hei kanssasisaret ( miksei miehetkin).
Olen uudessa ihmissuhteessa ja hääpäiväkin on sovittu. Mies on ihana, huomaavainen, esittelee minua mielellään tutuilleen jne. ( enhän muuten olisikaan hänen kanssaan jollei hän olisi ihana!)
Mutta... hänen tapansa kritisoida tekemisiäni alkaa hermostuttaa. Kun teen ruokaa, tulee hän viereen antamaan "neuvoja". Kun tapetoin tms. tulee hän neuvomaan ( ei ole itse koskaan tapetoinut, minä olen ). Kun ajan autoa, käytän jatkuvasti joko liian pientä tai suurta vaihdetta ( kortti on ollut jo 30 v). Hän löytää huomauttamista lähes joka asiasta.
Olen ottanut asian useamman kerran puheeksi, ihan nätisti sanonut että moinen käytös loukkaa minua ja pahoitan mieleni. Silloin saan kuulla olevani "pikkusielu".
Onko kenelläkään samoja ongelmia ja miten asia on ratkaistu?
Olen uudessa ihmissuhteessa ja hääpäiväkin on sovittu. Mies on ihana, huomaavainen, esittelee minua mielellään tutuilleen jne. ( enhän muuten olisikaan hänen kanssaan jollei hän olisi ihana!)
Mutta... hänen tapansa kritisoida tekemisiäni alkaa hermostuttaa. Kun teen ruokaa, tulee hän viereen antamaan "neuvoja". Kun tapetoin tms. tulee hän neuvomaan ( ei ole itse koskaan tapetoinut, minä olen ). Kun ajan autoa, käytän jatkuvasti joko liian pientä tai suurta vaihdetta ( kortti on ollut jo 30 v). Hän löytää huomauttamista lähes joka asiasta.
Olen ottanut asian useamman kerran puheeksi, ihan nätisti sanonut että moinen käytös loukkaa minua ja pahoitan mieleni. Silloin saan kuulla olevani "pikkusielu".
Onko kenelläkään samoja ongelmia ja miten asia on ratkaistu?
Vastaukset 16
Vanhimmat
asian kanssa on vain opittava elamaan :) Et tule loytamaan taydellista kumppania. Jokaisessa ihmisessa on jokin piirre mika arsyttaa, ja se on vain hyvaksyttava tai muuten kumppani vaihtuu maaratyn vali-ajoin. Voit hanen kritisointiin vain sanoa etta osaat ko. asian kylla ja etta jos et jotain osaa, kysyt hanelta. Huomaan itsessani joskus kriittisia ajatuksia maaratyissa asioissa. Minulla on ystava joka ajaa autoa aina liian pienella vaihtella ja moottori huutaa. Huomautan siita joskus hanta etta voi laittaa jo seuraavaan vaihteeseen, mutta yleensa yritan vain purra hammasta yhteen juuri sen takia ettei hanta ala arsyttamaan koska se miten han ajaa autoa ei kuulu minulle :)
yritän oppia ajttelemaan asioita hänen kannaltaan... toisaalta just tuo minkä mainitsit..esim. autolla ajaminen...jos ajan omalla autollani, eikö ole minun asiani miten ajan ( jollei ole liikenteelle vaarallista) ja huom. yleensä ajamistani on kehuttu joten olen luullut olevani hyvä ajaja.
Juu, hyva kuski ja ajaja voi olla (eli osaa liikenne saannot ja ajaa niiden mukaan ja osaa arvioida liikenteen yms), mutta se ei tarkoita etta osaa tuollaisia asioita parhaalla mahdollisella tavalla. En siis ole sinua kritisoimassa koska en tieda kuinka ajat. Puhun tassa vain ystavastani joka on ihan ok ajaja, mutta vaihteiden kaytto on vahan niin ja nain. Kun kayttaa vaihteita oikein, se on taloudellista.
Niin, kuinka kauan olet ollut tässä uudessa ihmissuhteessa? Ihan vaan sen verran että, joku tai jotkut asiat rupeavat ärsyttämään toisessa ennemmin tai myöhemmin, ollaan naimisissa tai ei. Alkuun katsoo rakastuneena kumppania koko ajan vaaleanpunaisten lasien läpi, ei näe tai ole näkevinään mitään virheitä toisessa.Hän on ihana! Rakastumisen vaiheen jälkeen tulee se arki ja silloin sitä rakkautta tarvitaan. Joku on jopa eronnut kun on riita tullut hammastahnan putkilon puristamisesta. Riidellään rakentavasti...
tiedän, että itsessänikin on "ärsyttäviä piirteitä". Olenkin yrittänyt saada aikaan rakentavaa keskustelua. Asiasta voi huomauttaa, - ja pitääkin. Mutta jatkuva "neuvominen" alkaa todella rasittamaan ihmissuhdetta. En minäkään neuvo häntä asioissa, joissa hän on hyvä ( vaikka itse tekisinkin ko. asian toisin.)
