailmat niin hyvin yhteen, että tahdon jakaa elämäni hänen kanssaan. Itsekkin pohdiskelen toisinaan, että millainen tämä ihminen on, ja missä hänet tulisin tapaamaan, vai olenko jo ehkä tavannut? Onhan se mielenkiintoista, ja jollakin tapaa hyvinkin lohdullista.
"Vaihtoehtoinen ajattelutapa?"
Eli, jos vaan ajattelet vaihtoehtoisesti, etkä pyri parantamaan tuotetta, itseäsi, niin asiat muuttuu?
Ja General Motors selviytyy konkurssista vaikka jatkaisivat Hummereiden tekemistä hybridien sijaan?
No nyt tajusin. Näinhän tää maailma toimii, kiitos opetuksesta.