Olet kertonut hänelle miltä sinusta tuntuu, mutta silloin saat kuulla olevasi "pikkusielu". Tuollainen käytös osoittaa ettei hän välitä pätkääkään. Jos hän tässä vaiheessa jo suhtautuu noin, niin mitä jatkossa seuraakaan kun vastoinkäymiset alkavat? Itse peruuttaisin tuossa tilanteessa häät.
Tunnen hyvin erään pariskunnan. He olivat vuosikausia kuin vastarakastuneet teinit. Silti en voinut olla ihmettelemättä, miten nainen sieti jatkuvasti miehensä "hyväntahtoista" vähättelyä. No, ei hän lopulta sietänytkään, vaan pisti yht'äkkiä kaikkien yllätykseksi avioeron vireille. Nyt heillä on hyvin repivä ja katkera eroprosessi käynnissä.
En ole mikään ekspertti mutta olen katsellut vierestä tämäntapaista ja lukenut joistain tapauksista joissa tällaisesta 'vain ärsyttävästä' alusta asia on eskaloitunut ongelmaksi, joka myrkyttää koko suhteen.
Tuo on selkeän ikävä piirre toisen persoonassa. Varsin tavanomaista henkistä väkivaltaa. Tuskin kuitenkaan mitenkään patologista, jos toinen kykenee kyseenalaistamaan itseäänkin. Ongelma kuitenkin vaatii hänen kanssaan tekemisissä olevilta itsekunnioitusta ja tiukkuutta. Vaarana on antaa noille väheksyville neuvoille arvoa ja kunnioitusta. Sillon oma asenne myrkyttyy pelokkaaksi ja itsetunto rapistuu. Jos olet heikko ja annat toisen satuttaa sinua, voit sitten syyttää hänen lisäkseen myös itseäsi mikäli suhde muuttuu tuskaksi.
Luullakseni oleellista on erottaa nuo tunkeilevan kontrolloivat neuvot sellaisista pyynnöistä joihin toisella on oikeus. Älä siis anna toisen hallita sinun asioitasi mutta kunnioita hänen asioitaan. Älä tyrkytä apuasi mikäli mies ei sitä pyydä. Kieltäydy ottamasta osaa hänen asioihinsa mikäli sinun tapasi niitä hoitaa ei kelpaa. Mikäli et kelpaa sellaisena kuin olet, voi olla parempi erota. Alistuminen on pahinta mitä voit tehdä itsellesi ja miehellesi. Vain rehellisen palautteen myötä hän voi muuttaa pahan tapansa.
En tiedä onko tämä nyt oleellista mutta mainitsen kuitenkin: luullakseni tämän kolikon kääntöpuoli, kierrettä ruokkiva henkisen alistamisen keino on tässä juurikin marttyyrimäinen, syyllistävä tyrkyttäminen. Esim. "hyvää hyvyyttään" (eli pyytämättä) siivoava, ruokkiva, remontoiva ja lahjoja osteleva persoona, joka kokee ansaitsevansa joitain haluamiaan asioita näiden palvelusten jälkeen.
Sulhasesi tule olemaan aika hankala elinkumppani: hän haluaa kontrolloida ja määrätä. Ääritapauksissa puhutaan narsistisesta luonnehäiriöstä. Kerroit, että hän esittelee sinua mielellään tutuilleen - olet siis hänelle esine ja omaisuutta, et ensisijaisesti kunnioitettava ja rakkaudellisesti kohdeltava ihminen.
Vaatii todella viilipyttymäisen luonteen ja vahvan itsetunnon, että sietää jatkuvia tarpeettomia huomautuksia ja neuvoja. Jos aiot jatkaa suhdetta, tee selväksi, että pidät oman pääsi eli suhteessakin teet asiat omalla tavallasi. Huumorilla keventäen voit esim. ajaa hänet pois keittiöstä, kun laitat ruokaa.
on samanlaisia kokemuksia, mies neuvoo ruanlaitossa ja polttaa itse pohjaan... Kai se on jonkinlaista pätemisen tarvetta tai sitten toisen alistamista, ei huomaa omia virheitään kun pitää itseään erinomaisena yksilönä! Todella ärsyttävää, jollei kestä edes itse kritiikkiä, ei ihme jos pinna palaa. Ota hänestä hermolomaa.... tai sano suoraan että et jaksa kuunnella moista.
Sainkin teiltä paljon ajattelemisen aihetta. Kiitos kaikille vastanneille. Mukava jos keskustelu vielä jatkuisi ja mielenkiintoista olisi kuulla miehinen mielipide ( käsittääkseni vastaajat olivat naisia?).
Kokeilenkin tuota huumorin mukaanottamista ja kokeilen myös sitä, että käyttäydyn samalla tavalla... huomaako hän miten ärsyttävää "turha" neuvominen on?
meillä tuota neuvomista esiintyy kanssa, toimivaksi kikaksi olen havainnut että jos esim. mies tulee viereen katsomaan kun teen ruokaa ja antamaaan neuvoja, seuraan miestä sen jälkeen vaikka olohuoneeseen tai minne se nyt meneekin ja rupean leikkimielisesti tekemään samalla tavalla, esim. neuvomaan miten pitää istua jne.. ensi kerralla heitä miestäsi jollai päähän
Sinuna pysähtyisin hetkeksi. Jos parisuhteesi on uusi ja miehestäsi on alkanut paljastua tuollaisia piirteitä, ehkä teidän kannattaa ennen naimisiinmenoa tutustua vielä vähän lisää ja sinun kannattaa nähdä mitä vielä on tulossa.
Jos olet jo ennen naimisiin menemistä kypsynyt hänen tyyliinsä kohdella sinua, mitä se on sitten kun papin aamenet on annettu, sormukset sormissa ja loppuelämä edessä ?
konstit on monet, itsellä ei nyt noin paha tilanne, mutta kuitenkin aina joskus ukkeli tulee neuvomaan jostain, mistä itsellään ei ole pahemmiten hajuakaan. Tällöin teen aina niin, että mikä nyt milloinkin on kyseessä, se jää sitten siihen, esim. jos joku keittiön homma, niin ei kun levyt kiinni ja sitten vaan sohvalle makoilemaan ja kattoon syljeskelemään, ja ilman mitäänn kommenttia, tai autolla ajo, ( no, siitä se nyt jotain tietty ymmärtääkin ) seuraava sopiva parkeerauspaikka vain tähtäimeen, sinne, auto sammuksiin ja siinähän sitä sitten ollaan, ajakoon jos haluaa tai pystyy (juopotellut esim.), jos ei pysty sitten kävellään, olen muuten joskus huitassut yli kympin lenkinkin yön kähmeessä kotiin, moisen asian takia. Nämä konstit ovat tepsineet aika pitkälle, on saattanut mennä jopa puolikin vuotta, ennenkuin on taas alkanut hivuttautumaan neuvoskelemaan, mutta sitten taas uusiksi. Elikkä meikeläiseltä niinsanotusti putoaa kamat käsistä siihen paikkaan kun tullaan turhasta neuvomaan, aiheesta saa tietysti neuvoakkin.
Mulle tuli sellanen mieleen etta sa taidat suuttua aika helposti? Noissa tilanteissa missa vedat herneet heti nenaan etka sano mitaan, eiko olisi ollut parempi ensin keskustella asiasta ennenkuin lahdet tekemaan esim. sita 10km turhaa lenkkia? Sitten ymmarran jos olet naista asioista miehellesi jo monta kertaa sanonut mutta ei mene perille :)
en suutu helposti, sitäpaetsi tämäntapainen toimintahan juuri estää suuttumasta, paha sitä on raivota, jos on ihan hiljaa. Ja juu on paljon puhetta ollut ihan nätistikkin, mutta se ei auta kuin muutaman päivän, mutta räväkämpi toiminta pysyy mielessä hyvinkin paljon pidempään, jopa kuukausia. Siinä mielessä kävelylenkki ei suinkaan ollut turha, jäipähän miehelle mieleen, kun itse kompuroi saman matkan pikkusievässä kotiin, (huom. aika ennen kännyköitten suurempaa yleistymistä).
Paha mieleni katoaa pelkästään näitä viestejä lukemalla ja lisäksi tajuamalla että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa.
Olen jo kokeillut seuraavaa...
... joskus olen sanonut miehelleni NAPAKASTI että hän neuvoo nyt turhaan... osaan tämän homman. Joskus on ollut pakko mennä itseensä ja miettiä, että vaikka osaan asiaqn ehkä ko.asian voi tehdämyös toisin.
Sen olen tehnyt miehelleni selväksi, ettei hän voi komennella minua. Neuvoa voi, muttei hän voi odottaa että teen kuten hän sanoo.
Katsotaan mnitä tulevaisuus tuo tullessaan.